Supreme Administrative Court allows municipality to use pre-emptive right for airport land despite partial non-zoned area.
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Administrative Court allowed the municipality to exercise its pre-emptive right to purchase a property for airport infrastructure development. The applicant argued the right was invalid because part of the land lay in a legally non-binding zoning plan and the airport plans were not yet finalized. The court ruled that the existence of approved improvement plans and the specific location of the land within the restricted zone satisfied the statutory requirements for pre-emptive rights.
Legislator headnote
AI generatedEtuostolaki 1, 6 ja 7 §: The pre-emptive right applies to the entire property sold in a transaction when part of it is located in an area reserved for airport safety zones and approved improvement plans exist, provided the use is not manifestly unreasonable.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Etuosto-oikeutta oli käytetty maan hankkimiseksi yhdyskuntarakentamista varten, kun osa etuosto-oikeuden kohteena olevasta tilasta sijaitsi oikeusvaikutuksettomassa osayleiskaavassa kunnan lentokentän ja lentoliikenteen lähestymissektorin estevapaaksi vyöhykkeeksi varatulla alueella ja lentokentän parantamishankkeista oli hyväksytty suunnitelmat.
Etuostolaki 1, 6 ja 7 §
Kort referat på svenska
Asian aikaisempi käsittely
Pattijoen kunnanhallitus
on 18.2.2002 tekemällään päätöksellä päättänyt käyttää etuosto-oikeutta 13.12.2001 tehdyssä kiinteistönkaupassa, jossa A:n jakamaton kuolinpesä on myynyt Pattijoen kunnan Pattijoen kylässä sijaitsevan Y:n tilan B:lle 81 000 markan kauppahinnalla. Tilan pinta-ala on yli 11 hehtaaria ja se on kokonaisuudessaan metsämaata.
Tila sijaitsee Hummastinvaaran osayleiskaavan alueella siten, että lentokentän lentoliikenteen lähestymissektorin osa kulkee tilan alueella. Myös yleiskaavan mukaisesta varsinaisesta kenttäalueesta pieni osa sijaitsee tilan alueella. Alueelle on suunniteltu Raahe-Pattijoen lentokentän I-rakennusvaihe 27.7.1994 ja yleissuunnitelmassa on varauduttu myös kentän jatkamiseen.
B
on hakenut muutosta kunnanhallituksen päätökseen ja valituksessaan lausunut, ettei Pattijoen kunnalla ole etuostolakiin perustuvaa oikeutta käyttää kaupassa etuosto-oikeutta. Kunnan perustelut lentokenttäalueen mahdollisista tilatarpeista eivät ole ajankohtaisia. Mikäli lentokenttäsuunnitelmat toteutuvat ja tilan aluetta siihen tarkoitukseen välttämättä tarvitaan, on kunnalla oikeus pyrkiä vapaaehtoisin kaupoin tai lunastusmenettelyllä hankkimaan tarvitsemansa maa-alueet. Y:n tilan pinta-alasta noin 97 prosenttia on muuta aluetta kuin osayleiskaavassa lentoliikennealueeksi merkittyä aluetta. Tilan alueesta 3 prosenttia eli noin 0,4 hehtaaria on lentoliikenteen aluetta, 41 prosenttia eli noin 4,8 hehtaaria on lentoliikenteen estevapaata aluetta ja 56 prosenttia eli noin 6,6 hehtaaria maa- ja metsätalousaluetta. Lentokentän kiitoradan suunta ei ole Y:n tilaa kohti.
Vielä B on todennut, ettei lentokentän kiitorataa saa rakentaa luonnonkauniin syvässä uomassa virtaavan Olkijoen poikki, joten sen itäpuolella olevia maita ei senkään takia tule ilman tarkempia suunnitelmia ja päätöksiä tai ilman ympäristövaikutusselvityksiä ottaa pakolla kysymyksessä olevaan tarkoitukseen.
Lausumillaan perusteilla B on vaatinut, että kunnanhallituksen etuosto-oikeuden käyttämistä koskeva päätös kumotaan.
Lisäksi B on vaatinut, että Pattijoen kunta velvoitetaan korvaamaan hänelle valituksesta aiheutuneet kustannukset.
Lausunnossa on edelleen todettu, että siihen liitettyihin karttoihin on merkitty voimassa olevien lentokentälle ja sen ympäristölle asetettavia vaatimuksia koskevien määräysten mukaiset estevapaat korkeudet siltä osin kuin ne edellyttävät turvalliseen lentokorkeuteen pääsyä ja siirtymätilaa kiitoalueeseen nähden. Kiitoalueiden jatkeella rajoitukset estevapaaksi korkeudeksi jatkuvat huomattavasti pitemmälle ilmatilassa. Lisäksi on otettava huomioon se, että maasto nousee Olkijoen itäpuolelle päin, mikä jatkaa muun muassa puustosta vapaan alueen pituuden tarvetta. Näin ollen rakennettaessa suunnitelman mukainen kiitotie tulee Y:n tilan puusto läpäisemään estevapaan korkeuden ainakin osalla tilan aluetta. Myös Hummastinvaaran ohjeellisen osayleiskaavan mukainen lentoliikenteen estevapaa vyöhyke ulottuu huomattavalta osalta kyseiselle tilalle.
B
on antamassaan selityksessä todennut muun muassa, että selityksen liitteenä olevasta Y:n tilan metsäarviosta näkyy, että tilan 85-95-vuotias puusto kuvioilla 4 ja 8 on 15 metriä pitkää, joten puusto on kitukasvuista. Puusto on lopettanut pituuskasvunsa ja sen hyödyntäminen metsätaloudessa ei edellytä välttämättä 20 metrin pituutta. Yli puolet tilan alueesta lentokentän laajentamisesta huolimatta on aluetta, jolla yli 20 metrisen metsän kasvattamiseen ei ole estettä, mikäli metsä kasvaisi.
Edelleen B on todennut, että lentokentän mahdollisella laajentamisalueella on noin kymmenen tilaa, joten lunastuskäytäntö tai vapaaehtoiset kaupat tulisivat kysymykseen lisäalueen saamiseksi ja yksityisiä maita saataisiin tarvittava määrä. Koska Y:n tila on ollut julkisella lehti-ilmoituksella myynnissä, olisi kunnalla ollut mahdollisuus osallistua reilusti tarjouskilpaan tilasta.
Oulun hallinto-oikeuden ratkaisu
Hallinto-oikeus on 27.11.2002 antamallaan päätöksellä B:n valituksesta kumonnut kunnanhallituksen päätöksen.
Hallinto-oikeus on hylännyt B:n oikeudenkäyntikulujensa korvaamista koskevan vaatimuksen.
Perustelut
Etuostolain 1 §:n 1 momentin mukaan kunnalla on etuosto-oikeus kunnassa sijaitsevan kiinteistön kaupassa, ja saman pykälän 3 momentin mukaan etuosto-oikeutta voidaan käyttää maan hankkimiseksi yhdyskuntarakentamista sekä virkistys- ja suojelutarkoituksia varten.
Osa Y:n tilasta tosin sijaitsee alueella, johon lentokentän toiminnot suunnitellun I-rakennusvaiheen valmistuttua voivat asettaa vaatimuksia puuston pituuden suhteen ja lisäksi vähäinen osa tilasta sijaitsee osayleiskaavassa lentoliikennealueeksi merkityllä alueella. Kun kuitenkaan itse Y:n tilaa edellä mainittua B:n mukaan noin 0,4 hehtaarin suuruista aluetta lukuun ottamatta ei ole tarkoitus käyttää yhdyskuntarakentamiseen ja kun noin puolet tilasta sijaitsee kokonaan ensimmäisessä rakennusvaiheessa toteutettavaksi suunnitellun lentokentän vaikutusalueen ulkopuolella, hallinto-oikeus katsoo, että kunnalla ei ole etuosto-oikeutta kysymyksessä olevan kiinteistön kaupassa edellä mainitun lentoliikennealueeksi merkityn alueen perusteella eikä silläkään perusteella, että osa tilasta tulee sijaitsemaan lentoliikenteen estevapaalla vyöhykkeellä eli alueella, jonka käyttöön saattaa edellä sanotuin tavoin kohdistua puuston pituutta koskevia rajoituksia.
Asian laatuun nähden hallinto-oikeus katsoo, ettei ole kohtuutonta, että B joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Sovellettuina oikeusohjeina hallinto-oikeus on maininnut etuostolain 1 §:n ja hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
B
on valitukseen antamassaan selityksessä arvostellut kunnanhallituksen esittämiä tietoja estevapaan alueen maanpinnan korkeuksista ja puustopituuksista epätarkoiksi ja lausunut muun ohella, että ohjeellisessa Hummastinvaaran osayleiskaavassa yli puolet tilan alueesta, noin 6,6 hehtaaria eli 56 prosenttia on maa- ja metsätalousaluetta ja noin 97 prosenttia muuta kuin ohjeellisessa osayleiskaavassa merkittyä lentoliikenteen aluetta. Vaikka tulevaisuudessa lentokenttä rakennettaisiin kiitoradaltaan 1 200 tai 1 500 metriin, Y:n tilan lounaisosa ei kuulu lentokenttäalueeseen tai estevapaaseen alueeseen, ja jos se kuuluisi, se edellyttää osayleiskaavan maankäyttöratkaisujen tarkistamista.
B on vaatinut, että Pattijoen kunta velvoitetaan korvaamaan hänelle kertakaikkisena korvauksena valituksista aiheutuneita kustannuksia 4 500 euroa.
Merkitään
, että Pattijoen kunta ja Raahen kaupunki ovat yhdistyneet 1.1.2003 Raahen kaupungiksi.
Raahen kaupunginhallitus
on antanut vastaselityksen lentoestekarttoineen.
B
on lisäselvityksenä toimittanut korkeimpaan hallinto-oikeuteen Pohjois-Pohjanmaan TE-keskuksen työvoimaosaston 18.6.2003 tekemän päätöksen Raahe-Pattijoki-lentokentän parantamiseen haetun työllisyysperusteisen investointiavustuksen hylkäämisestä sekä Raahen kaupungin talousarvion investointiosan, josta ilmenee, että vuoden 2004 talousarvioon ei sisälly lentokentän parantamiseen tarkoitettua määrärahaa.
Raahen kaupunginhallitus
ei varatusta tilaisuudesta huolimatta ole antanut vastaselitystä lisäselvityksen johdosta.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.
1. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Pattijoen kunnanhallituksen 18.2.2002 pöytäkirjan 62 §:n kohdalla tekemä päätös etuosto-oikeuden käyttämisestä saatetaan voimaan.
2. B:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.
Perustelut
1. Pääasia
Etuostolain 1 §:n 1 momentin mukaan kunnalla on etuosto-oikeus kunnassa sijaitsevan kiinteistön kaupassa. Pykälän 3 momentin mukaan etuosto-oikeutta voidaan käyttää maan hankkimiseksi yhdyskuntarakentamista sekä virkistys- ja suojelutarkoituksia varten.
Etuostolain 6 §:n mukaan etuosto-oikeutta ei ole, milloin sen käyttämistä, huomioon ottaen ostajan ja myyjän välinen suhde, luovutuksen ehdot ja muut olosuhteet, on pidettävä ilmeisen kohtuuttomana.
Etuostolain 7 §:n mukaan etuosto käsittää samalla luovutuskirjalla myydyn kiinteän ja irtaimen omaisuuden kokonaisuudessaan.
Pattijoen kunnan Pattijoen kylässä sijaitseva yli 11 hehtaarin suuruinen Y:n tila sijaitsee Hummastinvaaran oikeusvaikutuksettoman osayleiskaavan alueella. Tilasta osa, noin 0,4 hehtaaria, sijaitsee osayleiskaavassa merkityllä lentoliikenteen alueella (LL) ja osa lentokentän lentoliikenteen estevapaalla vyöhykkeellä lähestymissektorin alueella.
Suunnitelmat lentokentän parantamiseksi ovat olleet vireillä vuodesta 1993 alkaen. Raahen ja Pattijoen kunnat ovat syyskuussa 2001 hyväksyneet Raahen kaupungista ja Pattijoen kunnasta mahdollisesti muodostettavan uuden kunnan hallinnon ja palvelujen järjestämistä koskevan sopimuksen ja sisällyttäneet sopimuksen mukaisiin investointeihin yhden miljoonan markan määrärahan lentokentän parantamiseen. Kuntien yhdistymisen lykkäännyttyä kunnat laativat uuden suunnitelman investointi- ja kehittämishankkeista. Suunnitelmaan sisältyi lentokentän parantaminen 1 330 338 eurolla, joka on tarkoitus kattaa sisäasiainministeriön myöntämällä investointi- ja kehittämisavustuksella, kuntien yhdistymisavustuksella ja työllisyysvaroilla.
Etuostolain 7 §:n mukaan etuosto kohdistuu samalla kauppakirjalla myytyyn omaisuuteen kokonaisuudessaan. Kun otetaan huomioon, että osa tilasta sijaitsee osayleiskaavassa lentokentän ja sen lähestymissektorin esterajoitusten alueeksi varatulla alueella, ja lentokentän parantamishanketta koskevat suunnitelmat, etuosto-oikeutta on käytetty maan hankkimiseksi yhdyskuntarakentamista varten. Lentokenttähankkeen mittavuus huomioon ottaen pelkästään Pohjois-Pohjanmaan TE-keskuksen työvoimaosaston 18.6.2003 tekemällä päätöksellä valtionapuhakemuksen hylkäämisestä tai määrärahan puuttumisella Raahen kaupungin vuoden 2004 talousarviosta ei ole merkitystä kunnan etuosto-oikeutta harkittaessa.
Etuosto-oikeuden käyttämistä ei ole pidettävä etuostolain 6 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisen kohtuuttomana sillä tilan ostajan esittämällä perusteella, että osalla tilaa olisi ollut mahdollista harjoittaa metsätaloutta ja siihen liittyvää poronjäkälän keruuta.
Oikeudelliset edellytykset etuosto-oikeuden käyttämiselle ovat siten olleet olemassa.
2. Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen
Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Asian näin päättyessä B:lle ei tule korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Esa Aalto, Lauri Tarasti, Pekka Vihervuori, Marjatta Kaján ja Kari Kuusiniemi. Asian esittelijä Marja-Terttu Savolainen.
---
[SV]
Kommunen hade utnyttjat sin förköpsrätt till att förvärva mark för samhällstekniskt byggande, då en del av den fastighet som var föremål för förköpsrätten var belägen på ett område som i en rättsverkningslös delgeneralplan hade reserverats som hinderfri zon för kommunens flygfält och för flygtrafikens inflygningssektor, och det fanns godkända planer för förbättring av flygfältet.