Supreme Administrative Court allows involuntary hospitalization of a minor with Tourette's syndrome threatening development.
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Administrative Court upheld the lower court's decision to validate a psychiatrist's order for involuntary psychiatric hospitalization of a minor. The court found that the minor suffered from Tourette's syndrome accompanied by severe anxiety and school/home problems, which constituted a serious mental disorder under Finnish law. The court ruled that without treatment, the minor's normal growth and development were gravely endangered, justifying compulsory care despite the absence of danger to self or others.
Legislator headnote
AI generatedMielenterveyslaki 8 § 1 mom; 8 § 2 mom: For minors, a serious mental disorder is defined as a condition that gravely endangers a young person's growth and development, allowing involuntary hospitalization when outpatient care is insufficient.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Kun kysymys on alaikäisestä, vakavana mielenterveyden häiriönä pidetään sellaista häiriötä, joka vakavasti vaarantaa nuoren kasvua ja kehitystä. Touretten syndroomaa, johon liittyi voimakasta ahdistuneisuutta ja runsaasti ongelmia niin koulussa kuin kotonakin, oli pidettävä tällaisena häiriönä.
Mielenterveyslaki 8 § 1 ja 2 mom. ja 11 § 3 mom.
Kort referat på svenska
Asian aikaisempi käsittely
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) lasten ja nuorten sairaalan psykiatrisesta hoidosta vastaava erikoislääkäri
oli 12.9.2003 tekemällään päätöksellä mielenterveyslain 8 ja 11 §:n nojalla määrännyt 12.4.1990 syntyneen A:n hänen tahdostaan riippumatta psykiatriseen sairaalahoitoon.
Päätös on mielenterveyslain 11 §:n 3 momentin nojalla alistettu Helsingin hallinto-oikeuden vahvistettavaksi.
Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu
Hallinto-oikeus
on valituksenalaisella päätöksellään vahvistanut erikoislääkärin päätöksen.
Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:
A:n terveydentilan ja siihen liittyvien olosuhteiden arvioimiseksi hallinto-oikeuden käytettävissä on ollut muun ohella tarkkailulähete, tarkkailulausunto ja hoitoonmääräämispäätös. Asiakirjojen perusteella on kokonaisarviona katsottava, että A on silloin, kun erikoislääkäri on tehnyt kysymyksessä olevan päätöksen, ollut vakavan mielenterveydenhäiriön vuoksi hoidon tarpeessa siten, että hoitoon toimittamatta jättäminen olisi olennaisesti pahentanut hänen sairauttaan sekä vakavasti vaarantanut hänen terveyttään. Muut mielenterveyspalvelut eivät ole soveltuneet käytettäviksi. Edellytykset psykiatriseen sairaalahoitoon määräämiselle tahdosta riippumatta ovat näin ollen olleet olemassa.
Hallinto-oikeus on sovellettuina oikeusohjeina maininnut mielenterveyslain 8 §:n 2 momentin sekä 11 §:n 3 momentin.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
B
on A:n vanhempana tekemässään valituksessa vaatinut, että hallinto-oikeuden ja erikoislääkärin päätökset kumotaan, koska edellytyksiä hoitoonmääräämispäätökselle ei ollut. Muut mielenterveyspalvelut olisivat soveltuneet käytettäviksi. Touretten syndrooma ja siihen liittyvä pakko-oireilu ja ahdistus eivät ole mielisairautta. A ei ollut missään vaiheessa vaarallinen itselleen tai muille.
Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin nuorisopsykiatrian vastaava ylilääkäri, erikoislääkäri ja sairaalalääkäri
ovat antaneet valituksen johdosta lausunnot.
B
ja
A
ovat antaneet vastaselityksen.
Terveydenhuollon oikeusturvakeskus
on korkeimman hallinto-oikeuden pyynnöstä antanut asiasta lausuntonsa, jossa se on viitaten mielenterveyslain 8 §:n 1 ja 2 momenttiin esittänyt käsityksenään, että A:lla on ollut sellainen vakava mielenterveyden häiriö, jota mielenterveyslain 8 §:n 2 momentissa tarkoitetaan alaikäisen vakavalla mielenterveydenhäiriöllä. On ilmeistä, että A:n nuoruusiän normaali kasvu ja kehitys ovat olleet uhattuina ilman asianmukaista hoitoa ja aktiivista puuttumista tilanteeseen. A:lla on todettu Touretten syndrooma sekä siihen liittyen voimakasta ahdistuneisuutta ja runsaasti ongelmia niin koulussa kuin kotonakin. Oireet ja ongelmat olivat pahentuneet ennen sairaalaan lähettämistä, mistä syystä A oli käynyt useita kertoja päivystysluonteisesti äitinsä kanssa Lasten ja nuorten sairaalan päivystyspoliklinikalla. Avohoidon keinot eivät ole riittäneet turvaamaan mahdollisimman häiriötöntä kasvua ja kehitystä.
Terveydenhuollon oikeusturvakeskus on todennut, että A:n hoidossa on toimittu asianmukaisesti, kun hänet on määrätty tahdosta riippumattomaan psykiatriseen sairaalahoitoon alaikäisen vakavan mielenterveydenhäiriön perusteella.
B
ja
A
ovat antaneet Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen lausunnon johdosta vastaselityksen, jossa he uudistavat aikaisemmin esittämänsä.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
Perustelut
Mielenterveyslain 8 §:n 1 momentin mukaan henkilö voidaan määrätä tahdostaan riippumatta psykiatriseen sairaalahoitoon vain, jos hänen todetaan olevan mielisairas, jos hän mielisairautensa vuoksi on hoidon tarpeessa siten, että hoitoon toimittamatta jättäminen olennaisesti pahentaisi hänen mielisairauttaan tai vakavasti vaarantaisi hänen terveyttään tai turvallisuuttaan taikka muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta, ja jos mitkään muut mielenterveyspalvelut eivät sovellu käytettäviksi tai ovat riittämättömiä.
Mielenterveyslain 8 §:n 2 momentin mukaan alaikäinen voidaan määrätä tahdostaan riippumatta psykiatriseen sairaalahoitoon myös, jos hän on vakavan mielenterveydenhäiriön vuoksi hoidon tarpeessa siten, että hoitoon toimittamatta jättäminen olennaisesti pahentaisi hänen sairauttaan tai vakavasti vaarantaisi hänen terveyttään tai turvallisuuttaan taikka muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta ja jos mitkään muut mielenterveyspalvelut eivät sovellu käytettäviksi.
Korkein hallinto-oikeus katsoo, että kun kysymys on alaikäisestä, vakavana mielenterveydenhäiriönä on pidettävä sellaista häiriötä, joka vakavasti vaarantaa nuoren kasvua ja kehitystä.
A on kärsinyt sellaisesta vakavasta mielenterveyden häiriöstä, jota mielenterveyslain 8 §:n 2 momentissa tarkoitetaan alaikäisen vakavalla mielenterveydenhäiriöllä. A:n normaali kasvu ja kehitys ovat olleet uhattuina ilman asianmukaista hoitoa ja aktiivista puuttumista tilanteeseen. A:lla on todettu Touretten syndrooma sekä siihen liittyen voimakasta ahdistuneisuutta ja runsaasti ongelmia niin koulussa kuin kotonakin. Oireet ja ongelmat olivat pahentuneet sairaalaan lähettämisen edellä, mistä syystä A oli käynyt useita kertoja päivystysluonteisesti äitinsä kanssa Lasten ja nuorten sairaalan päivystyspoliklinikalla. Avohoidon keinot eivät hänen osaltaan riittäneet turvaamaan mahdollisimman häiriötöntä kasvua ja kehitystä.
Näillä perusteilla ja kun A:n hoitoon määräämisen perusteeksi esitetyn hoidontarpeen osalta otetaan huomioon asiassa saatu selvitys sekä hallinto-oikeuden ratkaisu ja sen perustelut, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole syytä.
Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ilmari Ojanen, Niilo Jääskinen, Ilkka Pere, Jukka Mattila ja Anne E. Niemi. Asian esittelijä Marja Ihto.
---
[SV]
När det är frågan om minderåriga, betraktas som allvarlig mental störning en störning som allvarligt äventyrar en ung persons tillväxt och utveckling. Den som har Tourettes syndrom kan ha stark ångest och många problem såväl hemma som i skolan. Tourettes syndrom skulle betraktas som en sådan störning.