Supreme Administrative Court dismisses appeal when fee waiver request is made as a condition for review.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Administrative Court dismissed the applicant's appeal because the request to waive court fees was conditioned on a specific ruling not made in the standard legal proceedings order. The applicant argued for fee exemption due to financial hardship, but the court noted that fee determination occurs only after the substantive legal decision is rendered. Consequently, the court ruled that making fee waiver a prerequisite for review violates procedural requirements, leading to the appeal's rejection.
Legislator headnote
AI generatedAct on Fees for Proceedings before Courts and Certain Administrative Authorities s. 9; Act on Administrative Legal Proceedings s. 51(2): A party cannot condition the admissibility of an appeal on a ruling that falls outside the standard legal proceedings order, as such conditions render the appeal inadmissible.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Muutoksenhakija oli valittaessaan korkeimpaan hallinto-oikeuteen esittänyt vaatimuksen oikeudenkäyntimaksun perimättä jättämisestä ja ilmoittanut muussa tapauksessa peruuttavansa valituksen. Kun valituksen tutkimiselle oli asetettu ehdoksi sellainen toinen ratkaisu, jota ei korkeimmassa hallinto-oikeudessa tehdä lainkäyttöasioista säädetyssä järjestyksessä, ja maksun määrääminen tapahtuu vasta sen jälkeen, kun korkeimman hallinto-oikeuden lainkäyttöratkaisu on jo tehty, valitus jätettiin tutkimatta.
Tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista annetun lain 9 § ja 10 §:n 1 mom.
Hallintolainkäyttölain 51 §:n 2 mom.
Asian aikaisempi käsittely
Satakunnan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän hallitus
on 22.1.2002 päättänyt hyväksyä X Oy:n ja sairaanhoitopiirin välisen palvelusopimuksen, joka koskee aluetietojärjestelmän käyttöä, jatkokehitystä ja tietojen säilytystä.
Kuntayhtymän hallitus
on 23.4.2002 tekemällään päätöksellä hylännyt A:n kunnan jäsenenä tekemän oikaisuvaatimuksen.
Turun hallinto-oikeus
on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, ottaen huomioon kuntalain 90 §:n 3 momentin, jättänyt A:n vastaselityksessä esittämän esteellisyyttä koskevan väitteen tutkimatta. Hallinto-oikeus on hylännyt A:n valituksen ja vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.
Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa lausunut väitteen tutkimatta jättämistä koskevalta osalta, että kuntalain mukaan kunnallisvalituksen valitusperusteet on esitettävä ennen valitusajan päättymistä. A on esittänyt B:n työsuhteeseen perustuvan esteellisyysväitteen vasta vastaselityksessään eli valitusajan päättymisen jälkeen.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
A
on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin hänen vastaselityksessä esitetty vaatimuksensa on jätetty tutkimatta ja asia palautetaan hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi sen tutkimiseksi, onko asian käsittelyyn kuntayhtymän hallituksessa osallistunut esteelliseksi katsottava henkilö. Vaatimusta ei ole voitu jättää tutkimatta, koska hän on saanut kuntayhtymän hallituksen päätöksen kokonaisuudessaan tiedokseen vasta 17.6.2003. Lisäksi A on todennut, että pöytäkirja on puutteellisesti tarkastettu ja että päivämäärää, jolloin päätös on lähetetty hänelle tiedoksi, ei ole merkitty. Hänen vastaselityksessään on esitetty vain tarkennuksia ja perusteluita jo aikaisemmin esitettyyn nähden.
A on myös vaatinut, että häneltä ei hänen taloudellisen tilanteensa vuoksi peritä oikeudenkäyntimaksua. Mikäli oikeudenkäyntimaksu A:n maksukyvyttömyydestä huolimatta perittäisiin, on valitus katsottava varattomuuden johdosta peruuntuneeksi.
Kuntayhtymän hallitus
on antanut valituksen johdosta selityksen.
A
on antanut vastaselityksen.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus on käsitellyt asian.
A on hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimmalle hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa esittänyt vaatimuksen siitä, että hänet vapautettaisiin suorittamasta oikeudenkäyntimaksua, ja samalla ilmoittanut, että valitus on katsottava peruuntuneeksi, jos maksu päätetään periä.
Tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista annetun lain (701/1993) 9 §:n nojalla oikeudenkäyntimaksun korkeimmassa hallinto-oikeudessa määrää asian esittelijä. Lain 10 §:n 1 momentin mukaan maksua koskevasta oikaisuvaatimuksesta annettuun päätökseen saadaan hakea valittamalla muutosta hallinto-oikeudelta. Hallinto-oikeuden päätökseen ei saa valittamalla hakea muutosta. Oikeudenkäyntimaksusta vapauttamista koskevaa vaatimusta ei näin ollen käsitellä korkeimmassa hallinto-oikeudessa lainkäyttöasioista säädetyssä järjestyksessä.
A on asettanut valituksen tutkimiselle ehdoksi sellaisen toisen ratkaisun, jota ei korkeimmassa hallinto-oikeudessa tehdä lainkäyttöasioista säädetyssä järjestyksessä. Maksun määrääminen tapahtuu vasta sen jälkeen, kun korkeimman hallinto-oikeuden lainkäyttöratkaisu on jo tehty. Valituksen tutkimisen edellytykseksi ei voida asettaa kysymyksessä olevaa ehtoa. Tämän vuoksi ja hallintolainkäyttölain 51§:n 2momentti huomioon ottaen korkein hallinto-oikeus jättää A:n korkeimmalle hallinto-oikeudelle tekemän valituksen tutkimatta.
Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Esa Aalto, Lauri Tarasti, Pekka Vihervuori, Marjatta Kaján ja Jukka Mattila. Asian esittelijä Anneli Tulikallio.
---
[SV]
I samband med besvär hos högsta förvaltningsdomstolen hade den ändringssökande yrkat att rättegångsavgift inte skulle uppbäras och meddelat att besvären i annat fall skulle återkallas. Besvären upptogs inte till prövning, eftersom prövningen hade underställts ett sådant annat avgörande som högsta förvaltningsdomstolen inte träffar i den ordning som föreskrivs om lagskipningsärenden, och avgiften påförs först sedan högsta förvaltningsdomstolen har fattat sitt lagskipningsbeslut.