Supreme Administrative Court dismisses appeal; child's escape does not suspend custody order if authorities actively enforced it within three months.

Kun lautakunta on huostaanottoa koskevan päätöksensä jälkeen ja viimeistään kolmen kuukauden kuluessa huostaanottopäätöksen lainvoimaiseksi tulosta poliisille osoitetulla virka-apupyynnön esittämisellä, sijaiskodin hankkimisella tai muulla sellaisella toimella ryhtynyt huostaanoton täytäntöönpanoon, huostaanottoa ja sijaishuoltoa koskeva lainvoimaiseksi tullut päätös ei ole lastensuojelulain 21 §:n nojalla rauennut, vaikka lapsi olisi pakoillut tai häntä olisi piiloteltu yli kolme kuukautta huostaanottopäätöksen lainvoimaiseksi tulon jälkeen.

Suomen perustuslaki 7 §

Lastensuojelulaki 21 §

Kort referat på svenska

Asian aikaisempi käsittely

A on hakemuksessaan Y:n hallinto-oikeudelle vaatinut hallinto-oikeutta vahvistamaan, että H:n perusturvalautakunnan 26.6.2003 tekemä B:n huostaanottoa ja sijaishuoltoa koskeva päätös on rauennut.

Hakemuksen mukaan B oli otettu H:n perusturvalautakunnan huostaan ja sijoitettu sijaishuoltoon lautakunnan 26.6.2003 tekemällä päätöksellä. A ja B olivat hakeneet Y:n hallinto-oikeudelta päätöksen täytäntöönpanon keskeyttämistä. Hallinto-oikeus on 8.8.2003 antamallaan välipäätöksellä hylännyt hakemuksen. Korkein hallinto-oikeus on 7.10.2003 antamallaan päätöksellä pysyttänyt hallinto-oikeuden päätöksen. Hallinto-oikeus on 4.12.2003 antamallaan päätöksellä vahvistanut H:n perusturvalautakunnan tekemän edellä mainitun B: huostaanottoa ja sijaishuoltoa koskevan päätöksen ja hylännyt A:n ja B:n sitä koskevan valituksen.

B on asunut huostaanottohetkellä A:n luona L:n kaupungissa. H:n perusturvalautakunta on pyytänyt poliisilta virka-apua B:n huostaanottoa ja sijaishuoltoa koskevan päätöksen täytäntöönpanemiseksi. H:n sosiaalijohtaja ja sosiaalityöntekijä ovat 29.12.2003 käyneet A:n luona neuvottelemassa asiasta. Tällöin virka-apupyyntö on peruttu. Tämän jälkeen perusturvalautakunta ei ole tehnyt asialle mitään ennen kuin vasta 28.4.2004, jolloin poliisia on B:n löytämiseksi pyydetty suorittamaan etsintä A:n asunnossa.

Kun A ja B eivät ole valittaneet hallinto-oikeuden 4.12.2003 antamasta edellä mainitusta päätöksestä, on B:n huostaanottoa ja sijaishuoltoa koskeva päätös tullut lainvoimaiseksi aikaisintaan 4.1.2004. Päätös olisi siten lastensuojelulain 21 § huomioon ottaen tullut panna täytäntöön tai ainakin päätöksen täytäntöönpano olisi tullut aloittaa viimeistään 4.4.2004. Kun näin ei ole tapahtunut, on päätös rauennut. H:n perusturvalautakunnalla ei siten enää 14.5.2004 ole ollut oikeutta esittää poliisille uutta virka-apupyyntöä B:n löytämiseksi.

Y:n hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus

on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n hakemuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettava oikeusohje

Lastensuojelulain 21 §:n mukaan päätös huostaanotosta raukeaa, jollei sitä ole pantu täytäntöön kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun päätös on saanut lainvoiman.

Lastensuojelulakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 13/1983vp) on lain 21 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu, että voidaan olettaa, ettei sijaishuollon tarvetta enää ole, jos huostaanottopäätöksen täytäntöönpanoon ei ole katsottu olevan syytä ryhtyä välittömästi päätöksen tultua lainvoimaiseksi. Siksi säännöksessä ehdotetaan, että huostaanottoa koskeva päätös raukeaa, ellei sen täytäntöönpanoa ole aloitettu kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun päätös sai lainvoiman.

B:n huostaanottopäätöksen jälkeisistä tapahtumista esitetty selvitys

B on otettu H:n perusturvalautakunnan huostaan ja päätetty sijoittaa sijaishuoltoon lautakunnan 26.6.2003 tekemällä päätöksellä. B on ollut isänsä C:n yksinhuollossa. Päätökseen on merkitty, että A on noutanut B:n C:n luota 31.5.2003 ja ettei B:tä ole sen jälkeen tavoitettu. Huostaanottopäätös on päätetty panna täytäntöön heti, kun B on löytynyt ja kun hänelle on saatu sopiva laitossijoituspaikka.

Asiakirjoihin liitetyistä L:n poliisin ilmoitusjäljennöksistä käy ilmi, että poliisi on etsinyt B:tä tuloksetta joko hänen äitinsä tai muiden B:lle läheisten henkilöiden asunnoista 9.6., 11.6., 14.7., 15.8., 22.8., 31.8. ja 22.9.2003 sekä 7.5.2004. Viimeksi mainittuna päivänä äiti ja hänen avomiehensä eivät suostuneet aukaisemaan ovea. He ilmoittivat käsityksenään, että huostaanottopäätös oli rauennut. Samaa mieltä oli ollut myös avomiehen välityksellä tavoitettu varatuomari P. Syyskuun 2003 alussa B:n kuva on hänen löytämisekseen julkaistu sanomalehdessä. Kaikkien näiden etsintöjen perusteena on ilmoitusjäljennösten mukaan ollut H:n sosiaalitoimen heinäkuussa 2003 tekemä virka-apupyyntö.

L:n poliisin 13.5.2004 päivätyn tutkintailmoituksen mukaan jutun tutkinta on päätetty lopettaa 10.5.2004. Ilmoituksessa on edelleen todettu, että mikäli asia vaatii jatkotoimia, tulee poliisille tehdä uusi virkaapupyyntö. H:n perusturvalautakunta on uudistanut virka-apupyynnön 14.5.2004. Tämän pyynnön perusteella poliisi on tehnyt kotietsinnän A:n asunnolla 31.3.2005. Kotietsintäpöytäkirjan mukaan paikalla ovat olleet muun muassa A ja B, jotka eivät ole suostuneet avaamaan poliiseille asunnon ovea. Poliisit ovat menneet taloon rikkomalla ikkunalasin. Asunnossa on murrettu auki WC:n ovi. B on löydetty WC:stä ja toimitettu uuteen sijaishuoltopaikkaansa.

Johtopäätökset

A on hakemuksessaan katsonut, että B:n huostaanottoa ja sijaishuoltoa koskeva H:n perusturvalautakunnan 26.6.2003 tekemä päätös on rauennut, koska päätöksen täytäntöönpanoa ei ole aloitettu kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun päätös on tullut lainvoimaiseksi. Täytäntöönpanoa ei A:n mukaan ole aloitettu lautakunnan toimimattomuuden ja välinpitämättömyyden vuoksi.

Huostaanottoa ja sijaishuoltoa koskevan päätöksen raukeamista, josta on säädetty lastensuojelulain 21 §:ssä, arvioitaessa ratkaisevaa on se, millä tavoin huostaanottopäätöksen tehnyt viranomainen on toiminut päätöksen tekemisen jälkeen ja onko viranomaisen katsottava omalla toiminnallaan tosiasiallisesti pyrkineen päätöksen täytäntöönpanoon lainkohdassa asetetussa määräajassa.

B:n huostaanottopäätöstä koskevia alistusta ja valituksiaY:n hallinto-oikeudessa käsiteltäessä on käynyt ilmi, että A on vietyään B:n luokseen 31.5.2003 useaan otteeseen harhauttanut B:n isää ja viranomaisia B:n olinpaikkaa koskevien tietojen suhteen ja estänyt poliiseja noutamasta B:tä sosiaaliviranomaisten osoittamaan sijaishuoltopaikkaan muun muassa piilottelemalla B:tä luonaan. Hallinto-oikeuden käsityksen mukaan huostaanotetun lapsen tai muiden asianosaisten huostaanottoa ja sijaishuoltoa koskevan päätöksen täytäntöönpanon estävä toiminta ei voi johtaa siihen, että huostaanottopäätös raukeaisi lastensuojelulain 21 §:ssä päätöksen täytäntöönpanolle säädetyn kolmen kuukauden määräajan ylittyessä.

Edellä esitetty selvitys huomioon ottaen ei sen seikan, ettei B:n huostaanottoa ja sijaishuoltoa koskevaa päätöstä ole voitu panna täytäntöön lastensuojelulain 21 §:ssä asetetussa määräajassa, voida katsoa johtuneen H:n perusturvalautakunnan passiivisuudesta päätöksen täytäntöönpanossa. Mainitun säännöksen tarkoitus huomioon ottaen ei huostaanottopäätös näin ollen ole rauennut.

Sillä seikalla, että B:n huostaanottopäätös X:n lääninhallituksen 9.6.2005 antaman päätöksen mukaan on lääninhallituksen käsityksen mukaan rauennut, ei ole merkitystä asiaa hallinto-oikeudessa ratkaistaessa.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A

on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Korkeimman hallinto-oikeuden on vahvistettava, että H:n perusturvalautakunnan 26.6.2003 tekemä huostaanottopäätös on rauennut.

H:n perusturvalautakunta otti B:n huostaan 26.6.2003 tekemällään päätöksellä. Samalla perusturvalautakunta teki sijaishuoltoon sijoittamista koskevan päätöksen. A ja B hakivat huostaanottopäätökseen täytäntöönpanon keskeyttämistä ja vaativat sen kumoamista Y:n hallinto-oikeudessa. Y:n hallinto-oikeus hylkäsi 8.8.2003 antamallaan päätöksellä täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevan vaatimuksen. Korkein hallinto-oikeus pysytti hallinto-oikeuden antaman päätöksen täytäntöönpanosta 7.10.2003 antamallaan päätöksellä. Y:n hallinto-oikeus hylkäsi 4.12.2003 antamallaan päätöksellä A:n ja B:n valituksen. A ja B eivät valittaneet päätöksestä, joten päätös tuli lainvoimaiseksi aikaisintaan 4.1.2004.

H:n perusturvalautakunta on tehnyt 9.6.2003 ja 10.7.2003 virka-apupyynnöt K:n poliisille huostaanoton ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevan päätöksen täytäntöön panemiseksi. Sosiaalityöntekijä ja sosiaalijohtaja kävivät 29.12.2003 A:n luona neuvottelemassa asiasta, jolloin myös virka-apupyyntö oli peruttu. Tämän jälkeen perusturvalautakunta ei tehnyt asialle mitään ja vasta 28.4.2004 sosiaalityöntekijä pyysi L:n poliisia suorittamaan etsinnän A:n asunnossa.

Lastensuojelulain 21 §:n mukaan päätös huostaanotosta raukeaa, jollei sitä ole pantu täytäntöön kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun päätös on saanut lainvoiman. Päätös on tullut lainvoimaiseksi 9.1.2004 ja se olisi pitänyt panna täytäntöön tai ainakin täytäntöönpano olisi tullut aloittaa viimeistään 9.4.2004. Lastensuojelulain 21 §:ää tulisi tulkita suppeasti. Tätä tukevat myös perusoikeusnäkökohdat.

X:n lääninhallitus on 9.6.2005 antamassaan hallintokantelupäätöksessä katsonut, että huostaanottopäätöksen aloittamisella tarkoitetaan ajankohtaa, jolloin lapsi on tosiasiallisesti saatu sijoitettua kodin ulkopuoliseen sijaishuoltoon. Huostaanottopäätöksen täytäntöönpanoyritykset eivät siten katkaise huostaanottopäätöksen raukeamiselle säädettyä kolmen kuukauden määräaikaa. Tälläkin perusteella huostaanottopäätös on rauennut 9.4.2004.

H:n perusturvalautakunnan toiminta asiassa on ollut passiivista. Päätös on rauennut H:n perusturvalautakunnan oman toimimattomuuden ja välinpitämättömyyden takia. Perusturvalautakunta on vasten lapsen etua pysyttänyt rauenneen huostaanottopäätöksen voimassa. Tämän seurauksena B:n koulunkäynti on estynyt jo yli vuoden ajan.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Lastensuojelulain 21 §:n tulkinnalle, kuten muillekin lain säännöksille, on haettava tukea lain esitöistä, jos pykälän sanamuoto ei itsessään ole riittävän tyhjentävä. Lastensuojelulain hallituksen esityksen (HE 13/1983 vp) 21 §:ää koskevien yksityiskohtaisten perustelujen kohdalla on todettu, että "jos täytäntöönpanoon ei ole katsottu olevan syytä ryhtyä välittömästi huostaanottoa koskevan päätöksen tultua lainvoimaiseksi, voidaan olettaa, että sijaishuollon tarvetta ei enää ole. Siksi säännöksessä ehdotetaan, että huostaanottoa koskeva päätös raukeaa, ellei sen täytäntöönpanoa ole aloitettu kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun päätös sai lainvoiman."

Sijaishuollon tarpeen arvioinnin päätöksen lainvoimaiseksi tulon jälkeen tulee tapahtua huostaanottoa koskevan päätöksen alun perin tehneen viranomaisen toimesta, eikä yksityisen henkilön toimesta, niin kuin B:n kohdalla on tapahtunut. Lautakunta on koko kesäkuussa 2003 alkaneen prosessin ajan arvioinut sijaishuollon olevan tarpeen ja lapsen edun mukainen ratkaisu B:n kohdalla ajan myötä entisestään voimistunein perustein, minkä vuoksi se on jatkuvasti pyrkinyt löytämään B:n, jotta nuori voitaisiin tosiasiallisesti toimittaa hänelle varattuun sijaishuoltopaikkaan. Tästä ovat osoituksena jatkuvat virkaapupyynnöt poliisille tytön löytämiseksi, jatkuva sijaishuoltopaikan varalla pitäminen ja aktiivinen pyrkimys löytää lapselle uusi sijoituspaikka hänelle varatun sijaishuoltopaikan mentyä tilapäisesti jollekin muulle sijaishuollon tarpeessa olevalle lapselle. Lautakunnan näkemyksen mukaan se on aloittanut huostaanottoa koskevan päätöksen täytäntöönpanon siten kuin hallituksen esityksessä on tarkoitettu.

Valituksessa viitataan perusoikeusnäkökohtiin ja perustuslain 7 §:ään. Suomen perustuslain 106 §:n nojalla perustuslain säännökselle on annettava etusija, jos tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa lain säännöksen soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa. Lautakunnan näkemyksen mukaan lastensuojelulain 21 §:n soveltaminen siten tulkittuna, että huostaanottopäätös raukeaa kolmen kuukauden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulosta ainoastaan silloin, jos viranomainen on ollut passiivinen päätöksen täytäntöönpanemisen suhteen, ei ole ristiriidassa perustuslain säännösten kanssa.

Perustuslain 7 § 3 momentissa on säädetty, että "henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei saa puuttua eikä vapautta riistää mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta". Lautakunnan näkemyksen mukaan B:tä koskevalle päätökselle huostaanotosta ja sijaishuoltoon sijoittamisesta on ollut laissa säädetyt ajan kuluessa yhä vahventuneet perusteet. Tämän näkemyksen on vahvistanut myös Y:n hallinto-oikeus 4.12.2003 antamallaan päätöksellä. Tästä syystä B:n perustuslain 7 §:ssä turvattua oikeutta henkilökohtaiseen vapauteen ei ole loukattu, kun laillisessa järjestyksessä syntynyttä lainvoimaista päätöstä on yritetty panna täytäntöön tytön toimittamiseksi hänelle varattuun sijaishuoltopaikkaan.

A on valituskirjelmässään tukeutunut X:n lääninhallituksen 9.6.2005 antamaan päätökseen, jossa lääninhallitus on käsityksenään todennut, että lastensuojelulain 21 §:n perusoikeusmyönteinen tulkinta huomioon ottaen huostaanottopäätöksen täytäntöönpanon aloittamisella tarkoitetaan ajankohtaa, jolloin lapsi on tosiasiallisesti saatu sijoitettua kodin ulkopuoliseen sijaishuoltoon ja että huostaanoton täytäntöönpanoyritykset eivät lääninhallituksen käsityksen mukaan katkaise huostaanottopäätöksen raukeamiselle säädettyä kolmen kuukauden määräaikaa.

Lautakunnan käsityksen mukaan X:n lääninhallituksen lastensuojelulain 21 §:n tulkinta on lain esityötkin huomioon ottaen virheellinen. B:n perustuslain 7 §:ssä turvattua oikeutta henkilökohtaiseen vapauteen ei ole loukattu silloin, kun laillisin edellytyksin tehtyä ja Y:n hallinto-oikeuden 4.12.2003 vahvistamaa lainvoimaista huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevaa päätöstä on pyritty panemaan päätöksessä tarkoitetulla tavalla täytäntöön lapsen sijoittamiseksi hänelle varattuun sijaishuoltopaikkaan.

C

on antanut selityksen, jossa hän on vaatinut valituksen hylkäämistä. B:n huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskeva päätös on lainvoimaisena edelleen täytäntöönpanokelpoinen, eikä se ole valittajan väitteen mukaisesti rauennut. A on vuosia toiminut vastoin B:n huoltajan ja sosiaaliviranomaisten tekemiä päätöksiä, sopimuksia ja suunnitelmia, ja siten toimillaan vaarantanut lapsen B:n edun. A:n menettelyn johdosta H:n perusturvalautakunta teki B:stä huostaanottopäätöksen, jota ei ole kuitenkaan saatu pantua täytäntöön äidin menettelyn johdosta.

B

on antanut selityksen, jossa hän on katsonut huostaanottoa ja sijaishuoltoa koskeneen päätöksen rauenneen ja vaatinut Y:n hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista.

A

ei ole hänelle varatusta tilaisuudesta huolimatta antanut vastaselitystä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Tapahtumien kulku

B on otettu H:n perusturvalautakunnan huostaan ja päätetty sijoittaa sijaishuoltoon lautakunnan 26.6.2003 tekemällä päätöksellä. B on ollut isänsä C:n yksinhuollossa. Päätökseen on merkitty, että A on noutanut B:n C:n luota 31.5.2003 ja ettei B:tä ole sen jälkeen tavoitettu. Huostaanottopäätös on päätetty panna täytäntöön heti, kun B on löytynyt ja kun hänelle on saatu sopiva laitossijoituspaikka.

Asiakirjoihin liitetyistä L:n poliisin ilmoitusjäljennöksistä käy ilmi, että poliisi on etsinyt B:tä tuloksetta joko hänen äitinsä tai muiden B:lle läheisten henkilöiden asunnoista 9.6., 11.6., 14.7., 15.8., 22.8., 31.8. ja 22.9.2003 sekä 7.5.2004. Viimeksi mainittuna päivänä äiti ja hänen avomiehensä eivät suostuneet aukaisemaan ovea. He ilmoittivat käsityksenään, että huostaanottopäätös oli rauennut. Samaa mieltä oli ollut myös heidän asiamiehenään toiminut, avomiehen välityksellä tavoitettu varatuomari P. Syyskuun 2003 alussa B:n kuva on hänen löytämisekseen julkaistu sanomalehdessä. Kaikkien näiden etsintöjen perusteena on ilmoitusjäljennösten mukaan ollut H:n sosiaalitoimen heinäkuussa 2003 tekemä virka-apupyyntö.

L:n poliisin 13.5.2004 päivätyn tutkintailmoituksen mukaan jutun tutkinta on päätetty lopettaa 10.5.2004. Ilmoituksessa on edelleen todettu, että mikäli asia vaatii jatkotoimia, tulee poliisille tehdä uusi virka-apupyyntö. H:n perusturvalautakunta on uudistanut virka-apupyynnön 14.5.2004. Tämän pyynnön perusteella poliisi on tehnyt kotietsinnän A:n asunnolla 31.3.2005. Kotietsintäpöytäkirjan mukaan paikalla ovat olleet muun muassa A ja B, jotka eivät ole suostuneet avaamaan poliiseille asunnon ovea.Poliisit ovat menneet taloon rikkomalla ikkunalasin. Asunnossa on murrettu auki WC:n ovi. B on löytynyt WC:stä ja toimitettu uuteen sijaishuoltopaikkaansa.

Oikeudellinen arviointi

Lastensuojelulain 21 §:n mukaan päätös huostaanotosta raukeaa, jollei sitä ole pantu täytäntöön kolmen kuukauden kuluessa siitä kun päätös on saanut lainvoiman.

Lastensuojelulakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 13/1983 vp) on lain 21 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu, että voidaan olettaa, ettei sijaishuollon tarvetta enää ole, jos huostaanottopäätöksen täytäntöönpanoon ei ole katsottu olevan syytä ryhtyä välittömästi päätöksen tultua lainvoimaiseksi. Siksi säännöksessä ehdotetaan, että huostaanottoa koskeva päätös raukeaa, ellei sen täytäntöönpanoa ole aloitettu kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun päätös sai lainvoiman.

Valittaja on vedonnut X:n lääninhallituksen hallintokantelun johdosta esittämään näkemykseen, jonka mukaan huostaanotossa olisi kysymys vapaudenriistosta, minkä vuoksi lastensuojelulain 21 §:ää olisi perustuslain 7 § huomioon ottaen tulkittava suppeasti.

Lastensuojelulain mukainen huostaanotto ei kuitenkaan sellaisenaan ole vapaudenriistoa, vaan lapsen hoitoa, kasvatusta, valvontaa ja huolenpitoa sekä olinpaikkaa koskevan päätösvallan siirtymistä lastensuojelulain 19 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla sosiaalilautakunnalle. Vapaudenriistosta tosin voi olla kysymys silloin, kun sijaishuolto on järjestetty lapselle erityisrajoituksia merkitsevänä laitoshuoltona. Näin ollen perustuslaista ei voida johtaa perusteita tulkita lastensuojelulain 21 §:ää suppeasti, vaan sanottua säännöstä on tulkittava lastensuojelulain tarkoitus sekä erityisesti lapsen etu huomioon ottaen.

Lastensuojelulain 21 §:n tarkoituksena on turvata huostaanottopäätösten perustuminen todelliseen tarpeeseen ja siten estää esimerkiksi huostaanoton käyttö vanhempiin kohdistuvana painostuskeinona. Tähän nähden ei lastensuojelulain 21 §:lle voida antaa sellaista vaikutusta, että huostaanottopäätöstä ei olisi katsottava pannuksi täytäntöön tilanteessa, jossa lapsi on pakoillut tai häntä on piiloteltu yli kolme kuukautta huostaanottopäätöksen lainvoimaiseksi tulon jälkeen, jos lautakunta on huostaanottoa koskevan päätöksensä jälkeen ja viimeistään kolmen kuukauden kuluessa huostaanottopäätöksen lainvoimaiseksi tulosta poliisille osoitetun virka-apupyynnön esittämisellä, sijaiskodin hankkimisella tai muulla sellaisella toimella ryhtynyt huostaanoton täytäntöönpanoon. Lautakunta on hallituksen esityksessä tarkoitetulla tavalla tällaisin toimin ryhtynyt huostaanottopäätöksen täytäntöönpanoon tässä asiassa.

Edellä esitetyillä perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei B:n huostaanottoa ja sijaishuoltoa koskenut päätös ole rauennut A:n hakemuksessaan esittämällä tavalla, minkä vuoksi Y:n hallinto-oikeuden on tullut hylätä A:n hakemus. Samasta syystä on A:n tänne hallinto-oikeuden päätöksestä tekemä valitus hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Hallberg sekä hallintoneuvokset Niilo Jääskinen, Jukka Mattila, Eila Rother ja Matti Halén. Asian esittelijä Camilla Sandström.

---

[SV]

När en nämnd efter att ha fattat ett beslut om omhändertagande av ett barn senast inom tre månader efter att beslutet hade vunnit laga kraft genom att anhålla om handräckning av polisen, ordna en plats för vård av barnet utom hemmet samt genom övriga dylika åtgärder har börjat verkställa omhändertagandet, har beslutet om omhändertagande och placering av barnet i vård utom hemmet, som hade vunnit laga kraft, inte förfallit med stöd av 21 § i barnskyddslagen, fastän barnet skulle ha hållit sig undan eller gömts undan under en längre tid än tre månader efter att beslutet om omhändertagande hade vunnit laga kraft.