Supreme Administrative Court dismissed importers' tax appeal, allowing partial reimbursement of lower court costs.

A:n ja B:n toisesta EU:n jäsenvaltiosta Suomeen tuomien valmisteveronalaisten tuotteiden määrän, luonteen ja niiden käyttötarkoituksesta sekä hankinnan rahoituksesta saadun selvityksen perusteella ei voitu pitää uskottavana, että kaikki maahantuodut alkoholijuomat olisi tarkoitettu vain heidän omaan käyttöönsä. Asiaan liittyvien olosuhteiden kokonaisarvioinnin perusteella vahvistetun oman käytön määrän ylittävä osuus tuotteista voitiin katsoa tuoduksi kaupalliseen tarkoitukseen, josta oli suoritettava alkoholi- ja alkoholijuomaveroa sekä lisävero.

Valmisteverotuslaki 18 § 1, 2 ja 3 mom.

Neuvoston direktiivi valmisteveron alaisia tuotteista koskevasta yleisestä järjestelmästä sekä näiden tuotteiden hallussapidosta, liikkumisesta ja valvonnasta (92/12/ETY)

Laki alkoholi- ja alkoholijuomaverosta 1 §

Kort referat på svenska

Asian käsittelyvaiheet

Tullipiiri

on päätöksellään määrännyt A:n ja B:n yhteisvastuullisesti maksamaan maahantuomistaan alkoholijuomista alkoholi- ja alkoholijuomaveroa 6 820,27 euroa, lisäveroa 1 156,21 euroa ja veronkorotusta 20 prosenttia eli 1 599 euroa, yhteensä 9 575, 48 euroa.

Päätöksen perustelujen mukaan A ja B ovat tuoneet 7.1.2004 Rostockista Hankoon laivalla 246,2 litraa väkeviä alkoholijuomia, 139,5 litraa viiniä ja 1 340 litraa olutta. Juomien käyttötarkoitukseksi A ja B ovat ilmoittaneet säästösyyt, juomien runsaan kulutuksen perhepiireissä, merkkipäivälahjat ja mahdolliset häät. A:lla on ilmoituksensa mukaan kalatukkuyritys ja hän on henkilökohtaisessa velkasaneerauksessa. B on ilmoittanut olleensa pari kuukautta työttömänä. Tullipiiri on määrännyt tuotteet verotettaviksi, koska maahantuojien antamien selvitysten perusteella tuontia omaan käyttöön ei ole pidetty uskottavana, vaan toisesta EU-maasta tuodut alkoholijuomat on katsottu kaupalliseksi tai muuhun elinkeinotarkoitukseen tulleeksi tuomiseksi

tuotteiden määrän, tuojien taloudellisen tilanteen ja tuotteiden hankkimista varten nostetun kolmen vuoden lainan perusteella. Valmisteveroa on korotettu 20 prosentilla valmisteverotuslain 32 §:n 3 kohdan perusteella.

A

ja

B

ovat hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessaan vaatineet ensisijaisesti, että tullipiirin verotuspäätös kumotaan kokonaisuudessaan ja tullipiirin haltuunottamat tuotteet palautetaan heille. Valmisteverotuslain 32 §:n 3 kohdan mukaan määrätty veronkorotus on joka tapauksessa poistettava. Toissijaisesti he ovat vaatineet, että jos asiaa ei hallinto-oikeudessa suoraan ratkaista heidän ensisijaisen vaatimuksensa mukaisesti, hallinto-oikeuden tulee tehdä EY:n perustamissopimuksen 234 artiklan mukainen ennakkoratkaisupyyntö yhteisöjen tuomioistuimelle. Lisäksi A ja B ovat vaatineet, että valtio/tullipiiri velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa laillisine korkoineen.

Tullipiiri ei ole esittänyt asiassa mitään merkityksellistä näyttöä sen puolesta, että muutoksenhakijat olisivat tuoneet maahan alkoholia kaupallisessa tarkoituksessa. Näyttötaakka asiassa on tullilla. Valmisteverotuslaissa ei ole säädetty mitään yksityishenkilön mukanaan tuomien alkoholituotteiden ohjemääristä eikä myöskään todistustaakan siirtymisestä yksityishenkilölle jonkin ohjeellisen määrän jälkeen. Valituksenalaisessa päätöksessä viitataan nimenomaisesti ainoastaan yhteen valmisteverotuslain 18 §:ssä mainittuun seikkaan eli tuotteiden määrään. Kaikki muut lainkohdassa luetellut arviointikriteerit on katsottava jätetyn huomioon ottamatta. Päätöstä ei näin ollen voitane pitää Suomea välittömästi sitovan neuvoston direktiivin 92/12/ETY 8 artiklan mukaisena, minkä vuoksi se on kumottava.

Tullipiiri on määrännyt valittajien maksettavaksi veronkorotusta ilman perusteluja. Neuvoston direktiivi 92/12/ETY koskee vain soveltuvin osin yksityishenkilöitä. Valmisteverotuslain 32 §:n sanamuoto huomioon ottaen on perusteltua katsoa, että tässä tapauksessa korotusasia on tullipiirissä ylimitoitettu tai ymmärretty väärin. Korotus ei vastaa lainsäätäjän tarkoitusta, koska korotuksen olisi poistanut vain se, että asianosaiset olisivat tehneet valmisteverotuslain 9 §:ssä tarkoitetun talletuksen. Tähän B:llä yksityishenkilönä ei edes olisi ollut käytännössä mahdollisuutta puhumattakaan, että hän olisi voinut ostaa tuotteet verottomana lähtömaasta. Veronkorotus on ymmärrettävä kuluttajalle koituvaksi ylimääräiseksi sanktioksi.

Asiassa on aihetta päätellä, että Suomen valmisteverotuslain 18 §:n tulkintaa ohjaava hallituksen esitystekstistä johdettu lain soveltaminen on ristiriidassa yhteisön oikeuden kanssa, minkä vuoksi ennakkoratkaisun saaminen EY-tuomioistuimelta muutoksenhakuasiaan liittyvistä kysymyksistä, erityisesti näyttötaakan osalta, on tarpeen.

Tulli on menetellyt asiassa virheellisesti. Tullilaitos on itse julkisuudessa esittänyt haluavansa säädösten tulkinnasta tuomioistuimen ratkaisun. Sen vuoksi on perusteltua, että valtio velvoitetaan korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen kuukausi hallinto-oikeuden päätöksestä lukien.

Tullipiiri

on antanut lausunnon. A ja B pysäytettiin puhuttelua varten tullissa 7.1.2004. He eivät osanneet alustavassa puhuttelussa kertoa, paljonko vuokratussa pakettiautossa oli alkoholijuomia, ainoastaan, että niitä oli reilusti, muun muassa väkeviä alkoholijuomia yli sata litraa.

A on puhuttelussa ilmoittanut olevansa henkilökohtaisessa velkasaneerauksessa ja kertomansa mukaan hänen kalatukkuyrityksensä toiminta on vähäistä. B on ammatiltaan kokki ja oli tuolloin ollut pari kuukautta työttömänä. B:n nettokuukausiansiot ovat olleet noin 360 euroa. Hän on ennen alkoholijuomien hakumatkaa nostanut kolmen vuoden lainan. Alkoholijuomaerän kustannuksiksi auton vuokra ja matka mukaan lukien on tullut 4 762 euroa.

Pyydetyssä lisäselvityksessä käyttötarkoituksesta A ja B ovat ilmoittaneet säästösyyt ja runsaan kulutuksen. He ovat ilmoittaneet alkoholijuomien tulevan omaan ja perheen käyttöön. Lisäselvityksessä oluen ja viinin on ilmoitettu riittävän 10 kuukauden käyttöön ja Jeltsin-vodkan riittävän kahdeksi vuodeksi. A:n ja B:n tuoman alkoholierän puhdas etyylialkoholipitoisuus litroina on noin 171,78, mikä ylittää jopa neljällä jaettuna merkittävästi Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksen ja Stakesin 10.2.2004 ilmoittaman kokonaiskulutusta kuvaavan litramäärän, joka on noin 9,4 litraa asukasta kohden 100 prosentin alkoholina. Huomioon on lisäksi otettava, että tullista saadun tiedon mukaan oluterän viimeiset myyntipäivät ovat olleet 7.5.2004 (234 litraa), 8.7.2004 (63 litraa), 2.8.2004 (332 litraa), 14.10.2004 (316 litraa), 5.11.2004 (158 litraa) ja 16.12.2004 (237 litraa).

A ja B eivät ole noudattaneet verotusta ja valvontaa koskevia säännöksiä ja siitä syystä heille on määrätty valmisteverotuslain 32 §:n 3 kohdan perusteella veronkorotusta 20 prosenttia, mikä ei ole kohtuutonta ottaen huomioon veron määrä.

Asiassa on järjestetty

suullinen käsittely

.

Suullisessa käsittelyssä on kuultu

valittajia

henkilökohtaisesti sekä tulliasiamiehen kutsumana todistajana tullitarkastajaa.

Tullitarkastajan

mukaan valittajat ilmoittivat tullikaistalla tuoneensa ainakin 100 litraa väkeviä alkoholijuomia ja paljon olutta, minkä vuoksi auto ohjattiin tarkastukseen tarkempien määrien tutkimiseksi. Valittajat kertoivat, että juomat ovat omaan käyttöön ja että niitä on tarkoitus säilyttää B:n äidin omakotitalossa. Tullitarkastajan mukaan A oli sanonut menevänsä naimisiin heinäkuussa mutta kuultuaan, että naimisiin onkin menossa B, tullitarkastaja totesi sitten erehtyneensä henkilöstä. Tullitarkastaja kertoi, että kaikkia ajoneuvoja ei pysäytetty puhuttelua varten mutta useita kuitenkin. Tarkastukset perustuivat riskianalyysiin, joista todistaja ei halunnut salassapitosyistä tarkemmin kertoa. B:n ja A:n auto oli kiinnittänyt huomiota, koska se oli niin raskaasti lastattu. Tullitarkastajan mukaan tullilla ei tuolloin ollut käytössä oikeita lomakkeita, joten puhuttelu kirjattiin rikosilmoituslomakkeelle, koska siinä kysyttiin sopivia tietoja.

Valittajat

esittivät avustajansa laskun, jonka mukaan heidän oikeudenkäyntikulunsa ovat 5 563,20 euroa. Valittajat ovat suullisen käsittelyn jälkeen lisäksi kirjallisesti vaatineet, että heidän oikeudenkäyntikuluinaan korvataan myös matkakulut suulliseen käsittelyyn, jotka molempien osalta ovat 152 euroa eli yhteensä 304 euroa.

Hallinto-oikeus

on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt ennakkoratkaisupyyntöä koskevan vaatimuksen.

Hallinto-oikeus on arvioinut A:n ja B:n tuoneen maahan omaan käyttöönsä yhteensä 130 litraa väkeviä alkoholijuomia, 139,5 litraa viinejä ja 500 litraa olutta. Hallinto-oikeus on alentanut veronkorotuksen 10 prosenttiin ja hylännyt valituksen enemmälti.

Ottamatta välittömästi ratkaistavakseen kuinka verotusta on tämän päätöksen johdosta muutettava, hallinto-oikeus on kumonnut verotuspäätöksen ja palauttanut asian tullipiirille uudelleen käsiteltäväksi. Tullipiirin on ennen asian uudelleen ratkaisemista varattava valittajille tilaisuus lausua siitä, mitä olutlaatuja ja -merkkejä verottomiksi hyväksyttyihin juomien määriin sisällytetään.

Hallinto-oikeus on hylännyt oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.

Perusteluinaan hallinto-oikeus on todennut seuraavaa:

Ennakkoratkaisun pyytäminen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta direktiivin 92/12/ETY tulkinnasta ei ole asian ratkaisemiseksi tarpeellista, koska asiassa on kyse tosiseikkojen ja näytön arvioinnista direktiivin sisältämien kriteerien mukaisesti.

Direktiivin 9 artiklan 2 kohdan mukaan arvioitaessa sitä, ovatko 8 artiklassa tarkoitetut tuotteet tarkoitettu kaupallisiin tarkoituksiin, jäsenvaltioiden on otettava huomioon muun muassa seuraavat seikat:

- tuotteiden haltijan kaupallinen asema ja hallussapidon syyt,

- tuotteiden sijaintipaikka tai tarvittaessa käytetty kuljetustapa,

- tuotteisiin liittyvät asiakirjat,

- tuotteiden luonne,

- tuotteiden määrä.

Edelleen direktiivin 9 artiklan 2 kohdan mukaan tuotteiden määrän osalta jäsenvaltiot voivat, kuitenkin yksinomaan näyttöä varten, vahvistaa ohjetasoja. Näiden ohjetasojen on oltava vähintään 10 litraa alkoholipitoisten juomien, 20 litraa välituotteiden, 90 litraa viinien ja 110 litraa oluiden osalta.

Direktiivin määräykset on Suomessa saatettu voimaan valmisteverotuslain vastaavilla säännöksillä. Valmisteverotuslain 18 §:n (1297/2003) 1 momentin mukaan toisessa jäsenvaltiossa verollisena hankitut tuotteet, jotka Suomeen saapuva yksityishenkilö tuo mukanaan toisesta jäsenvaltiosta, ovat verottomia edellyttäen, että ne tulevat hänen omaan käyttöönsä. Lainkohdan 2 momentin mukaan yksityishenkilö, joka tuo mukanaan Suomeen toisesta jäsenvaltiosta hankkimiaan tuotteita kaupalliseen tai muuhun elinkeinotarkoitukseen, on velvollinen suorittamaan tuotteista asianomaisessa valmisteverolaissa säädetyn veron. Hänen on tällöin noudatettava kaupalliseen tarkoitukseen toimitettavien tuotteiden verotusta ja valvontaa koskevia säännöksiä. Lain 13 §:n 5 momentin ja 35 §:n 2 momentin mukaan veron suorittamisvelvollisuus syntyy välittömästi, kun tuotteita on sääntöjen vastaisesti tuotu maahan.

Valmisteverotuslain 18 §:n 3 momentin mukaan arvioitaessa sitä, onko yksityishenkilön mukanaan Suomeen tuomat tuotteet katsottava tulevan hänen omaan käyttöönsä vai kaupalliseen tai muuhun elinkeinotarkoitukseen, huomioon otetaan tuotteiden haltijan kaupallinen asema ja hallussapidon syyt, tuotteiden sijaintipaikka ja käytetty kuljetustapa, tuotteisiin liittyvät asiakirjat, tuotteiden luonne sekä tuotteiden määrä ja muut näihin verrattavat asiaan vaikuttavat seikat.

Alkoholijuomien tuonnin kaupallisuutta arvioitaessa on otettava huomioon kunkin tapauksen erityispiirteet, kuten kyseessä olevan matkustajan elintavat ja tottumukset, ja arviointi on tehtävä aina tapauskohtaisesti. Alkoholijuomien tuonnin kaupallisuus ratkaistaan asiaan liittyvien olosuhteiden kokonaisharkinnan perusteella edellä mainittujen säädösten arviointikriteerejä soveltaen.

Alkoholipitoisen aineen välittäminen on Suomessa rangaistavaa, minkä vuoksi yksityishenkilöiden mukanaan tuomiin tuotteisiin ei voida olettaa yleensä liittyvän mitään kaupalliseen tarkoitukseen viittaavaa asiakirjaselvitystä.

Kun otetaan huomioon kaikki edellä mainittu, yksityishenkilön mukanaan tuoman huomattavan suuren alkoholijuomaerän voidaan perustellusti epäillä tulevan myös muihin kuin henkilön omiin tarpeisiin erityisesti tapauksissa, joissa ei ole tiedossa erityistä henkilökohtaista syytä yhdellä kertaa tapahtuvaan suuren alkoholijuomamäärän hankintaan. Yksityishenkilön mukanaan tuomaa ja itse kuljettamaa alkoholijuomaerää voidaan yleensä pitää huomattavan suurena, jos erän kuljettaminen sen tilavuuden tai painon vuoksi vaatii tavarankuljetukseen käytettävää ajoneuvoa ja juomien ilmoitettu yksityinen kulutusaika olisi monia vuosia.

A:n ja B:n tuomien valmisteveronalaisten tuotteiden määrän, luonteen ja niiden käyttötarkoituksesta sekä hankinnan rahoituksesta saadun selvityksen perusteella hallinto-oikeus ei pidä uskottavana, että kaikki maahantuodut alkoholijuomat olisi tarkoitettu vain heidän omaan käyttöönsä, vaan arvioi asiaan liittyvien olosuhteiden kokonaisarvioinnin perusteella, että A ja B ovat tuoneet omiin tarpeisiinsa yhteensä 130 litraa väkeviä alkoholijuomia, 139,5 litraa viinejä ja 500 litraa olutta.

Edellä lausutun perusteella A:n ja B:n maahan tuomista väkevistä alkoholijuomista on 130 litraa ylittävä osuus ja oluista 500 litraa ylittävä osuus arvioitava tuoduiksi kaupalliseen tarkoitukseen.

A:n ja B:n suoritettavaksi on voitu määrätä alkoholi- ja alkoholijuomavero sekä lisävero siltä osin kuin tuontia pidetään kaupallisena. Tulli on myös voinut ottaa haltuun tuotteet, joita ei ole asianmukaisesti ilmoitettu verotettaviksi. Tulli on edelleen voinut ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnin vuoksi määrätä veronkorotuksen. Kun otetaan huomioon kaikki asiaan liittyvät seikat kokonaisuudessaan, muun ohessa se, että säännökset olivat olleet voimassa vasta lyhyen aikaa sekä maksettavien verojen määrä, A:lle ja B:lle ei heidän virheellisestä menettelystään huolimatta tule tässä tapauksessa määrätä veronkorotusta 10 prosenttia enempää.

Oikeudenkäynti ei ole johtunut viranomaisen virheestä ja valitus on suurelta osin hylätty, minkä vuoksi ei ole kohtuutonta, että valittajat vastaavat itse oikeudenkäyntikuluistaan.

Sovellettuina oikeusohjeina

hallinto-oikeus on maininnut Neuvoston direktiivin valmisteveron alaisia tuotteita koskevasta yleisestä järjestelmästä sekä näiden tuotteiden hallussapidosta, liikkumisesta ja valvonnasta 92/12/ETY, valmisteverotuslain 2 §:n 1 momentin, 3 §:n 1 momentin, 9 §:n 3 momentin, 13 §:n 5 momentin, 18 §:n 1-3 momentit, 27 §:n, 32 §:n 1 momentin 3 kohdan, 35 §:n 2 momentin ja 41 §:n, alkoholi- ja alkoholijuomaverosta annetun lain 1 §:n ja hallintolainkäyttölain 74 §:n.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A

ja

B

ovat pyytäneet lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja uudistaen aikaisemmin esittämänsä valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan sekä kaikki heidän Suomeen tuomansa alkoholijuomat katsotaan tuoduksi verottomaan omaan käyttöön, minkä lisäksi tullipiiri on määrättävä palauttamaan haltuunotetut tuotteet välittömästi heille. A ja B ovat edelleen vaatineet, että jos asiaa ei suoraan korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaista heidän vaatimustensa mukaisesti, korkeimman hallinto-oikeuden tulee tehdä EY:n perustamissopimuksen 234 artiklan mukainen ennakkoratkaisupyyntö yhteisöjen tuomioistuimelle. Edelleen he ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista täysimääräisesti sekä hallinto-oikeudessa että korkeimmassa hallinto-oikeudessa laillisine korkoineen ja että täytäntöönpano kielletään, kunnes asia on lopullisesti ratkaistu.

Tullihallituksen tulliasiamies

on antanut vastineen sekä

A

ja

B

vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvan ja tutkinut asian.

Asiassa ei ole kysymys Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 234 artiklassa tarkoitetusta yhteisön oikeuden tulkinnasta. Näin ollen ennakkoratkaisun pyytäminen ei ole tarpeen asian ratkaisemiseksi. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus hylkää vaatimuksen ennakkoratkaisun pyytämisestä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta.

Kun otetaan huomioon asian laatu ja hallintolainkäyttölain 74 §:n säännökset, olisi kohtuutonta, että A ja B joutuisivat pitämään oikeudenkäyntikulunsa hallinto-oikeudessa kokonaan vahinkonaan. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus, kumoten hallinto-oikeuden päätöksen oikeudenkäyntikuluja koskevalta osalta, velvoittaa valtion suorittamaan A:lle ja B:lle yhteisesti hallinto-oikeudessa aiheutuneiden kulujen korvauksena 3 000 euroa viivästyskorkoineen korkolain 4 §:n 1 momentissa (340/2002) tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamisesta. Määrä sisältää arvonlisäveron.

Kun muutoin otetaan huomioon asiassa esitetyt vaatimukset, saatu selvitys sekä hallinto-oikeuden ratkaisu ja sen perustelut, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole syytä.

Asian näin päättyessä ja ottaen huomioon hallintolainkäyttölain 74 §:n säännökset ei ole kohtuutonta, että A ja B joutuvat pitämään oikeudenkäyntikulunsa korkeimmassa hallinto-oikeudessa vahinkonaan. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus hylkää vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Kun asia on tällä päätöksellä ratkaistu, lausunnon antaminen täytäntöönpanon kieltoa koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Olof Olsson, Raimo Anttila, Olli Nykänen, Heikki Kanninen ja Ahti Vapaavuori. Asian esittelijä Arja Niemelä.

---

[SV]

Mängden accispliktiga produkter, det slag av drycker som det var frågan om samt den utredning som erhållits om det ändamål för vilket dryckerna var avsedda samt om finansieringen av anskaffningen gjorde det inte trovärdigt att anse att hela den mängd alkoholdrycker som A och B hade infört till Finland från en annan EU-stat hade varit avsedd uteslutande för A:s och B:s eget bruk. På basis av en totalbedömning av omständigheterna i fallet kunde man anse att en viss del av produkterna hade införts till landet för eget bruk, medan den överstigande mängden hade införts för kommersiellt ändamål. För denna överstigande mängd skulle betalas accis på alkohol och alkoholdrycker samt en tio procents tilläggsaccis.