Supreme Administrative Court dismisses appeal against involuntary psychiatric admission decision due to sufficient reasoning.

Kun otettiin huomioon potilaan tiedoksisaantioikeus hänen hoitoonsa liittyvistä seikoista sekä hänen oikeutensa tutustua häntä koskeviin potilasasiakirjoihin, sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamalle M 3 lomakkeelle tehtyä hoitoonmääräämispäätöstä ei ollut syytä kumota perustelujen riittämättömyyden nojalla.

Mielenterveyslaki 8-11 §,

Euroopan ihmisoikeussopimus 5 art.

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 1, 5 ja 11 §

Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 11-12 §

Kort referat på svenska

Asian aikaisempi käsittely

Auroran sairaalan psykiatrisesta hoidosta vastaava vs. apulaisylilääkäri

on päätöksellään 22.3.2002 mielenterveyslain 8 §:n ja 11 §:n nojalla määrännyt A:n otettavaksi tahdostaan riippumatta psykiatriseen sairaalahoitoon.

A

on vaatinut Helsingin hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa apulaisylilääkärin päätöksen kumoamista. Hoitoonmääräämispäätöksestä eivät ilmene ne tosiasialliset syyt, joiden perusteella A on hoitoon määrätty. Päätöksen perusteluja ei tämän vuoksi voida pitää lainmukaisina. Tahdosta riippumattomaan hoitoon määräämisellä kajotaan henkilökohtaiseen vapauteen ja itsemääräämisoikeuteen. Tällainen päätös on lain mukaan perusteltava siten, että siitä ilmenevät ne tosiasiat, säännökset ja oikeusohjeet, joiden perusteella vapaudenriistoon on päädytty. A ei ole ollut sairaalahoidon tarpeessa. Syyt siihen, miksi muiden mielenterveyspalvelujen käyttäminen ei ole ollut mahdollista, tulisi selvittää.

Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus

on mielenterveyslain 8 §:n 1 momentin, 9 ja 10 §:n sekä 11 §:n 1 ja 2 momentin perusteella hylännyt valituksen.

Hallinto-oikeus on lausunut muun muassa, että hoitoonmääräämispäätöksestä käyvät riittävällä tavalla ilmi sen perusteena olevat pääasialliset tosiseikat sekä säännökset. Päätös on siten perusteltu hallintomenettelylain 24 §:ssä säädetyllä tavalla, eikä sitä ole syytä kumota sanotulla perusteella.

Asiakirjojen perusteella on kokonaisarviona katsottava, että A on silloin, kun apulaisylilääkäri on tehnyt kysymyksessä olevan päätöksen, ollut mielisairas ja mielisairautensa vuoksi hoidon tarpeessa siten, että hoitoon toimittamatta jättäminen olisi olennaisesti pahentanut hänen mielisairauttaan sekä vakavasti vaarantanut hänen terveyttään ja muiden henkilöiden turvallisuutta, ja että muut mielenterveyspalvelut eivät ole soveltuneet käytettäviksi. Edellytykset A:n määräämiselle hänen tahdostaan riippumatta psykiatriseen sairaalahoitoon ovat näin ollen olleet olemassa.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:

A

on vaatinut Helsingin hallinto-oikeuden ja sairaalan psykiatrisesta hoidosta vastaavan vs. apulaisylilääkärin päätösten kumoamista. Hallinto-oikeus on omaksunut väärän kannan eri käsittelyvaiheiden mukaisten dokumenttien riittävyydestä kokonaisarviona päätöksen perusteluksi. Perustelut eivät ole viranomaista itseään vaan asianosaista varten. Toimituskirjana olevasta M 3 lomakkeesta asianosainen ei saa tietää, miksi hän on vapautensa menettänyt. Sairaalaan vieminen ei ollut välttämätöntä A:n terveydentilan kannalta.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:

Hoitoonmääräämispäätöstä koskevan lomakkeen perusteluosassa ei edellytetä lisäperustelujen esittämistä silloin, kun päätös ei poikkea tarkkailulausunnossa esitetystä. Suomessa noudatetun käytännön mukaan hoitoonmääräämispäätöksessä esitetäänkin erityisiä perusteluja vain silloin, kun päätöksen tekevä ylilääkäri pitää niitä tarpeellisena tarkkailulausunnon lisäksi tai jos hoitoonmääräämispäätöksen perustelut oleellisesti poikkeavat jo tarkkailulausunnossa esitetyistä perusteluista.

Oikeudesta saada tieto itseään koskevista potilas- ynnä muista asiakirjoista säädetään laissa viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999). Edellä mainitut tarkkailulähete, tarkkailulausunto ja hoitoonmääräämispäätös ovat osa potilasasiakirjoja, joihin potilas voi tutustua ja joista hän voi saada jäljennöksen siten kuin edellä mainitussa laissa säädetään.

Sosiaali- ja terveysministeriön käsityksen mukaan valitus tulisi hylätä aiheettomana.

Sosiaali- ja terveysministeriö on viitannut hankkimaansa

Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen lausuntoon

, jonka mukaan A:n hoitoon määräämisen perusteet ilmenevät tarkkailulausunnosta, josta hänellä on ollut mahdollisuus saada kopio. Asiakirjojen mukaan hän ei käyttänyt tätä mahdollisuutta hyväkseen. Hoitoonmääräämispäätöksessä (lomake M 3) esitetään erityisiä perusteluja vain, mikäli päätöksen tekevä ylilääkäri pitää niitä tarpeellisena tarkkailulausunnon lisäksi tai jos hoitoonmääräämispäätöksen perustelut oleellisesti poikkeavat tarkkailulausunnossa esitetyistä perusteluista. Kyseessä on tavanomainen hoitokäytäntö. ApulaisylilääkäriC on tehnyt hoitoonmääräämispäätöksen asianmukaisesti mielenterveyslain (1116/90) 8 §:n säädöksiä noudattaen ottaen huomioon potilaan edun.

Mielenterveyslaissa on tosin delegoitu oikeus vahvistaa päätösten ja lausuntojen kaavat sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella, mutta hallintomenettelylaissa säädetystä perusteluvaatimuksesta poikkeamisen oikeuttamiseen ministeriölle annettu valtuus ei riitä. Tosiasiaperustelut olisi siten määrättävä kirjoitettaviksi M 3 lomakkeelle. Korkeimman hallinto-oikeuden tulisi päätöksensä perusteluissa nimenomaisesti ilmaista kannanottonsa nykyisen käytännön mukaisen valmiiksi painettujen lomakekohtien rastimisen riittämättömyydestä. Jälkikäteistutustuminen asiakirjoihin ei täytä oikeusturvavaatimuksia.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Lakia potilaan asemasta ja oikeuksista sovelletaan lain 1 §:n mukaan potilaan asemaan ja oikeuksiin terveyden- ja sairaanhoitoa järjestettäessä, jollei muussa laissa toisin säädetä. Henkilön tahdosta riippumattomasta psykiatrisesta sairaalahoidosta säädetään erikseen mielenterveyslaissa, mutta potilaan asemasta ja oikeuksista annettua lakia sovelletaan yleislakina myös mielenterveyspotilaisiin.

Potilaan määrääminen psykiatriseen sairaalahoitoon hänen tahdostaan riippumatta on yhtäältä hoitotoimenpide, mutta toisaalta hoitoon määrääminen mielenterveyslaissa säädettyä menettelyä noudattaen on myös vapauden riistoa merkitsevä hallintopäätös.

Hoitoonmääräämispäätöksen perusteleminen

Hallintopäätös on hallintomenettelylain 24 §:n 1 momentin yleissäännöksen mukaan perusteltava ilmoittamalla sen perusteena olevat pääasialliset tosiseikat sekä säännökset ja määräykset.

Päätös tarkkailuun otetun henkilön määräämisestä psykiatriseen sairaalahoitoon hänen tahdostaan riippumatta on mielenterveyslain 11 §:n 2 momentin mukaan tehtävä tarkkailulähetteen, tarkkailulausunnon ja sairauskertomuksen perusteella. Päätöksen tulee sisältää perusteltu kannanotto siitä, ovatko edellytykset hoitoon määräämiseen tahdosta riippumatta olemassa. Päätös on annettava potilaalle tiedoksi viipymättä.

Tarkkailulähetteen tulee mielenterveyslain 9 §:n 2 momentin mukaan sisältää perusteltu kannanotto siitä, ovatko edellytykset hoitoon määräämiseen todennäköisesti olemassa ja tarkkailulausunnon tulee 10 §:n 1momentin mukaan vastaavasti sisältää perusteltu kannanotto siitä, ovatko edellytykset hoitoon määräämiseen tahdosta riippumatta olemassa. Ennen hoitoon määräämistä on mielenterveyslain 11 §:n 1 momentin mukaan selvitettävä tarkkailuun otetun oma mielipide.

Sosiaali- ja terveysministeriö on mielenterveyslain 34 §:n 3 momentin (1116/1990) perusteella vahvistanut laissa tarkoitetuissa lausunnoissa ja päätöksissä käsitettävien lomakkeiden kaavat.

Potilaan tiedonsaantioikeus

Potilaalle on potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 5 §:n mukaan annettava selvitys hänen terveydentilastaan, hoidon merkityksestä, eri hoitovaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista sekä muista hänen hoitoonsa liittyvistä seikoista. Terveydenhuollon ammattihenkilöstön on annettava selvitys siten, että potilas riittävästi ymmärtää sen sisällön. Potilaan oikeudesta tarkastaa häntä itseään koskevissa potilasasiakirjoissa olevat tiedot on voimassa, mitä henkilötietolain 26, 27 ja 28 §:ssä säädetään. Potilaan oikeudesta tietojen saantiin häntä itseään koskevasta asiakirjasta on lisäksi voimassa, mitä siitä säädetään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 11 ja 12 §:ssä.

Vapaudenriiston kohteeksi joutuneelle on myös Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 5 artiklan 2 kappaleen mukaan viipymättä ilmoitettava hänen ymmärtämällään kielellä vapaudenriiston perusteet. Tämän velvoitteen on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä katsottu tarkoittavan sitä, että vapaudenriiston kohteeksi joutuneelle henkilölle kerrotaan hänen ymmärtämällään, ei-teknisellä kielellä hänen vapaudenriistonsa olennaiset oikeudelliset ja tosiasioihin liittyvät perusteet, jotta hän voisi, mikäli katsoo sen aiheelliseksi, vedota tuomioistuimeen vapaudenriiston laillisuuden riitauttamiseksi mainitun artiklan 4kappaleen mukaisesti. Tämä velvoite on kuitenkin täytettävissä myös suullisen informaation antamisella.

Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 11 §:n mukaan terveydenhuollon toimintayksikössä tulee olla potilasasiamies, jonka tehtävänä muun muassa on neuvoa potilaita mainitun lain soveltamiseen liittyvissä asioissa, tiedottaa potilaan oikeuksista sekä toimia muutenkin potilaan oikeuksien edistämiseksi ja toteuttamiseksi.

A:n hoitoon määräämistä koskevan päätöksen perusteleminen

A:n hoitoon määräämisestä on annettu lomakkeelle M 3 laadittu päätös, jonka mukaan hänet on määrätty mielenterveyslain 8 §:n ja 11 §:n perusteella tahdostaan riippumatta psykiatriseen sairaalahoitoon. A on tarkkailulausunnossa olevan merkinnän mukaan ilmoittanut oman mielipiteensä hoitoon määräämisestä. Tarkkailulähetteen, tarkkailulausunnon ja sairauskertomuksen perusteella mielenterveyslain 8 §:n edellytykset ovat päätöksen mukaan täyttyneet, koska A on ollut mielisairas ja mielisairautensa vuoksi hoidon tarpeessa siten, että hoitoon toimittamatta jättäminen pahentaisi olennaisesti hänen mielisairauttaan, vaarantaisi vakavasti hänen terveyttään, vaarantaisi vakavasti muiden henkilöiden turvallisuutta ja muut mielenterveyspalvelut eivät ole soveltuneet käytettäviksi. Asiassa ei ole väitetty, ettei hoitoonmääräämispäätöstä olisi annettu A:lle tiedoksi.

Johtopäätös

Näillä perusteilla ja kun A:n hoitoon määräämisen perusteeksi esitetyn hoidontarpeen osalta otetaan huomioon asiassa saatu selvitys sekä hallinto-oikeuden ratkaisu ja sen perustelut, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole syytä.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ilmari Ojanen, Pirkko Ignatius, Marita Liljeström, Niilo Jääskinen ja Ilkka Pere. Asian esittelijä Kristina Björkvall.

---

[SV]

Då man beaktade patientens rätt att få del av uppgifter som hänför sig till hans vård och rätten att ta del av journalhandlingar som gäller honom, fanns det inte skäl att på grund av otillräcklig motivering upphäva ett beslut om intagning för vård, som avfattats på av social- och hälsovårdsministeriet fastställd blankett M3.