Supreme Administrative Court allows zoning plan where equal treatment is justified by valid land use reasons.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Administrative Court allowed a zoning plan that allocated significantly less residential building rights to a plaintiff's property compared to other owners. The court found that the Equal Treatment Principle under the Constitution applies to land use planning but permits differences if supported by valid land use reasons. Since the plan included acceptable grounds for designating different areas for housing versus recreation, the plaintiff's claim of unequal treatment was rejected.
Legislator headnote
AI generatedSuomen perustuslain 6 §; Maankäyttö- ja rakennuslain 11 §, 42 § 1 mom. ja 54 §: The Equal Treatment Principle in land use planning permits different allocations for property owners only if justified by valid land use reasons related to the plan's content.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Kaupunginvaltuusto oli hyväksynyt asemakaavan, jossa oli osoitettu alueita pääasiassa asuinrakentamiseen (AO, AR) ja lähivirkistysalueiksi (VL). Kaupunginvaltuusto oli samalla päätöksellä hyväksynyt myös neljä kaupungin ja maanomistajien välillä allekirjoitettua maankäyttösopimusta. Nähtävillä olleeseen kaavaehdotukseen perustuneet maankäyttösopimukset koskivat kaava-alueen pohjoisosan alueita. Valittajan tilalle, joka sijaitsi kaava-alueen eteläosassa, oli osoitettu tilan kokonaispinta-alaan suhteutettuna huomattavasti vähemmän rakennusoikeutta asuinrakentamiseen ja vastaavasti enemmän lähivirkistysalueita kuin edellä mainittujen, maankäyttösopimusten tehneiden maanomistajien omistamille alueille.
Suomen perustuslain 6 §:stä ilmenevää yhdenvertaisuusperiaatetta oli sovellettava myös maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa kaavoituksessa. Periaate, jonka toteutumistapa viime kädessä riippui kulloinkin kysymyksessä olevasta kaavamuodosta, edellytti muun ohella, ettei alueiden omistajia kaavassa aseteta toisistaan poikkeavaan asemaan, ellei siihen kaavan sisältöä koskevat säännökset huomioon ottaen ole maankäytöllisiä perusteita. Alueiden erilaiselle osoittamiselle asuinrakentamiseen oli kuitenkin hyväksyttävät maankäytölliset perusteet, minkä vuoksi kaavaratkaisulla ei ollut syrjäytetty vaatimusta maanomistajien yhdenvertaisesta kohtelusta.
Suomen perustuslaki 6 §
Maankäyttö- ja rakennuslaki 11 § (132/1999), 42 § 1 mom. ja 54 §
Ks. myös KHO:1997:30 ja KHO:2003:37.
Kort referat på svenska
---
[SV]
Stadsfullmäktige hade godkänt en stadsplan, i vilken områden hade anvisats huvudsakligen för byggande av bostäder (AO, AR) och närrekreation (VL). Genom samma beslut hade stadsfullmäktige också godkänt fyra markanvändningsavtal mellan staden och respektive markägare. Markanvändningsavtalen, som baserade sig på ett planeförslag som varit framlagt till påseende, gällde områden i norra delen av planeomårdet. Ändringssökandens lägenhet, som låg i södra delen av planeområdet, hade i proportion till sin areal anvisats en betydligt mindre byggrätt för bostadsbyggnader än områden som ägdes av personer som hade slutit markanvändningsavtal med kommunen, och på motsvarande sätt hade en betydligt större del av ändringssökandens än av ovan nämnda markägares områden anvisats för närrekreation.
Jämlikhetsprincipen i 6 § i Finlands grundlag skulle tillämpas även vid planläggning enligt markanvändnings- och bygglagen. Principen, vars praktiska genomförande i sista hand var beroende av vilken form av plan det var frågan om, förutsatte bland annat att en plan inte får göra skillnad mellan markägarna, om inte markanvändningen med hänsyn till bestämmelserna om planens innehåll motiverar en sådan skillnad. I fallet fanns dock godtagbara, till användningen av marken relaterade grunder att göra skillnad mellan markområdena när det gällde att avgöra vilka områden som skulle anvisas för bostadsbyggande, varför detta avgörande i planen inte innebar något åsidosättande av kravet på jämlikt bemötande av markägarna.