Supreme Administrative Court dismissed appeal regarding withholding tax on travel reimbursements for full-time baseball players.

Superpesis-sarjassa pesäpalloa pelaava seura oli maksanut 6 pelaajalle pelaajapalkkioita, joiden vuotuiset määrät olivat vaihdelleet vuosina 1995-1997 60 000 markasta 185 796 markkaan. Seura oli maksanut pelaajille myös asunnon ja säännöllisten harjoittelupaikkojen sekä

kotipelipaikan välisistä matkoista matkakustannusten korvausta.

Kyseisiä pelaajia pidettiin päätoimisina pelaajina ja seuran säännöllisiä harjoittelupaikkoja ja kotiottelupaikkaa heidän varsinaisina työpaikkoinaan. Tämän vuoksi seura ei ollut voinut korvata heille asunnon ja mainittujen paikkojen välisten matkojen kustannuksia

ennakonpidätystä toimittamatta, vaan kysymys oli ennakkoperintälain (418/1959) 4 §:ssä ja ennakkoperintälain (1118/1996) 13 §:ssä tarkoitetusta palkasta. Verovuodet 1995-1997.

Ennakkoperintälaki (418/1959) 4 §

Ennakkoperintälaki (1118/1996) 13 §

Asian käsittelyvaiheet

Maksuunpanopäätöksissä on päätoimisesti seuran lukuun pelaavalle urheilijalle asunnon ja

säännöllisen harjoittelu- ja kotipelipaikan välisistä matkoista maksetut kilometrikorvaukset katsottu ennakkoperintälaissa tarkoitetuksi ennakonpidätyksenalaiseksi palkaksi. Sivutoimisesti seuran lukuun pelaavalle näiden matkojen kustannukset voitiin korvata ennakonpidätystä toimittamatta. Pelaaja on katsottu päätoimiseksi, jos hänen pesäpalloilusta saamansa palkkiot luontoisetuineen ja muine etuineen ovat olleet vähintään

56 000 markkaa vuodessa. Palkkioihin on luettu myös asunnon ja harjoittelupaikan välisistä matkoista matkakustannusten korvauksina maksetut palkkiot. Kustannusten korvauksista on ennen tätä vähennetty muun muassa vieraspeli- ja edustusmatkoista maksetut määrät. Päätoimisina pelaajina on pidetty vuosina 1995-1997 yhteensä kuusi pelaajaa. Heidän vuotuiset

pelaajapalkkionsa ovat vaihdelleet verotarkastusvuosina 60 000 markasta 185 796 markkaan. Lisäksi joillakin pelaajilla on ollut vielä asuntoetu. Päätoimisiksi pelaajiksi katsotuille pelaajille asunnon ja säännöllisen harjoittelu- ja kotipelipaikan välisistä matkoista matkakustannusten korvauksina maksetut vuotuiset määrät ovat vaihdelleet verotarkastusvuosina

4 299 markasta 83 333 markkaan. Lisäksi yhdelle pelaajalle on vuonna 1997 maksettu päivärahaa opiskelupaikkakunnalta X:n kuntaan säännönmukaiselle harjoituspaikalle tehdyistä matkoista.

Verovirasto

on 17.11.2000 tekemällään päätöksellä hylännyt yhdistyksen oikaisuvaatimuksen.

Yhdistys on vaatinut, että maksuunpanot kumotaan sekä veronkorotukset ja -lisäykset poistetaan, koska ne on määrätty aiheettomista maksuista, jotka olisi voinut välttää, mikäli verottaja olisi sille annettujen verotustietojen perusteella tehnyt tarvittavat tiedustelut ja varannut aikanaan seuralle ja pelaajille tilaisuuden esittää selvitystä kulukorvausten maksamisesta. Myös verotusmenettelystä annetun lain 26 §:n 2 momentin mukaan veronlisäykset ja korotukset voidaan poistaa, mikäli asia on tulkinnanvarainen ja niiden periminen olisi sen vuoksi kohtuutonta.

Veroasiamies

on antanut vastineen,

verovirasto

lausunnon ja

yhdistys

vastaselityksen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

A ry harjoittaa eri urheilulajeihin liittyvää urheilutoimintaa. Seuran miespesäpallojoukkue pelaa Superpesis-sarjassa. A ry:n pesäpallojoukkue on ollut 1990-luvun menestyneimpiä pesäpallon supersarjan joukkueita. Seuran toimintaa rahoitetaan pääsylipputuloilla, sponsorisopimuksista saatavilla tuloilla ja tuotemyynnillä. Yhdistyksen pesäpallojaosto on tehnyt nyt kysymyksessä olevien joukkueen pelaajien kanssa pelaajasopimukset, joissa on sovittu urheilijapalkkioiden ja kulukorvausten maksamisesta. Sopimuksissa pelaaja on sitoutunut pelaamaan ja harjoittelemaan pesäpalloa seuran valmennusjohdon ohjeiden ja määräysten mukaisesti sekä osallistumaan mahdollisesti seuran muuhun toimintaan. Pelaajasopimuksia on ehtojensa puolesta pidettävä työsopimuksina, eikä sillä, mikä käsitys urheiluseuralla ja pelaajilla on ollut sopimuksen luonteesta, ole asiassa merkitystä. Seuran ja pelaajien välillä on siten katsottava olleen työsuhde.

Ennakkoperintälain (418/59; vuodet 1995 ja 1996) 8 §:n (1018/1976) mukaan palkansaajalle voidaan korvata työn suorittamisesta aiheutuneina kustannuksina muun muassa muita kuin asunnon ja varsinaisen työpaikan välisiä matkustamiskustannuksia. Ennakkoperintälain (1118/1996; vuosi 1997) 15 §:n mukaan työnantaja voi korvata palkansaajalle työn suorittamisesta välittömästi aiheutuneina kustannuksina muun muassa matkamenot. Tällaisia matkamenoja eivät kuitenkaan ole asunnon ja varsinaisen työpaikan välisistä matkoista aiheutuneet matkakulut.

A ry:n pesäpallojoukkue on pelannut kotiottelut ja pelikauden aikana myös harjoitellut säännöllisesti kotikunnan, X:n kunnan keskuskentällä. Talvikuukausina pelaajat ovat harjoitelleet säännöllisesti X:n ja Y:n kunnissa sijaitsevissa urheiluhalleissa. Ne pelaajat, jotka ovat opiskelun vuoksi asuneet etäällä X:n kunnasta, ovat harjoitelleet säännöllisesti asuinpaikkakunnillaan eri paikoissa ja käyneet lisäksi yhteisharjoituksissa X:n ja Y:n kunnissa. Edellä mainittuja X:n ja Y:n kunnissa sekä opiskelupaikkakunnilla sijaitsevia säännöllisiä harjoittelupaikkoja sekä X:n kunnassa sijaitsevaa kotiottelupaikkaa on pidettävä pelaajien varsinaisina työpaikkoina.

Yhdelle pelaajalle opiskelupaikkakunnalta X:n kuntaan eli varsinaiselle työpaikalle tehdyistä matkoista vuonna 1997 maksettuja päivärahoja on samoin edellä lausuttu huomioon ottaen pidettävä ennakkoperintälain 13 §:ssä tarkoitettuna palkkana, josta A ry:n olisi tullut toimittaa ennakonpidätys.

Verotusmenettelystä annetun lain 26 §:n 2 momentin tarkoittaman luottamusperiaatteen soveltaminen edellyttää verovelvollisen vilpittömän mielen lisäksi asian olevan tulkinnanvarainen tai epäselvä. Kun päätoimisille pelaajille maksettujen kilometrikorvausten tai päivärahojen katsomista ennakonpidätyksenalaiseksi palkaksi ei voida pitää tulkinnanvaraisena, näiden kustannusten korvauksien osalta maksuunpanoja ei voida kumota myöskään yhdistyksen vilpittömästä mielestä esittämien seikkojen perusteella. Myöskään maksuunpanoissa toimittamattomille ennakonpidätyksille määrättyjen veronlisäysten perimättä jättämiseen ei näin ollen ole aihetta. Veronkorotusta ei voida jättää perimättä mainitun lainkohdan perusteella.

Ennakkoperintälain 39 §:n 1 momentin mukaan verovirasto ei maksuunpane toimittamatta jätettyä ennakonpidätystä, jos ennakonpidätyksen alaisesta suorituksesta maksettavat verot ja maksut on maksettu tai niitä ei ole ollut maksettava.

A ry:n taholta ei ole näytetty eikä asiakirjoista muutoinkaan ilmene, että kysymyksessä olevista ennakonpidätyksen alaisista suorituksista ei olisi ollut maksettava veroja ja maksuja. Se seikka, että maksetut kustannustenkorvaukset oli merkitty työntekijöiden ennakonpidätystodistuksiin ja ilmoitettu myös vuosi-ilmoituksissa, ei vielä sinänsä merkitse sitä, että jälkiverotusoikeutta ei olisi olemassa. Veroviraston on tämän vuoksi tullut toimittaa maksuunpanot ennakonpidätysten osalta. Maksuunpanoja ei voida poistaa yhdistyksen jälkiverotusoikeudesta esittämien väitteiden perusteella.

Tämän vuoksi hallinto-oikeus on hylännyt yhdistyksen valituksen.

Sovelletut oikeusohjeet:

Ennakkoperintälain (20.12.1996/1118) 9 §:n 1 momentti, 13 §, 14 §, 15 §, 38 §, 39 §, 43 § ja 44 § 1 momentti 1 kohta,

ennakkoperintälain (28.11.1959/418) 4 § (16.12.1994/1215), 6 § (16.12.1994/1215), 8 § (23.12.1976/1018) 1 ja 3 momentti (30.12.1992/1549), 15 §:n 1 momentti (17.12.1982/946), 24 §:n 1 momentti (11.8.1978/612) 2 momentti (30.12.1992/1549) ja 4 momentti (19.8.1983/704), 25 §:n (18.12.1995/1559) 1 momentti ja 25 b §:n (11.8.1978/612) 1 momentti (22.12.1978/1032),

ennakkoperintäasetuksen 34 § ja verotusmenettelystä annetun lain 26 §:n 2 momentti

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Yhdistys

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin se koskee kilometrikorvauksista ja päivärahoista maksettaviksi määrättyjä ennakonpidätyksiä vuodelta 1995 56 665 markkaa, vuodelta 1996 62 979 markkaa ja vuodelta 1997 40 199 markkaa, yhteensä 159 843 markkaa sekä niistä määrättyjä korotuksia ja veronlisäyksiä yhteensä 78 694 markkaa, koko määrä yhteensä 238 537 markkaa.

Yhdistys

on uudistanut hallinto-oikeudelle esittämänsä vaatimukset ja korostanut, että se oli 1980- ja 1990-luvulla maksanut urheilijoilleen matkakulukorvauksia eikä niistä oltu toimitettu ennakonpidätyksiä. Seurassa oli vuosina 1984-1985 suoritettu ennakontarkastus, jonka mukaan matkakorvaukset oli voitu toimittaa ilman ennakonpidätyksiä. 1990-luvulla pesäpalloilijoiden kulukorvaukset nousivat ja seura jatkoi entistä käytäntöään.

Veroasiamies

on antanut vastineen ja

yhdistys

vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntäen valitusluvan tutkinut asian.

Kun otetaan huomioon asiassa esitetyt vaatimukset, saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevät lainkohdat ja muut perustelut, päätöksen muuttamiseen ei ole syytä.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Rihto, Raimo Anttila, Tuulikki Keltanen, Olli Nykänen ja Heikki Kanninen. Asian esittelijä Marjo Snellman.

---

[SV]

En förening som spelar boboll i Superpesis-serien hade betalat spelararvoden till 6 spelare i form av ett årsbelopp som varierade mellan 60 000 och 185 796 mark åren 1995-1997. Föreningen hade också betalat spelarna kostnadsersättningar för resor mellan bostaden och de fasta träningsplatserna och platsen där deras hemmamatcher spelades.

Spelarna betraktades som spelare på heltid och föreningens fasta träningsplatser och spelplatsen för hemmamatcherna som deras egentliga arbetsplatser. Därför kunde föreningen inte ersätta deras kostnader för resorna mellan bostaden och de nämnda platserna utan att verkställa förskottsinnehållning, utan det var fråga om lön enligt 4 § lagen om förskottsuppbörd (418/1959) och 13 § lagen om förskottsuppbörd (1118/1996). Skatteåren 1995-1997.