Citizenship Act language requirement exception denied due to insufficient medical evidence of disability.

Vuonna 1969 syntynyt A oli vedonnut terveydentilaansa kielitaitoedellytyksestä poikkeamiseksi. Hän ei kuitenkaan ollut esittänyt selvitystä siitä, että hänen sairauttaan olisi yritetty asianmukaisesti hoitaa. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ottaen huomioon myös A:n iän, ettei ollut kohtuutonta vaatia häneltä kielitaitoedellytyksen täyttämistä.

Kansalaisuuslaki 13 § 1 momentti 6 kohta ja 2 momentti sekä 18 § 2 momentti

Kort referat på svenska

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeuden päätös 25.9.2007 nro 07/1425/5

Asian aikaisempi käsittely

Ulkomaalaisvirasto

on 29.11.2006 tekemällään päätöksellä hylännyt A:n ja hänen alaikäisten lastensa Suomen kansalaisuutta koskevan hakemuksen, koska A ei täytä kielitaitoedellytystä.

A ei ole liittänyt hakemukseensa todistusta suomen tai ruotsin kielen taidosta. A on vedonnut erityiseen syyhyn kielitaitoedellytyksestä poikkeamiseksi ja esittänyt Ulkomaalaisvirastolle 24.1.2005 päivätyn psykologin lausunnon sekä todistuksia suomen kielen kursseille osallistumisesta.

A ei ole esittänyt näyttöä riittävästä suomen tai ruotsin kielen taidosta. Psykologin lausunnossa esitetty selvitys ei ole riittävä osoitus siitä, että hän ei pysty terveydentilansa tai aisti- tai puhevammansa takia täyttämään kielitaitoedellytystä.

Asiaa kokonaisuudessaan harkittuaan Ulkomaalaisvirasto katsoo, ettei hakijan kohdalla ole esitetty sellaisia painavia erityisiä syitä, joiden nojalla olisi perusteltua poiketa kielitaitoedellytyksestä.

Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus

on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n Ulkomaalaisviraston päätöksestä tekemän valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Kansalaisuuslain 13 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan ulkomaalaiselle myönnetään hakemuksesta Suomen kansalaisuus, jos hakemusta ratkaistaessa hänellä on suomen tai ruotsin kielen tyydyttävä suullinen ja kirjallinen taito tai suullisen kielitaidon sijasta vastaavan tasoinen suomalaisen viittomakielen taito (kielitaitoedellytys). Kansalaisuuslain 18 §:n 2 momentin mukaan ulkomaalaiselle voidaan myöntää Suomen kansalaisuus 13 §:n 1momentin 6 kohdan estämättä, jos hän ei pysty terveydentilansa taikka aisti- tai puhevammansa takia täyttämään kielitaitoedellytystä.

A on vedonnut kielen oppimiseen liittyviin vaikeuksiinsa perusteena kielitaitoedellytyksestä poikkeamiseksi ja esittänyt Ulkomaalaisvirastolle 24.1.2005 päivätyn psykologin lausunnon. Lausunnosta ilmenee lähinnä yleisluontoisia seikkoja kielen oppimisvaikeuksista eikä sen perusteella voida todeta, että A ei mahdollisten kielen oppimiseen liittyvien vaikeuksiensa vuoksi pystyisi kielitaitoedellytystä täyttämään. Ulkomaalaisvirasto on siten voinut mainitun selvityksen perusteella hylätä A:n kansalaisuushakemuksen.

A:n valitukseensa oheistama, 12.1.2005 päivätty psykologin lausunto on sama terveysaseman psykologin X:n antama lausunto kuin A:n Ulkomaalaisvirastolle esittämä, 24.1.2005 päivätty lausunto.

A on vielä esittänyt hallinto-oikeudessa 25.4.2007 päivätyn lausunnon hänelle 16.4.2007 suoritetusta neuropsykologisesta tutkimuksesta. Tuokaan lausunto ei osoita, että A:lla olisi kansalaisuuslain 18 §:n 2 momentissa tarkoitettu syy kielitaitoedellytyksestä poikkeamiselle. Näin ollen syytä Ulkomaalaisviraston päätöksen muuttamiseen ei ole.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A

on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan Ulkomaalaisvirastolle uudelleen käsiteltäväksi. A vaatii lisäksi, että Ulkomaalaisvirasto velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Ulkomaalaisvirasto on perustanut päätöksensä sille, ettei A ole esittänyt riittävää selvitystä siitä, ettei hän kansalaisuuslain 18 §:ssä tarkoitetulla tavalla pystyisi terveydentilansa taikka aisti- tai puhevammansa takia täyttämään kielitaitoedellytystä. A on käynyt neuropsykologisessa tutkimuksessa 16.4.2007. A katsoo, että hänen tilanteensa on sellainen, jota tarkoitetaan kansalaisuuslain 18 §:n 2 momentissa. Jos tilannetta ei arvioida sellaisena huonokuntoisuutena, sairautena, kehitysvammaisuutena tai muuna vammana, jonka perusteella kielitaitoedellytystä olisi mahdoton täyttää, on tilannetta joka tapauksessa huomioon ottaen neuropsykologisessa tutkimuksessa esiin tulleet seikat arvioitava sellaisena vammana, jonka perusteella olisi kohtuutonta vaatia kielitaitoedellytyksen täyttämistä.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Ulkomaalaisvirasto katsoo, ettei se ole velvollinen korvaamaan valituksessa mainittuja oikeudenkäyntikuluja.

A

on antanut vastaselityksen.

A

on lisäksi täydentänyt valitustaan 17.4.2008. Psykiatrian erikoislääkäri Y on antanut A:sta, joka on käynyt Y:n vastaanotolla 4.4.2008 ja 8.4.2008, lausunnon, jonka mukaan A:lla on keskivaikea masennustila ja pitkittyneeseen traumaperäiseen stressihäiriöön viittaavia oireita. Oppimistilanteiden esiintuomat traumaperäisen stressihäiriön oireet ovat haitanneet - muodostuneet esteeksi A:n suomen kielen oppimiselle.

Maahanmuuttovirasto

on antanut täydennyksen johdosta lisälausunnon. Nyt toimitetussa lääkärinlausunnossa ei, kuten ei myöskään valittajan aiemmin toimittamissa lausunnoissa, yksiselitteisesti todeta, että valittajan terveydentilassa olisi kyse sellaisesta huonokuntoisuudesta, sairaudesta, kehitysvammaisuudesta tai muusta vammasta, jonka perusteella kielitaitoedellytystä olisi mahdotonta täyttää tai kohtuutonta vaatia sen täyttämistä, vaan lähinnä todetaan pitkittyneeseen traumaperäiseen stressihäiriöön viittaavien oireiden mahdollinen olemassaolo ja näiden oireiden mahdollinen haittaava vaikutus kielen oppimiselle. Lääkärinlausunnossa ei todeta mitään myöskään näiden mahdollisten oireiden pysyvyydestä, vaikka valittaja on kuitenkin vasta 38-vuotias mies.

A

on antanut lisävastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. Korkein hallinto-oikeus hylkää A:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Perustelut

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset, asiassa saatu selvitys sekä Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu ja sen perustelut, hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei ole syytä muuttaa.

2. Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että asianosainen joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Mitä asianosaisesta on säädetty, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta pykälän 2 momentin mukaan on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Kun otetaan huomioon asian laatu, asiassa saatu selvitys sekä erityisesti korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen lopputulos, ei ole kohtuutonta, että A joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Rihto, Niilo Jääskinen, Ahti Vapaavuori, Matti Halén ja Anja Sahla. Asian esittelijä Henna Rintala.

---

[SV]

A, som var född år 1969, hade motiverat sin begäran om undantag från kravet på språkkunskap med omständigheter som gällde hans hälsotillstånd, men hade inte lagt fram utredning om att man på ett adekvat sätt hade försökt vårda hans sjukdom. Högsta förvaltningsdomstolen, som även tog hänsyn till A:s ålder, ansåg att det inte var oskäligt att fordra att A uppfyllde språkkunskapskravet.

Medborgarskapslagen 13 § 1 mom. 6 punkten och 2 mom. samt 18 § 2 mom.