Supreme Administrative Court dismissed appeal; construction did not require exemption under Nature Conservation Act due to minimal impact.

Ympäristölupavirasto oli viemäriputken Mustionjoen alitse rakentamista koskevassa vesilain 2 luvun mukaisessa lupa-asiassa katsonut, että putken rakentaminen upottamalla se joen pohjaan ei heikennä vuollejokisimpukan lisääntymis- tai levähdyspaikkoja, kun alituksen kohdalla mahdollisesti olevat simpukat siirretään sukeltajan toimesta viemärikohdan yläpuolelle. Rakentaminen ei ympäristölupaviraston mukaan siten edellyttänyt luonnonsuojelulain 49 §:n mukaista poikkeuslupaa.

Hallinto-oikeus oli katsonut, että kysymys on niin vähäisestä toimenpiteestä, ettei luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa tarkoitettu poikkeuslupa ollut tarpeen. Hallinto-oikeus oli lisäksi katsonut, että lupa rakentamiselle oli voitu myöntää myös luonnonsuojelulain 39 §:n estämättä.

Vesilaki 1 luku 23 c §

Luonnonsuojelulaki 39 ja 49 §

Neuvoston direktiivi luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (92/43/ETY) 12 ja 16 artikla sekä liite IV (a)

Kort referat på svenska

Asian aikaisempi käsittely sikäli kuin nyt on kysymys

Karjaan Vesi

ja

Pohjan kunta

ovat Länsi-Suomen ympäristölupavirastoon 20.8.2004 toimittamassaan hakemuksessa pyytäneet lupaa muun ohella jäteveden siirtoviemärin rakentamiseen Karjaan-Pinjaisten nykyiseltä jätevedenpuhdistamolta Mustionjoen alitse Åminneforsiin Pohjan kunnassa.

Ympäristölupavirasto on vesilain 16 luvun 6, 7 ja 8 §:ssä säädetyllä tavalla kuuluttamalla asiasta ympäristölupavirastossa ja Pohjan kunnassa varannut tilaisuuden muistutusten ja vaatimusten tekemiseen ja mielipiteiden esittämiseen hakemuksen johdosta viimeistään 5.11.2004. Hakemuksesta on lisäksi pyydetty lausunto muiden ohella Uudenmaan ympäristökeskukselta.

Uudenmaan ympäristökeskus

on todennut lausunnossaan, että Mustionjoen alitus sijaitsee Mustionjoen Natura 2000 -alueella (kohde FI0100023) ja Mustionjokilaakson arvokkaalla kulttuurimaiseman alueella (kohde MAO010009). Joella on tehty tutkimuksia suojelun perusteena olevista simpukkalajeista, vuollejokisimpukasta ja jokihelmisimpukasta. Tutkimusten mukaan alueella on todettu esiintyvän erittäin runsaasti vuollejokisimpukkaa. Koska Mustionjoen alitukselle ei ole myönnetty eikä haettu poikkeuslupaa vuollejokisimpukan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämiseksi tai heikentämiseksi, ei sille tule myöskään myöntää vesilain mukaista lupaa.

Ympäristökeskuksen mukaan hakemuksessa ei ole arvioitu, heikentääkö hanke todennäköisesti merkittävästi niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi Mustionjoki on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon, ja sitä tulisi täydentää tältä osin. Suojeltavat luonnonarvot ovat jokihelmisimpukka ja vuollejokisimpukka ja suojeltavat luontotyypit ovat pikkujoet ja purot.

Ympäristökeskus on katsonut, että Mustionjoen alituksen osalta luvan myöntämisen edellytyksenä on luonnonsuojelulain mukainen poikkeamispäätös.

Hakijat

ovat selityksessään ilmoittaneet tarvittaessa hakevansa poikkeuslupaa ympäristökeskukselta vuollejokisimpukan lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittämis- ja heikentämiskiellosta Mustionjoessa sen jälkeen, kun lopullinen rakennussuunnitelma on valmistunut.

Hakijoiden käsityksen mukaan Mustionjoen alituksen rakentaminen ei merkittävästi heikennä niitä luontoarvoja, joiden suojelemiseksi Mustionjoen alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon. Vuollejokisimpukan kannan on selvityksissä todettu olevan Mustionjoessa elinvoimainen ja runsas, yksi Euroopan suurimmista. Jokihelmisimpukan esiintymisalue painottuu Åminneforsin voimalaitoksen alapuolelle noin 1,1 kilometrin päähän, eikä suunniteltu alituskohta suoraan vaikuta tähän alueeseen. Alituksen rakentamistoimenpiteet kohdistuvat hyvin pienelle alueelle jokea ja 3-5 metrin pituudelle rantaviivaan. Työ on tarkoitus suorittaa talviaikaan ja siten, että veden samentuminen jää mahdollisimman vähäiseksi.

2. Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätös 18.2.2005 nro 7/2005/1

Ympäristölupavirasto

on yllä sanotulla päätöksellään myöntänyt Karjaan Vedelle ja Pohjan kunnalle luvan siirtoviemärin rakentamiseen hakemuksessa esitetyllä tavalla Mustionjoen alitse Åminneforsin vanhan rautatiesillan lähistöllä.

Ympäristölupavirasto on myöntänyt hakijoille pysyvän käyttöoikeuden viemäriä varten tarvittaviin toiselle kuuluviin vesialueisiin.

Hankkeesta ei ennalta arvioiden ole katsottu aiheutuvan vesilain mukaan korvattavaa vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä.

Luvan saajien on noudatettava vesilain säännöksiä ja seuraavia lupamääräyksiä.

1) Rakentamistyö on tehtävä talviaikaan ja silloin kun virtaama Mustionjoessa on mahdollisimman pieni.

Vesistön ollessa jäässä on kohdat, joissa jäätä on työn vuoksi rikottu tai jään kantavuus on huonontunut, merkittävä asianmukaisesti jäälläliikkujien varoittamiseksi.

2) Luvan saajien tulee selvittää alueella mahdollisesti olevat kaapelit ja johdot ja toteutettava työ niitä vaurioittamatta.

3) Viemäriputki on upotettava Mustionjoessa pohjan pinnan alapuolelle ja pohja on tasoitettava joen luonnollisen pohjan tasoon. Työ on tehtävä siten, että veden samentuminen mahdollisimman tehokkaasti estetään. Luvan saajien on etukäteen kartoitettava sukeltajan avulla Mustionjoen alituksen kohdalla mahdollisesti olevat simpukat ja siirrettävä ne viemärin yläpuolelle joessa ennen töiden aloittamista.

4) Töiden päätyttyä rakennuspaikat on siistittävä ja saatettava maisemallisesti hyväksyttävään kuntoon.

5) Viemäriputken sijainti vesialueella on merkittävä asianmukaisesti ja merkintälaite sopeutettava kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen ympäristöön.

6) Viemäriputki rakenteineen on pidettävä tarkoitustaan vastaavassa kunnossa ja sen pysyminen paikallaan on varmistettava.

7) Työt on aloitettava ja saatettava loppuun kolmen vuoden kuluessa siitä lukien, kun tämä päätös on tullut lainvoimaiseksi uhalla, että lupa ja myönnetty käyttöoikeus raukeavat.

8) Työn aloittamisesta on etukäteen ilmoitettava kirjallisesti Uudenmaan ympäristökeskukselle ja Pohjan kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.

9) Töiden valmistumisesta on 60 päivän kuluessa ilmoitettava kirjallisesti ympäristölupavirastolle, Uudenmaan ympäristökeskukselle ja Pohjan kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.

Valmistumisilmoitukseen on liitettävä viemäriputken lopullista sijaintia vesialueella osoittava kartta, pituusleikkauspiirustus sekä selvitys viemärin merkintätavasta.

Ympäristölupavirasto on perustellut ratkaisuaan seuraavasti:

Siirtoviemärin rakentaminen on tarpeen Karjaan kaupungin ja Pohjan kunnan jätevesihuollon järjestämiseksi eikä se sanottavasti loukkaa yleistä tai yksityistä etua. Viemärin rakentaminen liittyy uuden Karjaa-Pohja-jätevedenpuhdistamon rakentamiseen, minkä seurauksena nykyisen Karjaan-Pinjaisten jätevedenpuhdistamon purkupaikka Mustionjoessa poistuu käytöstä ja veden laatu paranee Mustionjoessa sekä jossain määrin myös Pohjanpitäjänlahdessa jätevesien tehostuvan käsittelyn ansiosta.

Viemäriputken asentaminen Mustionjoen pohjaan ei heikennä vuollejokisimpukan lisääntymis- tai levähdyspaikkoja, kun alituksen kohdalla mahdollisesti olevat simpukat siirretään sukeltajan toimesta viemärikohdan yläpuolelle. Alueella esiintyy erittäin runsaasti vuollejokisimpukkaa (tutkimuksen mukaan noin 56 000 yksilöä 100 metrin matkalla), joten 500 mm:n viemäriputken asentaminen pohjaan joen poikki ei vaaranna lajin esiintymää eikä hävitä tai heikennä pysyvästi simpukoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Olosuhteet noin metrin levyisellä hankealueella palautuvat nopeasti ennalleen. Asentaminen ei näin ollen edellytä luonnonsuojelulain 49 §:n mukaista poikkeuslupaa. Jokihelmisimpukkaa ei tutkimusten mukaan esiinny kyseisellä jokiosuudella. Koska viemäriputken asentaminen Mustionjoen pohjaan ei heikennä merkittävästi Natura 2000 -verkostoon kuuluvan Mustionjoen luonnonarvoja, ei luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen arvio myöskään ole tarpeen.

Lausuntonaan ympäristökeskuksen muistutukseen ympäristölupavirasto on katsonut, että Mustionjoen alituksen mahdollinen haitta vuollejokisimpukoille on ehkäistävissä siirtämällä viemärilinjauksen kohdalla mahdollisesti olevat simpukkayksilöt jonkin verran ylävirtaan joessa.

Soveltaminaan lainkohtina

ympäristölupavirasto on maininnut vesilain 2 luvun 6 §:n 1 momentin ja 7 §:n 2 momentin sekä luonnonsuojelulain 49 ja 65 §:n.

3. Asian käsittely Vaasan hallinto-oikeudessa sikäli kuin nyt on kysymys

Uudenmaan ympäristökeskus

on valituksessaan ympäristölupaviraston päätöksestä vaatinut, että päätös kumotaan ja asia palautetaan ympäristölupavirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Lupamääräyksessä 3 annettu määräys siirtää Mustionjoen alituksen kohdalla olevat simpukat viemärin yläpuolelle ennen töiden aloittamista on virheellinen.

Mustionjoessa alituksen kohdalla esiintyvä vuollejokisimpukka kuuluu luontodirektiivin liitteen IV lajeihin. Simpukoiden siirto vaatii luonnonsuojelulain 49 §:n 3 momentin tarkoittaman poikkeusluvan, jota käsittelee alueellinen ympäristökeskus.

Länsi-Suomen ympäristölupavirasto

on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa viitannut luparatkaisuun ja sen perusteluihin ja lausunut, että luvan mukaisella tavalla toteutettuna hanke ei heikennä vuollejokisimpukan lisääntymis- ja levähdyspaikkaa. Näin ollen alueellisen ympäristökeskuksen poikkeuslupa ei ole tarpeen.

Karjaan Vesi

ja

Pohjan kunta

ovat vastaselityksessään yhtyneet ympäristölupaviraston lausuntoon.

4. Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus

on valituksenalaisella päätöksellään, paitsi lisännyt lupaan pohjasedimenttitutkimusta koskevan lupamääräyksen 2 a, josta nyt ei ole kysymys, hylännyt Uudenmaan ympäristökeskuksen valituksen nyt kyseessä olevin osin.

Hallinto-oikeus on perustellut ratkaisuaan tältä osin seuraavasti:

Simpukoiden siirtäminen töiden ajaksi

Vuollejokisimpukka on luonnonsuojelulain 38 §:n 2 momentin nojalla annetun luonnonsuojeluasetuksen 18 §:n liitteen 2 mukainen koko maassa rauhoitettu eläinlaji sekä luonnonsuojelulain 47 §:n 1 momentin nojalla annetun luonnonsuojeluasetuksen 22 §:n liitteen 4 mukainen erityisesti suojeltava laji.

Luonnonsuojelulain 39 §:n 1 momentin mukaan kiellettyä on rauhoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden: 1) tahallinen tappaminen tai pyydystäminen; 2) pesien sekä munien ja yksilöiden kehitysasteiden ottaminen haltuun, siirtäminen toiseen paikkaan tai muu tahallinen vahingoittaminen; ja 3) tahallinen häiritseminen, erityisesti eläinten lisääntymisaikana, tärkeillä muuton aikaisilla levähdysalueilla tai muutoin niiden elämänkierron kannalta tärkeillä paikoilla.

Luonnonsuojelulain 47 §:n 2 momentin mukaan erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tärkeän esiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen on kielletty.

Luonnonsuojelulain 48 §:n 2 momentin mukaan alueellinen ympäristökeskus voi myöntää luvan poiketa 39, 42 ja 47 §:ssä säädetyistä rauhoitussäännöksistä, jos lajin suojelutaso säilyy suotuisana. Pykälän 3 momentin mukaan pykälä ei koske 49 §:ssä tarkoitettuja eläin- ja kasvilajeja.

Vuollejokisimpukka on lisäksi luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa ja luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettu laji, joka on mainittu luonnonsuojeluasetuksen 23 §:n liitteessä 5. Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Pykälän 3 momentin mukaan alueellinen ympäristökeskus voi yksittäistapauksessa myöntää poikkeuksen mainitusta kiellosta sekä mainitussa liitteessä tarkoitettujen eläinlajien osalta luonnonsuojelulain 39 §:n kiellosta luontodirektiivin artiklassa 16 (1) mainituilla perusteilla.

Luontodirektiivin (92/43/ETY) 12 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet liitteessä IV (a) olevia eläinlajeja koskevan tiukan suojelujärjestelmän käyttöönottamiseksi niiden luontaisella levinneisyysalueella ja kiellettävä a) kaikkien näiden lajien yksilöitä koskeva tahallinen pyydystäminen tai tappaminen luonnossa; b) näiden lajien tahallinen häiritseminen erityisesti niiden lisääntymis-, jälkeläistenhoito-, talvehtimis- ja muuttoaikana; c) tahallinen munien hävittäminen tai ottaminen luonnosta; d) lisääntymis- tai levähdyspaikkojen heikentäminen ja hävittäminen. Alakohdissa a ja b tarkoitettuja kieltoja sovelletaan eläinten kaikkiin elämänvaiheisiin.

Luontodirektiivin 16 artiklan mukaan, jollei muuta tyydyttävää ratkaisua ole ja jollei poikkeus haittaa kyseisten lajien kantojen suotuisan suojelun tason säilyttämistä niiden luontaisella levinneisyysalueella, jäsenvaltiot voivat poiketa muun muassa 12 artiklan säännöksistä 16 artiklassa luetelluissa tapauksissa, jollainen on muun muassa erittäin tärkeä yleinen etu pakottavista syistä.

Luonnonsuojelulailla on sen 3 §:n mukaisesti täytäntöönpantu muun ohella luontodirektiivissä asetetut jäsenvaltion velvollisuudet. Luonnonsuojelulain ja luontodirektiivin tavoitteiden toteuttamiseksi luonnonsuojelulain säännöksillä tähdätään lain 5 §:n mukaisesti luontotyyppien ja luonnonvaraisten eliölajien suotuisan suojelutason saavuttamiseen ja säilyttämiseen. Luonnonsuojelulain esitöistä (HE 79/1996) ilmenee, että lain 39 § on muotoiltu siten, että se täyttää luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan a-c alakohdan vaatimukset ja 49 §:llä on pantu täytäntöön 12 artiklan 1 kohdan d alakohta. Esitöissä ei ole erikseen perusteltu 48 §:n 3 momenttia.

Vaikka luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentti on kirjoitettu direktiivin tavoin lähinnä koskemaan lintuja, sitä sovelletaan sellaisiinkin liitteessä IV (a) mainittuihin eliölajeihin, joiden tärkeät esiintymisalueet saattavat samalla olla myös lisääntymisalueita, kuten juuri vuollejokisimpukalla.

Luonnonsuojelulain 39 §:stä johtuu, että mahdollisesta 49 §:n 3 momentin mukaisesta poikkeusluvasta huolimatta eliöiden tarpeetonta häiritsemistä tulee välttää eikä niitä saa tahallaan tappaa tai niitä vahingoittaa.

Kysymyksessä oleva hanke tarkoittaa, että alueella, missä vuollejokisimpukka esiintyy, kaivetaan joen pohja siirtoviemärin tarvitseman leveyden verran, upotetaan putki ja tasoitetaan joen pohja luonnolliseen tasoonsa. Kaivettava massamäärä on vähäinen. Kaivaminen ja peittäminen aiheuttavat veden tilapäistä samentumista ja olosuhteiden alueella voidaan otaksua palautuvan nopeasti ennalleen. Työalueella olevat simpukat siirretään työn ajaksi turvaan ylävirtaan samalla esiintymisalueella.

Hallinto-oikeus on katsonut, että kysymys on niin vähäisestä toimenpiteestä, ettei hanke merkitse sellaista vuollejokisimpukkalajin yksilöiden lisääntymis- tai levähdyspaikkojen hävittämistä tai heikentämistä, jota luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa tarkoitetaan. Näin ollen säännöksessä tarkoitettu poikkeuslupa ei ole tarpeen. Nyt omaksuttu tulkinta ei ole ristiriidassa luontodirektiivissä ja luonnonsuojelulaissa vuollejokisimpukkalajin suojelulle ja säilymiselle asetettujen tavoitteiden kanssa.

Hallinto-oikeus on katsonut myös, ettei simpukoiden siirtäminen luvassa määrätyllä tavalla merkitse simpukkayksilöiden luonnonsuojelulain 39 §:ssä tarkoitettua tahallista pyydystämistä, tappamista tai vahingoittamista ja ettei siirrosta niille aiheutuva häiriö vaaranna niiden elämän jatkumista. Siirtomatka ei ylitä niitä matkoja, joita simpukat luonnostaan tekevät joen pohjassa. Kaivutyöt tehdään kylmän veden aikana, jolloin simpukoiden aineenvaihdunta on hidasta. Näin ollen lupa rakentamiselle on voitu myöntää myös luonnonsuojelulain 39 §:n estämättä.

Soveltaminaan oikeusohjeina

hallinto-oikeus on maininnut vesilain 2 luvun 3 §:n ja 6 §:n 1 momentin, luonnonsuojelulain 5 §:n, 38 §:n 1 ja 2 momentin, 39 §:n 1 momentin, 47 §:n 1 ja 2 momentin, 48 §:n 3 momentin ja 49 §:n 1 ja 3 momentin, luonnonsuojeluasetuksen 18, 22 ja 23 §:n sekä luontodirektiivin (Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiivi luontotyyppien ja luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta, 92/43/ETY) 12 artiklan.

5. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Uudenmaan ympäristökeskus

on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden päätös kumotaan Mustionjoessa olevien vuollejokisimpukoiden siirron osalta.

Vaatimuksensa tueksi ympäristökeskus on esittänyt seuraavaa:

Hallinto-oikeus on toimivaltansa ylittäen antanut luvan luontodirektiivin liitteen IV lajeihin kuuluvan vuollejokisimpukan (

Unio crassus

) siirtoon Mustionjoessa. Poikkeuksen luontodirektiivin liitteessä IV mainittujen lajien osalta myöntää alueellinen ympäristökeskus, tässä tapauksessa Uudenmaan ympäristökeskus. Luonnonsuojelulain 39 §:n mukaan on kiellettyä muun muassa rauhoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden haltuun ottaminen ja siirtäminen toiseen paikkaan. Siirtäminen vaatii aina alueellisen ympäristökeskuksen luvan. Luontodirektiivin liitteessä IV mainittujen lajien osalta lupaharkintaan sovelletaan luonnonsuojelulain 49 §:n nojalla luontodirektiivin 16 artiklan tarkoittamia poikkeamisperusteita.

Hallinto-oikeus on käsitellyt luonnonsuojelulain 49 §:n tarkoittamaa luontodirektiivin liitteen IV eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämistä ja heikentämistä sekä lajirauhoitusta ikään kuin olisi kysymyksessä toisiinsa kytkeytyvä samaa tarkoittava asia. Kuitenkin lisääntymis- ja levähdyspaikan poikkeuslupaharkinta ja lajirauhoituksen poikkeuslupaharkinta ovat erillisiä asioita. Edellisessä on kysymyksessä eläinlajin lisääntymis- ja levähdyspaikan suojelu. Lupaa ei tarvitse edes hakea, jos lisääntymis- ja levähdyspaikkaa ei hävitetä tai heikennetä. Jälkimmäisessä on kysymys normaalista lajisuojelusta, ja poikkeuslupaa on aina haettava, jos on tarkoitus ottaa haltuun tai siirtää muualle suojeltava eläinyksilö.

Poikkeamisperusteet liitteessä IV mainittujen lajien osalta ovat tiukat. Poikkeus voidaan myöntää, jos kaikki kolme luontodirektiivin 16 artiklan poikkeamisperustetta täyttyvät. Jos esimerkiksi hankkeella on toteuttamiskelpoinen vaihtoehto, poikkeusta ei voida myöntää.

Karjaan Vesi

ja

Pohjan kunta

ovat antaneet selityksen valituksen johdosta. Rakennustoimenpiteen vaikutusten vähäisyydestä ja vuollejokisimpukan levinneisyydestä johtuen rakennustoimenpiteiden ei katsota vaikuttavan tai hävittävän luontodirektiivin IV lajin luonnollisia lisääntymis- tai levähdyspaikkoja eikä toimenpiteellä puututa lajin rauhoitukseen Mustionjoessa.

Karjaan Vesi ja Pohjan kunta ovat ilmoittaneet olevansa valmiit selvittämään siirtoviemärin suunnittelun yhteydessä mahdollisuudet suuntaisporauksen käyttöön, jos se teknisesti ja taloudellisesti on mahdollista. Suunnittelu tehdään kuluvan talven aikana. Siirtoviemärin ja jätevedenpuhdistamon rakennushankkeet on tarkoitus toteuttaa vuosina 2006-2007 siten, että siirtoviemäri on käytössä keväällä 2007 puhdistamon koekäyttöä varten.

Länsi-Suomen ympäristölupavirasto

on antanut lausunnon valituksen johdosta. Ympäristölupavirasto on uudistanut Vaasan hallinto-oikeudelle asiassa aikaisemmin antamansa lausunnon ja todennut lisäksi, että luonnonsuojeluasetuksen liitteen 4 lajiluettelon mukaan vuollejokisimpukka (

Unio crassus

) on uhanalainen laji, muttei erityisesti suojeltava laji (merkintä * puuttuu nimen edestä luettelossa), toisin kuin Vaasan hallinto-oikeuden ratkaisussa sanotaan.

Vuollejokisimpukka on myös luonnonsuojeluasetuksen liitteessä 2 tarkoitettu rauhoitettu eläinlaji ja lisäksi luonnonsuojeluasetuksen liitteen 5 mukainen Suomessa esiintyvä luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittu eläinlaji.

Nyt ei ole kysymys luonnonsuojelulain 39 §:ssä tarkoitetusta toiseen paikkaan siirtämisestä eikä myöskään luonnonsuojelulain 49 §:n 2 momentissa tarkoitetusta eläinyksilöiden poiskuljettamisesta. Joidenkin yksilöiden vähäinen siirtäminen joen suuresta vuollejokisimpukkapopulaatiosta joessa habitaatin sisällä ei vaaranna simpukkayksilöiden elämän jatkumista. Simpukat asuttavat todennäköisesti varsin pian putken upotuskohdan pohjan uudestaan. Luvan mukaisesti toteutettuna rakentaminen ei käytännössä millään tavoin heikennä vuollejokisimpukan suojelun tasoa. Päätöstä ei näin ollen tule kumota.

Karjaan Vesi

ja

Pohjan kunta

ovat antaneet selityksen Länsi-Suomen ympäristölupaviraston lausunnon johdosta.

Uudenmaan ympäristökeskus

on antanut vastaselityksen. Poikkeuksen luontodirektiivin liitteessä IV mainittujen lajien osalta myöntää alueellinen ympäristökeskus, tässä tapauksessa Uudenmaan ympäristökeskus. Luonnonsuojelulain 39 §:n mukaan on kiellettyä muun muassa rauhoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden haltuun ottaminen ja siirtäminen toiseen paikkaan. Siirtäminen vaatii aina alueellisen ympäristökeskuksen luvan. Luontodirektiivin liitteessä IV mainittujen lajien osalta lupaharkintaan sovelletaan luonnonsuojelulain 49 §:n nojalla luontodirektiivin 16 artiklan tarkoittamia poikkeamisperusteita.

Mikäli hanke toteutetaan niin sanotulla suuntaisporausmenetelmällä joen alitse siten, ettei pohjasedimenttiin ja simpukoihin tarvitse kajota millään lailla vaan putki asennetaan selvästi joen alapuolelle, ympäristökeskus voi harkita valituksensa poistamista. Muutoin ympäristökeskus on viitannut valituksensa perusteluihin ja katsonut, ettei asiassa ole esitetty mitään sellaista, mikä antaisi aiheen valituksesta luopumiseen.

6. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Vaasan hallinto-oikeuden päätöstä ja Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätöksen lupamääräys 3 muutetaan kuulumaan seuraavasti:

Viemäriputki on upotettava Mustionjoessa pohjan pinnan alapuolelle ja pohja on tasoitettava joen luonnollisen pohjan tasoon. Työ on tehtävä siten, että veden samentuminen mahdollisimman tehokkaasti estetään. Luvan saajien on ennen rakentamistöiden aloittamista asianmukaisesti selvitettävä, esiintyykö Mustionjoessa alituskohdalla vuollejokisimpukoita, ja jos se tehdyt havainnot ja rakentamistyössä käytettävä menetelmä huomioon ottaen on tarpeen, haettava niiden siirtämistä varten poikkeuslupa Uudenmaan ympäristökeskukselta. Jos poikkeus on tarpeen, rakentamistyötä ei saa aloittaa ilman lainvoimaista poikkeamispäätöstä.

Perustelut

Vesilain 1 luvun 23 c §:n mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa ja muuta viranomaispäätöstä tehtäessä sekä muutoin vesilain mukaista toimenpidettä suoritettaessa on, sen lisäksi mitä vesilaissa säädetään, noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.

Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun neuvoston direktiivin (92/43/ETY,

luontodirektiivi

) 12 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet direktiivin liitteessä IV (a) kohdassa olevia eläinlajeja koskevan tiukan suojelujärjestelmän käyttöönottamiseksi niiden luontaisella levinneisyysalueella ja kiellettävä a) kaikkien näiden lajien yksilöitä koskeva tahallinen pyydystäminen tai tappaminen luonnossa; b) näiden lajien tahallinen häiritseminen erityisesti niiden lisääntymis-, jälkeläistenhoito-, talvehtimis- ja muuttoaikana; c) tahallinen munien hävittäminen tai ottaminen luonnosta; d) lisääntymis- tai levähdyspaikkojen heikentäminen ja hävittäminen. Alakohdissa a ja b tarkoitettuja kieltoja sovelletaan artiklassa tarkoitettujen eläinten kaikkiin elämänvaiheisiin.

Luontodirektiivin 16 artiklan mukaan, jollei muuta tyydyttävää ratkaisua ole ja jollei poikkeus haittaa kyseisten lajien kantojen suotuisan suojelun tason säilyttämistä niiden luontaisella levinneisyysalueella, jäsenvaltiot voivat poiketa muun muassa 12 artiklan säännöksistä 16 artiklassa luetelluissa tapauksissa.

Luonnonsuojelulain 3 §:n mukaisesti on luonnonsuojelulailla pantu täytäntöön muun ohella luontodirektiivissä asetetut jäsenvaltion velvollisuudet. Luonnonsuojelulain 5 §:n mukaan lain 1 §:ssä sanottujen tavoitteiden saavuttamiseksi on tähdättävä maamme luontotyyppien ja luonnonvaraisten eliölajien suotuisan suojelutason saavuttamiseen ja säilyttämiseen.

Luonnonsuojelulain 39 § on hallituksen esityksestä luonnonsuojelulain uudistamiseksi (HE 79/1996 vp) ilmenevin tavoin tarkoitettu muotoilla siten, että se täyttää luontodirektiivin 12 artiklan 1 kohdan a-c alakohdan vaatimukset. Lain 49 §:llä on pantu täytäntöön 12 artiklan 1 kohdan d alakohta.

Luonnonsuojelulain 39 §:n 1 momentin mukaan kiellettyä on rauhoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden: 1) tahallinen tappaminen tai pyydystäminen; 2) pesien sekä munien ja yksilöiden kehitysasteiden ottaminen haltuun, siirtäminen toiseen paikkaan tai muu tahallinen vahingoittaminen; ja 3) tahallinen häiritseminen, erityisesti eläinten lisääntymisaikana, tärkeillä muuton aikaisilla levähdysalueilla tai muutoin niiden elämänkierron kannalta tärkeillä paikoilla.

Luonnonsuojelulain 48 §:n 2 momentin mukaan alueellinen ympäristökeskus voi myöntää luvan poiketa luonnonsuojelulain 39, 42 ja 47 §:ssä säädetyistä rauhoitussäännöksistä, jos lajin suojelutaso säilyy suotuisana. Luonnonsuojelulain 48 §:n 3 momentin mukaan 48 § ei koske lain 49 §:ssä tarkoitettuja eläin- ja kasvilajeja.

Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Pykälän 3 momentin mukaan alueellinen ympäristökeskus voi yksittäistapauksessa myöntää poikkeuksen mainitusta kiellosta sekä mainitussa liitteessä tarkoitettujen eläinlajien osalta luonnonsuojelulain 39 §:n kiellosta luontodirektiivin artiklassa 16 (1) mainituilla perusteilla.

Vuollejokisimpukka on luonnonsuojelulain 38 §:n 2 momentin nojalla annetun luonnonsuojeluasetuksen 18 §:n liitteen 2 mukainen koko maassa rauhoitettu eläinlaji sekä luonnonsuojelulain 46 §:n nojalla annetun luonnonsuojeluasetuksen 21 §:n liitteessä 4 mainittu uhanalainen laji. Vuollejokisimpukka on lisäksi luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa ja luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettu eläinlaji, joka on mainittu luonnonsuojeluasetuksen 23 §:ssä tarkoitetussa asetuksen liitteessä 5.

Toimivalta luonnonsuojelulain 49 §:n 3 momentissa tarkoitetun poikkeuksen myöntämiseen on yksinomaan alueellisella ympäristökeskuksella. Ympäristölupavirasto, jonka on vesilain mukaista lupa-asiaa ratkaistessaan tullut vesilain 1 luvun 23 c §:n mukaisesti noudattaa, mitä luonnonsuojelulaissa säädetään, ei ole lupapäätöksellään myöntänyt edellä tarkoitettua poikkeusta.

Siirtoviemärin rakentaminen ei saadun selvityksen mukaan aiheuta vuollejokisimpukan osalta sellaisia seurauksia, että luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa säädetystä lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämistä ja heikentämistä koskevasta kiellosta olisi tarpeen poiketa. Sitä vastoin poikkeaminen luonnonsuojelulain 39 §:n 1 momentissa säädetystä kiellosta voi olla työn suorittamiseksi tarpeen. Kun vuollejokisimpukan esiintyminen rakentamiskohdalla voidaan selvittää tarkemmin ennen rakentamistyön aloittamista ja kun työssä sovellettava menetelmä on vielä avoimena, rakentamislupa voidaan myöntää siten, että kysymys luonnonsuojelulain 49 §:n 3 momentissa tarkoitetun poikkeuksen tarpeellisuudesta selvitetään erikseen, kuitenkin siten, ettei ympäristölupaviraston luvalla sallittua rakentamista voida aloittaa ilman alueellisen ympäristökeskuksen myöntämää lainvoimaista poikkeusta, jos poikkeaminen on tarpeen.

Kun muutoin otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei muutoin ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Hallberg sekä hallintoneuvokset Pekka Vihervuori, Marjatta Kaján, Ilkka Pere ja Tuula Pynnä sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Pentti Hannonen ja Leena Nurmento. Asian esittelijä Kristiina Toivila.

---

[SV]

I ett tillståndsärende där tillstånd som avses i 2 kap. i vattenlagen söktes för placering av en avloppsledning under Svartå å, hade miljötillståndsverket ansett att nedläggningen av röret så att det kom att ligga på bottnen av ån inte försämrade de platser där den tjockskaliga blåmusslan förökade sig och rastade, om dykare flyttade upp de musslor som eventuellt befann sig på det ställe där röret löpte under ån så, att musslorna kom ovanför avloppsledningen. Enligt miljötillståndsverket krävde anläggningen följaktligen inte sådant undantagstillstånd som avses i 49 § i naturvårdslagen.

Förvaltningsdomstolen hade ansett att det var fråga om en så liten åtgärd att ett undantagstillstånd som avsågs i 49 § 1 mom. i naturvårdslagen inte behövdes. Förvaltningsdomstolen hade dessutom ansett att inte heller 39 § i naturvårdslagen hade hindrat anläggningen av avloppsledningen.

På besvär av den regionala miljöcentralen ansåg högsta förvaltningsdomstolen att anläggningen av överföringsavloppet enligt den utredning som erhållits inte medför sådana följder för den tjockskaliga målarmusslan som skulle förutsätta avvikelse från förbudet i 49 § 1 mom. i naturvårdslagen mot att förstöra och försämra föröknings- och rastplatser. Däremot kan en avvikelse från förbudet i 39 § 1 mom. i naturvårdslagen att flytta individer behövas för att arbetet skall få utföras. Eftersom förekomsten av tjockskalig målarmussla på anläggningsplatsen kunde utredas närmare innan byggarbetet påbörjades och eftersom frågan med vilken metod arbetet skulle utföras ännu var öppen, kunde bygglovet beviljas så, att frågan om behovet av ett undantag som avses i 49 § 3 mom. i naturvårdslagen utreds separat, dock så, att det byggande som miljötillståndsverket har tillåtit inte kan påbörjas utan ett lagakraftvunnet undantagsbeslut av miljötillståndsverket, om undantag behövs.