Court dismisses tax loss deduction due to artificial sale-purchase scheme under tax procedure law.

A oli verovuonna saanut 2 211 541 markan luovutusvoiton, josta hän oli verotuksessa vähentänyt X Oy:n osakkeiden luovutuksesta aiheutuneen 1 994 502 markan luovutustappion. Luovutustappio oli syntynyt, kun A oli 22.12.1998 1 349 120 markalla myynyt 3 331 110 markalla hankkimansa 52 700 X Oy:n osaketta Y-pankin meklarien välityksellä Y-pankille. Kun A kuitenkin oli tämän jälkeen samana päivänä myös ostanut Y-pankin meklarien välityksellä Y-pankilta 52 700 X Oy:n osaketta 1 349 120 markalla, hänen katsottiin ryhtyneen myyntiin ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että hän saisi tuloverolain 50 §:ssä tarkoitetun vähennyskelpoisen luovutustappion ja siten vapautuisi suoritettavasta verosta. A:lla ei ollut oikeutta vähentää luovutusvoitostaan vaatimaansa luovutustappiota. Verovuosi 1998.

Laki verotusmenettelystä 28 §

Kort referat på svenska

Asian käsittelyvaiheet

Verotusta verovuodelta 1998 toimitettaessa

on käynyt selville, että A oli 22.12.1998 kahdella kaupalla myynyt yhteensä 52 700 kappaletta X Oy:n osakkeita kurssiin 25,60 markkaa osakkeelta eli yhteensä 1 349 120 markalla. Kun A oli vuosina 1996-1998 hankkinut nuo osakkeet 3 331 110 markalla, hänelle oli aiheutunut osakkeiden luovutuksesta 1 994 502 markan luovutustappio. Verotuksessa luovutustappio on vähennetty A:n verovuonna saamasta 2 216 541 markan luovutusvoitosta.

Veroasiamies

on oikaisuvaatimuksessaan verotuksen oikaisulautakunnalle verotusmenettelystä annetun lain 28 §:ään viitaten vaatinut, ettei X Oy:n osakkeiden luovutustappiota vähennetä luovutusvoitosta.

Verotuksen oikaisulautakunta

on hyväksynyt veroasiamiehen oikaisuvaatimuksen ja poistanut A:lle luovutusvoiton vähennykseksi hyväksytyn 1 994 502 markan luovutustappion.

A

on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että oikaisulautakunnan päätös kumotaan.

Kyseiset X Oy:n osakkeiden kaupat on tehty avoimesti pörssissä. Pörssikauppa on anonyymiä kaupankäyntiä, jossa myyjä ja ostaja eivät kohtaa. Toimeksiantoja annettaessa ei voida tietää, toteutuvatko kaupat. Myyntitoimeksiantoa ei ole varmistettu niin, että A olisi toiminut itse ostajana. Veroviranomaiset eivät ole näyttäneet, että toimeksiannot olisi annettu samanaikaisesti, eikä A olekaan antanut toimeksiantoja samanaikaisesti. Välittäjälle on annettu ensin tehtäväksi etsiä osakkaille ostaja ja sitten vasta myyjä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että vuoden lopussa myydyt osakkeet ostetaan suurella todennäköisyydellä takaisin. Tämä osoittaa, ettei A:kaan ole tehnyt yleiseen menettelyyn nähden poikkeuksellista toimenpidettä. Verovelvollisella on oikeus toteuttaa suunnittelemansa toimenpiteet verotuksellisesti edullisimmalla tavalla. A:n suorittamaa myynti-osto -operaatiota ei ole laissa kielletty, eikä tuollaisiin operaatioihin ole verotuskäytännössä puututtu.

Veroasiamies

on antanut vastineen ja

verovirasto

lausunnon.

Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu

Saadun selvityksen mukaan A on 22.12.1998 myynyt kahdella eri kaupalla yhteensä 52 700 kappaletta X Oy:n osakkeita kurssiin 25,60 markkaa osakkeelta yhteensä 1 349 120 markan kauppahinnalla. Luovutuksista on A:lle aiheutunut yhteensä 1 994 502 markan luovutustappio, joka on toimitetussa verotuksessa vähennetty hänen verovuonna saamastaan 2 216 541 markan luovutusvoitosta.

A on 22.12.1998 ostanut 52 700 kappaletta X Oy:n osakkeita kurssiin 25,60 markkaa osakkeelta eli yhteensä 1 349 120 markan kauppahinnalla.

Verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n mukaan, jos jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen oikeudellinen muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, on verotusta toimitettaessa meneteltävä niin kuin asiassa olisi käytetty oikeaa muotoa.

A on samana päivänä myynyt ja ostanut yhtä suuret määrät saman yhtiön osakkeita samalla hinnalla. Oikaisulautakunnan päätöksessä on muun ohella todettu, että osakkeiden luovuttaminen tappion realisoimiseksi, kun tappiolla on määrä kuitata muut samana verovuonna saadut luovutusvoitot, on sinänsä täysin hyväksyttävää ja sitä esiintyy käytännössä varsin usein. Lisäksi oikaisulautakunta on todennut, että tätä menettelyä ei voida sinänsä pitää verotusmenettelystä annetun lain 28 §:ssä tarkoitettuna veron kiertämisenä. Oikaisulautakunta on kuitenkin hyväksynyt veroasiamiehen vaatimuksen A:lle X Oy:n osakkeiden myynnistä aiheutuneen tappion jättämisestä vähentämättä sillä perusteella, että A on antanut samanaikaisesti myynti- ja ostotoimeksiannon samasta X Oy:n osakemäärästä ja osakkeet on myyty ja ostettu samana päivänä samasta hinnasta.

Suomen verolainsäädännössä ei ole erityissäännöksin rajoitettu samanlajisten osakkeiden edestakaisesta myynnistä ja ostosta aiheutuneen tappion vähennysoikeutta luovutusvoitoista. A on myynyt puheena olevat osakkeet kahdessa erässä ja ostanut yhdessä erässä. Asiassa ei ole ilmennyt, että hän olisi itse toiminut kaupoissa sekä ostajana että myyjänä. Näin ollen A:n toteuttamissa osakekaupoissa voidaan olettaa olleen myös hintariskin. Kun asiassa ei ole myöskään ilmennyt, että A olisi myynyt osakkeet alle niiden käyvän arvon, hallinto-oikeus katsoo, ettei A:lle X Oy:n osakkeiden myynnistä aiheutuneen tappion vähennysoikeutta voida evätä verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n nojalla pelkästään sillä perusteella, että A on todennäköisesti antanut samanaikaisesti myynti- ja ostotoimeksiannon samasta X Oy:n osakemäärästä ja osakkeet on myyty ja ostettu samana päivänä samasta hinnasta.

Noilla perusteluilla hallinto-oikeus on hyväksynyt A:n valituksen ja kumonnut verotuksen oikaisulautakunnan päätöksen sekä saattanut tältä osin toimitetun verotuksen voimaan.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Veroasiamies

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan tai asia palautetaan hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Y:n Pankkiiriliike Oy:n vastauksen mukaan sekä myynti että osto ovat tapahtuneet jälkipörssissä. Jälkipörssissä arvopaperikauppaa käydään sopimuskauppana, mikä tarkoittaa sitä, että ostaja ja myyjä sopivat keskenään kaupasta. Tässä tapauksessa sopijapuolina ovat siis olleet A ja Y-pankki. Y-pankki osti osakkeet A:lta 25,60 markan kappalehintaan ja yhdeksän minuuttia myöhemmin myi vastaavan määrän osakkeita A:lle 25,60 markan kappalehintaan. A on tavallaan käynyt kauppaa itsensä kanssa. Koska kukaan ulkopuolinen ei ole päässyt kaupoissa väliin ja kun myynti- ja ostohinta on sovittu samaksi, mitään hintariskiä ei tosiasiallisesti ole ollut.

Näin ollen A:n hallinto-oikeudelle antama selvitys ei ole pitänyt paikkaansa, ja hallinto-oikeuden päätös on perustunut olennaisesti virheelliseen käsitykseen vallinneista tosiseikoista. Hallinto-oikeus ei ollut myöskään varannut veroasiamiehelle tilaisuutta lausua käsitystään A:n lisäselvityksestä, joten asiassa on tapahtunut menettelyvirhe.

A

on antanut vastaselityksen ja vaatinut veroasiamiehen valituksen hylkäämistä. Asiassa ei ole tapahtunut menettelyvirhettä. A ei itse eikä kukaan hänen lähipiiristään ole toiminut kauppojen vastapuolina. Y:n Pankkiiriliike Oy:n A:lle antaman lausunnon mukaan välittäjä ei voi kertoa asiakkaansa nimeä eteenpäin. A ei siten ole saanut tietoa kauppojen vastapuolesta. Kauppojen hintariski on syntynyt siitä, ettei etukäteen ole ollut tietoa, millä hinnoilla osakkeille löytyy ostaja. A ei ole asettanut myynnille ja ostolle samoja rajahintoja vaan on antanut välittäjälle väljät ohjeet.

Veroasiamies

on antamassaan vastaselityksessä uudistanut vaatimuksensa ja korostanut, että X Oy:n osakkeet on ostanut ja myynyt ja molemmat transaktiot välittänyt sama yhteisö, tuolloinen Y-pankki. Kun välittäjän ja kaupan toisen osapuolen suhde on ollut tämä, ovat tarkastelijan näkökulmasta samaistuneet välittäjä ja toinen osapuoli. On ollut varsin todennäköistä, että järjestelyyn ryhtyessään ja siihen liittyviä riskejä selvittäessään A on ollut tietoinen siitä, miten järjestely toteutetaan. Dokumentoitu tosiasia joka tapauksessa on, että A:n vastapuoli (ostaja/myyjä) ja välittäjä osakekaupoissa on ollut sama yhteisö, Y-pankki.

A

on antanut lisävastineen ja selittänyt, ettei luvan antaminen välittäjälle johda siihen, että välittäjä paljastaisi etu- tai jälkikäteen kauppojen vastapuolen. Lupa antaa välittäjälle mahdollisuuden toimia vastapuolena, mutta ei velvollisuutta kertoa vastapuolistaan. Hinnastakaan ei voida päätellä A:n osallistuneen kauppajärjestelyn suunnitteluun, koska hinta määräytyy arvopaperimarkkinalain perusteella. Kaupat ovat olleet aitoja eikä syntyneeseen luovutustappioon voida soveltaa veronkiertosäännöstä. A on vedonnut myös luottamuksensuojaan.

Veroasiamies

on antanut lisävastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt veroasiamiehelle valitusluvan ja tutkinut asian.

Tuloverolain 50 §:n mukaan omaisuuden luovutuksesta syntynyt tappio vähennetään omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta verovuonna ja kolmena sitä seuraavana vuotena sitä mukaa kuin voittoa kertyy, eikä sitä oteta huomioon pääomatulolajin alijäämää vahvistettaessa. Verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n mukaan, jos jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen oikeudellinen muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, on verotusta toimitettaessa meneteltävä niin kuin asiassa olisi käytetty oikeaa muotoa.

Näissä oloissa, kun A on saanut 2 216 541 markan veronalaisen luovutusvoiton ja hän tämän jälkeen ennen vuoden vaihdetta on samana päivänä Y-pankin meklarin välityksellä myynyt ja ostanut saman määrän samalla hinnalla X Oy:n osakkeita ostajan ja myyjän ollessa kummassakin kaupassa Y-pankki, A:n Y-pankin kanssa tekemiin oikeustoimiin on ilmeisesti ryhdytty vain siinä tarkoituksessa, että hän saisi tuloverolain 50 §:ssä tarkoitetun vähennyskelpoisen luovutustappion ja täten vapautuisi suoritettavasta verosta. Tämän vuoksi A:lla ei ole, kun otetaan huomioon verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n säännös, oikeutta vähentää luovutusvoitostaan X Oy:n osakkeiden luovutustappiota 1 994 502 markkaa. Näillä perusteilla korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen ja saattaa verotuksen oikaisulautakunnan päätöksen voimaan.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Rihto, Olof Olsson, Ismo Talikka, Raimo Anttila ja Heikki Kanninen. Asian esittelijä Marjo Snellman.

---

[SV]

Under skatteåret hade A fått 2.211.541 mark i överlåtelsevinst från vilken A i sin beskattning hade dragit av en överlåtelseförlust om 1.994.502 mark, som hade föranletts av en överlåtelse av aktier i X Ab. Överlåtelseförlusten hade uppstått när A 22.12.1998 genom förmedling av mäklarna i banken Y för 1.349.120 mark hade sålt till banken Y 52.700 aktier i X Ab, som A hade förvärvat för 3.331.110 mark. Då A emellertid efter detta genom förmedling av mäklarna i banken Y samma dag också hade köpt 52.700 aktier i X Ab av banken Y för 1.349.120 mark, ansågs A ha inlåtit sig på försäljningen i det uppenbara syftet att skapa en avdragbar överlåtelseförlust enligt 50 § inkomstskattelagen och därigenom befrias från skatt. A hade inte rätt att dra av den yrkade överlåtelseförlusten från sin överlåtelsevinst. Skatteåret 1998.