Court allows appeal where vacation days abroad break continuous foreign residence for tax exemption.

Suomessa yleisesti verovelvolliset A ja B olivat työskennelleet Virossa suomalaisen yhtiön palveluksessa ja viettäneet tästä työskentelystä saamiaan loma- ja vapaapäiviä Trinidad ja Tobagossa, Israelissa, Singaporessa ja Australiassa. Noiden päivien katsottiin olevan sellaista ulkomailla työskentelyyn välittömästi liittyvien loma- ja vapaapäivien viettämistä, jota ei voitu rinnastaa tuloverolain 77 §:n 2 momentissa tarkoitettuun Suomessa oleskeluun. Niitä ei siten tullut ottaa huomioon Suomessa oleskeluna arvioitaessa kuuden kuukauden säännön soveltumista ulkomaantyötuloon. Verovuosi 2000.

Tuloverolaki 77 § 2 mom. (1535/1992)

Kort referat på svenska

Asian aikaisempi käsittely

Puolisot A ja B

olivat oikaisuvaatimuksissaan vaatineet niin sanotun kuuden kuukauden säännön soveltamista heidän ulkomaan työskentelystä vuonna 2000 saamiensa palkkatulojen verotukseen.

Hallinto-oikeus

on hylännyt A:n ja B:n valituksen. Perusteluinaan hallinto-oikeus on lausunut seuraavaa:

Ulkomailla tehdystä työstä saatu palkka ei ole veronalaista tuloa, jos verovelvollisen oleskelu ulkomailla johtuu tästä työstä ja kestää yhtäjaksoisesti vähintään kuusi kuukautta. Ulkomaan työskentelyn ei katsota keskeytyvän, vaikka verovelvollinen aloitettuaan työskentelynsä oleskelee Suomessa keskimäärin enintään kuutena päivänä ulkomaantyöskentelykuukautta kohti.

A on työskennellyt Virossa suomalaisen työnantajan palveluksessa 1.12.1997-31.10.2000 ja B vastaavasti 3.5.1998-31.10.2000. A on viettänyt verovuonna Suomessa useassa eri jaksossa yhteensä 44 päivää ja muissa valtioissa loma-aikoja yhteensä 54 päivää, joista oli ulkomaantyöskentelyyn välittömästi liittymättömiä 50 päivää, sekä B vastaavasti Suomessa 36 päivää ja muissa valtioissa loma-aikoja 56 päivää, joista ulkomaantyöskentelyyn välittömästi liittymättömiä oli 52 päivää. Vaikka puolisoiden ilmoittamat oleskelupäivät Suomessa eivät ole vuonna 2000 ylittäneet enintään kuutta päivää ulkomaantyöskentelykuukautta kohti, työskentelystä johtuvan oleskelun Virossa ei voitu katsoa täyttävän yhdenjaksoisuuden vaatimuksia, koska puolisot ovat viettäneet loma-aikoja Viron ulkopuolella kolmansissa valtioissa siinä määrin, että edellä mainitussa lainkohdassa säädetyt aikarajat ovat selvästi ylittyneet. Puolisot eivät ole esittäneet syytä verotuksen ja oikaisupäätösten muuttamiseen.

Sovellettuina oikeusohjeina päätöksessä on mainittu tuloverolain 77 §:n 1 momentti (1024/1997) ja 2 momentti (1535/1992).

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Veroasiamies

ja

kaupunginhallitus

ovat antaneet vastineen ja esittäneet valitusluvan myöntämistä ja valituksen hyväksymistä.

A ja B

ovat antaneet vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt A:lle ja B:lle valitusluvan ja tutkinut asian.

Tuloverolain 77 §:n 1 momentin (1024/1997) ensimmäisessä virkkeessä säädetään, että ulkomailla tehdystä työstä saatu palkka (

ulkomaantyötulo

) ei ole veronalaista tuloa, jos verovelvollisen oleskelu ulkomailla johtuu tästä työstä ja kestää yhtäjakoisesti vähintään kuusi kuukautta (

ulkomaantyöskentely

). Saman pykälän 2 momentin (1535/1992) ensimmäisen ja toisen virkkeen mukaan ulkomaantyöskentelyn ei katsota keskeytyvän, vaikka verovelvollinen aloitettuaan työskentelynsä oleskelee Suomessa keskimäärin enintään kuutena päivänä sellaista täyttä kuukautta kohti, jonka hänen ulkomaantyöskentelynsä voidaan olettaa kestävän tai jonka se on kestänyt. Edellytyksenä kuitenkin on, että hän ei näin laskettavasta päivien määrästä oleskele Suomessa enempää kuin 60 päivää etukäteen ja että hän tällaisen Suomessa oleskelun jälkeen palaa työskentelyvaltioon jatkamaan samaa ulkomaantyöskentelyä.

A ja B ovat työskennelleet vuonna 2000 Virossa suomalaisen työnantajan palveluksessa. He ovat useassa eri jaksossa oleskelleet vuonna 2000 Suomessa, A 44 päivää ja B 36 päivää. Näiden lisäksi he ovat oleskelleet kolmansissa maissa, A 54 päivää ja B 56 päivää, joista verotuksessa on Suomessa oleskelupäiviin rinnastettavina päivinä pidetty A:lla 50 päivää ja B:llä 52 päivää. Kun nuo viimeksi mainitut Trinidad ja Tobagossa, Israelissa, Singaporessa ja Australiassa vietetyt päivät ovat kuitenkin olleet Virossa työskentelystä ansaittuja loma- ja vapaapäiviä, korkein hallinto-oikeus katsoo niiden olevan sellaista ulkomailla työskentelyyn välittömästi liittyvien loma- ja vapaapäivien viettämistä, jota ei voida rinnastaa tuloverolain 77 §:n 2 momentissa tarkoitettuun Suomessa oleskeluun. Sen vuoksi korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden ja verotuksen oikaisulautakunnan päätökset sekä tältä osin toimitetut verotukset ja palauttaa asian verovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Rihto, Raimo Anttila, Tuulikki Keltanen, Olli Nykänen ja Heikki Kanninen. Asian esittelijä Marjo Snellman.

---

[SV]

A och B, som var allmänt skattskyldiga i Finland, hade arbetat i Estland hos ett finländskt bolag och de semesterdagar och fridagar som de hade intjänat i arbetet hade de tillbringat i Trinidad och Tobago, Israel, Singapore och Australien. Dessa dagar ansågs utgöra semester- och fridagar i omedelbar anslutning till arbete utomlands och kunde inte jämställas med vistelse i Finland enligt 77 § 2 mom. i inkomstskattelagen. De skulle därför inte beatraktas som vistelse i Finland vid bedömningen av om sexmånadersregeln blev tillämplig på inkomst från arbete utomlands. Skatteåret 2000.