Court allows involuntary psychiatric care continuation for psychotic symptoms partly caused by Parkinson's disease and dementia.

Potilaan tahdosta riippumatonta psykiatrista sairaalahoitoa voitiin jatkaa, vaikka potilaan psykoosintasoiset oireet johtuivat osaksi myöhemmin varmentuneella diagnoosilla todennetusta Parkinsonin taudista ja siihen liittyvästä dementiasta. Myös elimellisistä syistä aiheutuvat psykoosit voivat olla mielenterveyslaissa tarkoitettua mielisairautta.

Mielenterveyslaki 8 § ja 12 §

Kort referat på svenska

Päätös, josta valitetaan

Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös 23.1.2008 nro 08/0038/2

Asian aikaisempi käsittely

B:n keskussairaalan psykiatrisen tulosalueen erikoislääkäri

on 29.11.2007 tekemällään päätöksellä määrännyt mielenterveyslain 8 ja 12 §:n nojalla A:n tahdosta riippumatonta psykiatrista sairaalahoitoa jatkettavaksi. Erikoislääkärin päätös on alistettu hallinto-oikeuden vahvistettavaksi.

Hämeenlinnan hallinto-oikeus ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus

on valituksenalaisella päätöksellään vahvistanut alistetun päätöksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Tarkkailulausunnosta ja hoitoonmääräämispäätöksestä sekä sairauskertomuksesta ilmenevien A:n terveydentilaa koskevien seikkojen perusteella A on silloin, kun erikoislääkäri on tehnyt kysymyksessä olevan päätöksen, ollut mielisairas. Mielisairautensa vuoksi hän on ollut hoidon tarpeessa siten, että hoidon lopettaminen olisi vakavasti vaarantanut hänen terveyttään ja turvallisuuttaan. Muut mielenterveyspalvelut eivät ole soveltuneet käytettäviksi ja ne ovat olleet riittämättömiä. Edellytykset psykiatrisen sairaalahoidon jatkamiselle A:n tahdosta riippumatta ovat näin ollen olleet olemassa.

Sovellettuina oikeusohjeina hallinto-oikeus on maininnut mielenterveyslain 8 §:n 1 momentin ja 12 §:n 1 momentin.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A

on valituksessaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan. A joutui C:n terveyskeskukseen 6.7.2007, koska hänellä oli muistihäiriöitä, masennusta sekä vasemman käden vapinaa. Terveyskeskuksessa ja psykiatrisella osastolla annettu lääkitys ei sopinut hänelle lainkaan ja aika psykiatrian osastolla oli aivan järkyttävää.

Neurologian poliklinikalla 5.10.2007 suoritettujen tutkimusten yhteydessä neurologi epäili A:n sairastavan Parkinsonin tautia. A:lla todettiin tutkimusten jälkeen 14.12.2007 varsin pitkälle edennyt Parkinsonin tauti ja siihen liittyvä dementia. Parkinsonin tautiin kuuluvat kaikki ne oireet, joita hänellä on ollut. A:ta on hoidettu väärin ja hänelle on syötetty turhaan vääriä lääkkeitä.

Hoitava lääkäri on itsekin sanonut, ettei A:n paikka ole heillä, vaan että hän tarvitsee rauhallisen ja kodinomaisen hoitopaikan. A:ta tavallaan "säilytetään" psykiatrisella osastolla, koska hoitopaikkoja ei ole saatavilla ja hän tarvitsee dementiahoitopaikan. A ei tarvitse psykiatrista sairaalahoitoa.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

B:n keskussairaalan psykiatrisesta hoidosta vastaava ylilääkäri

on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa esittänyt, että A on ollut osastolla usein puheen saavuttamattomissa ja häntä on ollut vaikea ohjailla. Hänen käytöksensä on ollut ajoittain levotonta, aggressiivista ja sekavaa. Tarkkailuaikana A on ollut levoton, hän on ollut ulos lähdössä, ryskyttänyt ja potkinut ulko-ovea. Hän ei ole ollut puheen saavutettavissa ja hänellä on ollut myös harhaluuloja. Ylilääkäri katsoi tuolloin A:n kärsivän aivovaurion ja alkoholinkäytön aiheuttamasta elimellisestä oireyhtymästä, jossa on ajoittain deliriööttistä ja aggressiivista käytöstä. A ei menesty muunlaisessa hoitopaikassa kuin laitoksessa, jossa on ympärivuorokautinen seuranta.

Neurologisten tutkimusten jälkeen A:n dementian syyksi on tarkentunut Parkinsonin tauti. A uloskirjoitettiin 15.1.2008 hoitokotiin, josta hän lähti vaeltamaan, ja hänet toimitettiin takaisin keskussairaalan psykiatrian osastolle 18.1.2008. Sittemmin A on siirtynyt C:n terveyskeskuksen vuodeosastolle 15.2.2008. Vaikka A:n dementian etiologiaksi on paljastunut Parkinsonin tauti, hänen psyykkiset oireensa ovat olleet mielisairausasteisia, hänellä on ollut sekavuutta, häntä ei ole pystytty puheella ohjaamaan, hän on käyttäytynyt aggressiivisesti ja ollut levoton. A:n hoidossa on noudatettu mielenterveyslakia ja häntä on psykiatrian osastolla hoidettu asianmukaisesti.

A:n

vastaselityksessä on muun ohella todettu, ettei hänellä vielä kotona ollessaan ollut aggressiivista käytöstä ja alkoholin käyttökin on ollut vähäistä. Hänellä lienee ollut Parkinsonin taudin oireita jo monen monta vuotta. Siihen nähden, kuinka paljon lääkkeitä A sairaalassa sai, ei voida ihmetellä, että hän käyttäytyi sekavasti ja levottomasti eikä ymmärtänyt puhetta. Hän oli välillä liikunta- ja puhekyvytön, ja vaikka hän ei pysynyt omin jaloin pystyssä, hänelle tuotiin lisää lääkkeitä. Vahvat psyykenlääkkeet ovat pääsääntöisesti sopimattomia Parkinson-potilaille ja pahentavat oireita. Neurologin määräämät lääkkeet taudin hoitoon muuttivat tilanteen täysin. A alkoi nukkua yönsä ja kaikki psykiatrian osastolla olleet oireet hävisivät. A on tänä päivänä rauhallinen ja tyytyväinen mies. Hän on saanut pysyvän hoitopaikan uudesta palvelutalosta.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskus

on korkeimman hallinto-oikeuden pyynnöstä antanut asiassa lausunnon, jossa on asiakirjoista saadun selvityksen perusteella lausuttu seuraavaa:

Asiakirjoista saadun selvityksen mukaan A on sairastanut mielisairauden asteista elimellistä aivo-oireyhtymää, jonka aiheuttajaksi on todettu Parkinsonin tauti ja siihen liittyvä vaikea-asteinen dementia. A on ollut mielisairautensa vuoksi tahdosta riippumattoman psykiatrisen sairaalahoidon tarpeessa siten, että hoidon lopettaminen olisi vakavasti vaarantanut hänen terveyttään ja turvallisuuttaan. Muut mielenterveyspalvelut eivät ole soveltuneet käytettäviksi ja ovat olleet riittämättömiä. Edellytykset A:n määräämiseen psykiatriseen sairaalahoitoon hänen tahdostaan riippumatta ovat näin ollen olleet olemassa.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen käytettävissä ovat olleet läheteasiakirjojen lisäksi A:ta koskevat potilasasiakirjat B:n keskussairaalasta ja C:n terveyskeskuksesta.

A:n

vastaselityksessä on oudoksuttu sitä, että potilas voidaan lääkitä ensin sellaiseen kuntoon, ettei hän ymmärrä maailmasta juuri mitään ja käyttäytyy sen mukaisesti, ja sitten leimata hänet mielisairaaksi. Järkyttävää on myös, että henkilöt, jotka eivät ole A:ta koskaan edes tavanneet, voivat antaa lausunnon ja leimata hänet mielisairaaksi papereiden perusteella. A on nykyään rauhallinen ja tyytyväinen mies. Tällä hetkellä lääkkeinä ovat muistilääke sekä Parkinson-lääke. A:n hoitajien mukaan hänellä ei ole ollut minkäänlaisia mielisairauden oireita. A tarvitsi kyllä pitkäaikaishoitopaikan, mutta ei mielenterveyspotilaana. Tämä on periaatekysymys, sillä ketään ei voida leimata hänestä riippumattomasta syystä sellaiseksi sairaaksi, mitä hän ei ole.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Henkilö voidaan mielenterveyslain 8 §:n 1 momentin nojalla määrätä tahdostaan riippumatta psykiatriseen sairaalahoitoon vain:

1) jos hänen todetaan olevan mielisairas;

2) jos hän mielisairautensa vuoksi on hoidon tarpeessa siten, että hoitoon toimittamatta jättäminen olennaisesti pahentaisi hänen mielisairauttaan tai vakavasti vaarantaisi hänen terveyttään tai turvallisuuttaan taikka muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta; ja

3) jos mitkään muut mielenterveyspalvelut eivät sovellu tai ovat riittämättömiä.

A:n puolesta on esitetty, että hän ei ole ollut mielisairas silloin, kun valituksen kohteena oleva päätös tahdosta riippumattoman hoidon jatkamisesta tehtiin, vaan oireet ovat johtuneet Parkinsonin taudista ja siihen liittyvästä dementiasta sekä neurologiseen sairauteen soveltumattomasta lääkityksestä.

Mielisairaudella tarkoitetaan hallituksen esityksessä HE 201/1989 vp olevien, mielenterveyslain 8 §:n 1 momenttia koskevien yksityiskohtaisten perustelujen mukaan lääketieteellisesti sellaista vakavaa mielenterveydenhäiriötä, johon liittyy selvä todellisuudentajun häiriintyminen ja jota voidaan pitää psykoosina. Esimerkkeinä psykoositiloista mainitaan dementian vaikea-asteiset ilmenemismuodot, deliriumtilat, elimelliset ja muut harhaluuloisuustilat, skitsofrenian eri muodot, vakavat masennustilat, kaksisuuntaiset mielialahäiriöt sekä muut psykoosit.

A:ta koskevassa tarkkailulausunnossa 29.11.2007, jonka perusteella hoidon jatkamista koskeva päätös on samana päivänä tehty, tahdosta riippumattomaan hoitoon ottamista on perusteltu aivovaurion ja alkoholinkäytön aiheuttamalla elimellisellä oireyhtymällä, jossa ajoittain esiintyy deliriööttistä ja aggressiivista käytöstä. Potilas on ajoittain ollut harhaisen tuntuinen ja välillä kovinkin jähmeä. Lausunnon mukaan potilas menestyy vain laitoksessa.

Valituskirjelmän mukaan epäily siitä, että A sairastaa Parkinsonin tautia, on syntynyt neurologisissa tutkimuksissa 5.10.2007. Asia varmistui lisätutkimusten jälkeen 14.12.2007, minkä jälkeen A:lle on asetettu diagnoosiksi Parkinsonin tautiin liittyvä dementia ja anoksisen aivovaurion jälkitila.

Asiakirjoista ilmenevien tietojen perusteella voidaan valituksessa esitetyn mukaisesti päätellä, että A:lla hoidon jatkamista koskevaa päätöstä tehtäessä todetut psyykkiset oireet 14.12.2007 tehdyn diagnoosin valossa ovat johtuneet osaksi elimellisestä sairaudesta, jota neurolepti-lääkitys mahdollisesti on vielä pahentanut. A:n oireet jatkopäätöksen tekemisen aikaan ovat kuitenkin osoittaneet, että hän on sairastanut sellaista vakavaa mielenterveydenhäiriötä, jonka perusteella häntä on tuolloin voitu pitää mielenterveyslain 8 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla mielisairaana. Myös elimellisistä syistä aiheutuvat psykoosit voivat olla mielenterveyslaissa tarkoitettua mielisairautta.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset, asiassa saatu selvitys sekä C:n hallinto-oikeuden ratkaisu ja sen perustelut, hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei ole syytä muuttaa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pirkko Ignatius, Niilo Jääskinen, Ahti Vapaavuori, Eila Rother ja Hannele Ranta-Lassila. Asian esittelijä Kristina Björkvall.

---

[SV]

En patients psykiatriska sjukvård kunde fortsätta oberoende av hans vilja även om de psykotiska symptom som iakttogs hos honom delvis berodde på Parkinsons sjukdom, som han enligt en senare bekräftad diagnos hade konstaterats lida av, samt på demens som var relaterad till nämnda sjukdom. Även en organisk psykos kan vara en sådan mentalsjukdom som avses i mentalvårdslagen.

Mentalvårdslagen 8 och 12 §