Court dismisses appeal because environmental board's decision not to prosecute is not a final administrative ruling under administrative procedure law.

Ympäristövalvontalautakunnan päätöksen mukaan vankilan ei voitu katsoa rikkoneen tupakkalaissa tarkoitetulla tavalla toistuvasti tai viranomaismääräyksiä laiminlyöden sanotun lain säännöksiä siten, että viralliselle syyttäjälle tehtävälle ilmoitukselle syytteen nostamiseksi olisi ollut perusteita. Lautakunnan päätös ei siitä huolimatta, että virallinen syyttäjä saa nostaa syytteen tupakkalain 32 §:n 2 momentissa tarkoitetusta teosta vain kunnan ilmoituksesta, ollut sellainen hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu päätös, jolla saman lain 4 §:ssä tarkoitettu hallintoasia on ratkaistu tai jätetty tutkimatta.

Hallintolainkäyttölaki 4 ja 5 §

Laki toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi 12 §, 14 § 4 mom., 17 § ja 32 § 3 mom.

Kort referat på svenska

Asian aikaisempi käsittely

A

oli X:n kaupungille 20.6.2002 saapuneessa kirjeessä ilmoittanut, että hänet oli sijoitettu kaupungissa sijaitsevaan Y:n vankilaan tutkintavankina samaan selliin tupakoivan toisen vangin kanssa. A oli vaatinut X:n kaupunkia antamaan asiassa toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi annetun lain (jäljempänä tupakkalaki) 32 §:n 3 momentissa tarkoitetun kunnan ilmoituksen viralliselle syyttäjälle.

X:n kaupunginkanslia

on 3.7.2002 päivätyllä kirjeellä siirtänyt A:n vaatimuksen X:n kaupungin ympäristökeskuksessa käsiteltäväksi ja ilmoittanut siirrosta samana päivänä päivätyllä kirjeellä A:n asiamiehelle.

X:n kaupungin ympäristökeskus

on 5.7.2002 päivätyllä kirjeellä varannut Y:n vankilan johtajalle tilaisuuden selvityksen esittämiseen siitä, mihin toimenpiteisiin asian johdosta on tarkoitus ryhtyä.

Y:n vankilan johtaja

on 17.7.2002 päivätyssä kirjeessä ilmoittanut, että pääsääntöisesti vangit asuvat yhden hengen huoneissa, joissa saa tupakoida. Vankilan tilanahtauden vuoksi vankeja oli kuitenkin jouduttu asuttamaan kaksittain selleihin. Kerrosvartijoiden selvityksen mukaan A asui mielellään yhdessä maanmiehensä kanssa silloin, kun siihen sallittiin mahdollisuus vankilan vakavan ylimajoitustilanteen vuoksi. Ylimajoitustilanteen helpotuttua oli 30.6.2002 asutettu normaalisti yksin. A ei ollut pyytänyt vartijoilta oikeutta asua sellissä, jossa ei saa tupakoida. Jos vangit tätä toivovat, se on vankilassa järjestetty.

A

on antanut vankilan johtajan selityksen johdosta vastaselityksen.

X:n ympäristövalvontalautakunta

on päätöksellään 29.10.2002 päättänyt, ettei se tee A:n vaatimaa ilmoitusta viralliselle syyttäjälle syytetoimenpiteitä varten, koska sisätilan haltijalle eli Y:n vankilalle ei ennen asiakirjoissa esille tuodun tilanteen raukeamista ollut annettu tupakkalain 17 §:n mukaisia määräyksiä tilanteen korjaamiseksi. Näin ollen sisätilan haltija ei ollut laiminlyönyt velvollisuuksiaan tupakkalain 32 §:n 2 momentissa tarkoitetulla ja syyttäjälle tehtävää ilmoitusta edellyttävällä tavalla.

Asian käsittely hallinto-oikeudessa

A

on valittanut X:n ympäristövalvontalautakunnan päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että lautakunnan päätös kumotaan ja asia palautetaan takaisin lautakunnalle, jonka on tehtävä tupakkalain tarkoittama ilmoitus viralliselle syyttäjälle. Lisäksi A on vaatinut, että päätöksen tehnyt viranomainen velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hallinto-oikeudessa laillisine viivästykorkoineen.

X:n ympäristövalvontalautakunta

on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa se on ensisijaisesti esittänyt, että valitus hylättäisiin perusteettomana. Toissijaisesti lautakunta on pyytänyt, että koska asiassa ei ole ilmennyt uusia asiaan vaikuttavia seikkoja, hallinto-oikeus palauttamatta asiaa lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi tekee itse asiaa koskevan mahdollisen uuden päätöksen.

Lautakunnan mukaan ei voida katsoa, että Y:n vankila olisi tupakkalain tarkoittamalla tavalla toistuvasti tai viranomaismääräyksiä laiminlyöden rikkonut sanotun lain säännöksiä siten, että viralliselle syyttäjälle tehtävälle ilmoitukselle syytteen nostamiseksi olisi perusteita. Viranomaisen toiminta asiassa huomioon ottaen perusteita oikeudenkäyntikulujen korvaamiselle ei ole.

A:lle

on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu sikäli kuin nyt on kysymys

Hallinto-oikeus on hylännyt A:n ympäristövalvontalautakunnan päätöksestä tekemän valituksen.

Y:n vankilalle ei ole annettu tupakkalain 17 §:n mukaista kieltoa tai asetettu velvoitetta kieltää tupakkalain mukainen toiminta eikä sen voida siten katsoa laiminlyöneen velvollisuuksiaan sillä tavoin, että X:n ympäristövalvontalautakunnan olisi tullut tehdä asiasta ilmoitus viralliselle syyttäjälle.

Ympäristövalvontalautakunnan päätöstä ei ole syytä valituksen johdosta muuttaa.

Z:n oikeusaputoimisto

on 23.12.2002 antamallaan päätöksellä myöntänyt A:lle oikeusapua 8.11.2002 lukien ilman perusomavastuuosuutta sekä määrännyt hänen oikeudenkäyntiavustajakseen oikeustieteen kandidaatti B:n.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A

on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan ympäristövalvontalautakunnalle, jonka on tehtävä tupakkalain 32 §:n 3 momentin tarkoittama ilmoitus viralliselle syyttäjälle.

Kysymyksessä on tupakkalain 32 §:n 2 momentissa mainittu tilanne, jossa tupakointi toistuvasti sallitaan sisätilassa, jossa se on kiellettyä. Laiminlyönti suorittaa kunnan edellyttämät toimenpiteet annetussa määräajassa mainitaan rikoksen toisena toteutumismuotona. Nämä toimenpiteet koskevat tupakansavun kulkeutumisen estämistä sisätiloihin, joissa tupakointi on kielletty. A ja ongelman aiheuttanut vanki olivat asuttaneet samaa sisätilaa, eikä kysymys siis ole tupakansavun kulkeutumisesta.

Selliä, jossa A tupakoimattomana oleskeli, on pidettävä tupakkalain 12 §:n 2 kohdassa mainittuna julkisen laitoksen asiakkaille varattuna sisätilana, jossa tupakointi on kielletty. Tällaisessa tilassa tapahtunutta, viikkojen ajan jatkunutta tupakointia ei ole X:n kaupungin tai Y:n vankilan taholta pyrittykään kiistämään. Kunnan ilmoitusta, josta tupakkalain 32 §:n 3 momentissa mainitaan, ei ole sidottu tupakkalain 17 §:n mukaiseen kunnan valvontavelvollisuuden toteuttamiseen.

Kun vankilan johto tietoisena A:n 12.6.2002 esittämästä vaatimuksesta tilasta, jossa ei saa tupakoida, säilytti häntä väkisin tupakoivan vangin kanssa samassa tilassa, ei asiaa voida ohittaa tapahtuneella tavalla.

Syyttäjän määräämässä poliisitutkinnassa voidaan selvittää tefaxin saapuminen Y:n vankilaan 12.6.2002, kuulla asiassa lukuisia henkilöitä ja näin todentaa räikeä tupakkalain rikkominen.

B

on esittänyt yhteensä 102,48 euron palkkiolaskun A:n avustamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

X:n ympäristölautakunta

on antanut selityksen valituksen johdosta. Lautakunta on katsonut, ettei valituksessa ole tuotu esille mitään sellaista uutta, mikä ei ole ollut ympäristölautakunnan tiedossa asian aikaisemmissa käsittelyvaiheissa ja minkä johdosta hallinto-oikeuden päätöstä olisi aihetta muuttaa.

A:lle

on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja poistetaan, A:n hallinto-oikeudelle tekemä valitus jätetään tutkimatta ja X:n ympäristövalvontalautakunnan päätökseen liitetty valitusosoitus poistetaan.

Perustelut

Hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentin mukaan päätöksellä, josta saa valittaa, tarkoitetaan toimenpidettä, jolla asia on ratkaistu tai jätetty tutkimatta.

X:n ympäristövalvontalautakunta tupakkalain 14 §:n 4 momentissa tarkoitettuna kunnan viranomaisena on päätöksellään 29.10.2002 päättänyt olla tekemättä A:n vaatimaa ilmoitusta viralliselle syyttäjälle syytetoimenpiteitä varten, koska Y:n vankilalle ei ennen asiakirjoissa esille tuodun tilanteen raukeamista eli A:n tupakoivan sellitoverin siirtämistä asumaan toiseen selliin 30.6.2002 ollut annettu tupakkalain 17 §:n mukaisia määräyksiä tilanteen korjaamiseksi. Näin ollen Y:n vankila ei lautakunnan päätöksen mukaan ollut laiminlyönyt velvollisuuksiaan tupakkalain 32 §:n 2 momentissa tarkoitetulla ja syyttäjälle tehtävää ilmoitusta edellyttävällä tavalla.

Lautakunnan päätös olla tekemättä ilmoitusta viralliselle syyttäjälle ei siitä huolimatta, että virallinen syyttäjä saa nostaa syytteen tupakkalain 32 §:n 2 momentissa tarkoitetusta teosta vain kunnan ilmoituksesta, ole sellainen hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu päätös, jolla saman lain 4 §:ssä tarkoitettu hallintoasia on ratkaistu tai jätetty tutkimatta. Tupakkalain 14 §:n 4 momentissa tarkoitetun kunnan viranomaisen toimivallasta hallintopakkoasiassa säädetään tupakkalaissa erikseen. Helsingin hallinto-oikeuden ei näin ollen olisi tullut ottaa tutkittavakseen A:n valitusta lautakunnan päätöksestä. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden asiassa antama päätös on kumottava ja poistettava ja A:n hallinto-oikeudelle tekemä valitus jätettävä tutkimatta ja lautakunnan päätökseen liitetty valitusosoitus poistettava.

Avustajan palkkio

Korkein hallinto-oikeus määrää oikeustieteen kandidaatti B:lle valtion varoista maksettavaksi oikeusapulain 18 §:n 1 momentin nojalla oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:n 1momentin ja 16 §:n mukaisena kohtuullisena yhden työtunnin mukaan laskettuna palkkiona 84 euroa. Kokonaispalkkioksi, joka sisältää 18,48 euron arvonlisäveron, muodostuu siten 102,48 euroa. Määrä jää valtion vahingoksi.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Esa Aalto, Lauri Tarasti, Pekka Vihervuori, Irma Telivuo ja Jukka Mattila. Asian esittelijä Tuulia Riikonen.

---

[SV]

Enligt en miljötillsynsnämnd kunde ett fängelse inte på det sätt som avses i lagen om åtgärder för inskränkande av tobaksrökning upprepade gånger eller genom att försumma att iaktta en myndighets anvisningar anses ha brutit mot bestämmelserna i nämnda lag på ett sådant sätt att det hade funnits grunder att göra en anmälan till allmänna åklagaren för att denne skulle väcka åtal. Trots att en åklagare endast på anmälan av kommunen får väcka åtal för en gärning som avses i 32 § 2 mom. i lagen om åtgärder för inskränkande av tobaksrökning, var nämndens beslut dock inte ett sådant beslut som avses i 5 § 1 mom. i förvaltningsprocesslagen, genom vilket ett förvaltningsärende som avses i 4 § i samma lag har avgjorts eller lämnats utan prövning.