Social services' request for bank data from a client was appealable, requiring Supreme Administrative Court permission for review.
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Administrative Court dismissed the client's appeal against the social services' decision to request bank statements from a financial institution. The client argued that providing such documents was not mandatory and that income and expense receipts were sufficient for benefit assessment. The court ruled that the specific provision granting the right to request information from banks created a distinct administrative decision subject to appeal, thereby requiring a permission to appeal for Supreme Court review.
Legislator headnote
AI generatedLaki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 20 §:n 2 momentti; Laki toimeentulotuesta 24 §: Sosiaalihuollon asiakkaan oikeus hakea muutosta viranomaisen päätöksestä pyytää tietoja rahoituslaitoksilta on itsessään valituskelpoinen, mikä edellyttää korkeimmassa hallinto-oikeudessa valituslupaa.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Päätös tietojen pyytämisestä rahalaitoksilta sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 20 §:n 2 momentin nojalla toimeentulotuen myöntämistä koskevassa asiassa sisälsi valituskelpoisen ratkaisun, johon asiakas, josta tietoja pyydettiin, sai hakea muutosta. Asian saattaminen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi edellytti valitusluvan myöntämistä.
Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 20 §
Laki toimeentulotuesta 24 §
Sosiaalihuoltolaki 49 §:n 2 momentti
Kort referat på svenska
Asian aikaisempi käsittely
L:n kunnan sosiaalityön johtaja
on 1.7.2004 §:n 1 kohdalla tekemällään päätöksellä päättänyt sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 20 §:n nojalla pyytää rahalaitoksilta X:n tiliotteet 1.1.2004 alkaen pyyntöpäivään saakka, sillä X oli toistuvasti kieltäytynyt toimittamasta toimeentulotukihakemuksen liitteeksi häneltä pyydettyjä tiliotteita sekä tositteita asuntolainojensa korkojen maksamisesta.
X
on saattanut asian L:n sosiaali- ja terveyslautakunnan käsiteltäväksi.
L:n sosiaali- ja terveyslautakunta
on 31.8.2004 §:n 100 kohdalla tekemällään päätöksellä pitänyt voimassa sosiaalityön johtajan päätöksen ja päättänyt samalla panna päätöksen täytäntöön, jotta toimeentulotukea koskevat päätökset voidaan tehdä toimeentulotukilain mukaisesti.
Päätöksen perusteluissa on lausuttu seuraavaa: Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa säädetään, että laissa mainituilla viranomaisilla ja yhteisöillä (muun muassa pankeilla) on velvollisuus antaa sosiaalihuollon viranomaiselle sen pyynnöstä sosiaalihuollon asiakassuhteeseen olennaisesti vaikuttavat tiedot ja selvitykset. X on ollut jo vuosia L:n kunnan toimeentulotukea hakeva ja saava asiakas ja häneltä pyydettyjen selvitysten saamisessa on ollut toistuvasti ongelmia. Sosiaalityön johtaja ja sosiaalityöntekijä ovat kuulleet X:ää puhelimitse 1.7.2004 tässä asiassa ja samalla ilmoittaneet X:lle valituksenalaisen päätöksen tekemisestä. X on ilmoittanut häntä kuultaessa, ettei sosiaaliviranomaisilla ole oikeutta tietää hänen pankkitilejään.
Asian käsittely Kuopion hallinto-oikeudessa
X
on valittanut sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöksestä. Hän on toimittanut aina hakemuksiinsa kaikki tarvittavat tositteet, tulotositteet kansaneläkelaitokselta ja laskujäljennökset menoista. Tiliotteita X:lle ei tule lainkaan. X on toimittanut koroista vuodelta 2003 tilityskuitin. Vuodelta 2004 tilityskuittia ei vielä ole eikä se näy tiliotteissakaan. X ei ole velvollinen esittämään tiliotteita sosiaalitoimelle, vaan tulo- ja menotositteiden on riitettävä. Koroista on olemassa velkasaneerauspäätös, joka on toimitettu sosiaalitoimelle. Päätöksessä on selvästi kerrottu kuukausittainen koron osuus.
X
on antanut vastineen.
Kuopion hallinto-oikeuden ratkaisu
Kuopion hallinto-oikeus
on hylännyt X:n L:n sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöksestä tekemän valituksen.
Hallinto-oikeus on selostettuaan sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 20 §:n säännöksen perustellut päätöstään seuraavasti:
X on hakenut toimeentulotukea muun muassa asuntolainan korkojen maksamiseen kuukausittain. L:n sosiaalitoimi ei ole saanut X:n asuntolainan korkojen todellisesta maksamisesta riittäviä tietoja. X on toistuvasti kieltäytynyt toimittamasta toimeentulotukihakemusten liitteeksi häneltä pyydettyjä tiliotteita tai tositteita asuntolainansa kyseisten kuukausien korkojen maksamisesta.
Sosiaalitoimella on näin ollen ollut perusteltua syytä epäillä X:n antamien tietojen luotettavuutta. Sosiaalityön johtaja ja sosiaalityöntekijä ovat kuulleet X:ää puhelimitse 1.7.2004 ja samalla ilmoittaneet X:lle päätöksen tekemisestä. X:llä on siten ollut tieto pyynnön tekemisestä rahalaitoksille. Tiliotteet on päätetty pyytää 1.1.2004 alkaen pyyntöpäivään saakka.
Hallinto-oikeus katsoo, että L:n sosiaalitoimen pyyntö X:n tilitietojen saamisesta rahalaitoksilta on tehty sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 20 §:n tarkoittamassa tilanteessa X:n hakeman toimeentulotuen myöntämistä varten ja kyseisessä pykälässä säädettyä menettelyä noudattaen.
Sosiaali- ja terveyslautakunnan päätös ei ole lainvastainen.
Hallinto-oikeuden päätökseen liitetyn muutoksenhakuohjeen mukaan päätökseen saa sosiaalihuoltolain 49 §:n 2 momentin mukaan hakea muutosta valittamalla, jos korkein hallinto-oikeus säädetyin edellytyksin myöntää valitusluvan.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa
L:n sosiaali- ja terveyslautakunta
on selityksessään esittänyt, ettei valituslupaa tulisi myöntää. Mikäli valituslupa kuitenkin myönnetään, hallinto-oikeuden päätös tulisi pitää ennallaan.
X
on vastaselityksessään uudistanut aiemmin lausumansa. Hänen asiansa ovat sosiaali- ja terveyslautakunnan tiedossa.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen ja sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöksen, jolla viranhaltijan päätös pyytää X:n tilitietoja rahalaitoksilta oli pysytetty voimassa.
Perustelut
Sovellettavat säännökset
Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain, jäljempänä sosiaalihuollon asiakaslaki, 20 §:n 1 momentin mukaan valtion ja kunnan viranomainen sekä muu julkisoikeudellinen yhteisö, kansaneläkelaitos, eläketurvakeskus, eläkesäätiö ja muu eläkelaitos, vakuutuslaitos, koulutuksen järjestäjä, sosiaalipalvelun tuottaja, terveyden- ja sairaudenhoitotoimintaa harjoittava yhteisö tai toimintayksikkö sekä terveydenhuollon ammattihenkilö ovat velvollisia antamaan sosiaalihuollon viranomaiselle sen pyynnöstä maksutta ja salassapitosäännösten estämättä hallussaan olevat sosiaalihuollon asiakassuhteeseen olennaisesti vaikuttavat tiedot ja selvitykset, jotka viranomaiselle laissa säädetyn tehtävän vuoksi ovat välttämättömiä asiakkaan sosiaalihuollon tarpeen selvittämiseksi, sosiaalihuollon järjestämiseksi ja siihen liittyvien toimenpiteiden toteuttamiseksi sekä viranomaiselle annettujen tietojen tarkistamista varten.
Sosiaalihuollon asiakaslain 20 §:n 2 momentin mukaan edellä 1 momentissa tarkoitettu velvollisuus koskee myös rahalaitosta, jos sosiaalihuollon viranomainen ei saa riittäviä tietoja ja selvityksiä edellä mainituilta tahoilta ja jos on perusteltua syytä epäillä asiakkaan tai hänen laillisen edustajansa antamien tietojen riittävyyttä tai luotettavuutta. Pyyntö tulee esittää kirjallisesti rahalaitokselle ja pyynnön esittämistä koskevan päätöksen on oikeutettu tekemään sosiaalihuoltolain 6 §:ssä tarkoitetun toimielimen määräämä sosiaalihuollon viranhaltija. Ennen kuin pyyntö tehdään rahalaitokselle, on asiakkaalle annettava siitä tieto.
X:n oikeus hakea muutosta tietojen pyytämistä koskevaan päätökseen
Asiassa on viran puolesta noussut esille kysymys, onko X:llä oikeutta hakea muutosta edellä mainitussa sosiaalihuollon asiakaslain 20 §:n 2 momentissa tarkoitettuun päätökseen.
Edellä selostetun 20 §:n 1 momentin mukaisesta velvollisuudesta tietojen antamiseen säädettiin ennen sosiaalihuollon asiakaslain voimaantuloa sosiaalihuoltolain 68 §:ssä. Tuon säännöksen voimassa ollessa lainkohdassa tarkoitetun pyynnön tekemisessä ei katsottu olevan kysymys sellaisesta hallintopäätöksestä, johon sosiaalihuollon asiakas, jota pyydetyt tiedot koskevat, voisi hakea muutosta. Tätä tulkintaa puoltaisi edelleen sosiaalihuollon asiakaslain 20 §:n 1 momentin mukaisten tietopyyntöjen osalta se, että kysymys on asiakkaan kannalta häntä koskevan asian ratkaisemiseksi tarpeellisten selvitysten hankkimisesta. Asiakkaan valitusoikeutta vastaan lain 20 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa puhuvat käytännön syyt ja se seikka, että tietopyynnön lainmukaisuutta koskevassa asiassa osapuolia ovat pyytäjä ja tietojen luovuttaja, jonka on huolehdittava, ettei toista koskevia salassapidettäviä tietoja luovuteta ilman laissa säädettyä perustetta.
Sosiaalihuollon asiakaslain 20 §:n 2 momentti sisältää sen sijaan erillisen säännöksen tietojen pyytämisestä rahalaitokselta. Sen sanamuodosta ei suoraan ilmene, että asiakkaalla olisi oikeus hakea muutosta tietojen pyytämistä koskevaan ratkaisuun. Muista vastaavista salassapidettävien tietojen antamista koskevista säännöksistä poiketen lainkohta sisältää kuitenkin velvoitteen antaa pyynnöstä tieto asiakkaalle. Lisäksi säännöksessä edellytetään, että pyynnöstä tehdään nimenomainen päätös.
Sosiaalihuollon asiakaslain 20 §:n 2 momenttia on edellä esitetyn johdosta tulkittava niin, että myös asiakkaalla, jota pyyntö koskee ja joka lähinnä voi esittää säännöksen tulkintaan vaikuttavia näkökohtia, on oikeus hakea muutosta lainkohdassa tarkoitettuun päätökseen pyytää tietoja. X:n valitus päätöksestä on siten ollut hallinto-oikeudessa tutkittava. Koska kysymys on asiakkaan valituksesta päätökseen, joka koskee toimeentulotuesta annetussa laissa tarkoitettua toimeentulotuen antamista, X:n valitusoikeus korkeimmassa hallinto-oikeudessa on sosiaalihuoltolain 49 §:n 2 momentin nojalla luvanvarainen.
Asiassa saatu selvitys ja johtopäätös
X on ollut velkajärjestelyn piirissä ja hänelle on vahvistettu käräjäoikeuden päätöksellä vuonna 1997 maksuohjelma, johon maksuina on sisältynyt asuntolainan korkoja. X on hakenut toimeentulotukea muun muassa näiden asuntolainan korkojen maksamiseen kuukausittain. L:n sosiaalitoimi ei ole saanut korkojen maksamisesta mielestään riittäviä tietoja. X:ltä on korkojen maksun todentamiseksi pyydetty toistuvasti tiliotteita tai tositteita asuntolainansa kyseisten kuukausien korkojen maksamisesta, mutta X on kieltäytynyt esittämästä tätä selvitystä. X:n korkojen maksun selvittämiseksi on sitten valituksenalaisella päätöksellä päätetty pyytää rahalaitoksilta X:n tiliotteet.
Edellä mainitun hallituksen esityksen HE 137/1999 vp perusteluissa on sovellettavan sosiaalihuollon asiakaslain 20 §:n 2 momentin osalta todettu, että sääntelyn tavoitteena on ehkäistä sosiaalihuollon etuuksien väärinkäytöstilanteita ja että tällainen epäilys voi muun muassa olla silloin, kun asiakkaan olosuhteet ja elämäntapa tai viranomaisilla olevat tiedot näyttävät olevan voimakkaassa ristiriidassa asiakkaan ilmoittamien tietojen kanssa. Tietojen pyytäminen rahalaitoksilta tulee olla viimekätinen ja poikkeuksellinen toimi.
Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pirkko Ignatius, Niilo Jääskinen, Jukka Mattila, Eila Rother ja Matti Halén. Asian esittelijä Marja-Liisa Judström.
Eri mieltä olleen hallintoneuvos Jukka Mattilan äänestyslausunto, johon hallintoneuvos Pirkko Ignatius yhtyi:
"Myönnän valitusluvan kuten enemmistökin. Hylkään valituksen. En muuta hallinto-oikeuden päätöstä. Ottaen huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset, asiassa saadun selvityksen sekä hallinto-oikeuden ratkaisun ja sen perustelut katson, että hallinto-oikeuden päätöstä ei ole syytä muuttaa."
Asian esittelijän vanhempi hallintosihteeri Marja-Liisa Judströmin päätösehdotus asian ratkaisemiseksi oli samansisältöinen kuin hallintoneuvos Jukka Mattilan äänestyslausunto.
---
[SV]
Ett beslut om att med stöd av 20 § 2 mom. i lagen om klientens ställning och rättigheter inom socialvården för behandlingen av ett utkomststödsärende begära uppgifter av en penninginrättning var ett överklagbart beslut, som fick överklagas av den klient vars uppgifter begärdes. Besvär fick anföras hos högsta förvaltningsdomstolen endast om högsta förvaltningsdomstolen beviljade besvärstillstånd.
Lagen om klientens ställning och rättigheter 20 §
Lagen om utkomststöd 24 §
Socialvårdslagen 49 § 2 mom.