Child custody order dismissed due to insufficient investigation proving open care support was inadequate.

Lapsen huostaanottoa koskevat sosiaalilautakunnan ja hallinto-oikeuden päätökset kumottiin, koska asiassa ei ollut riittävää selvitystä siitä, että avohuollon tukitoimet olivat osoittautuneet riittämättömiksi. Äänestys 4 - 1.

Kort referat på svenska

Asian aikaisempi käsittely

Sosiaalilautakunta

on päätöksellään 19.3.2003 ottanut A:n 18.7.1989 syntyneen tyttären B:n sosiaalilautakunnan huostaan ja sijoittanut hänet lastenkotiin.

Sosiaalilautakunta on alistanut päätöksen hallinto-oikeuden vahvistettavaksi, koska A ja B ovat vastustaneet huostaanottoa.

A on valituksessaan vaatinut huostaanottoa ja sijaishuoltoa koskevan päätöksen kumoamista.

Oulun hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on toimitettuaan asiassa 10.6.2003 suullisen käsittelyn hylännyt A:n valituksen sekä vahvistanut B:n huostaanottoa ja sijaishuollon järjestämistä koskevan sosiaalilautakunnan päätöksen.

Perusteluinaan hallinto-oikeus on esittänyt, että lastensuojelulain 16 §:n mukaan sosiaalilautakunnan on otettava lapsi huostaan ja järjestettävä hänelle sijaishuolto, jos puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kodin olosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä taikka jos lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään tai kehitystään käyttämällä päihteitä, tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon tai muulla niihin rinnastettavalla käyttäytymisellään, jos 4 luvussa tarkoitetut toimet eivät ole tarkoituksenmukaisia tai mahdollisia taikka jos ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi, ja jos sijaishuollon arvioidaan olevan lapsen edun mukaista.

Saatu selvitys ja sen arviointi sekä johtopäätös

Sosiaaliviranomaisten laatiman huoltokertomuksen mukaan A oli 21.1.2003 pidetyssä neuvottelussa kertonut, että B oli edellisenä perjantai-iltana tuoksahtanut alkoholille. Perhetyöntekijät olivat maaliskuussa 2003 todenneet, että B oli tullut joulun jälkeen ainakin kaksi kertaa kotiin humalassa ja eräänä yönä A oli B:n veljen kanssa pitänyt humalaista B:tä kiinni. A on valituksessaan ilmoittanut, että B on käyttänyt päihteitä satunnaisesti ja suullisessa käsittelyssä A on kertonut B:n käyttäneen päihteitä muutaman kerran. B on suullisessa käsittelyssä kertonut käyttäneensä alkoholia pari kertaa.

Huoltokertomuksesta ilmenee edelleen, että vuoden 2002 joulukuussa kodinhoitaja oli ilmoittanut sosiaaliviranomaisille, että B oli raivostunut ja tönäissyt äitiään sekä käyttäytynyt uhkaavasti. Syynä oli ollut koululta tulleen poissaoloja koskeneen ilmoituksen esille ottaminen. A oli 21.1.2003 pidetyssä neuvottelussa kertonut, että B oli edellisenä perjantaina äidin estellessä myöhäistä uloslähtöä uhannut tätä leipäveitsellä ja ranteiden aukiviiltämisellä. Edelleen huoltokertomuksen mukaan A oli 23.1.2003 puhelimitse kertonut sosiaaliviranomaisille, että B oli raivonnut kotona ja A ollut peloissaan. Perhetyöntekijät olivat maaliskuussa 2003 kertoneet, että B oli ollut kotona muutaman kerran raivoisana, muun muassa erään kerran heitellyt hedelmiä pitkin huonetta ja kiroillut. Valituksessa on myönnetty B:n yhden kerran uhanneen äitiään väkivallalla.

Kerrottuja huoltokertomuksesta ilmeneviä seikkoja ei ole todistajien avulla eikä muutoinkaan näytetty paikkansapitämättömiksi, eivätkä A ja B ole niitä edellä esitetyn mukaisesti kaikilta osin kiistäneetkään. Hallinto-oikeus katsoo B:n alkoholin käytön sekä väkivaltaisen ja uhkaavan käyttäytymisen olleen sen laatuista ja määräistä, ettei niitä voida pitää vaarattomina hänen kehityksensä ja terveytensä kannalta.

Hallinto-oikeus katsoo edellä esitettyjen tosiseikkojen merkitsevän sitä, että kodin olosuhteet ja B:n käyttäytyminen uhkaavat vakavasti vaarantaa hänen terveyttään ja kehitystään.

Esitetyin perustein sosiaalilautakunnan on tullut ottaa B huostaansa ja järjestää hänelle sijaishuolto.

Sosiaalilautakunnan on lopetettava huostassapito, kun lastensuojelulain 16 §:n mukaista huostassapidon ja sijaishuollon tarvetta ei enää ole, jollei lopettaminen ole selvästi vastoin lapsen etua.

Sovellettuina oikeusohjeina hallinto-oikeus on maininnut lastensuojelulain 16 ja 17 §:n.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut B:n huostaanoton purkamista ja lapsen palauttamista äidille. Päätös on syntynyt virheellisin perustein sellaisen tiedon pohjalta, joka ei keskeisiltä osiltaan vastaa todellisuutta. Huoltokertomuksissa on useita asiavirheitä. Huostaanotolle ei ole ollut lastensuojelulain mukaisia perusteita. Perhettä olisi voitu tukea enemmän avohuollon tukitoimenpitein.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:

Sosiaalilautakunta

on antanut lausunnon.

B

on antanut selityksen.

A

on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on kumonnut hallinto-oikeuden ja sosiaalilauta kunnan päätökset ja palauttanut asian sosiaalilautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

Lastensuojelulain 1 §:n mukaan lapsella on oikeus turvalliseen ja virikkeitä antavaan kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä etusija erityiseen suojeluun. Saman lain 2 §:n 1 momentista ilmenee, että lastensuojelun tarkoituksena on turvata lapsen 1 §:ssä mainitut oikeudet vaikuttamalla yleisiin kasvuoloihin, tukemalla huoltajia lasten kasvatuksessa sekä toteuttamalla perhe- ja yksilökohtaista lastensuojelua. Perhe- ja yksilökohtaisessa lastensuojelussa on lastensuojelulain 9 §:n 1 momentin mukaan otettava ensisijaisesti huomioon lapsen etu sekä tuettava lapsen vanhempien ja muiden lasta hoitavien henkilöiden kasvatusmahdollisuuksia lapselle suotuisten kasvuolojen vakiinnuttamiseksi. Lapsen etua selvitettäessä on lain 10 §:n mukaan otettava huomioon lapsen omat toivomukset ja mielipide, perehdyttävä lapsen kasvuoloihin sekä arvioitava, miten eri lastensuojelutoimet todennäköisesti vaikuttavat lapsen kehitykseen.

Lastensuojelulain 4 luvussa säädetään avohuollon tukitoimista kuten sosiaalipalveluista ja muista tukitoimista. Sosiaalilautakunnan on lain 12 §:n mukaisesti ryhdyttävä avohuollon tukitoimiin viipymättä, jos kasvuolot vaarantavat tai eivät turvaa lapsen tai nuoren terveyttä tai kehitystä, taikka jos lapsi tai nuori käyttäytymisellään vaarantaa terveyttään tai kehitystään.

Lastensuojelulain 16 §:n mukaan sosiaalilautakunnan on otettava lapsi huostaan ja järjestettävä hänelle sijaishuolto, jos puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kodinolosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä taikka jos lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään tai kehitystään käyttämällä päihteitä, tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon tai muulla niihin rinnastettavalla käyttäytymisellään, jos 4 luvussa tarkoitetut toimet eivät ole tarkoituksenmukaisia tai mahdollisia taikka jos ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi, ja jos sijaishuollon arvioidaan olevan lapsen edun mukaista.

Lastensuojelulakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 13/1983 vp) on todettu, että perhe- ja yksilökohtaisen lastensuojelun ensisijaisena tehtävänä on huoltajien kasvatusmahdollisuuksien tukeminen. Edelleen hallituksen esityksen mukaan avohuollon tukitoimien ensisijaisuuden korostamiseksi lakiehdotuksessa on erotettu toisistaan ne edellytykset, joiden täyttyessä lautakunnan on avohuollon tukitoimin tuettava ja autettava lasta, nuorta ja hänen perhettään niistä edellytyksistä, joiden täyttyessä lautakunnan on otettava lapsi huostaan ja järjestettävä hänelle sijaishuolto. Kuitenkaan sijaishuollon järjestämisessä ei hallituksen esityksen mukaan tulisi voida viivytellä silloin, kun se on paras ratkaisu lapsen tarpeiden ja edun kannalta.

Huostaanotosta päätettäessä on otettava huomioon paitsi edellä mainitut säännökset myös Suomea sitovat ja valtionsisäisesti voimaansaatetut kansainväliset ihmisoikeusyleissopimukset. Lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus vuodelta 1989 (säädöskokoelma n:o 1130/1991) korostaa lapsen edun ensisijaista huomioon ottamista kaikessa viranomaisten ja tuomioistuinten toiminnassa (3 artikla) sekä asianmukaisen huomion kiinnittämistä jatkuvuuteen lapsen kasvatuksessa (20 artikla). Sopimus kieltää lapsen erottamisen vanhemmistaan ilman erityistä perustetta ja sallii tämän vain edellytyksin, että se on lapsen edun mukaista (9 artikla).

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artikla korostaa perhe-elämän suojaa, johon puuttumista lapsen huostaanotto ilman asianomaisten suostumusta merkitsee. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on 8 artiklan soveltamista koskevassa käytännössään korostanut sitä, että vanhempien ja lasten yhdessäolo kuuluu keskeisenä osana perhe-elämään ja että perheen hajottaminen muodostaa hyvin vakavan puuttumisen perhe-elämän suojaan. Siten sellaisen toimenpiteen on perustuttava lapsen etuun sekä muun ohella riittävän painaviin ja päteviin syihin. (Couillard Maugery v. Ranska, 1.7.2004)

Asian oikeudellinen arviointi

B on kuusilapsisen yksinhuoltajaperheen toiseksi nuorin lapsi. Perheen äiti A on ammatiltaan kirurgian erikoissairaanhoitaja, joka huostaanoton tapahtuessa oli kolmivuorotyössä. Perheen taloudellinen tilanne on ollut vaikea, minkä vuoksi perheen äiti on joutunut kääntymään sosiaaliviranomaisten puoleen. Perheen auttamiseksi on laadittu huoltosuunnitelma, ja perhettä on tuettu kesäkuusta 2002 alkaen perhetyöntekijän käynneillä aluksi kerran ja myöhemmin kaksi kertaa viikossa kulloinkin noin kahden tunnin ajan. Huoltosuunnitelmassa on todettu lasten joutuneen olemaan paljon keskenään kotona, eikä äiti ole aina kyennyt valvomaan tilannetta ja asettamaan lapsille rajoja. Huoltosuunnitelmassa on edelleen todettu, että kotona tulisi olla selvemmät säännöt kotitöihin osallistumisesta, kotiintuloajoista ja lasten vieraiden oleskelusta.

B:n on todettu olleen suhteellisen paljon poissa koulusta. Koulunkäynti ei ole kuitenkaan sen vuoksi keskeytynyt. B on vastustanut äidin asettamia rajoja. Asiassa on esitetty selvitystä muun ohella myös B:n väkivaltaisesta käyttäytymisestä äitiään kohtaan sekä B:n ja hänen ystäväpiirinsä alkoholinkäytöstä. Lähtökohtana huostaanotolle on ollut, ettei avohuollon tukitoimilla ole pystytty antamaan B:lle riittävää tukea ja että B ja tämän äiti ovat vastustaneet näitä tukitoimia. B on sosiaalilautakunnalle osoittamassaan 18.3.2003 päivätyssä kirjoituksessaan ilmoittanut vastustavansa huostaanottoa ja haluavansa mennä äitinsä veljen perheeseen asumaan. A on puolestaan sosiaalilautakunnassa kuultaessa katsonut, ettei avohuollon tukitoimia ole annettu riittävästi ja että B voi saada kasvatuskodin sukulaisperheestä.

Perhetyöntekijöiden tuki ja ohjaus kotona ei ole osoittautunut riittäväksi. Sosiaalilautakunta ei myöskään ole asianmukaisesti selvittänyt mahdollisuutta muiden avohuollon tukitoimien käyttämiseen kuten B:n vapaaehtoiseen sijoittamiseen perhehoitoon. Asiassa ei siten ole riittävää selvitystä siitä, että avohuollon tukitoimet ovat B:n kohdalla osoittautuneet riittämättömiksi tai etteivät ne ole tarkoituksenmukaisia tai muuten mahdollisia. Korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei lastensuojelulain 16 §:ssä säädettyjä edellytyksiä huostaanotolle ole näissä oloissa ollut olemassa. Hallinto-oikeuden ja sosiaalilautakunnan päätökset on syytä kumota ja palauttaa asia sosiaalilautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi ja mahdollisesti tarvittavan toimeentulotuen ja avohuollon tukitoimenpiteiden harkitsemista varten.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pirkko Ignatius, Niilo Jääskinen, Ilkka Pere, Leena Halila ja Eila Rother. Asian esittelijä Marianne Båsk.

Eriävä mielipide

Eri mieltä olleen hallintoneuvos Ilkka Peren äänestyslausunto:

"Hylkään valituksen. Kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset, asiassa saatu selvitys sekä Oulun hallinto-oikeuden ratkaisu ja sen perustelut, hallinto-oikeuden päätöstä ei ole syytä muuttaa."

---

[SV]

Socialnämndens och förvaltningsdomstolens beslut om omhändertagandet av ett barn upphävdes, eftersom i ärendet inte fanns tillräcklig utredning om att stödåtgärder inom den öppna vården hade visat sig otillräckliga. Omröstning 4-1.