Supreme Administrative Court rejects request for ECJ preliminary ruling on Finnish corporate restructuring tax rules.

Kun A Oy:n kokonaan omistama tytäryhtiö MG Oy purkautui siten, että kiinteistöjen omistus ja hallinnointi siirtyi perustettavaan uuteen yhtiöön, joka antoi vastikkeeksi omia uusia osakkeitaan, ja muu liiketoiminta siirtyi vastikkeetta A Oy:lle, ei kysymyksessä ollut elinkeinotulon verottamisesta annetussa laissa tarkoitetusta kokonaisjakautumisesta, johon voitiin soveltaa mainitun lain 52 c ja 52 b §:iä. Ennakkoratkaisu. Verovuodet 2007 ja 2008.

Laki elinkeinotulon verottamisesta 52 b ja 52 c § (1424/2006)

Kort referat på svenska

Asian aikaisempi käsittely

Ennakkoratkaisuhakemus

Taustatietoja

A Oy, joka kuuluu kansainväliseen A-konserniin, toimialana on tarjota tavarankäsittelyyn liittyviä koneita ja palveluja.

M-konsernissa emoyhtiönä toimii suomalainen MG Oy, joka omistaa sataprosenttisesti tytäryhtiönsä M Oy:n osakkeet. Sekä MG Oy:n että M Oy:n päätoimialana on kone- ja prosessisuunnittelu. M Oy harjoittaa päätoimialansa ohessa kiinteistöjen omistus- ja hallinnointitoimintaa. Osan M Oy:n hallitsemaan kiinteistöön kuuluvasta maa-alueesta omistaa MG Oy. M-konsernissa on parhaillaan meneillään sulautumisprosessi, jonka seurauksena M Oy tulee sulautumaan emoyhtiöönsä MG Oy:öön.

Suunnitellut toimenpiteet

A Oy suunnittelee hankkivansa MG Oy:n koko osakekannan. Toisessa vaiheessa A Oy suunnittelee edelleen yksinkertaistavansa konsernirakennettaan osakekaupan jälkeen sekä saavuttavansa näin kustannussäästöjä yhdistämällä MG Oy:n liiketoiminnan siihen liittyvine varoineen ja vastuineen edelleen emoyhtiöönsä A Oy:öön.

Koska M-konsernin harjoittaman kiinteistöjen omistamis- ja hallintatoiminnan ei kuitenkaan katsota kuuluvan A Oy:n ydinliiketoimintaan, yhtiö suunnittelee luopuvansa MG Oy:n osakekaupan ja hakemuksessa kuvattujen yritysjärjestelyiden jälkeen ostettavan yhtiön omistamasta ja hallinnoimasta kiinteistöomaisuudesta.

Suunnitelman mukaan MG Oy:n liiketoiminnan yhdistäminen A Oy:öön ja kiinteistöomaisuudesta luopuminen tullaan toteuttamaan osakeyhtiölain (myöhemmin OYL) 17 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisesti MG Oy:n kokonaisjakautumisella osittain toimivaan emoyhtiöön (A Oy) ja osittain uuteen, perustettavaan osakeyhtiöön siten, että MG Oy:n kiinteistöjen omistus- ja hallinnointiliiketoiminta varoineen ja velkoineen siirtyy perustettavaan uuteen yhtiöön, joka antaa vastikkeeksi omia uusia osakkeitaan A Oy:lle, ja kaikki muu liiketoiminta varoineen ja velkoineen siirtyy olemassa olevaan yhtiöön, A Oy:öön. Koska jälkimmäisen vastaanottavan yhtiön osalta on kyseessä sama taho, joka on myös jakautuvan yhtiön osakkeenomistaja, ei tältä osin ole tarkoitus antaa lainkaan vastiketta. Jakautumisen seurauksena MG Oy purkautuu.

Kysymys on siis kokonaisjakautumisesta, osaksi uuteen ja osaksi olemassa olevaan yhtiöön, jolloin jälkimmäisessä tapauksessa ei annettaisi jakautumisvastiketta lainkaan, koska A Oy ei voi vastaanottavana yhtiönä antaa itselleen vastikeosakkeita. MG Oy:n ydinliiketoiminnan osalta järjestely muistuttaa sulautumista emoyhtiöön.

A Oy on pyytänyt ennakkoratkaisua siitä, noudatetaanko kuvatulla tavalla tapahtuvaan MG Oy:n jakautumiseen elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (myöhemmin EVL) 52 b ja 52 c §:n mukaisia periaatteita niin, ettei MG Oy:n osakkeita katsota luovutetuiksi A Oy:n verotuksessa.

Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu

Hakemuksessa kuvattuun MG Oy:n jakautumiseen ei sovelleta EVL 52 b ja 52 c §:n mukaisia periaatteita A Oy:n verotuksessa.

Ennakkoratkaisua on, jos hakija tekee siitä vaatimuksen, noudatettava sitovana vuosilta 2007 ja 2008 toimitettavissa yhteisön tuloverotuksissa.

Perustelut

EVL 52 c §:n mukaan jakautumisella tarkoitetaan järjestelyä, jossa:

1) osakeyhtiö purkautuu selvitysmenettelyttä siten, että kaikki sen varat ja velat siirtyvät kahdelle tai useammalle osakeyhtiölle (kokonaisjakautuminen); tai

2) osakeyhtiö selvitysmenettelyttä siirtää, ilman että se purkautuu, yhden tai useamman liiketoimintakokonaisuutensa sellaisenaan yhdelle tai useammalle osakeyhtiölle ja jättää vähintään yhden liiketoimintakokonaisuuden siirtävään yhtiöön (osittaisjakautuminen) ja jossa jakautuvan yhtiön osakkeenomistajat saavat vastikkeena omistamiensa osakkeiden mukaisessa suhteessa kunkin vastaanottavan yhtiön liikkeeseen laskemia uusia osakkeita; vastike saa olla myös rahaa, kuitenkin enintään 10 prosenttia vastikkeena annettavien osakkeiden nimellisarvosta tai nimellisarvon puuttuessa osakkeita vastaavasta osuudesta yhtiön maksettua osakepääomaa.

Liiketoimintakokonaisuudella tarkoitetaan yhtiön osan kaikkia varoja ja vastuita, jotka hallinnollisesti muodostavat itsenäisen toiminnan eli omavaraiseen toimintaan kykenevän yksikön.

Jakautumisessa noudatetaan, mitä EVL 52 b §:ssä säädetään sulautumisesta. Mitä säädetään sulautuvasta yhtiöstä ja sen osakkeenomistajista, sovelletaan jakautuvaan yhtiöön ja sen osakkeenomistajiin, ja mitä säädetään vastaanottavasta yhtiöstä ja sen osakkeenomistajista, sovelletaan vastaanottaviin yhtiöihin ja niiden osakkeenomistajiin.

Hakemuksen mukaan MG Oy:n liiketoiminnan yhdistäminen emoyhtiöön A Oy:öön ja kiinteistöomaisuudesta luopuminen tullaan toteuttamaan siten, että kiinteistöjä lukuun ottamatta kaikki muu liiketoiminta varoineen ja velkoineen siirtyy emoyhtiöön, A Oy:öön. Koska A Oy omistaa jakautuvan yhtiön osakekannan kokonaisuudessaan, sille ei tältä osin anneta lainkaan vastiketta. Kiinteistöjen omistus- ja hallinnointiliiketoiminta varoineen ja velkoineen siirtyy perustettavaan uuteen yhtiöön, joka antaa vastikkeeksi omia uusia osakkeitaan A Oy:lle.

EVL 52 c §:ssä tarkoitetussa jakautumisessa jakautuvan yhtiön osakkeenomistajat saavat vastikkeena kunkin vastaanottavan yhtiön liikkeeseen laskemia uusia osakkeita. Säännös perustuu Euroopan unionin eri jäsenvaltioissa olevia yhtiöitä koskeviin sulautumisiin, diffuusioihin, varojensiirtoihin ja osakkeiden vaihtoihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä annettuun direktiiviin. Direktiivin mukaan jakautumisella tarkoitetaan liiketointa, jossa jakautuvan yhtiön osakkaille annetaan vastikkeeksi vastaanottavien yhtiöiden yhtiöpääomaa edustavia arvopapereita ja mahdollisesti käteisvälirahaa.

Kun osa MG Oy:n liiketoiminnasta siirretään hakemuksessa tarkoitetulla tavalla vastikkeetta emoyhtiöön, kysymys ei ole EVL:ssa tarkoitetusta jakautumisesta. Hakemuksessa kuvatussa tilanteessa ei voida soveltaa EVL 52 c ja 52 b §:ää.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A Oy

on valituksessaan vaatinut ennakkoratkaisupäätöstä kumottavaksi ja uutena ennakkoratkaisuna lausuttavaksi, että hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa tapahtuvaan jakautumiseen sovelletaan EVL 52 b ja 52 c §:ssä ilmaistuja periaatteita. OYL:n mukaan A Oy jakautuvan yhtiön osakkeenomistajana ei voi antaa vastaanottavan yhtiön osakkeita eli omia osakkeitaan vastikkeena itselleen. Kyseessä on lopputuloksen kannalta tytäryhtiösulautumiseen rinnastettavissa oleva järjestely. Tytäryhtiösulautumisessa ei EVL 52 a §:n 2 kohdan mukaan edellytetä osakevastiketta.

Veroasiamiehet

ovat antaneet vastineet ja A Oy sen jälkeen vastaselityksen.

Valtiovarainministeriö

, jolta korkein hallinto-oikeus on pyytänyt lausuntoa, on todennut, että jakautumisesta on säädetty OYL 17 luvussa. OYL 17 luvun 1 §:ään sisältyvän jakautumisen määritelmän mukaan jakautuvan yhtiön osakkeenomistajat saavat jakautumisvastikkeena vastaanottavan yhtiön osakkeita. Lainkohdan mukaan jakautumisvastike saa olla myös rahaa, muuta omaisuutta ja sitoumuksia.

Niin sanotun jakautumisdirektiivin (kuudes neuvoston direktiivi 82/891/ETY) 2 artiklan 1 kohdan ja 21 artiklan 1 kohdan mukaan jakautumisella tarkoitetaan menettelyä, jossa yhtiö purkautuen selvitysmenettelyttä siirtää kaikki varansa ja vastuunsa useammalle kuin yhdelle yhtiölle osakkeenomistajien saadessa vastineeksi vastaanottavien yhtiöiden osakkeita ja mahdollisesti määrältään rajoitetun rahakorvauksen. Jakautumisdirektiivi lähtee niin ollen siitä, että jakautumisvastiketta suoritetaan.

Niin sanotun sulautumisdirektiivin (kolmas neuvoston direktiivi 78/855/ETY) 24 artiklassa on määrätty tytäryhtiösulautumisesta eli tilanteesta, jossa sulautumisessa vastaanottava yhtiö omistaa kaikki sulautuvan yhtiön osakkeet. Sulautumisdirektiivin 24 artiklassa on määrätty muun muassa, että sulautumisvastiketta koskevia direktiivin 5 artiklan 2kohdan b)-, c)- ja d)-kohtia ja 19 artiklan 1 kohdan b)-kohtaa ei sovelleta tytäryhtiösulautumiseen.

Sulautumisdirektiivissä on siten säännökset tytäryhtiösulautumisesta, jossa sulautumisvastiketta ei suoriteta. Jakautumisdirektiivistä vastaava sääntely sen sijaan puuttuu. Tähän nähden valtiovarainministeriön käsityksen mukaan on mahdollista, että jakautumisdirektiivin soveltamisalaan ei ole tarkoitettu sellaista tilannetta, jossa jakautumisessa vastaanottava yhtiö omistaisi koko jakautuvan yhtiön osakekannan.

Valtiovarainministeriö toteaa, että yhtiölainsäädäntö ei varsinaisesti kuulu ministeriön toimialaan. Edellä olevaan viitaten voidaan kuitenkin arvioida, että hakemuksessa ja valituksessa esitetty järjestely, jossa yhtiö kokonaisjakautumisessa jakautuisi sen osakkeet kokonaan omistavaan emoyhtiöönsä, voi mahdollisesti olla OYL:n ja yhtiöoikeudellisten direktiivien vastainen.

Jakautumisen vero-oikeudellisesta sääntelystä

Jakautumisen verokohtelusta on säädetty EVL 52 c §:ssä. EVL 52 c §:n 1 momentin mukaan kokonaisjakautumisella tarkoitetaan järjestelyä, jossa osakeyhtiö purkautuu selvitysmenettelyttä siten, että kaikki sen varat ja velat siirtyvät kahdelle tai useammalle osakeyhtiölle ja jossa jakautuvan yhtiön osakkeenomistajat saavat vastikkeena omistamiensa osakkeiden mukaisessa suhteessa kunkin vastaanottavan yhtiön liikkeeseen laskemia uusia osakkeita. Jakautumisvastike saa olla myös rahaa, kuitenkin enintään 10 prosenttia vastikkeena annettavien osakkeiden nimellisarvosta tai nimellisarvon puuttuessa osakkeita vastaavasta osuudesta yhtiön maksettua osakepääomaa. EVL:n jakautumista koskevien säännösten soveltamisen edellytyksenä siis on, että jakautuvan yhtiön osakkeenomistajat saavat jakautumisvastikkeena vastaanottavan yhtiön osakkeita. EVL:n jakautumista koskevien säännösten soveltuessa sovelletaan niin sanottua jatkuvuusperiaatetta niin jakautumiseen osallisten yhtiöiden kuin osakkeenomistajienkin verotuksessa.

EVL:n yritysjärjestelyjä koskevilla säännöksillä on pantu Suomessa täytäntöön verotusta koskevan niin sanotun yritysjärjestelydirektiivin säännökset (neuvoston direktiivi 90/434/ETY). Eri jäsenvaltioista olevia yhtiöitä koskevista yritysjärjestelyistä annetun yritysjärjestelydirektiivin säännökset on Suomessa pantu täytäntöön koskemaan sellaisinaan myös pelkästään Suomessa tapahtuvia kotimaisia jakautumisia, sulautumisia ja muita yritysjärjestelyjä (HE 177/1995 vp ja HE 247/2006 vp).

Yritysjärjestelydirektiivin 2 artiklan b)-kohdan mukaan diffuusiolla eli jakautumisella tarkoitetaan liiketointa, jolla yhtiö siirtää purkautumishetkellään ilman selvitysmenettelyä kaikki varansa ja vastuunsa yhdelle tai useammalle olemassaolevalle taikka uudelle yhtiölle antaen osakkailleen vastikkeeksi suhteellisuussäännön mukaisesti varat vastaanottavien yhtiöiden yhtiöpääomaa edustavia arvopapereita ja mahdollisesti käteisvälirahan, jonka määrä ei kuitenkaan saa ylittää 10 prosenttia näiden arvopapereiden nimellisarvosta tai nimellisarvon puuttuessa kirjanpitoarvosta. Yritysjärjestelydirektiivin jakautumista koskevat säännökset lähtevät siten siitä, että jakautuvan yhtiön osakkeenomistajat saavat jakautumisvastikkeena vastaanottavan yhtiön osakkeita.

On huomattava, että yritysjärjestelydirektiivikään ei sisällä säännöksiä jakautumisen vastikkeettomuudesta sellaisessa tilanteessa, jossa yhtiö jakautuisi sellaiseen yhtiöön, joka omistaa koko jakautuvan yhtiön osakekannan. Valtiovarainministeriön käsityksen mukaan yritysjärjestelydirektiivin jakautumisen verotusta koskevia säännöksiä ei ole tarkoitettukaan sovellettavaksi tällaisessa tilanteessa. Sulautumisen kohdalla tilanne on toisin yritysjärjestelydirektiivin ja EVL:n nimenomaisiin säännöksiin perustuen. Toisin kuin asiassa on esitetty, hakemuksessa ja valituksessa esitetyn tilanteen verokohtelu ei valtiovarainministeriön käsityksen mukaan ole ratkaistavissa sulautumista koskevaan sääntelyyn ja oikeuskäytäntöön perustuen.

Kun hakemuksessa esitetyn mukaan MG Oy:n liiketoiminnasta siirrettäisiin vastikkeetta emoyhtiöön A Oy:öön, kyse ei ole EVL:ssa tarkoitetusta jakautumisesta eivätkä EVL 52 c ja 52 b § tule sovellettaviksi. Jakautumisen verokohtelusta annetut EVL:n säännökset eivät käsitä vastikkeetta tapahtuvaa jakautumista. Myöskään yritysjärjestelydirektiivi, jonka säännökset on Suomen verolainsäädännössä pantu täytäntöön, ei sisällä vastikkeetonta jakautumista koskevia säännöksiä.

Yritysjärjestelyjen kansallisella verosääntelyllä ja yhteisön direktiiveihin perustuvalla verosääntelyllä on muusta lainsäädännöstä erillinen verojärjestelmään perustuva sisältö sekä muusta lainsäädännöstä erilliset päämäärät ja soveltamisedellytykset. Sillä seikalla, onko hakemuksessa esitetty jakautuminen jakautuvan yhtiön koko osakekannan omistamaan emoyhtiöön mahdollinen yhtiöoikeudellisesti, ei ole katsottava olevan merkitystä järjestelyn verokohtelun kannalta. Yritysjärjestelydirektiivin ja EVL:n soveltamisedellytykset täyttäviin yritysjärjestelyihin liittyvät veroedut sekä järjestelyissä osallisina oleville yhtiöille että osakkeenomistajille on varsin merkittävä poikkeus tuloverotuksessa yleisesti noudatettavista periaatteista, minkä vuoksi kyseisen verolainsäädännön soveltamisedellytykset on rajattu ja määritelty selkeästi. Kyseistä sääntelyä ei tule laajentavasti soveltaa sellaisissa tilanteissa, jotka eivät kuulu sääntelyn soveltamisalaan.

Veroasiamiehet

ovat antaneet lisävastineet.

A Oy

on antanut vielä vastaselityksen, missä se on pyytänyt ennakkoratkaisun hankkimista Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Korkein hallinto-oikeus hylkää yhtiön vaatimuksen ennakkoratkaisun pyytämisestä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta, koska asiassa ei ole kysymys Euroopan yhteisön perussopimuksen 234 artiklassa tarkoitetusta yhteisön oikeuden tulkinnasta.

EVL 52 c §:n 1 momentin mukaan jakautumisella tarkoitetaan järjestelyä, jossa:

1) osakeyhtiö purkautuu selvitysmenettelyttä siten, että kaikki sen varat ja velat siirtyvät kahdelle tai useammalle osakeyhtiölle (kokonaisjakautuminen); tai

2) osakeyhtiö selvitysmenettelyttä siirtää, ilman että se purkautuu, yhden tai useamman liiketoimintakokonaisuutensa sellaisenaan yhdelle tai useammalle osakeyhtiölle ja jättää vähintään yhden liiketoimintakokonaisuuden siirtävään yhtiöön (osittaisjakautuminen) ja jossa jakautuvan yhtiön osakkeenomistajat saavat vastikkeena omistamiensa osakkeiden mukaisessa suhteessa kunkin vastaanottavan yhtiön liikkeeseen laskemia uusia osakkeita; vastike saa olla myös rahaa, kuitenkin enintään 10 prosenttia vastikkeena annettavien osakkeiden nimellisarvosta tai nimellisarvon puuttuessa osakkeita vastaavasta osuudesta yhtiön maksettua osakepääomaa.

Säännöksen kirjoitustapa huomioon ottaen on epäselvää, koskeeko EVL 52 c §:n 1 momentin 2 kohdassa mainittu jakautumisvastikkeeseen liittyvä vaatimus osittaisjakautumisen lisäksi myös 1 kohdassa tarkoitettua kokonaisjakautumista. Säännöstä koskevasta lainvalmisteluaineistosta (HE 247/2006 vp) ilmenee kuitenkin, että 1.1.2007 voimaan tulleella lailla 1424/2006 ei ollut tarkoitus muuttaa aikaisempaan lakiin kokonaisjakautumisen osalta sisältyvää sääntelyä, joka edellytti jakautumisvastikkeen suorittamista. Korkein hallinto-oikeus näin ollen katsoo, että EVL 52 c §:n 1 momenttiin sisältyvä jakautumisvastikkeen edellytys koskee myös kokonaisjakautumista.

Tähän nähden ja kun otetaan huomioon esitetyt vaatimukset ja keskusverolautakunnan päätös perusteluineen ja sovellettuine säännöksineen, ei ole syytä muuttaa keskusverolautakunnan antaman ennakkoratkaisun lopputulosta. Korkein hallinto-oikeus hylkää näin ollen yhtiön valituksen.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Olof Olsson, Ahti Vapaavuori, Matti Pellonpää, Matti Halén ja Eila Rother. Asian esittelijä Liisa Tähtinen.

---

[SV]

Om aktiebolaget MG, som i sin helhet ägdes av aktiebolaget A, upplöstes så att äganderätten och administrationen av dess fastigheter övergick till ett nybildat bolag mot vederlag i form av nya aktier i det nya bolaget, medan den övriga rörelsen utan vederlag övergick till aktiebolaget A, var det inte fråga om sådan total fission på vilken kunde tillämpas bestämmelserna i 52 c och 52 b § i lagen om beskattning av inkomst av näringsverksamhet. Förhandsavgörande. Skatteåren 2007 och 2008

Lagen om beskattning av inkomst av näringsverksamhet 52 b och 52 c § (1424/2006).