Supreme Administrative Court rules state bears cost for dead moose burial under hunting law and constitution.

Vastuun kuolleena löytyneen hirven hautaamiskustannuksista katsottiin kuuluvan Suomen valtiolle, jolle hirvi kuului metsästyslain (615/1993) 83 §:n 1 momentin nojalla. Valtion maksuvelvollisuutta vahvistettaessa otettiin huomioon myös Suomen perustuslain 88 §:stä ilmenevä oikeusohje, jonka mukaan jokaisella on oikeus talousarviosta riippumatta saada valtiolta se, mitä hänelle laillisesti kuuluu. Sillä, että lääninhallituksen poliisiosaston määrärahoissa ei ollut varauduttu tällaisiin korvauksiin, ei siten ollut asiassa oikeudellista merkitystä.

Suomen perustuslaki 88 §

Jätelaki 27 §

Hallintolainkäyttölaki 69 §

Metsästyslaki (615/1993) 83 § 1 mom.

Terveydensuojelulaki 24 §

Ks. myös KHO:1970-II-118.

Kort referat på svenska

Asian taustaa

Kuopion poliisi

oli 3.6.2002 ilmoittanut

Kuopion kaupungin ympäristökeskukseen

kantatie 5:n varrelta Sotkanniemen tien alikulkutunnelin eteläpuolelta tiealueelta, noin 1,5 metrin päässä hirviaidan ulkopuolelta löydetystä pilaantuneesta hirvenruhosta. Koska se aiheutti löytöpaikkansa johdosta terveyshaittaa,

I kaupungineläinlääkäri

oli ruhon samana päivänä tarkastettuaan päättänyt poistaa haitan sopimalla kaivinkoneurakoitsijan kanssa raadon hautaamisesta paikkaan, jossa siitä ei aiheudu terveyshaittaa.

Itä-Suomen lääninhallituksen Kuopion palveluyksikkö

, kaivinkoneurakoitsijan lähetettyä palveluyksikölle laskun kuolleen hirven hautaamisesta, oli 4.10.2002 katsonut, että vastuu laskun maksamisesta on Kuopion kaupungilla.

Kuopion kaupungin ympäristökeskus

oli Itä-Suomen lääninhallituksen Kuopion palveluyksikköön 15.11.2002 saapuneessa kirjoituksessaan kertonut Kuopion kaupungin maksaneen hirven hautauslaskun, viivästyskorkoineen 60,59 euroa. Tämän vuoksi ympäristökeskus oli pyytänyt lääninhallitusta korvaamaan kaupungille hirven hautaamisesta aiheutuneet kustannukset. Ympäristökeskus on tässä yhteydessä lausunut, että vaikka kunnan tuleekin osoittaa kuolleena tavatun hirven hautaamiseen sellainen paikka, ettei siitä aiheudu terveyshaittaa ja että vaikka kunta ensi kädessä maksaa hautaustoimenpiteestä aiheutuneet kustannukset, on valtion metsästyslain 83 §:n mukaisena eläimen omistajana, ottaen huomioon myös jätelain 27 §, vastattava jätteen aiheuttamista kustannuksista. Ympäristötoimisto on myös pyytänyt, että asiassa annetaan valituskelpoinen päätös, mikäli lääninhallitus katsoo, ettei se ole vastuussa pyydetyistä kustannuksista.

Asian aikaisempi käsittely

Itä-Suomen lääninhallituksen poliisiosasto

, jonne lääninhallituksen Kuopion palveluyksikkö oli lähettänyt laskun, on 10.11.2003 tekemällään päätöksellä todennut, ettei laskua makseta poliisin toimintamenoista, koska niihin ei ollut varattu rahaa tällaisiin tarkoituksiin. Poliisiosaston tiedossa ei ole korvausvelvollista tahoa. Kuolleena löydetty riistaeläin kuuluu joko metsästysoikeuden haltijalle tai valtiolle eikä tällaisen eläimen hautaaminen kuulu poliisin tehtäviin.

Poliisiosasto on päätöksessään vielä viitannut kirjeeseensä POLB399 29.11.1999, jolla se oli saattanut poliisilaitosten tietoon, että hirvieläimistä aiheutuneita menoja maksetaan vain mahdollisen metsästysrikoksen tutkinnan yhteydessä, sekä kehottanut poliisilaitoksia huolehtimaan siitä, että muut hirvieläimistä aiheutuvat menot eivät ohjaudu poliisin maksettavaksi.

Asian käsittely Kuopion hallinto-oikeudessa

Kuopion kaupungin ympäristökeskus

on valituksessaan hallinto-oikeuteen, viitaten apulaisoikeuskanslerin 14.1.2003 antamaan päätökseen, vaatinut lääninhallituksen päätöksen kumoamista ja valtion velvoittamista korvaamaan Kuopion kaupungille hirven hautaamisesta aiheutuneet kustannukset. Valtio on velvoitettava myös korvaamaan kaupungin oikeudenkäyntikulut kohtuulliseksi harkitulla määrällä.

Valituksen mukaan lääninhallituksen päätös ei perustu lakiin. Päätös on myös noudatetun soveltamiskäytännön vastainen. Hirven hävittämiskustannuksista on vastannut Suomen valtio. Tämä käytäntö on perustunut korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen KHO 1970 II 118. Valtio on tosin pyrkinyt eroon maksuvelvollisuudestaan muun muassa metsästyslain (615/1993) 1.8.1993 ja jätelain (1072/1993) 1.1.1994 tapahtuneen voimaantulon jälkeen. Kuitenkaan näissä laeissa eikä missään muussakaan uudessa laissa ole kunnille määrätty maksuvelvollisuutta puheena olevista kustannuksista. Hyvä hallinto edellyttää vallitsevan linjan johdonmukaista noudattamista. Linjasta voidaan poiketa vain perustellusta syystä. Käsillä olevassa tapauksessa tällaista perusteltua syytä ei ole olemassa tai sellaisia ei ole ainakaan esitetty. Perusteeksi ei ainakaan riitä se, ettei tarkoitukseen ole varattu määrärahaa.

Itä-Suomen lääninhallituksen poliisiosasto

on lausunnossaan esittänyt valituksen hylkäämistä. Poliisilla ei ole laissa säädettyä velvollisuutta maksaa kuolleina löytyvien riistaeläinten hautaamisesta tai hävittämisestä aiheutuvia kustannuksia. Koska valtion maksuvelvollisuutta koskevat säännökset eivät ole selviä, ei lääninhallituksella ole käsitystä siitä, mikä olisi kustannuksista vastaava valtion viranomainen siinä tapauksessa, jos voimassa olevia säännöksiä tulkittaisiin niin, että valtiolla olisi maksuvelvollisuus.

Kuopion kaupungin ympäristökeskus

ei ole sille varatusta tilaisuudesta huolimatta antanut vastaselitystä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus

on tutkinut asian hallintolainkäyttölain 69 §:n mukaisena hallintoriita-asiana ja hylännyt kaupungin korvaushakemuksen oikeudenkäyntikuluvaatimuksineen.

Hallinto-oikeus on perustellut pääasiaratkaisuaan seuraavasti:

Valituksenalaisella päätöksellä ei ole voitu kaupunkia sitovasti ratkaista valtion velvollisuutta korvata kaupungille haettuja kustannuksia. Päätöksessä on ilmaistu vain asiaa käsitelleen viranomaisen kannanotto korvausvaatimukseen. Korvausvelvollisuus ratkaistaan vasta velkomiskanteen perusteella käräjäoikeudessa tai hallinto-oikeudessa hallintoriita-asiana, jollaisena ratkaistaan muun muassa julkisoikeudellisesta oikeussuhteesta johtuvat erimielisyydet. Tämä asia on otettu ratkaistavaksi hallintoriitana.

Kaupunki on maksanut kuolleena löydetyn hirvieläimen hautaamisesta aiheutuneet kustannukset. Kaupunki on vaatinut valtiota maksamaan kustannukset perustaen vaatimuksensa siihen, että hirvi on tullut metsästyslain nojalla valtion omistukseen. Kaupunki ei ole edes väittänyt, että hirven hautaaminen kuuluisi puheena olevassa tapauksessa valtion velvollisuuteen viranomaisena. Sekään seikka, että valtio omistaa hirven, ei luo valtiolle velvollisuutta hirven hävittämiseen tai siitä syntyneiden kustannusten korvaamiseen. Kaupungin vaatimus esitetyillä perusteilla ei menesty.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Kuopion kaupunginhallitus ja Kuopion kaupungin ympäristökeskus ovat valituksessaan hallinto-oikeudessa esittämänsä uudistaen vaatineet hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista ja valtion velvoittamista maksamaan Kuopion kaupungille hirven hautaamisesta aiheutuneet kustannukset. Lääninhallituksen poliisiosaston, osaston katsottua, ettei asia kuulu sen toimivaltaan, olisi tullut tuohon aikaan sovelletun hallintomenettelylain 9 §:n mukaan selvittää, mille viranomaiselle asian ratkaiseminen kuuluu, ja siirtää asia toimivaltaisen viranomaisen ratkaistavaksi.

Asiakirjoihin sisältyvää tapahtumakuvausta kuolleen hirven hautaamisesta ei ole riitautettu. Valtiota ei asian kiireellisyyden takia hirveä haudattaessa kuultu, lukuun ottamatta käytyä keskustelua Kuopion poliisin kanssa, joka oli tehnyt raatoa koskevan ilmoituksen kaupungin eläinlääkärille.

Vaikka hallinto-oikeuden päätöksen perustelujen mukaan sekään seikka, että valtio omistaa hirven, ei perusta valtiolle velvollisuutta hirven hävittämiseen tai siitä syntyneiden kustannusten korvaamiseen, korkein hallinto-oikeus on silti päätöksessään 1970 II 118 nimenomaan velvoittanut valtion vastaavassa tapauksessa korvaamaan kunnalle hirven hautaamisesta aiheutuneet kulut. Tämän päätöksen antamisen jälkeen oli Suomessa vuoden 1999 loppupuolelle asti käytäntönä, että hirven hävittämiskustannuksista vastasi valtio. Valtio on sittemmin pyrkinyt eroon maksuvelvollisuudestaan muun muassa uuden metsästyslain ja jätelain voimaantulon jälkeen, vaikka näissäkään laeissa eikä missään muussakaan uudessa laissa ole kunnalle asetettu maksuvelvollisuutta puheena olevista kustannuksista.

Valittajat ovat oheistaneet valitukseensa apulaisoikeuskanslerin 14.1.2003 tekemän päätöksen, jonka mukaan muun muassa "kiistämättä valtion viranomaisten oikeutta arvioida korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen soveltuvuutta muuttuneissa oikeudellisissa oloissa ei menettelyä, jolla on ilmeisesti muun lainsäädännön vaikutuksia arvioimalla ja johtopäätöksiä tekemällä pyritty hiljaisesti irtautumaan päätöksen perusteella muodostuneesta soveltamiskäytännöstä, voida sitä seuranneen oikeudellisen epävarmuuden vuoksi pitää asianmukaisena." Hyvä hallinto edellyttää vallitsevan linjan johdonmukaista noudattamista. Siitä voidaan poiketa vain perustellusta syystä, joita ei ole tai ei ole ainakaan esitetty. Perusteluksi ei riitä, ettei tarkoitukseen ole osoitettu määrärahaa.

Itä-Suomen lääninhallituksen poliisiosasto on korostanut edellä selostetusta selvityksestä käyvän ilmi, etteivät vakiintuneen käytännön mukaan hirven hautaamiskustannukset olleet tuona ajankohtana tai sen jälkeenkään kuuluneet poliisin maksettavaksi. Luotettavaa selvitystä siitä, missä ja milloin poliisi olisi maksanut tällaisia menoja, ei ole. Mikäli näin olisikin tapahtunut, kysymys lienee silloin ollut kauan sitten tapahtuneista, joidenkin poliisilaitosten yksittäisistä, tapauskohtaisista ratkaisuista eikä suinkaan yleisestä käytännöstä.

Käsillä olevassa tapauksessa hirven hautaamisesta oli päättänyt kaupungineläinlääkäri poliisin pyydettyä häntä tarkastamaan hirvenruhon ja päättämään jatkotoimista. Kaupungineläinlääkäri oli pyytänyt asianomaista urakoitsijaa hautaamaan ruhon, johon toimenpiteeseen ei ole ollut poliisioikeudellisia perusteita, ja osoittamaan hautauslaskun Itä-Suomen lääninhallituksen Kuopion palveluyksikköön. Laskun lääninhallitukselle lähettämisestä ei ollut lääninhallitusta sitovasti sovittu kenenkään kanssa. Lääninhallituksen kanta olisi kysyttäessä ollut, ettei laskua makseta lääninhallituksen tai poliisin määrärahoista. Laskun maksaa tässä tapauksessa hautauspalvelun tilaaja eli kaupungineläinlääkäri, joka ei voi nimenomaisten siihen oikeuttavien säännösten puuttuessa siirtää vastuutaan kustannusten maksamisesta jollekulle muulle taholle.

Siinä tapauksessa että hautauskustannusten maksaminen kuuluu valtiolle, on epäselvää, mikä valtion viranomainen on niistä vastuussa.

Lääninhallitus tai sen poliisiosasto eivät ole niistä vastuussa. On tarpeellista sisällyttää lakiin selvä säännös siitä, kenelle hautauskustannusten maksaminen kuuluu.

Kuopion kaupunginhallitus

ja

ympäristökeskus

ovat vastaselityksessään uudistaneet asiassa aikaisemmin vaatimansa ja lausumansa. Valtio on myös velvoitettava korvaamaan valittajien kulut asiassa.

Valittajat ovat korostaneet, että korvausta ei ole vaadittu lääninhallituksen poliisiosastolta, vaan lääninhallitukselta valtion edustajana. Lääninhallitus on itse ratkaissut sen, kenelle toimivalta korvausratkaisun tekemiseen valtiolla kuuluu.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on Kuopion kaupunginhallituksen valituksesta tutkinut asian.

Korkein hallinto-oikeus velvoittaa valituksen hyväksyen ja Kuopion hallinto-oikeuden päätöksen kumoten Suomen valtion suorittamaan Kuopion kaupungille kaupungin hirven hautaamisesta jo suorittamat kustannukset, yhteensä määrältään 60,59 euroa.

Sovellettavat oikeusohjeet

Metsästyslain 83 §:n 1 momentin mukaan kuolleena löydetty tai pyyntivälineeseen tarttunut, toisen alueelle kulkeutunut riistaeläin kuuluu alueen metsästysoikeuden haltijalle, jos tällä on oikeus metsästää samanlainen riistaeläin alueella. Merialueella kalanpyydyksestä kuolleena tavattu halli tai norppa kuuluu kuitenkin pyydyksen omistajalle. Muussa tapauksessa eläin kuuluu valtiolle, jollei 2 momentista muuta johdu.

Terveydensuojelulain 24 §:n mukaan kunnan on osoitettava kuolleiden eläinten hautaamiseen ja hävittämiseen sellainen paikka tai tapa, ettei siitä aiheudu terveyshaittaa. Hautaamisessa ja hävittämisessä on eläintautien vastustamiseksi noudatettava mitä eläintautilaissa (55/1980) säädetään.

Jätelain 27 §:n (452/2004) mukaan jätteen haltija tai edellinen haltija vastaa jätteestä aiheutuvista kustannuksista, jollei tuottajavastuun osalta 3 a luvusta muuta johdu.

Perustuslain 88 §:n mukaan jokaisella on oikeus talousarviosta riippumatta saada valtiolta se, mitä hänelle laillisesti kuuluu.

Oikeudellinen arviointi

Perustuslain 88 §:n ilmaisema oikeusohje huomioon ottaen sillä, että Itä-Suomen lääninhallituksen poliisiosaston talousarviossa ei ole varauduttu tällaisiin korvauksiin, ei ole oikeudellista merkitystä asiassa. Sen ratkaiseminen, mille hallinnonhaaralle vastuu korvauksen maksamisesta kohdistuu valtion viranomaisten organisaation sisällä, ei ole hallintolainkäytössä ratkaistava asia.

Oikeudenkäyntikulut

Korkein hallinto-oikeus hylkää kaupunginhallituksen vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Perustelut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä tässä pykälässä ja 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Kun otetaan huomioon asian laatu, ei ole kohtuutonta, että kaupunginhallitus korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksesta huolimatta joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Olof Olsson, Pirkko Ignatius, Raimo Anttila, Niilo Jääskinen ja Ahti Vapaavuori. Asian esittelijä Ilpo Havumäki.

---

[SV]

Finska staten, som en i dött tillstånd påträffad älg enligt 83 § 1 mom. i jaktlagen (615/1993) tillhörde, ansågs ansvarig för betalningen av de kostnader som nedgrävningen av älgen förorsakade. Statens betalningsskyldighet bestämdes även med hänsyn till rättsregeln i 88 § i grundlagen om att var och en oberoende av statsbudgeten har rätt att av staten få vad som lagligen tillkommer honom eller henne. Följaktligen saknade det juridisk betydelse i målet att i anslagen för länsstyrelsens polisavdelning inte hade reserverats medel för ersättningar av detta slag.