Supreme Administrative Court dismisses appeal against county council decision to request county transfer as preparatory only.
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Administrative Court dismissed the applicant's appeal against the county council's decision to request a transfer to a different county. The court held that under the Municipal Act and the County Division Act, such a request constitutes mere preparation rather than a final administrative act. Consequently, the decision was not subject to administrative review or appeal.
Legislator headnote
AI generatedMaakuntajakolain 1 §; Kuntalain 91 §: A decision by a municipal council requesting a transfer of a municipality to another county is considered preparatory and therefore inadmissible for administrative appeal.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Kunnanvaltuuston päätös anoa valtioneuvostolta siirtoa S:n maakunnasta P:n maakuntaan koski vain valmistelua eikä ollut siten valituskelpoinen.
Kuntalaki 91 §
Maakuntajakolaki 1 §
Kort referat på svenska
Asian aikaisempi käsittely
X:n kunnanvaltuusto
on 11.11.2003 päättänyt, että X:n kunta anoo valtioneuvostolta siirtoa S:n maakunnasta P:n maakuntaan vuoden 2005 alusta lukien.
A
on kunnanvaltuuston päätöksestä hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa vaatinut, että kunnanvaltuuston päätös kumotaan. Lisäksi hän on vaatinut päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä.
Kunnanvaltuusto on antanut maakunnan vaihtamista koskevan anomuksen perusteluissa valtioneuvostolle virheellisiä ja harhaanjohtavia tietoja ja toiminut lainvastaisesti ja ylittänyt toimivaltansa.
Perustelujen mukaan valituksessa mainitun perusturvahankkeen tavoitteena on tuottaa yhteiset vanhushuoltopalvelut myös X:n kunnalle. X:n kunnanvaltuusto 17.10.2002 päinvastoin hyväksyi yksimielisesti esityksen vanhushuollon palvelujen tuottamisesta kunnan omana työnä. Asia on merkittävä, koska kunnan työntekijöistä lähes puolet on vanhusten hoitopalvelussa. Kunnalla on lisäksi sopimus tuottaa Y:n kaupungille noin 18 asukkaan hoitopalvelut.
Kunnan liityttyä kunnanvaltuuston 17.10.2002 tekemällä päätöksellä S:n maakunnan alueelliseen pelastustoimen yhteistoimintasopimukseen kunta sai siinä yhteydessä myös oman palomestarin, joka mahdollisen maakuntavaihdoksen takia tullaan menettämään. Anomuksessa ei ole myöskään selvitetty siirrosta aiheutuvia kuluja.
Perusteluissa annetaan ymmärtää, että kuulumalla P:n maakuntaan käräjäoikeuden palvelut saataisiin vastaisuudessakin V:n kaupungista, vaikka näidenkin käräjäoikeuspalvelut siirtyvät 1.1.2004 T:n kaupunkiin. Harhauttava on myös väite siitä, että TE-keskuksen palvelut olisivat K:n kaupungissa ja että ne maakuntavaihdoksen jälkeen saataisiin lähempänä olevasta V:n kaupungista. S:n TE-keskus sijaitsee todellisuudessa P:n kaupungissa ja Pirkanmaan TE-keskus T:n kaupungissa.
Turun hallinto-oikeuden ratkaisu
Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, ottaen huomioon kuntalain 91 §:n ja maakuntajakolain 1 §:n, jättänyt tutkimatta A:n X:n kunnanvaltuuston päätöksestä tekemän valituksen.
Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa todennut, että kuntalain mukaan päätöksestä, joka koskee vain valmistelua, ei saa tehdä kunnallisvalitusta.
Maakuntajakolain mukaan alueiden kehittämistä ja alueiden käytön suunnittelua varten maa jaetaan maakuntiin. Valtioneuvosto päättää maakuntien lukumäärän, alueet ja nimet asianomaisia maakuntien liittoja ja kuntia kuultuaan. Kun otetaan huomioon, että päättäminen muutoksista maakuntien aluejakoon kuuluu valtioneuvoston yksinomaiseen toimivaltaan, kunnanvaltuuston päätös, jolla on päätetty anoa valtioneuvostolta X:n kunnan liittämistä P:n maakuntaan, koskee vain valmistelua. Päätöksestä ei näin ollen saa tehdä kunnallisvalitusta. Päätökseen liitetty muutoksenhakuosoitus on tältä osin ollut virheellinen.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
A
on valituksessaan vaatinut, että Turun hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja korkein hallinto-oikeus tutkii valituksen ja kumoaa X:n kunnanvaltuuston päätöksen. Korkeimman hallinto-oikeuden on pyydettävä asiassa myös EY-tuomioistuimen lausunto. Valtuuston jäsenille ei ollut jaettu maakunnan vaihtamista koskevaa anomusta. Valtuutetut eivät siten voineet perehtyä asian yksityiskohtiin. Anomuksen perustelut ovat olleet virheelliset.
X:n kunnanhallitus
on antanut valituksen johdosta selityksen.
A
on antanut vastaselityksen.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen. Turun hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
Perustelut
X:n kunnanvaltuusto on päättänyt 11.11.2003, että X:n kunta anoo valtioneuvostolta siirtoa S:n maakunnasta P:n maakuntaan vuoden 2005 alusta lukien. A on valituksessaan hallinto-oikeudessa vaatinut, että valtuuston päätös kumotaan, koska valtuusto on esittänyt virheellisiä ja harhaanjohtavia tietoja kunnan siirtämiseksi P:n maakuntaan.
Kuntalain 91 §:n mukaan päätöksestä, joka koskee vain valmistelua, ei saa tehdä kunnallisvalitusta. Asiassa on kysymys siitä, onko X:n kunnavaltuuston edellä mainittu päätös sellainen vain valmistelua koskeva päätös, josta ei saa tehdä kunnallisvalitusta.
Maakuntajakolain (1159/1997) 1 §:n 1 momentin mukaan alueiden kehittämistä ja alueiden käytön suunnittelua varten maa jaetaan maakuntiin. Maakunnaksi määrätään alue, johon kuuluvat kunnat muodostavat toiminnallisesti ja taloudellisesti sekä alueen suunnittelun kannalta tarkoituksenmukaisen kokonaisuuden. Saman pykälän 2 momentin mukaan valtioneuvosto päättää maakuntien lukumäärän, alueet ja nimet asianomaisia maakuntien liittoja ja kuntia kuultuaan. Ennen esittelyä valtioneuvostolle asiasta on pyydettävä alueiden käytön suunnittelusta vastaavan ministeriön lausunto.
Maakuntajakolain 1 §:n 3 momentin mukaan valtion aluehallintoviranomaisten toimialueiden tulee, jollei erityisistä syistä muuta johdu, perustua maakuntajakoon niin, että toimialue muodostuu yhdestä tai useammasta maakunnasta. Valtioneuvosto antaa tarvittaessa tarkempia säännöksiä valtion aluehallintoviranomaisten toimialueiden yhtenäistämisestä.
Maakuntien lukumäärästä ja alueista päättäminen kuuluu edellä mainitun maakuntajakolain 1 §:n 2 momentin huomioon ottaen valtioneuvoston yksinomaiseen toimivaltaan. Valtioneuvoston päätöksestä valitetaan hallintolainkäyttölain (586/1996) mukaisesti korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Tämän vuoksi ja koska kunnan valtioneuvostolle tekemä esitys ei ole edes asian vireilletulon edellytys valtioneuvostossa, korkein hallinto-oikeus katsoo samoin kuin Turun hallinto-oikeus, että X:n kunnanvaltuuston päätös koskee vain valmistelua, eikä siitä saa kuntalain 91 § huomioon ottaen tehdä kunnallisvalitusta. Hallinto-oikeuden on siten tullut jättää A:n valitus tutkimatta.
Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ilmari Ojanen, Pirkko Ignatius, Marita Liljeström, Niilo Jääskinen, Ilkka Pere, Matti Halén ja Anne E. Niemi. Asian esittelijä Riitta Kreula.
Eriävä mielipide
Eri mieltä olleen hallintoneuvos Ilkka Peren äänestyslausunto, johon hallintoneuvokset Niilo Jääskinen ja Ilmari Ojanen yhtyivät:
"Kumoan ja poistan hallinto-oikeuden päätöksen ja olen viivytyksen välttämiseksi asiaa hallinto-oikeudelle palauttamatta valmis ottamaan Sivosen kunnanvaltuuston päätöksestä tekemän valituksen välittömästi tutkittavaksi.
Perustelut
Sovellettavat säännökset
"Maakuntajakolain (1159/1997) 1 §:n 1 momentin mukaan alueiden kehittämistä ja alueiden käytön suunnittelua varten maa jaetaan maakuntiin. Maakunnaksi määrätään alue, johon kuuluvat kunnat muodostavat toiminnallisesti ja taloudellisesti sekä alueen suunnittelun kannalta tarkoituksenmukaisen kokonaisuuden. Pykälän 2 momentin mukaan valtioneuvosto päättää maakuntien lukumäärän, alueet ja nimet asianomaisia maakuntien liittoja ja kuntia kuultuaan. Ennen esittelyä valtioneuvostolle asiasta on pyydettävä alueiden käytön suunnittelusta vastaavan ministeriön lausunto. Pykälän 3 momentin mukaan valtion aluehallintoviranomaisten toimialueiden tulee, jollei erityisistä syistä muuta johdu, perustua maakuntajakoon niin, että toimialue muodostuu yhdestä tai useammasta maakunnasta. Valtioneuvosto antaa tarvittaessa tarkempia säännöksiä valtion aluehallintoviranomaisten toimialueiden yhtenäistämisestä.
Alueiden kehittämislain (602/2002) 3 §:n 1 kohdan mukaan sanotussa laissa tarkoitetaan alueella maakuntajakolain (1159/1997) mukaisia maakunnan alueita tai valtion aluehallintoviranomaisten toimialueita. Lain 4 §:n 1 momentin mukaan vastuu alueiden kehittämisestä on kunnilla ja valtiolla sen mukaan kuin tässä laissa säädetään. Pykälän 2 momentin mukaan maakunnan liitto on kuntayhtymä, jossa alueen kuntien on oltava jäseninä. Lain 7 §:ssä säädetään maakunnan liiton tehtävistä.
Kuntalain 76 §:n 1 momentin mukaan kunnat voivat sopimuksen nojalla hoitaa tehtäviään yhdessä. Pykälän 4 momentin mukaan kunnan velvollisuudesta kuulua kuntayhtymään jollakin toimialalla ja määrätyllä alueella säädetään erikseen. Lain 86 a §:n (10/1999) 1 momentin mukaan alueiden kehittämisestä annetun lain (1135/1993) 2 §:ssä tarkoitetun maakunnan liiton ylimmän päättävän toimielimen jäsenten tulee olla jäsenkuntien valtuutettuja, ja toimielimessä edustettuina olevien ryhmien ääniosuuksien tulee valittaessa vastata jäsenkuntien valtuustoissa edustettuina olevien eri ryhmien kunnallisvaaleissa saamaa ääniosuutta maakunnan alueella vaalilaissa (714/1998) säädetyn suhteellisuusperiaatteen mukaisesti. Jokaisella jäsenkunnalla tulee olla vähintään yksi edustaja maakunnan liiton ylimmässä päättävässä toimielimessä.
Kuntalain 91 §:n mukaan päätöksestä, joka koskee vain valmistelua tai täytäntöönpanoa, ei saa tehdä oikaisuvaatimusta eikä kunnallisvalitusta.
Oikeudellinen arviointi
---
[SV]
Kommunfullmäktiges beslut att anhålla om att statsrådet skulle överföra kommunen från landskapet S till landskapet P gällde endast beredning och var därför inte ett överklagbart beslut.