Supreme Administrative Court dismisses appeal; city's request for expropriation procedure is only preparatory and not appealable.

Kaupunginhallituksen päätös hakea maankäyttö- ja rakennuslain 97 §:n perusteella maanmittaustoimistolta lunastustoimitusta koski vain valmistelua eikä ollut siten valituskelpoinen. Ään. 3-2.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 97 § 1 ja 3 mom.

Kuntalaki 91 §

Kort referat på svenska

Asian aikaisempi käsittely

Kaupunginhallitus on 18.10.1999 tekemällään päätöksellä päättänyt antaa rakennuslain 52 §:n 1 momentin 1 kohdan ja 111 §:n perusteella rakentamiskehotuksen liitteessä esitettyjen tonttien ja rakennuspaikkojen omistajille, muiden ohella N:lle kaupungissa sijaitsevan tilan omistajana.

Kaupunginhallitus on 6.10.2003 tekemällään päätöksellä päättänyt maankäyttö- ja rakennuslain 97 §:n perusteella hakea maanmittaustoimistolta lunastustoimitusta koskien muiden ohella N:n omistamaa, edellä mainittua tilaa.

N on valituksessaan hallinto-oikeudelle kaupunginhallituksen 6.10.2003 tekemästä päätöksestä vaatinut, että kaupunginhallituksen päätös kumotaan ja että päätöksen täytäntöönpano kielletään hänen kiinteistönsä osalta. Kaupunki on lisäksi velvoitettava korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa, 494,10 euroa, laillisine korkoineen.

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään poistanut kaupunginhallituksen 6.10.2003 tekemään, lunastustoimituksen hakemista koskevaan päätökseen liitetyn valitusosoituksen ja jättänyt N:n valituksen ja päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä koskevan vaatimuksen tutkimatta. Ratkaisun lopputulos huomioon ottaen ei ollut kohtuutonta, että N sai pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Hallinto-oikeuden päätöksen perustelujen mukaan hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentin mukaan päätöksellä, josta saa valittaa, tarkoitetaan toimenpidettä, jolla asia on ratkaistu tai jätetty tutkimatta.

Kaupunginhallituksen päätös, jolla on maankäyttö- ja rakennuslain 97 §:n 3 momentin nojalla päätetty hakea lunastustoimitusta kiinteistöille, joita ei ole rakennettu mainitussa pykälässä säädetyn ajan kuluessa rakentamiskehotuksen antamisesta, ei sisällä hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentissa tarkoitettua ratkaisua, josta saa valittaa.

Asian käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

N on korkeimpaan hallinto-oikeuteen 14.1.2004 saapuneessa muutoksenhakukirjelmässään vaatinut ensisijaisesti, että korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden valituksenalaisen päätöksen ja kaupunginhallituksen 6.10.2003 tekemän päätöksen siltä osin kuin ne koskevat N:n omistamaa, edellä mainittua kiinteistöä sekä kieltää kaupunginhallituksen päätöksen täytäntöönpanon. N on vaatinut toissijaisesti, että korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen asian tutkimatta jättämisestä ja palauttaa asian hallinto-oikeuden ratkaistavaksi. Kaupunki on joka tapauksessa velvoitettava korvaamaan N:n 494,10 euron oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa ja 366 euron oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa laillisine korkoineen.

Kaupunginhallituksen 18.10.1999 tekemä, rakentamiskehotusta koskeva päätös on purettava.

Hallinto-oikeus on tulkinnut virheellisesti lunastustoimituksen hakemista koskevan päätöksen valituskelvottomaksi normipäätökseksi. Kaupunginhallituksen päätös lunastustoimituksen hakemisesta vaikuttaa suoraan N:n oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun.

18.10.1999 annetun rakentamiskehotuksen jälkeen olosuhteet ovat muuttuneet. Kaupungin rakennusvalvonta on 18.12.2002 myöntänyt N:lle rakennusluvan omakotitalon ja talousrakennusten rakentamiseen. Rakennusluvan mukaan rakennustyöt on aloitettava kolmen vuoden kuluessa eli 18.12.2005 mennessä ja saatettava loppuun viiden vuoden kuluessa eli 18.12.2007 mennessä rakennusluvan myöntämisestä.

Kaupunginhallituksen päätös lunastustoimituksen hakemisesta lyhentää rakentamistöiden aloittamisajankohtaa huomattavasti eli noin kahdella vuodella. Päätös loukkaa N:n niitä oikeuksia, joihin lainvoimainen rakennuslupa hänet oikeuttaa.

Kaupunginhallitus on päättänyt hakea lunastusta maankäyttö- ja rakennuslain 97 §:n perusteella, vaikka sovellettava säännös olisi tullut olla asian vireilletulohetken mukainen rakennuslain 52 §. Lunastustoimitusta on lisäksi haettu valittajan kiinteistölle kokonaisuudessaan eikä sen rakentamattomalle määräalalle.

Lunastustoimitus on jo vireillä, ja toimitus pyritään lopettamaan huhti-toukokuussa 2004.

Kaupunginhallituksen 18.10.1999 rakentamiskehotusta koskevassa päätöksessä on valittajan osalta selvä virhe. Päätöksen mukaan kaupunki on antanut rakentamiskehotuksen liitteessä esitettyjen tonttien ja rakennuspaikkojen omistajille. Päätöksestä ei ilmene, että rakentamiskehotus kohdistuu määräalaan, vaan rakentamiskehotus on kohdistettu virheellisesti valittajan koko kiinteistöön.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut N:n esittämät vaatimukset.

Valitus rakentamiskehotukseen perustuvassa lunastusasiassa

Jollei asemakaavan mukaista tonttia ole rakennettu kolmen vuoden kuluessa siitä, kun rakentamiskehotus on annettu asianosaiselle tiedoksi, kunnalla on maankäyttö- ja rakennuslain 97 §:n 3 momentin nojalla oikeus ilman erityistä lupaa lunastaa asemakaavan mukainen tontti.

Kaupunginhallituksen 6.10.2003 tekemä päätös hakea maankäyttö- ja rakennuslain 97 §:n perusteella maanmittaustoimistolta lunastustoimitusta koskee vain valmistelua, eikä siitä siten saa kuntalain 91 §:n mukaan tehdä oikaisuvaatimusta eikä kunnallisvalitusta. Hallinto-oikeuden on näin ollen tullut poistaa kaupunginhallituksen päätökseen liitetty valitusosoitus ja jättää N:n valitus ja päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä koskeva vaatimus tutkimatta sekä hylätä N:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Tämän vuoksi ei ole syytä muuttaa hallinto- oikeuden päätöksen lopputulosta, joka siis jää pysyväksi.

Vaatimus kaupunginhallituksen 6.10.2003 tekemän, lunastustoimituksen hakemista koskevan päätöksen täytäntöönpanon kieltämiseksi

Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi raukeaa lausunnon antaminen kaupunginhallituksen 6.10.2003 tekemän päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta.

Hakemus lainvoiman saaneen, kaupunginhallituksen 18.10.1999 tekemän, rakentamiskehotusta koskevan päätöksen purkamiseksi

Hallintolainkäyttölain 63 §:n mukaan lainvoiman saanut päätös voidaan purkaa:

1) jos asiassa on tapahtunut menettelyvirhe, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen;

2) jos päätös perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen tai erehdykseen, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen; tai

3) jos asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka olisi olennaisesti voinut vaikuttaa päätökseen, eikä hakijasta johdu, että uutta selvitystä ei ole aikanaan esitetty.

Päätöstä ei saa purkaa, ellei se loukkaa yksityisen oikeutta tai julkisen edun katsota vaativan päätöksen purkamista.

N:n hakemuksen tueksi ei ole esitetty sellaisia syitä, joiden johdosta siihen, kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 63 §:n säännökset, voitaisiin suostua. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus hylkää purkuhakemuksen.

Vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Asian näin päättyessä korkein hallinto-oikeus hylkää N:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Hallberg sekä hallintoneuvokset Lauri Tarasti, Marjatta Kaján, Kari Kuusiniemi ja Irma Telivuo. Asian esittelijä Marja Leena Kemppainen.

Eriävä mielipide

Hallintoneuvos Kari Kuusiniemen äänestyslausunto, johon hallintoneuvos Lauri Tarasti yhtyi:

"Tutkin N:n valituksen.

Sovellettavat säännökset

Maankäyttö- ja rakennuslain 97 §:ssä säädetään rakentamiskehotukseen perustuvasta lunastuksesta. Pykälää on erityisten siirtymäsäännösten puuttumisesta huolimatta sovellettava myös rakennuslain (370/1958) aikana annettuihin rakentamiskehotuksiin perustuvan lunastuksen toimeenpanoa haettaessa.

Jollei asemakaavan mukaista tonttia ole rakennettu maankäyttö- ja rakennuslain 97 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla kolmen vuoden kuluessa siitä, kun rakentamiskehotus on annettu asianosaiselle tiedoksi, kunnalla on pykälän 3 momentin mukaan oikeus ilman erityistä lupaa lunastaa asemakaavan mukainen tontti. Lunastuksen toimeenpanoa on haettava vuoden kuluessa rakentamiseen varatun ajan päättymisestä.

Kuntalain 89 §:n 1 momentin mukaan kunnanhallituksen ja lautakunnan, niiden jaoston sekä niiden alaisen viranomaisen päätökseen tyytymätön voi tehdä kirjallisen oikaisuvaatimuksen. Päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla. Pykälän 2 momentin mukaan oikaisuvaatimus tehdään 1 momentissa tarkoitetun toimielimen ja sen jaoston sekä sen alaisen viranomaisen päätöksestä asianomaiselle toimielimelle.

Kuntalain 90 §:n 1 momentin mukaan muun muassa kunnanhallituksen oikaisuvaatimuksen johdosta antamaan päätökseen haetaan muutosta kunnallisvalituksella hallinto-oikeudelta. Pykälän 2 momentin mukaan valituksen saa tehdä sillä perusteella, että:

1) päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä;

2) päätöksen tehnyt viranomainen on ylittänyt toimivaltansa; tai

3) päätös on muuten lainvastainen.

Kuntalain 91 §:n mukaan päätöksestä, joka koskee vain valmistelua tai täytäntöönpanoa, ei saa tehdä oikaisuvaatimusta eikä kunnallisvalitusta.

Oikeudellinen arvio

Kunnan päätös hakea lunastustoimitusta ei ole maankäyttö- ja rakennuslaissa nimenomaisesti edellytetty päätös, vaikka oikeudesta hakea lunastuksen toimeenpanoa säädetäänkin mainitun lain 97 §:n 3 momentissa. Muutoksenhakuun ei siten lain 190 §:n 3 momentin viittaussäännöksen perusteella sovelleta hallintolainkäyttölakia vaan kuntalain 11luvun säännösten mukaisesti kuntalakia.

Lopputulos

Hallinto-oikeuden ei siten olisi tullut mainitsemillaan perusteilla jättää N:n kaupunginhallituksen päätökseen liitetyn valitusosoituksen mukaisesti hallinto-oikeudelle tekemää valitusta tutkimatta. Edellä lausutuilla perusteilla kumoan hallinto-oikeuden päätöksen ja siirrän asian kaupunginhallitukselle oikaisuvaatimuksena käsiteltäväksi.

Purkuhakemus ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus

Muilta osin olen samaa mieltä kuin korkeimman hallinto-oikeuden enemmistö."

---

[SV]

En stadsstyrelsens beslut att med stöd av 97 § i markanvändnings- och bygglagen ansöka om inlösningsförrättning hos en lantmäteribyrå gällde enbart beredning, och kunde därför inte överklagas. Omröstning 3-2.