Supreme Administrative Court dismissed appeal; citizen could rely on consulate as competent authority under trust protection.

Kansalaisuuslain 34 §:n 2 momentin 3 kohdan a) alakohdan mukaan Suomen kansalaisen, jolla on myös jonkin vieraan valtion kansalaisuus, tulee halutessaan säilyttää Suomen kansalaisuutensa ilmoittaa tästä 18 vuotta täytettyään, mutta ennen 22 ikävuoden täyttämistä kirjallisesti Suomen diplomaattiselle edustustolle tai lähetetyn virkamiehen johtamalle konsulaatille taikka maistraatille. Kunniapääkonsulaatti ei ole lainkohdassa tarkoitettu toimielin.

A oli kertomansa mukaan Suomen ulkoasiainministeriön internetsivuilta saamansa ohjeen mukaisesti toimittanut ennen 22-vuotispäiväänsä internetsivustojen mukaan toimivaltaiselle viranomaiselle, Düsseldorfin kunniapääkonsulaatille ilmoituksen halustaan säilyttää Suomen kansalaisuutensa. Kun kuitenkin otettiin huomioon hallintolain 6 §:ssä mainittu luottamuksensuojaperiaate ja hyvän hallinnon perusteet, A on näissä oloissa voinut luottaa siihen, että hänen tahdonilmaisunsa halustaan säilyttää Suomen kansalaisuus on tullut toimitetuksi ajoissa toimivaltaiselle viranomaiselle.

Kansalaisuuslaki 34 § 1 momentti, 36 § 1 momentti, 37 § ja 44 § 4 momentti

Hallintolaki 6 §

Kort referat på svenska

Asian aikaisempi käsittely

Kotkan maistraatti

on kirjeellään 16.6.2004 ulkoasiainministeriön oikeudelliselle osastolle ilmoittanut, että maistraatille on 18.5.2004 saapunut postitse Suomen kunniapääkonsulaatista Düsseldorfista asiakirjat, joissa Saksan liittotasavallan ja Suomen kansalainen A on ilmoittanut halustaan säilyttää Suomen kansalaisuus täyttäessään 22 vuotta 14.5.2004. A:n lähettämät asiakirjat on päivätty 1.5.2004 ja 10.5.2004. Koska kunniapääkonsulaatissa oli luultu, että A voi toimittaa asiakirjat kunniapääkonsulaattiin, hänelle ei ollut ilmoitettu siitä, että asiakirjat olisi tullut lähettää Suomen edustustolle Saksassa tai maistraatille Suomessa. Vaikka asiakirjat ovat saapuneet toimivaltaiselle viranomaiselle, maistraatille, myöhässä, maistraatti on katsonut, että A saa säilyttää Suomen kansalaisuuden täyttäessään 22 vuotta, koska kyseessä oli viranomaisen inhimillinen erehdys ja koska A:lle koituisi asiassa muutoin kohtuuttomia kuluja.

Maistraatti on lähettänyt Ulkomaalaisvirastolle jäljennöksen edellä mainitusta kirjeestä.

Ulkomaalaisvirasto

on päätöksellään 2.7.2004 diaarinumero 287/0760/2004 todennut, että A ei ole Suomen kansalainen, vaan häntä on Suomessa pidettävä Saksan liittotasavallan kansalaisena.

Ulkomaalaisvirasto on perustellut päätöstään seuraavasti:

A on saanut syntyessään Saksan liittotasavallan kansalaisuuden isänsä mukaan, sillä hän on syntynyt Suomen kansalaisen äidin ja Saksan liittotasavallan kansalaisen isän aviolapsena. A on saanut Suomen kansalaisuuden ilmoituksesta 11.12.1986.

A on lähettänyt 1.5.2004 ja 10.5.2004 päiväämänsä vapaamuotoisen ilmoituksen Düsseldorfin kunniapääkonsulaattiin. Hän on ilmaissut tahtonsa säilyttää Suomen kansalaisuutensa Saksan liittotasavallan kansalaisuuden rinnalla täyttäessään 22 vuotta 14.5.2004. Suomen kunniapääkonsulaatissa Düsseldorfissa kirje on otettu vastaan, mutta kunniapääkonsulaatti ei ole neuvonut A:ta toimittamaan tahdonilmaisuaan asiassa toimivaltaiselle viranomaiselle.

Kunniapääkonsulaatti on lähettänyt A:n kirjeen postitse edelleen Kotkan maistraattiin, jossa se on kirjattu saapuneeksi 18.5.2004. Kun A:n tahdonilmaus halustaan säilyttää Suomen kansalaisuus on saapunut asiassa toimivaltaiselle viranomaiselle vasta sen jälkeen, kun hän oli täyttänyt 22 vuotta, A on menettänyt Suomen kansalaisuutensa suoraan lain nojalla täyttäessään 22 vuotta 14.5.2004. Säilyttääkseen Suomen kansalaisuutensa A:n tahdonilmaisun olisi pitänyt saapua toimivaltaiseen viranomaiseen viimeistään 13.5.2004. Koska A:n Suomen kansalaisuuden säilyttämistahdonilmaisu on saapunut Kotkan maistraattiin vasta hänen täytettyään 22 vuotta, maistraatin merkintää väestötietojärjestelmään A:n Suomen kansalaisuuden säilyttämisestä on pidettävä virheellisenä.

Soveltaminaan lainkohtina Ulkomaalaisvirasto on maininnut kansalaisuuslain (359/2003) 3 §:n 1 momentin, 34 §:n, 40 §:n 1 momentin ja 41 §:n sekä kansalaisuuslain (401/1968) 1 §:n 1 momentin 2 kohdan.

Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus

on valituksenalaisella päätöksellään A:n valituksesta kumonnut Ulkomaalaisviraston päätöksen ja palauttanut asian sille uudelleen käsiteltäväksi seuraavin perustein:

Kansalaisuuslain 34 §:n 1 momentin mukaan Suomen kansalainen, jolla on myös jonkin vieraan valtion kansalaisuus, säilyttää Suomen kansalaisuuden täyttäessään 22 vuotta vain, jos hänellä on riittävä yhteys Suomeen. Pykälän 2 momentin 3 kohdan a) alakohdan mukaan riittävä yhteys katsotaan olevan, jos henkilö on 18 vuotta täytettyään, mutta ennen 22 ikävuoden täyttämistä ilmoittanut kirjallisesti Suomen diplomaattiselle edustustolle tai lähetetyn virkamiehen johtamalle konsulaatille taikka maistraatille haluavansa säilyttää Suomen kansalaisuuden.

Suomen ja Saksan liittotasavallan kansalainen A on täyttänyt 22 vuotta 14.5.2004. Hän on ilmoittanut 1.5. ja 10.5.2004 päivätyillä kirjeillä Düsseldorfin kunniapääkonsulaatille tahtonsa säilyttää Suomen kansalaisuus. Düsseldorfin kunniapääkonsulaatti on 11.5.2004 päivätyllä lähetekirjeellä lähettänyt A:n tahdonilmaisun Kotkan maistraattiin, jonne se on saapunut 18.5.2004.

A on ilmoittanut tahtonsa säilyttää Suomen kansalaisuus Düsseldorfin kunniapääkonsulaatille ennen kuin hän täytti 22 vuotta. Kun otetaan huomioon se, että kunniapääkonsulaatti on olettanut olevansa toimivaltainen viranomainen vastaanottamaan kyseisen tahdonilmaisun ja on siirtänyt A:n tahdonilmaisun tämän johdosta myöhässä toimivaltaiselle viranomaiselle, hallinto-oikeus katsoo, että A on kansalaisuuslain 34 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmoittanut tahdostaan säilyttää Suomen kansalaisuus ennen kuin hän on täyttänyt 22 vuotta.

Sovellettuina oikeusohjeina hallinto-oikeuden päätöksessä on mainittu lisäksi kansalaisuuslain 44 §:n 4 momentti ja hallintolain 21 §.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Ulkomaalaisvirasto on valituksessaan vaatinut hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista ja Ulkomaalaisviraston 2.7.2004 tekemän päätöksen saattamista voimaan.

Kansalaisuuden menettämisen ajankohta on 22 ikävuoden täyttyminen, joten säilyttämiseen tähtäävät toimenpiteet on suoritettava, ennen kuin henkilö täyttää 22 vuotta. Ikäraja on sitova, eikä kansalaisuuslaki anna mahdollisuutta poiketa siitä. Toisaalta kansalaisuuden säilyttäminen on tehty helpoksi, kun sen voi hoitaa pelkällä vapaamuotoisella kirjallisella ilmoituksella. Ei ole kohtuutonta vaatia, että kyseiseen ilmoitukseen liittyvät vaatimukset oikeasta ajankohdasta ja oikeasta viranomaisesta täytetään.

A on ilmoittanut tahtonsa säilyttää Suomen kansalaisuus Düsseldorfin kunniapääkonsulaatille, joka on siirtänyt A:n tahdonilmaisun asiassa toimivaltaiselle viranomaiselle vasta A:n täytettyä 22 vuotta. Kunniapääkonsulaatin tietämättömyys omasta toimivallastaan ei korjaa asiassa tapahtunutta virhettä. Kansalaisuuslaki ei anna mahdollisuutta kohtuusharkintaan 34 §:n perusteella tapahtuneen Suomen kansalaisuuden menettämisen osalta. Tällaista harkintavaltaa ei ole Ulkomaalaisvirastolla, ei ulkoasiainministeriöllä eikä maistraatilla.

A on menettänyt Suomen kansalaisuuden suoraan lain nojalla täyttäessään 22 vuotta 14.5.2004.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A

on valituksen johdosta antamassaan vastineessa yhtynyt hallinto-oikeuden perusteluihin ja vaatinut valituksen hylkäämistä. A on Suomen Ulkoasiainministeriön internetsivuilta saamansa ohjeen mukaan toimittanut ilmoituksen halustaan säilyttää Suomen kansalaisuutensa ennen 22-vuotispäiväänsä mainittujen sivujen mukaan toimivaltaiselle viranomaiselle.

Ulkomaalaisvirasto

on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Kansalaisuuslain 34 §:n 1 momentin mukaan Suomen kansalainen, jolla on myös jonkin vieraan valtion kansalaisuus, säilyttää Suomen kansalaisuuden täyttäessään 22 vuotta vain, jos hänellä on riittävä yhteys Suomeen. Pykälän 2 momentin 3 kohdan a) alakohdan mukaan riittävä yhteys katsotaan olevan, jos henkilö on 18 vuotta täytettyään, mutta ennen 22 ikävuoden täyttämistä ilmoittanut kirjallisesti Suomen diplomaattiselle edustustolle tai lähetetyn virkamiehen johtamalle konsulaatille taikka maistraatille haluavansa säilyttää Suomen kansalaisuuden.

Kansalaisuuslain 36 §:n 1 momentin mukaan Ulkomaalaisvirasto määrittää viranomaisen tai asianosaisen pyynnöstä kansalaisuusaseman, jos asialla on merkitystä Suomen kansalaisuuden olemassaolon tai siihen liittyvän oikeuden tai velvollisuuden kannalta, viranomaisen henkilörekisterissä olevan merkinnän oikeellisuuden, ulkomaalaisen Suomessa oleskelun taikka muun näihin verrattavissa olevan syyn kannalta.

Kansalaisuuslain 37 §:n mukaan väestötietojärjestelmästä poimitaan kansalaisuuden säilyttämistä koskevaa tiedottamista varten vuosittain kyseisenä vuonna 18 vuotta täyttävät Suomen kansalaiseksi merkityt henkilöt, joille on väestötietojärjestelmään merkitty osoite, josta henkilö tavoitetaan. Poimintaan ei oteta henkilöä, jolla on ollut kotikunta Suomessa yhteensä vähintään seitsemän vuotta. Väestötietojärjestelmästä poimitulle henkilölle annetaan ohje siitä, miten hänen tulee menetellä, jotta hän voisi säilyttää Suomen kansalaisuuden 22 vuotta täyttäessään. Ohjeen antamisesta vastaa Ulkomaalaisvirasto. Ohje annetaan sinä vuonna, jona henkilö täyttää 18 vuotta.

Kansalaisuuslain 44 §:n 4 momentin mukaan sanotun lain mukaisten asioiden käsittelyyn kunniakonsulaateissa sovelletaan hallintomenettelylakia (598/1982), 1.1.2004 lukien hallintolakia (434/2003).

Hallintolain 6 §:n mukaan viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.

Kuten asiakirjoista ilmenee, Suomen ja Saksan liittotasavallan kansalainen A on täyttänyt 22 vuotta 14.5.2004. Hän on ilmoittanut 1.5. ja 10.5. päivätyillä kirjeillä Düsseldorfin kunniapääkonsulaatille tahtonsa säilyttää Suomen kansalaisuus. Düsseldorfin kunniapääkonsulaatti on 11.5.2004 päivätyllä lähetekirjeellä lähettänyt A:n tahdonilmaisun Kotkan maistraattiin, jonne se on saapunut 18.5.2004.

A on kertomansa mukaan Suomen ulkoasiainministeriön internetsivuilta saamansa ohjeen mukaisesti toimittanut ennen 22-vuotispäiväänsä nettisivustojen mukaan toimivaltaiselle viranomaiselle, Düsseldorfin kunniapääkonsulaatille ilmoituksen halustaan säilyttää Suomen kansalaisuutensa. Kun otetaan huomioon hallintolain 6 §:ssä mainittu luottamuksensuojaperiaate ja hyvän hallinnon perusteet, A on näissä oloissa voinut luottaa siihen, että hänen tahdonilmaisunsa halustaan säilyttää Suomen kansalaisuus on tullut toimitetuksi ajoissa toimivaltaiselle viranomaiselle. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei ole syytä muuttaa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ilmari Ojanen, Niilo Jääskinen, Ilkka Pere, Matti Halén ja Olli Mäenpää. Asian esittelijä Camilla Sandström.

---

[SV]

Enligt 34 § 2 mom. 3 a) punkten i medborgarskapslagen skall en finsk medborgare som också har medborgarskap i någon främmande stat för att behålla sitt finska medborgarskap efter att ha fyllt 18 men inte 22 år skriftligen meddela en finsk diplomatisk beskickning eller ett finskt konsulat som leds av en utsänd tjänsteman eller magistraten att han eller hon vill behålla sitt finska medborgarskap. Honorärgeneralkonsulat nämns inte bland de organ till vilka meddelande enligt lagrummet kan göras.

Enligt vad A själv hade berättat, hade A i enlighet med anvisningar på det finska utrikesministeriets webbplats före sin 22-årsdag meddelat en myndighet som enligt webbplatsen var behörig, nämligen honorärgeneralkonsulatet i Düsseldorf, att A ville behålla sitt finska medborgarskap. När hänsyn dock togs till principen om att tillit skyddas, som nämns i 6 § i förvaltningslagen, samt grunderna för god förvaltning, har A under nämnda omständigheter kunnat lita på att A:s förklaring om att han ville behålla sitt finska medborgarskap i tid har tillställts en behörig myndighet.

Medborgarskapslagen 34 § 1 mom., 36 § 1 mom., 37 § och 44 § 4 mom.

Förvaltningslagen 6 §