Finnish Supreme Administrative Court ruled no withholding tax on damages replacing donation tax savings under Income Tax Act s. 78.

X oli veroneuvonnassaan opastanut toteuttamaan varallisuuden siirron siten, että vakituisena asuntona käytetyn huoneiston osakkeet lahjoitetaan saajille, jotka heti myyvät osakkeet lahjaveroilmoituksissa ilmoitetuista arvoista ulkopuoliselle ostajalle. Jos lahjoitus olisi toteutettu toisessa järjestyksessä niin, että asunto-osakkeet olisi ensin myyty verovapaasti ja saatu kauppahinta sitten lahjoitettu, veroseuraamukset olisivat olleet alemmat. X aikoi maksaa vahingonkorvauksena määrän, jolla verot toteutetusta järjestelystä ylittivät sen veron, joka olisi määrätty, jos sama varallisuuden siirto olisi toteutettu jälkimmäisellä tavalla.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että vahingonkorvauksella lahjansaajille korvattiin vain se veron määrä, jonka he olisivat voineet säästää toteuttamalla samaan tulokseen johtavat järjestelyt toisessa järjestyksessä. He eivät saaneet järjestelyllä korvauksen jälkeenkään varoja enempää kuin olisivat saaneet, jos olisi menetelty vaihtoehtoisella tavalla. Korvaus ei tosiasiallisesti myöskään koskenut tulosta menevää veroa, vaan lahjoituksen veroseuraamuksia. Näissä olosuhteissa kysymyksessä ei ollut tuloverolain 78 §:ssä tarkoitettu veronalaisen tulon sijaan maksettu vahingonkorvaus, joten korvauksesta ei ollut toimitettava ennakonpidätystä. Ennakkoratkaisu vuodelle 2006.

Tuloverolaki 78 §

Kort referat på svenska

Asian aikaisempi käsittely

Konserniverokeskus

on lausunut ennakkoratkaisunaan, että hakija on velvollinen toimittamaan 28 prosentin suuruisen ennakonpidätyksen maksettavasta vahingonkorvauksesta. Konserniverokeskus on katsonut, että A:lle, B:lle ja C:lle maksetaan vahingonkorvausta sen johdosta, että heitä on asunto-osakkeiden myynnin yhteydessä X:n antaman virheellisen ohjeen johdosta verotettu osakkeiden luovutusvoitosta. Vahingonkorvauksen tarkoituksena on korvata se osa veronalaisesta luovutusvoitosta, joka on jouduttu käyttämään verojen maksuun. Luovutusvoitto on veronalaista pääomatuloa, jonka sijaan saatu vahingonkorvaus on tuloverolain 78 §:n mukaan veronalaista tuloa.

Asian käsittely hallinto-oikeudessa

Konserniverokeskuksen veroasiamies

on antanut vastineen ja

X

vastaselityksen.

Konserniverokeskus

on antanut lausunnon, jossa on todettu, että Konserniverokeskus on ennakkoratkaisua antaessaan ottanut huomioon korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuista 29.10.1996 taltionumero 3368 (1996-B-521) ja 2.10.2002 taltionumero 2346 ilmenevät periaatteet.

Hallinto-oikeus

on hyväksynyt ennakkoratkaisua koskevan X:n valituksen ja kumonnut Konserniverokeskuksen päätöksen. Hallinto-oikeus on lausunut uutena ennakkoratkaisuna, että X ei ole velvollinen toimittamaan ennakonpidätystä A:lle, B:lle ja C:lle suoritettavasta yhteensä 59 403 euron vahingonkorvauksesta. Hallinto-oikeus on lausunut päätöksensä perusteluina seuraavaa:

Tuloverolain 78 §:n mukaan vahingonkorvaus tai muu siihen verrattava korvaus ei ole veronalaista tuloa, ellei sitä ole saatu veronalaisen tulon sijaan tai korvaukseksi elatuksen vähentymisestä.

A, B, C ja D olivat ostaneet X:ltä asiakirjojen laadinta- ja veroneuvontapalveluita tarkoituksenaan realisoida D:n omistamat asunto-osakkeet siten, ettei realisoinnista aiheudu ylimääräisiä verokustannuksia. A, B, C ja D järjestivät X:ltä saadun neuvon mukaisesti osakkeiden luovutuksen ulkopuoliselle siten, että 6.6.2006 D lahjoitti asunto-osakkeet A:lle, B:lle ja C:lle, jotka 19.6.2006 myivät osakkeet lahjaverotuksen perusteena olevalla arvolla ulkopuoliselle ostajalle. X:n mukaan osakkeiden myynnistä ulkopuoliselle taholle ei aiheudu mitään veroseuraamuksia. Kun kuitenkin lahjana saadut asunto-osakkeet oli luovutettu ennen kuin lahjoituksesta oli kulunut vuosi, osakkeiden hankintameno tulee määräytymään alkuperäisen lahjoittajan hankintamenosta, jona tässä tapauksessa käytetään 20prosentin hankintameno-olettamaa.

X on sopinut A:n, B:n ja C:n kanssa kertakaikkisesta 59 403 euron suuruisesta vahingonkorvaussuorituksesta, joka on maksettu heille X:n virheellisesti suorittaman toimeksiannon johdosta. Vahingonkorvaus on määritelty siten, että se vastaa sitä verosäästöä, joka A:n, B:n ja C:n olisi ollut mahdollista saavuttaa, mikäli he olisivat saaneet oikeansisältöistä ohjausta X:ltä.

X:n laatiman laskelman mukaan veroseuraamukset ovat annetun ohjauksen vuoksi 59 403 euroa suuremmat verrattuna siihen tilanteeseen, että D olisi myynyt asunnon ja lahjoittanut kauppahinnan A:lle, B:lle ja C:lle. Näin A:n, B:n ja C:n suoritettavaksi tulevan veron hyvitykseksi X on suorittanut tekemänsä virheen johdosta vastaavan määrän eli 59 403 euroa A:lle, B:lle ja C:lle. Vahingonkorvausta ei näin ollen ole suoritettu veronalaisen tulon sijaan tai korvaukseksi elatuksen vähentymisestä tuloverolain 78 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Suoritettu vahingonkorvaus ei siten ole veronalaista tuloa. Hallinto-oikeus on ratkaisua tehdessään ottanut huomioon Konserniverokeskuksen päätöksen perusteena olleet korkeimman hallinto-oikeuden päätökset 3368/1996 ja 2346/2002 ja todennut, että niillä ei ole ennakkopäätösarvoa nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa. Tämän johdosta hallinto-oikeus on ratkaissut asian päätöksen ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Konserniverokeskuksen veroasiamies

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja on valituksessaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Konserniverokeskuksen ennakkoratkaisu saatetaan voimaan. Valituksessaan veroasiamies on viitannut korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiin 2.10.2002 taltionumero 2346 sekä 29.10.1996 taltionumero 3368 ja katsonut, että tilanne, jossa vahingonkorvaus maksetaan niin sanotuista huonoista veroneuvoista, on rinnastettavissa mainittujen päätösten tilanteisiin. Hallinto-oikeuden kanta, jonka mukaan suoritettu vahingonkorvaus ei ole veronalaista tuloa ja jonka mukaan korkeimman hallinto-oikeuden mainituilla ratkaisuilla ei olisi ennakkopäätösarvoa nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa, on virheellinen.

X

on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa on muun ohella todettu, että veroasiamiehen valituksessaan viittaamissa korkeimman hallinto-oikeuden päätöksissä on kummassakin ollut kysymys tilanteesta, jossa vahingonkorvausta oli tosiasiallisesti maksettu saamatta jääneen veronalaisen tulon sijaan, minkä vuoksi myös vahingonkorvaus oli saajilleen veronalaista tuloa. Sen sijaan nyt esillä olevassa asiassa on ollut käytettävissä vaihtoehtoinen toimintamalli, joka toteutettuna olisi johtanut samaan lopputulokseen ilman luovutusvoittoveroseuraamuksia. Vahingonkorvausta on näin ollen pidettävä tuloverolain 78 §:n mukaisena verottomana vahingonkorvauksena eikä veronalaisen tulon sijaan saatuna verollisena vahingonkorvauksena.

Konserniverokeskuksen veroasiamies

on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvan ja tutkinut asian.

Tuloverolain 78 §:n mukaan vahingonkorvaus tai muu siihen verrattava korvaus ei ole veronalaista tuloa, ellei sitä ole saatu veronalaisen tulon sijaan tai korvaukseksi elatuksen vähentymisestä.

X:n neuvosta D oli lahjoittanut vakituisena asuntona käyttämänsä huoneiston osakkeet A:lle, B:lle ja C:lle, jotka olivat neuvon mukaan heti myyneet osakkeet lahjaveroilmoituksissa ilmoitetuista arvoista ulkopuoliselle ostajalle. Ohjeen antaja oli olettanut, että järjestelystä aiheutuu verokustannuksia vain lahjaveron osalta, mutta luovutusvoitto on verovapaa. Kun omaisuuden edelleen luovutuksesta oli kuitenkin kulunut vähemmän kuin vuosi, hankintamenona ei käytettykään lahjaverotuksessa vahvistettua arvoa, vaan 20 prosentin suuruista hankintameno-olettamaa ja luovutusvoitosta aiheutui huomattava veron lisäys. Lahjoitus olisi voitu toteuttaa myös toisessa järjestyksessä niin, että D olisi myynyt verovapaasti asunto-osakkeet ja lahjoittanut sitten saamansa kauppahinnan A:lle, B:lle ja C:lle. X aikoo maksaa A:lle, B:lle ja C:lle vahingonkorvauksena määrän, jolla verot toteutetusta järjestelystä ylittävät sen veron, joka olisi määrätty, jos sama varallisuuden siirto olisi toteutettu jälkimmäisellä tavalla.

Esillä olevassa asiassa vahingonkorvaus eroaa viimeksi mainitun tapauksen tilanteesta siinä, että A:lle, B:lle ja C:lle korvataan se veron määrä, jonka he olisivat voineet säästää toteuttamalla samaan tulokseen johtavat järjestelyt toisessa järjestyksessä. A, B ja C eivät siten saa järjestelyllä korvauksen jälkeenkään varoja enempää kuin he olisivat saaneet, jos olisi menetelty vaihtoehtoisella tavalla. Korvaus ei tosiasiallisesti myöskään koske tulosta menevää veroa, vaan lahjoituksen veroseuraamuksia. Näissä olosuhteissa A:n, B:n ja C:n ei voida katsoa saavan hakemuksessa tarkoitettua vahingonkorvausta veronalaisen tulon sijaan siten kuin tuloverolain 78 §:ssä tarkoitetaan.

Näillä perusteilla asiassa ei ole syytä muuttaa hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta, jonka mukaan X ei ole velvollinen toimittamaan ennakonpidätystä A:lle, B:lle ja C:lle suoritettavasta yhteensä 59 403 euron vahingonkorvauksesta.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Raimo Anttila, Ilkka Pere, Matti Pellonpää, Matti Halén ja Eila Rother. Asian esittelijä Vesa Heikkilä.

---

[SV]

X hade i samband med skatterådgivning rekommenderat ett sådant förmögenhetsarrangemang att ägaren till aktier som berättigade till besittningen av en lägenhet som användes som stadigvarande bostad skulle överlåta aktierna som gåva till gåvotagarna, som därefter omedelbart skulle sälja aktierna åt en tredje person till ett pris som helt motsvarade det värde som gåvotagarna i sina gåvoskattedeklarationer hade uppgivit vara gåvornas värde. Skattepåföljderna för donationen hade blivit lägre om överlåtelserna hade genomförts i omvänd ordning, så att aktierna först hade sålts skattefritt och köpeskillingen sedan hade överlåtits som gåva till mottagarna. X hade för avsikt att som skadestånd betala ett belopp som motsvarade skillnaden mellan den skatt som hade påförts med anledning av det genomförda arrangemanget och den lägre skatt som hade påförts om samma förmögenhetsöverlåtelse hade verkställts på det senare sättet.

Högsta förvaltningsdomstolen ansåg att gåvotagarna genom skadeståndet endast fick ersättning för det belopp som de hade kunnat spara i skatt genom att i annan ordningsföljd genomföra arrangemang som ledde till samma slutresultat. Genom arrangemanget fick gåvotagarna inte ens när skadeståndet medräknades större tillgångar än vad de hade fått genom det alternativa arrangemanget. De facto var skadeståndet inte heller avsett att vara en ersättning för den skatt som skulle betalas för inkomsten, utan vara en ersättning för gåvans skattepåföljder. Under dessa förhållanden var det inte fråga om en ersättning som erhållits i stället för skattepliktig inkomst så som avses i 78 § i inkomstskattelagen, varför förskottsuppbörd inte skulle verkställas på skadeståndsbeloppet. Förhandsavgörande för skatteåret 2006.

Inkomstskattelagen 78 §