Finnish Supreme Administrative Court grants refugee status to Somali applicant due to general country conditions and personal circumstances.

Etelä-Somaliasta kotoisin olevan henkilön katsottiin olevan ulkomaalaislain (378/1991) 31 §:ssä tarkoitetun kansainvälisen suojelun tarpeessa, kun otettiin huomioon Somalian tilanne yleisesti sekä erityisesti valittajan henkilöön liittyvät seikat. Ulkomaalaisviraston ja hallinto-oikeuden päätökset kumottiin suojelun tarpeen perusteella myönnettävää oleskelulupaa koskevalta osalta ja asia palautettiin Ulkomaalaisvirastolle tältä osalta uudelleen käsiteltäväksi uudessa ulkomaalaislaissa (301/2004) säädetyssä järjestyksessä. Valitus turvapaikan osalta hylättiin.

Ulkomaalaislaki (378/1991) 30 ja 31 § sekä

Ulkomaalaislaki (301/2004) 215 § 1 mom.

Kort referat på svenska

Asian aikaisempi käsittely

Ulkomaalaisvirasto

on 3.12.2001 tekemällään päätöksellä hylännyt hakijan turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen ja samalla myöntänyt hänelle 3.12.2002 saakka voimassa olevan määräaikaisen oleskeluluvan statuksella A.4. Ulkomaalaisvirasto on katsonut, että oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta, ja että on epätodennäköistä, että matkajärjestelyt hakijan kotimaahan Somaliaan palauttamista varten saataisiin toteutettua.

A

on valituksessaan Helsingin hallinto-oikeudelle vaatinut, että Ulkomaalaisviraston päätös on kumottava siltä osin kuin hänelle ei ole myönnetty turvapaikkaa tai oleskelulupaa suojelun tarpeen perusteella. A:lle on myönnettävä turvapaikka tai toissijaisesti oleskelulupa suojelun tarpeen perusteella. A on lisäksi vaatinut suullisen käsittelyn toimittamista.

Valituksessa todetaan edelleen, että Somaliassa ei ole ollut keskushallintoa Siad Barren syrjäyttämisen jälkeen vuonna 1991. Useat Mogadishussa päämajaa pitävät klaanijohtajat eivät ole hyväksyneet Somalialle kesällä 2000 valittua siirtymäkauden hallitusta. Somaliassa on vuonna 2001 ollut edelleen vakavia klaanien välisiä taisteluita, erityisesti Etelä- ja Keski-Somaliassa. Mikään konfliktin osapuoli ei ole hallinnut koko maan aluetta. Maan poliisi- ja sotilasjoukot syyllistyivät ihmisoikeusloukkauksiin koko maassa.

Ulkomaalaisvirasto

on hallinto-oikeudelle antamassaan lausunnossa todennut A:n vetoavan klaanitaustasta johtuvaan vainoon ja Somalian yleiseen turvallisuustilanteeseen. A on väittänyt tulleensa kidnapatuksi vuonna 1999. Ulkomaalaisvirastolla olevan tiedon mukaan Somaliassa ei esiinny järjestelmällistä etnistä vainoa. A on turvapaikkakuulusteluissa Suomessa ja Norjassa sekä valituskirjelmässään esittänyt toisistaan ristiriitaisia kertomuksia klaanitaustastaan, mikä heikentää olennaisesti kertomuksen uskottavuutta siltä osin, että hänellä on perusteltua pelkoa tulla vainotuksi klaanitaustansa vuoksi. A väittää lähteneensä kotimaastaan siksi, että pelkäsi joutuvansa siellä uudestaan kidnapatuksi. Ulkomaalaisviraston käsityksen mukaan A:n esittämän kertomuksen uskottavuutta kokonaisuutena heikentää lisäksi se, että hän on 10.1.2002 hakenut muukalaispassia ja allekirjoittamallaan kirjeellä kiirehtinyt hakemuksen käsittelyä, koska haluaa matkustaa Somaliaan.

Ulkomaalaisviraston lausunnossa todetaan vielä, että A:n kertomuksen uskottavuutta kokonaisuutena heikentää lisäksi se, että hän on kesken turvapaikkahakemuksensa käsittelyn Suomessa hakenut turvapaikkaa myös Norjassa.

A

on antanut lausunnon johdosta vastaselityksen.

Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus

on hylännyt A:n pyynnön suullisen käsittelyn toimittamisesta sekä hänen Ulkomaalaisviraston päätöksestä tekemänsä valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Kun otetaan huomioon asian käsittelyn eri vaiheissa kirjallisissa selvityksissä esitetty sekä Somalian tilanteesta hallinto-oikeuden käytössä olevista muistakin lähteistä saatavissa oleva tieto, suullisessa käsittelyssä ei ole saatavissa sellaista lisäselvitystä, joka voisi vaikuttaa asian ratkaisuun. Näin ollen suullista käsittelyä on pidettävä ilmeisen tarpeettomana.

Valittaja on perustanut valituksessa esitetyt vaatimuksensa klaanitaustaansa, Somalian epävakaisiin oloihin ja huonoon ihmisoikeustilanteeseen sekä ihmisoikeusrikkomuksiin. Turvapaikkakuulustelussa valittaja on ilmoittanut maastapoistumisen välittömäksi syyksi kidnappauksen aiheuttaman turvattomuuden tunteen kotimaassaan. Valittaja on kertonut tulleensa rosvojoukon kidnappaamaksi, koska oli hyvässä taloudellisessa asemassa sairaalan johtajana. Valittaja on kertonut olevansa syntyisin Jowharin kaupungista. Kertomansa mukaan hän on työskennellyt lääkärinä Jowharissa vuosina 1990-1993 ja sen jälkeen Mogadishussa ja ennen maasta lähtöään Beletweynen kaupungissa vuosina 1996-1998. Valituksen mukaan valittajan perhe asuu Mogadishussa.

Asiassa ei ole ilmennyt, että valittajan kertomat häneen mahdollisesti kohdistuneet oikeudenloukkaukset johtuisivat hänen kuulumisestaan tiettyyn etniseen, uskonnolliseen tai yhteiskunnalliseen ryhmään. Näin ollen ei ole pidettävä todennäköisenä, että valittajalla olisi ulkomaalaislain 30 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi kotimaassaan. Hänelle ei ole tullut myöntää turvapaikkaa.

Sovellettuina oikeusohjeina hallinto-oikeus on maininnut hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentin ja ulkomaalaislain (378/1991) 30 ja 31 §:n.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A

on pyytänyt lupaa valittaa Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä. Hän on valituksessaan vaatinut, että Helsingin hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja että hänen katsotaan olevan ensisijaisesti pakolainen ja siten oikeutettu saamaan turvapaikan tai toissijaisesti, että hänen katsotaan olevan suojelun tarpeessa. Lisäksi A on vaatinut suullisen käsittelyn järjestämistä.

A on uudistanut asiassa aiemmin esitetyn sekä esittää korkeimmassa hallinto-oikeudessa muun muassa seuraavaa. A:ta on puhuteltu Helsingin poliisilaitoksen ulkomaalaisyksikössä englannin kielellä, mistä syystä hänellä on ollut vaikeuksia ilmaista kaikkia niitä seikkoja, joiden perusteella hän on hakenut turvapaikkaa. A on syntynyt Etelä-Somaliassa Jowharissa, joka sijaitsee Shabeellaha Dhexen maakunnassa noin 100 kilometriä Mogadishusta pohjoiseen. A kuuluu pieneen Dhaban Weyne-vähemmistöklaaniin, joka on Caloofi-klaanin alaklaani. Caloofi-klaani on puolestaan Gaaljecel-klaanin alaklaani.

A on työskennellyt lääkärinä Jowharissa vuosina 1990 - 1993 paikallisessa sairaalassa. Hän on havainnut turvallisuutensa käyneen yhä uhatummaksi ennen kaikkea klaanitilanteen vuoksi. Jowharissa valtaapitävänä klaanina on ollut Hawien Abgaal-alaklaani, joka on vainonnut A:ta siitä syystä, että hänen on epäilty tukevan Hawien Habr Gedr-alaklaania, jota Gaaljecel-klaani tukee. A on muuttanut seuravaksi Mogadishuun, koska hän on ajatellut saavansa olla rauhassa suuressa kaupungissa. A:n kuuluminen pieneen vähemmistöklaaniin on kuitenkin aiheuttanut ongelmia myös Mogadishussa. Lisäksi hän on ammattinsa puolesta ollut tunnettu henkilö, jonka on arveltu myös olevan varakas. Mogadishussa intellektuellit ja liikemiehet kuuluvat uhanalaisiin ryhmiin.

A on joutunut vuonna 1996 muuttamaan Mogadishusta Beletweyneen. Hän on saanut useita työtarjouksia muissakin kaupungeissa toimivilta kansallisilta ja kansainvälisiltä järjestöiltä. Hän on kuitenkin valinnut Beletweynen, koska siellä on ollut klaaniin perustuva hallinto ja koska hän on pitänyt kaupunkia turvallisempana kuin muita etelän kaupunkeja. Hän on kuitenkin joutunut huomaamaan, että kaupungin länsipuolella asuvat Gaaljecelin jäsenet ovat ryöstelleet, kidnapanneet ja tappaneet A:n Dhaban Weyne-klaanin jäseniä.

A:lle on vakuuteltu, että häntä suojeltaisiin, jos hän tekisi niin kuin Gaaljecelin jäsenet vaativat. Häneltä on pyydetty jatkuvasti rahaa, ja hänen autoaan on lainattu. A:n elämä on käynyt yhä vaikeammaksi. Eräänä päivänä hänen taloonsa on tunkeuduttu yllättäen ja hänet on kidnapattu. A:n perheeltä on vaadittu lunnaita vapauttamisen ehdoksi. Lopulta yhdeksän päivän odotuksen jälkeen perhe on saanut kootuksi rahat, ja A on vapautettu. Hän on kuitenkin pelännyt, että myöhemmin saattaisi tapahtua jotain vielä kauheampaa, ja hän on päättänyt lähteä Somaliasta. Ennen lähtöään hän on myynyt jäljelle jääneen omaisuutensa ja kuljettanut perheensä kauas maaseudulle, jossa hän on arvellut heidän olevan turvassa.

A:n Somaliasta poistumisen jälkeen hänen perheeseensä on kohdistunut räikeitä ihmisoikeusloukkauksia. Gaaljecelin jäsenet ovat tappaneet marraskuussa 2000 kolme hänen lapsistaan ja hänen vaimonsa veljen. Myös A:n vaimoa on pahoinpidelty ja tämä on menettänyt etuhampaansa hyökkääjien hakattua tätä aseella suuhun.

Somaliassa ei ole ollut keskushallintoa Siad Barren vuonna 1991 tapahtuneen syrjäyttämiseen jälkeen. Kesällä 2000 Djiboutissa valittiin maalle siirtymäkauden parlamentti, hyväksyttiin siirtymäkauden perustuslaki ja valittiin presidentti ja hallitus. Kuitenkaan kaikki Somalian konfliktin osapuolet eivät ole tunnustaneet uuden hallinnon legitimiteettiä. Useat Mogadishussa päämajaa pitävät klaanijohtajat eivät ole hyväksyneet uutta hallitusta.

Valituskirjelmässä on lisäksi viitattu muun muassa Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun UNHCR:n ja YK:n pääsihteerin raportteihin Somalian tilanteesta.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:

Ulkomaalaisvirasto

on antanut valituslupahakemuksen ja valituksen johdosta lausunnon, jossa se on viitannut Helsingin hallinto-oikeudelle antamaansa lausuntoon ja asiakirjoissa olevaan muuhun selvitykseen, ja todennut, että viimeksi mainitun lausunnon tekemisen jälkeen ei ole esitetty mitään olennaista uutta päätöksentekoon vaikuttavaa aineistoa.

A:lle

on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen.

Korkein hallinto-oikeus

on pyytänyt A:lta lisäselvitystä tämän asuin- ja työpaikoista vuosina 1991 - 1999, alueella valtaa pitäneistä klaaneista sekä tämän perheen tilanteesta.

A

on antanut 25.1.2005 lisäselvityksen, jossa todetaan, että A on asunut vuosina 1990 - 1993 Jowharissa, jossa hän on työskennellyt paikallisessa sairaalassa. Vuosina 1993 - 1996 hän on asunut Etelä-Mogadishussa Hodanin kaupunginosassa ja työskennellyt Banadir-sairaalassa. Vuosina 1996 - 1999 hän on asunut Beletweynessä ja työskennellyt Beletweynen sairaalassa ja italialaisen "Co-ordinating Committee of the Organization for Voluntary Service" COSV:n sekä Maailman terveysjärjestö WHO:n projekteissa. Jowharissa valtaa pitävä klaani on ollut Hawiyen Abgaal-alaklaani, Etelä-Mogadishussa Hawiyen Habr gedr-alaklaani ja Beletweynessä Hawiyen Hawadle-alaklaani.

A on lisäselvityksessään edelleen kertonut, että hän on vienyt perheensä vuonna 1999 Beletweynen maaseudulle, missä perhe on asunut marraskuuhun 2000 asti. Tällöin heidän kimppuunsa on hyökätty, kolme A:n lapsista ja hänen lankonsa on surmattu ja A:n vaimoa on lyöty aseella suuhun, jolloin tämä on menettänyt etuhampaansa. Perhe on tämän jälkeen muuttanut Wardigin kaupunginosaan Etelä-Mogadishuun A:n sedän B:n luokse. Sieltä he ovat muuttaneet Etiopiaan Nazarethiin vuonna 2001. Addis Abebassa he ovat asuneet vuodesta 2002 lähtien. A on käynyt tapaamassa heitä vuosien 2003 ja 2004 vaihteessa.

Ulkomaalaisvirasto

on antanut 1.2.2005 lisälausunnon A:n lisäselvityksen johdosta. Lisälausunnossa todetaan, että hakijan kertomus hänen perheeseensä kohdistuneesta hyökkäyksestä ja sen syistä on jäänyt varsin puutteelliseksi ja epäselväksi. Hakija ei ole myöskään esittänyt selvää asiallista yhteyttä kerrotun kidnappauksen ja myöhemmin hänen perheeseensä kohdistuneen hyökkäyksen välillä. Ulkomaalaisvirasto ei voi pitää hakijan kertomusta tältä osin uskottavana.

A

on antanut asiassa lukuisia lisäselvityksiä.

Asian suullinen käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Korkein hallinto-oikeus

on istunnossaan 14.12.2004 päättänyt toimittaa asiassa suullisen käsittelyn A:n kansainvälisen suojelun tarpeen selvittämiseksi.

Suullinen käsittely on toimitettu korkeimmassa hallinto-oikeudessa 9.2.2005. Suullisessa käsittelyssä olivat läsnä A itse avustajinaan varatuomari Kirsi Hytinantti ja oikeustieteen kandidaatti Sari Sirva sekä Ulkomaalaisvirasto oikeustieteen kandidaatti, tulosalueen johtaja Arja Kekkosen, maatietopalvelun tutkija Riku Santaharjun sekä ylitarkastaja Anne Laakon edustamana. Suullisesta käsittelystä on laadittu erillinen pöytäkirja, joka on liitetty asiakirjoihin.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii valituksen.

Korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen turvapaikkaa koskevalta osalta. Korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden ja Ulkomaalaisviraston päätökset suojelun tarpeen perusteella myönnettävää oleskelulupaa koskevalta osalta ja palauttaa asian tältä osalta Ulkomaalaisvirastolle uudelleen käsiteltäväksi ulkomaalaislain (301/2004) 215 §:n 1 momentissa säädetyssä järjestyksessä.

Perustelut

Ulkomaalaislain (378/1991) 30 §:n 1 momentin mukaan ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka ja myönnetään oleskelulupa, jos hän oleskelee kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi rodun, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta, ja jos hän pelkonsa vuoksi on haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun.

Saman pykälän 2 momentti sisältää säännökset siitä, milloin turvapaikka voidaan erityisesti jättää antamatta.

Mainitun lain 31 §:n mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle voidaan myöntää oleskelulupa suojelun tarpeen perusteella silloin, kun häntä uhkaa kotimaassaan tai pysyvässä asuinmaassaan kuolemanrangaistus, kidutus tai muu epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu taikka hän aseellisen selkkauksen tai ympäristökatastrofin vuoksi ei voi sinne palata.

Käytettävissä olevien tietolähteiden mukaan yleinen turvallisuus- ja ihmisoikeustilanne Keski- ja Etelä-Somaliassa on edelleen epävakaa, joskin konfliktin syvyys ja rajuus sisällissodan jälkeisiin vuosiin verrattuna on selvästi vähentynyt. Toimivan keskushallinnon puuttumisesta huolimatta alueen suurimmat klaanit ovat vakiinnuttaneet asemansa eikä mitään laajoja rintamalinjoja ja tuhansia kuolonuhreja vaativia aseellisia taisteluja enää esiinny. Väkivaltaisuudet ovat muuttuneet klaanien välisistä enemmänkin niiden sisäisiksi. Vaikka alueesta riippuen tilanne paikallisella tasolla saattaa olla rauhallinen ja vakiintunut, yleinen laittomuus ryöstöineen, murhineen ja kidnappauksineen on edelleen yleistä. Heikompien klaanien ja vähemmistöryhmien asema on entisestään heikentynyt. Kidnappaus on keskeinen ongelma erityisesti Mogadishussa, jossa vaarassa ovat lääkärit, liikemiehet ja varakkaiden vanhempien lapset sekä kaikki muutkin henkilöt, joilla uskotaan olevan käytössään rahaa.

A on kertomansa mukaan asunut Keski- ja Etelä-Somaliassa Jowharissa, Beletweynessä ja pääosan elämästään Mogadishussa. Suullisessa käsittelyssä hän on ilmoittanut pitävänsä Mogadishua kotipaikkanaan. Puntlandin alueeseen ja Somalimaahan olevien siteiden puuttumisen vuoksi A:n ei voida mainituissa Pohjois-Somalian osissa vallitsevista verrattain rauhallisista oloista huolimatta kohtuudella edellyttää siirtyvän asumaan sinne. A:n kansainvälisen suojelun tarvetta on siten arvioitava suhteessa hänen tilanteeseensa Keski- ja Etelä-Somaliassa, erityisesti Mogadishussa.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei Keski- ja Etelä-Somalian yleinen turvallisuus- ja ihmisoikeustilanne ole tällä hetkellä sellaisenaan niin vaikea, että A yksinomaan tästä syystä olisi turvapaikan tai muun kansainvälisen suojelun tarpeessa.

A on suullisessa käsittelyssä esittänyt kertomuksen, joka on sinänsä uskottava ottaen huomioon hänen ammattinsa ja asemansa Somaliassa sekä Somalian tila klaanien hallitsemana yhteisönä, jossa ei ole järjestäytynyttä valtiovaltaa. Kertomus sisältää tosin eräitä ristiriitaisuuksia muun muassa A:n turvapaikkakuulusteluissa Suomessa ja Norjassa esittämään nähden. Nämä eri yhteyksissä esitetyissä kertomuksissa olevat vähäiset erot koskien useita vuosia sitten tapahtuneiden asioiden tai muilta henkilöiltä saadun informaation yksityiskohtia eivät kuitenkaan poista A:n yleistä uskottavuutta. Kertomus ei ole ristiriidassa yleisesti tunnettujen tosiasioiden kanssa.

Korkein hallinto-oikeus katsoo kuten Helsingin hallinto-oikeus, että A:n esittämien perusteiden nojalla ei ole todennäköistä, että hänellä olisi ulkomaalaislain 30 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla perustellusti aihetta pelätä joutuvansa pysyvässä asuinmaassaan vainotuksi rodun, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta. Tämän vuoksi valitus turvapaikan osalta on hylättävä.

Asiassa on kuitenkin otettava huomioon se, että Etelä-Somaliasta puuttuvat siviilihallinnon rakenteet sekä se, ettei A:n voida kohtuudella edellyttää palaavan Somalian pohjoisosiin. Tämä seikka ja kaikki muu tässä asiassa esitetty sekä Somalian ihmisoikeustilanne huomioon ottaen on pidettävä mahdollisena, että A:ta uhkaa Somaliassa epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu, minkä vuoksi hän on ulkomaalaislain 31 §:ssä tarkoitetun kansainvälisen suojelun tarpeessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ilmari Ojanen, Pirkko Ignatius, Marita Liljeström, Niilo Jääskinen ja Ilkka Pere. Asian esittelijät Kai Träskelin ja Henna Mäkinen.

Asiaa ratkaistaessa on toimitettu äänestys. Hallintoneuvos Ilkka Peren äänestyslausunto:

"Valitusluvan ja valituksen ratkaisemisen lopputuloksen osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö.

Perustelut asian palauttamiselle Ulkomaalaisvirastolle uudelleen käsiteltäväksi:

Ulkomaalaislain (378/1991) 30 §:n 1 momentin mukaan ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka ja myönnetään oleskelulupa, jos hän oleskelee kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi rodun, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta, ja jos hän pelkonsa vuoksi on haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun.

Saman pykälän 2 momentti sisältää säännökset siitä, milloin turvapaikka voidaan erityisesti jättää antamatta.

Mainitun lain 31 §:n mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle voidaan myöntää oleskelulupa suojelun tarpeen perusteella silloin, kun häntä uhkaa kotimaassaan tai pysyvässä asuinmaassaan kuolemanrangaistus, kidutus tai muu epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu taikka hän aseellisen selkkauksen tai ympäristökatastrofin vuoksi ei voi sinne palata.

Somalian yleinen tilanne ja valittajan kansainvälisen suojelun tarve

Käytettävissä olevien tietolähteiden mukaan yleinen turvallisuus- ja ihmisoikeustilanne Keski- ja Etelä-Somaliassa on edelleen epävakaa, joskin konfliktin syvyys ja rajuus sisällissodan jälkeisiin vuosiin verrattuna on selvästi vähentynyt. Toimivan keskushallinnon puuttumisesta huolimatta alueen suurimmat klaanit ovat vakiinnuttaneet asemansa eikä mitään laajoja rintamalinjoja ja tuhansia kuolonuhreja vaativia aseellisia taisteluja enää esiinny. Väkivaltaisuudet ovat muuttuneet klaanien välisistä enemmänkin niiden sisäisiksi. Vaikka alueesta riippuen tilanne paikallisella tasolla saattaa olla rauhallinen ja vakiintunut, yleinen laittomuus ryöstöineen, murhineen ja kidnappauksineen on edelleen yleistä. Heikompien klaanien ja vähemmistöryhmien asema on entisestään heikentynyt. Kidnappaus on keskeinen ongelma erityisesti Mogadishussa, jossa vaarassa ovat lääkärit, liikemiehet ja varakkaiden vanhempien lapset sekä kaikki muutkin henkilöt, joilla uskotaan olevan käytössään rahaa.

Valittaja on kertomansa mukaan asunut Keski- ja Etelä-Somaliassa Jowharissa, Beletweynessä ja pääosan elämästään Mogadishussa. Suullisessa käsittelyssä hän on ilmoittanut pitävänsä Mogadishua kotipaikkanaan. Valittajan Koillis-Somaliaan (Puntland) ja Somalimaahan olevien siteiden puuttumisen vuoksi ei voida siellä vallitsevista verrattain rauhallisista oloista huolimatta kohtuudella edellyttää hänen siirtyvän asumaan sinne. Valittajan kansainvälisen suojelun tarvetta on siten arvioitava suhteessa hänen tilanteeseensa Keski- ja Etelä-Somaliassa, erityisesti Mogadishussa.

Katson, ettei Keski- ja Etelä-Somalian yleinen turvallisuus- ja ihmisoikeustilanne ole tällä hetkellä sellaisenaan niin vaikea, että valittaja yksinomaan tästä syystä olisi turvapaikan tai muun kansainvälisen suojelun tarpeessa.

Valittajan klaani

Valittaja on turvapaikkakuulustelussa kertonut kuuluvansa Gaaljecel-klaaniin. Hän on Norjassa kertonut kuuluvansa Dhabar Weyne -klaaniin, joka on Reer Hamar -klaanin alaklaani, ja että hänen alaklaaninsa on asunut kahdeksan sukupolvea yhdessä Gaaljecel-klaanin kanssa. Valituksessaan Helsingin hallinto-oikeudessa valittaja on kertonut klaanistaan muutoin vastaavasti kuin Norjassa, paitsi että hän on ilmoittanut Dhabar Weyne -klaaninsa erääksi Gaaljecel-klaanin alaklaanin alaklaaniksi. Gaaljecel-klaani puolestaan olisi eräs Samaale-pääklaanin alaklaaneista. Suullisessa käsittelyssä valittaja on vastaavasti kuin Norjassa ilmoittanut Dhabar Weyne -klaanin olevan Reer Hamar -klaanin alaklaani. Äitinsä klaaniksi valittaja on ilmoittanut Gaaljecelin ja liikemiehenä ja Barren hallinnossa toimineen isänsä klaaniksi Dhabar Weynen.

Valittaja on kertonut klaanistaan jossain määrin sekavasti. Käytettävissä olevien tietojen mukaan Dhabar Weyne -klaaniin kuuluvat ovat valittajan kertomalla tavalla vaaleaihoisia ja monet klaaniin kuuluvista ovat koulutettuja toimien muun muassa liikemiehinä ja lääkäreinä. Valittajan kansainvälisen suojelun tarvetta arvioitaessa hänen on katsottava kuuluvan Dhabar Weyne -klaaniin, joka puolestaan on Reer Hamar -klaanin alaklaani. Reer Hamar -klaania alaklaaneineen pidetään eräänä Somalian vähemmistöryhmänä. Käytettävissä olevien tietojen mukaan Dhabar Weyne -klaani ei ole missään päin Somaliaa sellaisessa asemassa, että se voisi antaa jäsenilleen tehokasta suojelua enemmistöklaaneihin kuuluvien taholta mahdollisesti uhkaavia oikeudenloukkauksia vastaan.

Kerrotut oikeudenloukkaukset ja kertomusten uskottavuus

Valittaja on turvapaikkahakemuksensa tueksi vedonnut erityisesti niihin vaikeuksiin, joita hänellä on lääkärinä ollut Jowharissa 1990-1993, Mogadishussa 1993-1996 ja Beletweynessä 1996-1999 sekä perheeseensä 10.11.2000 kohdistuneeseen hyökkäykseen.

Jowhar 1990-1993

Valittaja ei ole tiedusteltaessa suullisessa käsittelyssä täsmentänyt kertomansa hyökkäyksen ajankohtaa. Kun lisäksi otetaan huomioon kertomusten ristiriitaisuus, katson, ettei mainitulla hyökkäyksellä ole merkitystä arvioitaessa valittajan kansainvälisen suojelun tarvetta.

Mogadishu 1993-1996

Valittaja on vasta valituksessaan Helsingin hallinto-oikeudessa kertonut, että eräänä päivänä sairaalaan, jossa hän työskenteli, oli tullut Habr Gedr -klaaniin kuuluva vartija, joka oli avannut häntä kohti tulen yrittäen tappaa hänet hänen kieltäydyttyään antamasta vartijalle tämän vaatimia, myytäväksi aikomiaan lääkkeitä. Lisäksi valittaja on kertonut suurten klaanien uhkailuista ja erään lääkärin surmasta. Suullisessa käsittelyssä valittaja on kertonut samalla tavalla ja ilmoittanut lähteneensä Mogadishusta, koska hänellä ei ollut suurta klaania turvanaan.

Valittaja ei ole kertonut edellä mainitusta surmaamisyrityksestä hakiessaan Norjassa turvapaikkaa. Ampumisen tapahtuma-ajankohta on jäänyt ylimalkaiseksi. Se, että valittaja on kertonut surmaamisyrityksestä vasta Ulkomaalaisviraston ratkaistua asian ja siis noin 2,5 vuoden kuluttua maahantulosta, heikentää olennaisesti kertomuksen uskottavuutta.

Beletweyne 1996-1999 ja hyökkäys 10.11.2000

Valittaja on kertonut kidnappauksestaan 18.3.1999 kotoaan Beletweynessä ja perheeseensä 10.11.2000 noin 60 kilometrin päässä Beletweynestä Halganin kylässä valittajan vaimon veljen luona kohdistuneesta hyökkäyksestä. Valittaja on turvapaikkaa hakiessaan 28.7.1999 ja turvapaikkakuulustelussa 2.8.1999 kertonut yhdenmukaisesti, että 18.3.1999 oli tullut neljän miehen ammuskeleva rosvojoukko hänen kotiinsa ja kuljettanut hänet silmät sidottuina kymmeneksi päiväksi viidakkoon, jossa rosvoja oli kahdeksan. Rosvot olivat vaatineet lunnaita ja valittajan sukulaiset olivatkin myyneet hänen talonsa ilman hänen lupaansa lunnaiden maksamiseksi. Valittajan panttivankinaoloaikana hänen vaimonsa ja neljä lastaan olivat menneet turvaan vaimon veljen luo maaseudulle. Tapauksesta pelästyneenä valittaja oli myynyt autonsa ja muun omaisuutensa sekä lähtenyt 4.4.1999 Nairobiin.

Norjassa valittaja on kertonut, että ensin eräänä yönä oli tullut kolme miestä Gaaljecel-klaanista, jolle oli paljastunut, ettei hän kuulunut samaan klaaniin, ja vaatinut häneltä rahaa, mutta hän oli kieltäytynyt. Seuraavana yönä hyökättiin hänen kotiinsa ampuen ja hänet otettiin kiinni ja kaikki löytyvä omaisuus ryöstettiin sekä vaadittiin lunnaita. Hänen setänsä ja eräs toinen sukulainen myivät hänen talonsa ja maksoivat lunnaat, minkä jälkeen hänet vapautettiin 28.3.1999. Hyökkääjät olivat Gaaljecel-klaanista ja heitä oli kahdeksan. Valittaja päätti poistua maasta, koska maassa ei ollut hallitusta eikä klaania, joka voisi suojella häntä. Lapsensa ja vaimonsa hän päätti viedä vaimonsa veljen luo. Valituksessaan Helsingin hallinto-oikeudessa valittaja on kertonut vastaavasti kuin Norjassa, paitsi että hän ei maininnut Gaaljecel-klaanista olleiden hyökkääjien lukumäärää.

Kaikki asiassa ilmenneet seikat huomioon ottaen katson, ettei valittaja ole tehnyt uskottavaksi, että hän ja hänen perheensä ovat Dhabar Weyne-klaaniin kuulumisen vuoksi joutuneet valittajan kertomien määrättyjen Gaaljecel-klaanin jäsenten väkivallantekojen kohteeksi. Kertomusten muutokset, ristiriitaisuudet ja avoimiksi jääneet kysymykset vähentävät olennaisesti myös sen uskottavuutta, että valittajan kidnappaus ja lasten surmat ovat ylimalkaan tapahtuneet valittajan turvapaikan hakemisen perusteeksi kertomalla tavalla.

Turvapaikan antaminen

Valittaja ei ole osoittanut, että hänellä olisi Somalian nykyisissä oloissa klaanitaustansa eli ilmoittamaansa Dhabar Weyne -klaaniin kuulumisen vuoksi perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan ulkomaalaislain 30 §:n 1 momentissa tarkoitetun vainon kohteeksi. Valittajan ei lääkärin ammatin harjoittajana myöskään voida katsoa kuuluvan sellaiseen yhteiskunnalliseen ryhmään, jota tarkoitetaan mainitussa lainkohdassa ja johon kuuluvat voisivat kuulua saman lainkohdan mukaisen suojelun piiriin.

Kun otetaan lisäksi huomioon edellä Somalian yleisestä tilanteesta lausuttu, valittajalle ei voida antaa turvapaikkaa.

Suojelun tarve

Edellä Somalian yleisestä tilanteesta lausuttu huomioon ottaen Somalian keski- ja eteläosista kotoisin olevat eivät pelkästään alueella vallitsevan yleisen tilanteen vuoksi ole ulkomaalaislain 31 §:ssä tarkoitetun suojelun tarpeessa. Tuolta alueelta olevan valittajan suojelun tarvetta on tämän vuoksi arvioitava ottaen huomioon hänen henkilökohtaiset olosuhteensa.

---

[SV]

En sydsomalier ansågs vara i behov av sådant internationellt skydd som avses i 31 § i utlänningslagen (378/1991), när hänsyn togs dels allmänt till situationen i Somalien och dels särskilt till ändringssökandens personliga omständigheter. Utlänningsverkets och förvaltningsdomstolens beslut upphävdes till den del som dessa gällde beviljande av uppehållstillstånd till följd av skyddsbehov och ärendet återförvisades till denna del till Utlänningsverket för att behandlas på nytt i den ordning som föreskrivs i den nya utlänningslagen (301/2004). Till den del som ärendet gällde beviljande av asyl förkastades besvären.