Supreme Administrative Court dismisses appeal; travel costs for interpreter on study trip not covered by law.

Sosiaali- ja terveyslautakunnan aluejaoston ja sen alaisen viranhaltijan oli myöntäessään tulkkipalvelun Norjaan suuntautuvalle opintomatkalle katsottava ottaneen yksilöllisen harkinnan jälkeen kantaa siihen, että matka kuului kuuron henkilön tavanomaisiin elämän toimintoihin. Tämän vuoksi kunnan oli huolehdittava myös tulkin työtehtävien hoitamisesta aiheutuneiden matka- ja päivärahakulujen korvaamisesta tulkille.

Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 8 § 2 mom.

Asetus vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 7 §, 8 §, 9 § 1 mom.

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 4 § 1 mom. 5 kohta

Kort referat på svenska

Asian aikaisempi käsittely

Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnan Matinkylä - Olarin aluejaoston alainen viranhaltija

on päätöksellään 6.5.2004 myöntänyt A:lle oikeuden käyttää hänelle aiemmin myönnettyjä tulkkipalveluja Norjaan 3.- 9.7.2004 suuntautuvalla lintu- ja luontoretkellä. Sen sijaan viranhaltija on hylännyt A:n hakemuksen siltä osin kun kyse oli tulkin 280 euron matkakustannusten korvaamisesta, koska matkakuluja tai päivärahaa ei korvata Suomen rajojen ulkopuolella.

Jaosto

on päätöksellään 25.8.2004 pysyttänyt viranhaltijan päätöksen.

A

on valittanut jaoston päätöksestä Helsingin hallinto-oikeuteen ja vaatinut, että päätös kumotaan ja A:lle korvataan tulkin matkakulut.

A on valmistunut erä- ja luonto-oppaaksi vuonna 1998 ja hän on pyrkinyt jatkuvasti kehittämään osaamistaan tällä alalla; myös Varangin vuonolle suuntautunut retki oli tarkoitettu opintomatkaksi. Mikäli tulkin matkakuluja ei korvata, ei tulkki voi olla mukana matkoilla eikä A siten saa täyttä hyötyä opintomatkailustaan. A:lla on oikeus liikkua laajalti kuulevienkin parissa saadakseen kokemuksia ja taitoja, joita hän voi hyödyntää työssään ja jakaa edelleen muille kuuroille.

Jaoston

lausunnon mukaan tulkkipalvelujen järjestäminen suuremmassa määrin kuin mitä on säädetty vammaispalveluasetuksen 9 §:ssä ei ole kuntalaiselle subjektiivinen oikeus, vaan järjestäminen perustuu kunnan harkintaan ja tarkoitukseen varattuihin määrärahoihin. Tämän vuoksi Espoon kaupunki voi sosiaali- ja terveyslautakunnan hyväksymissä toimintaohjeissaan, kuntalaisten yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksestakin, rajata tulkin matka- ja majoituskulut sekä päivärahat korvauksen ulkopuolelle, kun kyse on ulkomaanmatkasta.

Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus

on valituksenalaisella päätöksellään kumonnut aluejaoston päätöksen ja palauttanut asian jaostolle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Ottamatta asiaa enemmälti ratkaistavakseen hallinto-oikeus kumoaa aluejaoston päätöksen ja palauttaa asian jaostolle uudelleen käsiteltäväksi.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. A

on valituksessaan vaatinut, että viittomakielen tulkin matkakulut korvataan.

2. Espoon kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan perusturvajaosto

on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asiassa saatetaan aluejaoston 25.8.2004 tekemä päätös voimaan.

Jaosto on valituksessaan toistanut kaiken sen, mitä asiassa on aiemmin lausunut ja yhtynyt hallinto-oikeuden vähemmistöön jääneen hallinto-oikeustuomarin äänestyslausuntoon.

Kuntalain 2 §:n mukaan kunnille ei saa antaa uusia tehtäviä tai velvollisuuksia taikka ottaa pois tehtäviä tai oikeuksia muuten kuin säätämällä siitä lailla.

Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain nojalla annetun asetuksen 9 §:ssä on mainittu niin sanottuna subjektiivisena oikeutena annettavien tulkkipalvelujen laajuus. Kuten hallinto-oikeuden päätöksessäkin todetaan, ei laissa eikä asetuksessa ole mitään mainintaa kunnan velvollisuudesta maksaa tulkille korvausta matkakuluista ja majoituksesta sekä päivärahoja.

Vammaispalveluasetuksen tulkkipalveluja koskevien säännösten ei voida katsoa tarkoittavan sitä, että vammaiselle olisi järjestettävä nimetty tulkki, joka kulkisi vammaisen mukana ja jonka matka- ja majoituskulut sekä päivärahat olisi maksettava. Pääsääntöisesti tulkkaus on hoidettava kultakin paikkakunnalta tai sen lähialueelta saatavissa olevan tulkin avulla. Mikäli tämä ei ole mahdollista, voidaan tulkin kohtuulliset matkasta aiheutuneet kulut korvata joissakin tapauksissa yksilöllisen harkinnan perusteella tarkoitukseen varattujen määrärahojen sallimissa puitteissa. Tämä on mahdollista myös Espoon ohjeiden mukaan kotimaan matkojen osalta.

Tulkkipalvelujen järjestäminen suuremmassa määrin kuin mitä on säädetty vammaispalveluasetuksen 9 §:ssä perustuu kunnan harkintaan ja tarkoitukseen varattuihin määrärahoihin. Tältä osin kunnalla on myös oikeus antaa toimintaohjeita, joiden mukaan subjektiivisen oikeuden ylittäviä palveluita ja tukitoimia voidaan järjestää ottaen myös huomioon kuntalaisten yhdenvertaisen kohtelun periaate. Olisi kohtuutonta, jos kunta joutuisi korvaamaan myös vammaisen ulkomaille suuntautuvien matkojen osalta tulkin matka- ja majoituskulut sekä maksamaan tulkille ulkomaan päivärahan. Tästä voisi aiheutua kunnille hyvinkin suuria ja ennakoimattomia kuluja.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Perusturvajaosto

on antanut A:n valituksen johdosta selityksen ja

A

vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus jättää A:n valituksen tutkimatta.

2. Korkein hallinto-oikeus hylkää perusturvajaoston valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. Hallinto-oikeus on kumonnut aluejaoston päätöksen ja palauttanut asian jaostolle uudelleen käsiteltäväksi. Päätös on näin ollen A:lle myönteinen eikä hänellä ole asiassa oikeussuojan tarvetta.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pirkko Ignatius, Niilo Jääskinen, Ahti Vapaavuori, Jukka Mattila ja Matti Halén. Asian esittelijä Marja Ihto.

Eri mieltä olleen hallintoneuvos Matti Halénin äänestyslausunto perusturvajaoston valituksen osalta:

Hyväksyn perusturvajaoston valituksen, kumoan hallinto-oikeuden päätöksen ja saatan jaoston päätöksen voimaan.

Perustelut:

A on vaikeavammainen henkilö, jolle kunnan on järjestettävä tulkkipalvelut. Hän on hakenut korvausta viittomakielen tulkin palkkioihin ja matkakuluihin luonto- ja eräopasyhdistyksen Norjan matkalle 3. - 9. 7.2004. Matkakulujen määrä 280 euroa on matkan järjestäjän perimä hinta matkasta majoituksineen. Viranhaltija on päätöksessään todennut, että hakija voi käyttää hänelle vammaispalveluasetuksen 9 §:n nojalla kuuluvia yhteensä 120 tulkintatuntia myös ulkomaanmatkalla. Tällöin tulkki laskuttaa palvelutoimistoa tekemiensä työtuntien mukaisesti. Päätöksessä on mainittu, että asiointi- ja vapaa-ajantulkkien tuntipalkkio on 18 euroa ja että päiväpalkkion enimmäismäärä on 123,34 euroa. Päätöksessä on todettu, että tulkin matkakuluja ja päivärahaa Suomen rajojen ulkopuolelle ei korvata.

Asiassa on kysymys siitä, onko kysymyksessä olevan matkan katsottava kuuluvan vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla A:n tavanomaisiin elämän toimintoihin ja mikä merkitys on matkakulujen korvausvelvollisuuden osalta sillä, että viranhaltija on mainitulla tavalla päätynyt myönteiseen ratkaisuun tulkin palkkion osalta.

Vaikka viranhaltija onkin päätynyt tulkin palkkion osalta myönteiseen ratkaisuun sen vuoksi, että laskutettu tuntimäärä mahtuu 120 tunnin enimmäisrajan puitteisiin, katson, ettei viranhaltija ole ottaen huomioon päätökseen sisällytetyt palkkiorajoitukset ja sen, ettei muuhun kuin tuntipalkkion korvaamiseen ole suostuttu, hyväksynyt kysymyksessä olevaa tulkkauspalvelua vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin mukaiseksi kokonaan kunnan järjestämisvastuun piiriin kuuluvaksi palveluksi, vaan viranhaltijan päätöksessä on kysymys kunnan harkinnassa olevan tuen myöntämisestä. Kuntaa ei tällä perusteella voida velvoittaa korvaamaan kaikkia tulkille aiheutuneita kustannuksia. Näistä syistä hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja jaoston päätös saatettava voimaan.

---

[SV]

Genom att bevilja en hörselskadad person tolktjänst för en studieresa till Norge skulle en sektion inom social- och hälsovårdsnämnden samt en tjänsteinnehavare som underlydde nämnden efter individuell prövning anses ha tagit ställning även till den omständigheten, att resan hörde till den hörselskadades normala livsföring. Kommunen skulle därför också se till att tolken fick ersättning för de resekostnader som uppgiften medförde för denne, samt dagtraktamente.