Court dismisses appeal as voluntary care ended when patient left hospital, requiring inpatient observation for continuation.

Mielenterveyslain mukaisen tahdosta riippumattoman hoidon jatkamista koskeva tarkkailu voitiin suorittaa vain sairaalassa. Henkilölle määrätty tahdosta riippumaton psykiatrinen sairaalahoito saatiin toteuttaa ainoastaan sairaalan psykiatrista hoitoa antavassa yksikössä.

Tarkkailu oli tapahtunut henkilön, jota ei ollut poistettu sairaalan kirjoista, sairaalassa olematta. Hänen hoitonsa oli sairaalasta poistumisen jälkeen rajoittunut määräajoin toistuviin sairaalassa käynteihin injektiomuotoisen lääkityksen antamista varten. Hänen oleskelussaan sairaalan ulkopuolella ei ollut kysymys sairaalakäytäntöön liittyvistä kokeiluluontoisista hoitolomista.

Tarkkailua ei ollut suoritettu eikä tahdosta riippumatonta hoitoa järjestetty lain edellyttämällä tavalla.

Tahdosta riippumaton hoito oli päättynyt sinä päivänä, jona henkilö oli siirtynyt pois sairaalasta.

Mielenterveyslaki 9 § 1 ja 2 mom., 10 § 1 mom., 11 § 2 mom., 12 § 1 mom., 14 §

Mielenterveysasetus 2 §

Kort referat på svenska

Asian aikaisempi käsittely

Helsingin kaupungin keskisen mielenterveysyksikön/Auroran sairaalan psykiatrisesta hoidosta vastaava apulaisylilääkäri

on 3.11.2003 tekemällään päätöksellä mielenterveyslain 8 §:n 1 momentin ja 12 §:n nojalla määrännyt A:n tahdosta riippumatonta psykiatrista sairaalahoitoa jatkettavaksi. Päätös on mielenterveyslain 12 §:n 1 momentin nojalla alistettu hallinto-oikeuden vahvistettavaksi.

A

on valittanut lääkärin päätöksestä ja ilmoittanut, ettei hän ole ollut tarkkailuaikana 31.10. - 3.11.2003 sairaalassa.

Apulaisylilääkäri

ja

ylilääkäri

ovat antaneet A:n valituksen johdosta lausunnon.

A vetoaa valituksessaan siihen, ettei häntä voitaisi määrätä edelleen psykiatriseen sairaalahoitoon, koska hän on ollut hoitolomalla ennen 3.11.2003 tarkkailulausunnon ja hoitoon määräämispäätöksen tekemistä. Potilaan arvioitu tahdosta riippumattoman hoidon edelleen jatkuva tarve perustuu kuitenkin selkeisiin tutkimushavaintoihin koko tämänkertaiselta hoitojaksolta. Hoitoon määrääminen ja sairaalassa annettu hoito ovat olleet mielenterveyslain mukaisia, potilaalle välttämättömiä ja hänen oman etunsa mukaisia. Valitus on aiheeton.

Ylilääkäri on lausunut, että hoitoonmääräämispäätös 3.11.2003 on ollut potilaan hoidon kannalta välttämätön. Hoito on tapahtunut mielenterveyslakia noudattaen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on jättänyt apulaisylilääkärin päätöksen vahvistamatta. Valitus ei siten antanut aihetta enemmän lausunnon antamiseen.

Perustelut:

A:ta koskeva edellinen hoitoonmääräämispäätös on tehty 4.8.2003. Tämän jälkeen hänen hoitojaksonsa on asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan alkanut suljetulla osastolla ja edennyt kuntoutuksena säännöllisen lääkityksen turvin siten, että hän käy velvoitettuna kahden viikon välein osastolla, saaden silloin injektiolääkityksen. Näin ollen A:n ei voida katsoa enää olleen mielenterveysasetuksen 2 §:ssä tarkoitetussa hoidossa sairaalan psykiatrista hoitoa antavassa yksikössä siten, että psykiatrista sairaalahoitoa olisi voitu mielenterveyslain 12 §:n mukaisesti jatkaa.

Hallinto-oikeus on sovellettuna oikeusohjeena maininnut mielenterveysasetuksen 2 §:n.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A

on valituksessaan pyytänyt korkeinta hallinto-oikeutta tarkentamaan hallinto-oikeuden päätöksen perusteluja ja ottamaan kantaa siihen, onko potilaan oltava sairaalassa tarkkailuaikana. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan A ei ole 3.11.2003 ollut Auroran sairaalassa mielenterveysasetuksen 2 §:n mukaisessa psykiatrisessa hoidossa siten, että tahdosta riippumatonta psykiatrista hoitoa olisi voitu mielenterveyslain 12 §:n mukaisesti jatkaa. A odottaa korkeimman hallinto-oikeuden kertovan, milloin mielenterveysasetuksen 2 §:n mukainen hoito sairaalassa on päättynyt.

A

on täydentänyt valitustaan lisäkirjelmällä.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Helsingin kaupungin terveyskeskuksen psykiatriaosaston ylilääkäri ja Auroran sairaalan vs. apulaisylilääkäri ovat antaneet valituksen johdosta lausunnot. Lausunnoissa on katsottu, että edellytykset psykiatrisen sairaalahoidon jatkamiselle tahdosta riippumatta ovat A:n kohdalla olleet olemassa.

A:lle

on varattu tilaisuus antaa vastaselityksensä.

Korkein hallinto-oikeus on pyytänyt asiassa

sosiaali- ja terveysministeriön

ja

Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen

lausunnot.

Edellä mainitun johdosta ja ottaen huomioon mielenterveyslain 12 §:n ja mielenterveysasetuksen 2 §:n säännökset A:n olisi tullut olla tarkkailuaikana sairaalassa ja häntä olisi tullut tarkkailuaikana kuulla hoitoon määräämispäätöksen suhteen. Päätös oli annettu hänelle tiedoksi neljän päivän kuluttua sen tekemisestä, minkä ei voida katsoa täyttävän mielenterveyslain edellyttämää viipymättä tiedoksi antamista.

Tahdosta riippumattomassa hoidossa olevan potilaan päästäminen pidemmille hoitolomille ennen sairaalasta uloskirjoittamista on perusteltua, koska siten pystytään arvioimaan hänen selviytymistään sairaalahoidon ulkopuolella. Kuitenkaan ei voida pitää mielenterveyslain ja mielenterveysasetuksen hengen mukaisena sitä, että potilas tahdosta riippumattomassa hoidossa ollessaan on käytännössä avohoidossa ja käy ainoastaan polikliinisesti sairaalassa, kuten A:n kohdalla on tapahtunut.

Sosiaali- ja terveysministeriö

on lausunnossaan esittänyt, että potilas lähti sairaalasta naisten asuntolana toimivaan Eeva-Maria -kotiin, josta hän siirtyi 2.10.2003 vapailta markkinoilta vuokraamaansa asuntoon. Potilaan hoitolomaa oli päätetty jatkaa 10.10.2003 saakka. Hän kävi velvoitettuna 10.10.2003, 24.10.2003, 7.11.2003, 21.11.2003 sairaalassa saamassa pistoksena annettavan psyykelääkkeen ja haettuna 9.12.2003.

Tahdosta riippumatonta hoitoa koskeva päätös on päivätty 3.11.2003 ja annettu potilaalle tiedoksi 7.11.2003. Päätöksen perusteena oleva tarkkailulausunto on päivätty samalle päivälle kuin itse päätös. Tarkkailulausunnon mukaan potilas on otettu sairaalassa tarkkailtavaksi 31.10.2003. Asiakirjojen mukaan potilas on tällöin kuitenkin ollut hoitolomalla. Tarkkailulausunto ei näin ollen ole perustunut potilaan terveydentilasta puheen olevana ajankohtana tehtyihin havaintoihin. Potilaan mielipidettä hoidon toteuttamiseen tai erilaisiin hoitovaihtoehtoihin ei ole myöskään selvitetty asianmukaisesti ennen hoitoon määräämistä. Kyseessä oleva hoitojärjestely on ollut poikkeuksellinen eikä potilaan tahdosta riippumattoman hoidon jatkamisen edellytyksiä ole selvitetty asianmukaisesti.

A:lle

on varattu tilaisuus antaa selitys lausuntojen johdosta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus hylkää A:n valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut:

Mielenterveyslain 8 §:n 1 momentin mukaan henkilö voidaan määrätä psykiatriseen sairaalahoitoon vain 1) jos hänen todetaan olevan mielisairas; 2) jos hän mielisairautensa vuoksi on hoidon tarpeessa siten, että hoitoon toimittamatta jättäminen olennaisesti pahentaisi hänen mielisairauttaan tai vakavasti vaarantaisi hänen terveyttään tai turvallisuuttaan taikka muiden terveyttä tai turvallisuutta; ja 3) jos mitkään muut mielenterveyspalvelut eivät ole käytettävissä tai ovat riittämättömiä.

Hallituksen esityksessä mielenterveyslaiksi (HE 201 1989 vp.) lausutaan yksityiskohtaisissa perusteluissa 8 §:n kohdalla muun ohessa, että voimassa olevan mielenterveyslain mukaisesti ehdotetaan, että henkilö voidaan tahdostaan riippumatta määrätä ainoastaan psykiatriseen sairaalahoitoon; tahdosta riippumatta annettava avohoito ei siten edelleenkään olisi mahdollista.

Mielenterveysasetuksen 2 §:n 1 momentin mukaan henkilön hoito hänen tahdostaan riippumatta saadaan toteuttaa ainoastaan sairaalan psykiatrista hoitoa antavassa yksikössä, jolla on edellytykset antaa tällaista hoitoa.

Mielenterveyslain 9 §:n 1 momentin mukaan sen selvittämiseksi, ovatko edellytykset henkilön hoitoon määräämiseksi hänen tahdostaan riippumatta olemassa, hänet voidaan ottaa tarkkailuun sairaalaan. Pykälän 2 momentin mukaan tarkkailuun lähettämistä varten lääkärin on tutkittava potilas ja, jos hän pitää potilaan hoitoon määräämistä välttämättömänä, laadittava hänestä kirjallinen lääkärinlausunto (tarkkailulähete).

Mielenterveyslain 10 §:n 1 momentin 1 virkkeen mukaan viimeistään neljäntenä päivänä tarkkailuun ottamispäivän jälkeen tarkkailusta vastaavan lääkärin on annettava tarkkailuun otetusta kirjallinen tarkkailulausunto. Sanotun momentin 3 virkkeen mukaan tarkkailulausunnon tulee sisältää perusteltu kannanotto siitä, ovatko edellytykset hoitoon määräämiseksi tahdosta riippumatta olemassa.

Mielenterveyslain 11 §:n 2 momentin mukaan päätöksen tarkkailuun otetun määräämisestä hoitoon hänen tahdostaan riippumatta tekee sairaalan psykiatrisesta hoidosta vastaava ylilääkäri tai, jos hän on esteellinen tai estynyt, muu tehtävään määrätty ensisijaisesti psykiatrian erikoislääkäri. Päätös on tehtävä tarkkailulähetteen, tarkkailulausunnon ja sairauskertomuksen perusteella kirjallisesti viimeistään neljäntenä päivänä tarkkailuun ottamispäivän jälkeen. Päätöksen tulee sisältää perusteltu kannanotto siitä, ovatko edellytykset hoitoon määräämiseen tahdosta riippumatta olemassa. Päätös on annettava potilaalle tiedoksi viipymättä.

Mielenterveyslain 12 §:n 1 momentin mukaan hoitoon määrättyä saadaan 11 §:ssä tarkoitetun päätöksen nojalla pitää hoidossa hänen tahdostaan riippumatta enintään kolme kuukautta. Jos ennen tämän ajan päättymistä näyttää ilmeiseltä, että hoidon jatkaminen on välttämätöntä sen jälkeenkin, mutta siitä ei päästä potilaan kanssa yhteisymmärrykseen, potilaasta on annettava uusi tarkkailulausunto sen selvittämiseksi, ovatko edellytykset hoitoon määräämiseen tahdosta riippumatta edelleen olemassa. Hoidon jatkaminen tai lopettaminen on ratkaistava 11 §:ssä tarkoitetun lääkärin kirjallisella päätöksellä ennen kuin hoitoa on kestänyt kolme kuukautta. Päätös, jolla hoitoa jatketaan, on annettava potilaalle tiedoksi viipymättä ja heti alistettava hallinto-oikeuden vahvistettavaksi.

Mielenterveyslain 14 §:n mukaan jos hoitoon määrättyä hoidettaessa käy ilmi, että edellytyksiä hoitoon määräämiseen tahdosta riippumatta ei ole, hoito on heti lopetettava ja potilas poistettava sairaalasta hänen sitä halutessaan.

A on 4.8.2003 määrätty Auroran sairaalan apulaisylilääkärin päätöksellä mielenterveyslain nojalla tahdosta riippumattomaan psykiatriseen sairaalahoitoon vaikeahoitoisen paranoidisen skitsofrenian vuoksi. Hänen hoitonsa on alkanut sairaalan suljetulla osastolla. A on siirtynyt sairaalasta Eeva-Maria -kotiin 29.9.2003. Pian tämän jälkeen hän on itse hankkinut itselleen asunnon muualta. Tämän jälkeen hoito on jatkunut siten, että A on asunut sairaalan ulkopuolella ja siihen velvoitettuna käynyt sairaalassa määräajoin saamassa pitkävaikutteisen lääkeinjektion. Asiakirjojen mukaan käynnit ovat tapahtuneet sovitun mukaisesti 10.10.2003, 24.10.2003, 7.11.2003 ja 21.11.2003. Tätä seuraavaan, 5.12.2003 tapahtuvaksi sovittuun lääkkeen antamiseen A ei saapunut, minkä vuoksi hänet noudettiin sairaalaan lääkitystä varten 9.12.2003.

Nyt kysymyksessä olevaan hoidon jatkamista koskevaan päätökseen liittyvää tarkkailua suoritettaessa A ei ole ollut sairaalassa vaikka hän on ollut sairaalan kirjoissa. A:n hoito on 29.9.2003 lukien rajoittunut vain määräajoin toistuviin sairaalakäynteihin. Kysymys ei ole ollut normaaliin sairaalakäytäntöön liittyvistä kokeiluluontoisista hoitolomista, vaan pitempiaikaisesta hoidon järjestämisestä sairaalan ulkopuolella tahdosta riippumattomana avohoitona. Tarkkailun suorittaminen ja hoidon järjestäminen mainituin tavoin ei ole ollut mielenterveyslain 8 §:n 1 momentin, 9 §:n 1 momentin ja 12 §:n 1 momentin sekä mielenterveysasetuksen 2 §:n säännökset huomioon ottaen lain mukaista. Näin ollen edellytyksiä hoidon jatkamista koskevan päätöksen vahvistamiseen ei ole ollut.

Mielenterveyslain 14 §:n säännös huomioon ottaen korkein hallinto-oikeus vahvistaa, että A:n nyt kysymyksessä oleva tahdosta riippumaton hoito on päättynyt 29.9.2003 A:n siirtyessä pois sairaalasta.

Edellä olevan perusteella ja kun muutoin otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset, asiassa saatu selvitys sekä Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu ja sen perustelut, hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei ole syytä muuttaa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ilmari Ojanen, Niilo Jääskinen, Jukka Mattila, Matti Halén ja Olli Mäenpää. Asian esittelijä Marja-Terttu Savolainen.

---

[SV]

I mentalvårdslagen avsedd observation av en patient för eventuellt beslut om fortsatt vård av patienten oberoende av patientens vilja kunde utföras endast på sjukhus. Den psykiatriska sjukhusvård som patienten bestämts att undergå oberoende av sin vilja fick ges endast vid en sjukhusenhet som ger psykiatrisk sjukvård. Observationen hade utförts utan att patienten, som inte var utskriven, vistades på sjukhuset. Efter att patienten hade lämnat sjukhuset, hade vården begränsat sig till regelbundna besök där för att patienten skulle få medicininjektioner. Patienten vistades utanför sjukhuset utan att det var fråga om att patienten enligt sjukhuspraxis i försökssyfte inom ramen för vården fick permissioner från sjukhuset.

Observationen hade inte utförts och vården hade inte givits så som förutsätts i mentalvårdslagen.

Vården oberoende av patientens vilja hade avslutats den dag då patienten hade lämnat sjukhuset.