Legislator Case Law & Legislation
KHO:2004:63 AI generated

Supreme Administrative Court dismissed appeal; maintenance agreement deemed unreasonable due to recipient's needs and payer's ability.

Case Number KHO:2004:63
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed

Legislator summary

AI generated

The Supreme Administrative Court dismissed the appeal against the Social Security Board's refusal to approve a modified maintenance agreement between spouses. The Board rejected the new agreement because it would increase the recipient's need for income support while the payer's ability to pay was limited by high living costs in a care home. The Court upheld the Board's decision, ruling that the agreement failed the reasonableness test under the Marriage Act because it did not adequately balance the wife's financial needs against the husband's actual capacity to contribute.

Legislator headnote

AI generated

Avioliittolain 46 § 1 mom., 47 ja 50 §:n nojalla; avioliittolain 50 §:n mukainen elatussopimus on kohtuuton, jos se ei oteta huomioon vähemmän ansaitsevan puolison elatuksen tarvetta ja enemmän ansaitsevan puolison maksukykyä.

Keywords

AI generated
Marriage Act maintenance agreement reasonableness test income support spousal maintenance financial capacity social security board

Cited Legislation

AI generated
Avioliittolaki 46 § 1 mom.
Avioliittolaki 47 §
Avioliittolaki 50 §

Cited Case Law

AI generated
Oulun hallinto-oikeus 4.4.2002
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Avioliittolain 50 §:n mukaista puolisoiden välistä elatussopimusta ei voitu pitää kohtuullisena ottaen huomioon vähemmän ansaitsevan puolison elatuksen tarve ja enemmän ansaitsevan puolison maksukyky.

Äänestys 4-1.

Avioliittolaki 46 § 1 ja 2 mom., 47 ja 50 §

Kort referat på svenska

Asian aikaisempi käsittely

KS, edunvalvojanaan SK, ja SS ovat hakemuksessaan pyytäneet, että perusturvalautakunnan yksilöhuoltojaosto vahvistaa S:n puolisoiden välisen avioliittolain 50 §:n mukaisen elatussopimuksen muutoksen.

Kajaanin perusturvalautakunnan yksilöhuoltojaosto

on 7.2.2001 jättänyt S:n puolisoiden keskinäistä elatusta koskevana sopimuksen vahvistamatta, koska sitä ei voida pitää avioliittolain 50 §:n 2 momentissa vaadituin tavoin kohtuullisena ottaen huomioon SS:n elatuksen tarve ja KS:n maksukyky. Koska tehdyt laskelmat osoittavat, että elatussopimuksen vahvistaminen aiheuttaa lisätoimeentulotuen tarpeen KS:lle, ei nyt esitettyä elatussopimusta voida vahvistaa.

Kajaanin perusturvalautakunta

on 3.4.2001 hylännyt KS:n muutosvaatimuksen.

K,

KS:n

edunvalvojana, on hakenut muutosta perusturvalautakunnan päätökseen. Elatussopimus on laadittu Kajaanin maistraatin henkikirjoittajan aloitteesta ja se on laadittu niin sanotulla puolitusperiaatteella. Asiassa ei ole noudatettu perusturvalautakunnan vuoden 2000 joulukuussa vahvistamia elatussopimuksia koskevia ohjeita. Vahvistamisen esteenä on ollut, että vahvistaminen aiheuttaisi KS:lle lisää toimeentulotuen tarvetta. Tällainen tulkinta vie oikeuden laillisen sopimuksen tekemiseen ja noudattamiseen Lisäksi perusturvalautakunnan tulkinta asettaa pitkäaikaishoitoa tarvitsevat henkilöt ja heidän puolisonsa eriarvoiseen asemaan siitä riippuen, onko kysymys kunnan järjestämästä laitoshoidosta vai henkilön itsensä suoraan yksityiseltä palveluntuottajalta ostamasta asumispalvelusta.

Perusturvalautakunta

on antanut valituksen johdosta lausunnon, ja siinä esittänyt, että valitus hylätään.

K

on antanut vastaselityksen.

Oulun hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus

on valituksenlaisella päätöksellään 4.4.2002 hylännyt valituksen.

SS ja KS:n puolesta Kajaanin kaupungin yleinen edunvalvoja ovat 7.7.2000 allekirjoittaneet sopimuksen, jolla on muutettu S:n puolisoiden välillä 29.9.1999 tehtyä elatussopimusta, jossa oli sovittu, että KS maksaa 1.10.1999 alkaen SS:lle elatusapua 4 000 markkaa kuukaudessa. Uudessa sopimuksessa on sovittu, että KS:n varoista maksetaan 1.7.2000 alkaen elatusapua SS:lle 2 000 markkaa kuukaudessa. Edelleen on sovittu, että aiempi elatussopimus on ollut voimassa 31.5.2000 saakka ja kesäkuun elatusapu on katsottu suoritetuksi toukokuun suorituksella.

Asiakirjoista ilmenee, että KS on asunut 22.11.1999 alkaen yksityisessä hoitokodissa. KS:n tulot ilman rintamalisää ovat 7 506,35 markkaa. Hänen menoinaan ovat edellä mainitun yksityisen hoitokodin perusmaksu, vuokra, sähkömaksu ja ruokamaksu. Niiden määrä on tammikuussa 2001 ollut yhteensä 7 646 markkaa. Tulovajauksen vuoksi KS:lle on myönnetty toimeentulotukea. SS:n tuloina on eläke 3 662,73 markkaa. Hänen asumismenoinaan on yhtiövastike 409,30 markkaa ja sähkömaksu 80 markkaa, joiden lisäksi hänellä on terveydenhoitomenoja keskimäärin 755,09 markkaa kuukaudessa.

Sen perusteella, mitä asiassa on selvitetty SS:n ja KS:n tuloista ja menoista, hallinto-oikeus katsoo, ettei 7.7.2000 allekirjoitettua elatussopimusta voida pitää SS:n elatuksen tarve ja KS:n maksukyky huomioon ottaen kohtuullisena. Tähän nähden perusturvalautakunnan päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Hallinto-oikeus on sovellettuina oikeusohjeina maininnut avioliittolain 46 §:n 1 ja 2 momentin sekä 47 ja 50 §:n.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Si, (entinen K)

KS:n

edunvalvojana, on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja elatussopimus vahvistetaan. Hallinto-oikeuden päätös asettaa kunnan edun puolison edun edelle. KS:n selkeä tahto on nimenomaan ollut, että hänen puolisolleen siirretään hänen eläketuloistaan kuukausittain tietty summa käytettäväksi sekä puolison, että hänen omiin tarpeisiinsa. Elatussopimuksella pyrittiin tilanteeseen, jossa puolisot olisi omalla eläketulollaan sekä puolisolta saamallaan elatusmaksulla huolehtinut heidän yhteisistä menoistaan hoitomaksua lukuunottamatta. Koska KS on ollut puolisoista enemmän ansaitseva, hänen perusoikeuksien mukainen tahtonsa on ollut siirtää osa tuloista puolison käyttöön. Hallinto-oikeuden päätös on ristiriidassa Suomen perustuslain 19 §:n kanssa, jonka mukaan avioliittolain mukaisen elatussopimuksen laatiminen ja noudattaminen kuuluu yksilön perusoikeuksiin.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:

Kajaanin perusturvalautakunta

on antanut valituksen johdosta selityksen. S:n puolisoiden välinen elatussopimus on jätetty vahvistamatta sillä perusteella, että se ei ole lain vaatimin tavoin kohtuullinen ottaen huomioon puolison elatuksen tarve, toisen puolison maksukyky sekä muut asiaan vaikuttavat seikat. Vaikkakin KS:n eläke on suurempi kuin hänen vaimonsa eläke, tarvitsee hän tulonsa oman henkilökohtaisen sairautensa hoitoon. Hänen puolisonsa menot ovat huomattavasti vähäisemmät ja hän kykenee tulemaan toimeen omalla eläkkeellään. Niin sanottu puolittamisperiaate, jolloin puolisoiden yhteenlasketut tulot tasataan molemmille, ei ole lain tarkoitus, vaan kohtuuharkinnassa tulee ottaa huomioon nimenomaisesti säädettyinä tulot, menot ja tarve. Jättämällä kohtuuttoman sopimuksen vahvistamatta, lautakunta nimenomaan huolehtii dementoituneen vanhuksen oikeusturvasta.

S

on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

Perustelut:

Kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset, asiassa saatu selvitys sekä Oulun hallinto-oikeuden ratkaisu ja sen perustelut, hallinto-oikeuden päätöstä ei syytä muuttaa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ilmari Ojanen, Pirkko Ignatius, Niilo Jääskinen, Ahti Vapaavuori ja Jukka Mattila. Asian esittelijä Anneli Tulikallio.

Eri mieltä olleen hallintoneuvos Niilo Jääskisen äänestyslausunto:

" Hyväksyn S:n valituksen. Kumoan hallinto-oikeuden ja perusturvalautakunnan päätökset ja palautan asian perusturvalautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

Avioliittolain 50 §:n mukaan puolisot voivat tehdä keskenään sopimuksen saman lain 47 §:n nojalla toiselle puolisolle suoritettavasta elatusavusta. Sopimus on tehtävä kirjallisesti sekä esitettävä sen kunnan sosiaalilautakunnalle vahvistettavaksi, jossa puolisoilla tai toisella heistä on kotipaikka. Avioliittolain 50 §:n 2 momentin mukaan sosiaalilautakunnan on ennen sopimuksen vahvistamista harkittava, voidaanko sopimusta pitää kohtuullisena ottaen huomioon puolison elatuksen tarve, toisen puolison maksukyky sekä muut asiaan vaikuttavat seikat.

Avioliittolain 46 §:n 1 momentin mukaan kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen.

Avioliittolain 47 §:n mukaan jos puoliso laiminlyö elatusvelvollisuutensa tai jos puolisot asuvat erillään, tuomioistuin voi velvoittaa puolison maksamaan elatusapua toiselle puolisolle 46 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaisesti.

S:n puolisoiden välillä 29.9.1999 tehdyn aikaisemman elatussopimuksen mukaan KS maksoi 1.10.1999 alkaen SS:lle elatusapua 4 000 markkaa kuukaudessa. Uudessa, nyt käsiteltävänä olevassa, sopimuksessa on sovittu, että KS:n varoista maksetaan 1.7.2000 alkaen elatusapua SS:lle 2 000 markkaa kuukaudessa.

Asiakirjoista ilmenee, että KS on asunut 22.11.1999 alkaen yksityisessä hoitokodissa. KS:n tulot ilman rintamalisää ovat 7 506,35 markkaa. Hänen menoinaan ovat edellä mainitun yksityisen hoitokodin perusmaksu, vuokra, sähkömaksu ja ruokamaksu. Niiden määrä on tammikuussa 2001 ollut yhteensä 7 646 markkaa. Tulovajauksen vuoksi KS:lle on myönnetty toimeentulotukea. SS:n tuloina on eläke 3 662,73 markkaa. Hänen asumismenoinaan on yhtiövastike 409,30 markkaa ja sähkömaksu 80 markkaa, joiden lisäksi hänellä on terveydenhoitomenoja keskimäärin 755,09 markkaa kuukaudessa.

Se, että sopimuksella on nykyisin voimassa olevan lain mukaan oikeudellisia seuraamuksia sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulaissa tarkoitettuihin maksuihin, tai se, että KS joutuu lisätoimeentulotuen varaan, ei sellaisenaan osoita, että sopimus olisi avioliittolaissa tarkoitetulla tavalla kohtuuton.

Perusturvalautakunnan ei ole siten tullut mainitsemallaan perusteella jättää vahvistamatta S:n puolisoiden elatussopimusta. Lautakunnan päätös on lainvastainen."

---

[SV]

Ett avtal mellan makar om underhållsbidrag enligt 50 § i äktenskapslagen kunde inte anses vara skäligt med hänsyn till behovet av underhåll hos maken med de mindre inkomsterna och betalningsförmågan hos maken som har de större inkomsterna. Omröstning 4-1.