Court allows pig farm permit with separate manure spreading plan to avoid defining it as one operational unit.

Ympäristöluvan nojalla sikalassa saatiin pitää 850 emakkoa. Viereisellä kiinteistöllä, noin 300 metrin päässä kysymyksessä olevan sikalan sijoituspaikasta, oli entuudestaan lihotussikala, jossa saatiin pitää 1 000 sikaa. Mainitun sikalan ja kysymyksessä olevan hankkeen välillä oli tuotannollinen ja osin myös omistuksellinen yhteys. Sikaloista muodostuvan hankekokonaisuuden myötä voi, etenkin kun otettiin huomioon myös tuotannossa syntyvä lanta, ainakin vesistöjä kuormittavien ravinnepäästöjen määrä lisääntyä huomattavasti. Sikaloiden haitalliset ympäristövaikutukset olivat keskenään samanlaatuisia. Hakemuksen johdosta antamassaan, ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 2 momenttia koskevassa saman lain 6 §:n mukaisessa lausunnossa ympäristöministeriö oli katsonut, että hanke ja alueella jo oleva viljely sekä eläintenpito eivät yhdessäkään asianmukaisesti hoidettuina todennäköisesti aiheuttaneet merkittäviä ympäristövaikutuksia.

Eläinten määrä ylitti ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi annetun neuvoston direktiivin (96/61/EY) soveltamisalaa koskevan, direktiivin liitteessä I mainitun 750 emakkopaikan määrän. Tästä johtui, että viimeksi mainitun direktiivin 2 artiklan 3 kohdassa säädetty laitoksen käsite oli otettava huomioon, kun asiassa tulkittiin kansallista lakia toimintakokonaisuuden osalta.

Lupa-asiaa ratkaistaessa tiedossa olleet, tarvittavan suuren peltoalan vuoksi

yhteispinta-alaltaan huomattavat levityspellot olivat enimmäkseen etäällä eläinsuojasta, osin asianomaisen kunnan ulkopuolella. Sikalan toiminnanharjoittajana oli osakeyhtiö, joka ei itse omistanut tai hallinnut peltoja, vaan toiminnassa syntyvä lanta levitettiin sopimuspelloille, joiden omistaja sitoutui määräajaksi ottamaan vastaan lietelantaa pelloille levitettäväksi. Suunnitelmaan ei sisältynyt sellaista lannanlevitystä sikalan lähialueella, joka olisi toimintakokonaisuuden osana otettava huomioon sikalatoiminnan aiheuttamaa hajuhaittaa tai muuta ympäristövaikutusta arvioitaessa. Suunnitelman mukainen lannan levittäminen ei kaikki edellä mainitut seikat huomioon ottaen miltään osin

muodostanut ympäristönsuojeluasetuksen 2 §:ssä tarkoitettua toimintakokonaisuutta itse

sikalatoiminnan kanssa eikä sitä näin ollen ollut tarpeen sisällyttää luvanvaraisena osatoimintona sikalan ympäristölupaan.

Sopimuspeltojen omistajat tai haltijat eivät voineet olla lupamääräysten välittömänä kohteena. Luvan saajalle voitiin kuitenkin jätteitä ja jätehuoltoa koskevien ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin 2 kohdan ja 45 §:n nojalla asettaa tarpeelliset lantaa koskevat määräykset. Lupaan voitiin siten, kun otettiin muun ohella huomioon jätelain 15 §, toimintakokonaisuudesta riippumatta sisällyttää määräys levityssuunnitelman esittämisestä ympäristökeskukselle. Suunnitelman yhteydessä

ympäristökeskukselle oli toimitettava jäljennökset lannan vastaanottosopimuksista. Suunnitelma sitoi välittömästi vain luvan saajaa.

Kysymys myös maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta annetun

valtioneuvoston asetuksen (931/2000) merkityksestä lupa-asiassa.

Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä 4 § 2 mom. , 6 § 1 mom. , 17 § ja 19 §

Ympäristönsuojelulaki 28 § 1 ja 2 mom. sekä 42, 43, 51 ja 55 §

Ympäristönsuojeluasetus 1 § 1 mom. 11 a kohta ja 2 §

Jätelaki 15 §

Selostus asian aikaisemman käsittelyn vaiheista

Hämeen ympäristökeskus

on päätöksellään 15.2.2001 myöntänyt perustettavalle Porsas Oy -nimiselle yhtiölle ympäristönsuojelulain 28 §:n mukaisen ympäristöluvan perustaa porsastuotantoa harjoittava 850 emakon sikala Hauhon kunnan Tuittulan kylään. Toimintaa on harjoitettava hakemuksessa esitetyllä tavalla ja päätöksestä ilmeneviä lupamääräyksiä noudattaen. Päätöksessä on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5. Eläinten pito, sikalan ilmanvaihto sekä lannan käsittely ja varastointi on järjestettävä ja hoidettava siten, ettei toiminnasta sikalakiinteistöllä aiheudu hajuhaittaa lähimmissä häiriintyvissä kohteissa. Mikäli toiminnanharjoittajan suorittamista toimenpiteistä huolimatta hajuhaittoja ilmenee, hajuhaitta on arvioitava ja hajuhaitan torjuntaa on tehostettava Hämeen ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7. Sikalakiinteistölle tapahtuva liikenne on järjestettävä siten, ettei Tuittulan yksityistien varrella sijaitsevien kiinteistöjen asukkaille aiheudu nykyiseen tilanteeseen verrattuna kohtuutonta haittaa. Erityisesti lannan kuljetus on hoidettava niin, ettei siitä aiheudu pöly- tai hajuhaittaa. Liikennettä on mahdollisuuksien mukaan ohjattava pois Tuittulan yksityistieltä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

11. Lannan varastoinnissa ja levityksessä tulee noudattaa maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamista koskevan valtioneuvoston asetuksen (931/2000) määräyksiä ellei lupamääräyksissä jäljempänä muuta vaadita.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

13. Lantaa levitettäessä on talousvesikaivojen ympärille jätettävä vähintään 30 metriä leveä suoja-alue ja vesistöjen sekä valtaojien varsille vähintään kymmenen metriä leveät suoja-alueet, joille ei levitetä lantaa.

14. Lannan levitys I ja II luokan pohjavesialueille on kielletty.

15. Lannan levitysajankohtaa valittaessa tulee ottaa huomioon ympäristöviihtyvyystekijät ja naapurustolle aiheutuva hajuhaitta. Lannan levitystä tulee välttää yleisinä pyhä- ja juhlapäivinä. Toiminnanharjoittajan tulee laatia vuosittain lannan levityssuunnitelma ja tiedottaa lannan levityksestä ennen työn aloittamista. Lannan levityssuunnitelma ja mahdollisesti muuttuneet lannan vastaanottosopimukset tulee toimittaa Hämeen ympäristökeskukseen hyväksyttäväksi ennen levityksen aloittamista, kuitenkin viimeistään 30.4. mennessä.

16. Toiminnanharjoittajan on tiedotettava lannan vastaanottosopimuksen tehneille ja uusia sopimuksia tekeville, että lantaa vastaanottavien tilojen tulee varastoida ja levittää lantaa määräysten 11 - 15 mukaisesti.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Suunnitelman mukaan sikala toimii lietelantajärjestelmällä ja liete kompostoidaan ilmastamalla. Sikalan ulkopuolella sijaitsevien lietesäiliöiden yhteenlaskettu tilavuus tulee suunnitelmien mukaan olemaan noin 6 300m

. Sikalan lietesäiliöt täytetään alta päin. Sikalassa syntyy lantaa laskennallisesti noin 6 250 m

vuodessa ja se levitetään sopimuspelloille, joita on käytettävissä 474,2 ha. Lietelanta levitetään peltoon letkulevittimellä.

Ympäristökeskus on katsonut, että kun toimintaa harjoitetaan päätöksessä esitetyllä tavalla ja noudatetaan annettuja määräyksiä, toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset sekä ne vaatimukset, jotka luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla on säädetty.

Toimittaessa päätöksen mukaisesti eläinsuojan toiminnasta ei aiheudu terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, maaperän tai pohjaveden pilaantumista, erityistä luonnonolosuhteiden huonontumista, vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella eikä eräistä naapuruussuhteista annetussa laissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Määräyksiä annettaessa on otettu huomioon toiminnan aiheuttama pilaantumisen todennäköisyys ja onnettomuusriski.

Hakemukseen liitetyissä suunnitelmissa on esitetty käytettäväksi sellaisia menetelmiä, joista on hyviä käytännön kokemuksia ja jotka on taloudellisesti mahdollisia toteuttaa. Tällaisia ovat muun muassa lietesäiliöiden täyttäminen alta päin, lietteen ilmastus ja lietteen levitys kasvustoon letkulevitintä käyttäen. Hakemuksen suunnitelmat ja lupamääräykset huomioon ottaen voidaan laitoksen toiminnan arvioida olevan tämänhetkisen parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaista.

Päätös on määrätty olemaan voimassa toistaiseksi. Toiminnan olennainen muuttaminen edellyttää uutta lupaa. Toiminnanharjoittajan tulee 31.3.2009 mennessä tehdä uusi hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi.

Päätöksessä on lisäksi määrätty, että toiminta voidaan aloittaa lupapäätöstä noudattaen muutoksenhausta huolimatta 40 000 markan suuruista vakuutta vastaan.

Vaasan hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on, valitukset enemmälti hyläten, poistanut lupamääräykset 11, 13 ja 14 sekä muuttanut lupamääräyksiä 5, 7, 15 ja 16.

Muutetussa muodossa lupamääräykset 5, 7, 15 ja 16 kuuluvat seuraavasti:

5. Eläinten pito, sikalan ilmanvaihto sekä lannan käsittely ja varastointi on järjestettävä ja hoidettava siten, ettei toiminnasta sikalakiinteistöllä aiheudu kohtuutonta hajuhaittaa lähimmissä häiriintyvissä kohteissa. Mikäli toiminnanharjoittajan suorittamista toimenpiteistä huolimatta kiellettyjä hajuhaittoja ilmenee, hajuhaitta on arvioitava ja hajuhaitan torjuntaa on tehostettava Hämeen ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla.

7. Sikalakiinteistölle tapahtuva liikenne on järjestettävä siten, ettei Tuittulan yksityistien varrella sijaitsevien kiinteistöjen asukkaille aiheudu nykyiseen tilanteeseen verrattuna kohtuutonta haittaa. Erityisesti lannan kuljetus on hoidettava niin, ettei siitä aiheudu kohtuutonta pöly- tai hajuhaittaa. Liikennettä on mahdollisuuksien mukaan ohjattava pois Tuittulan yksityistieltä.

15. Sikalakiinteistöllä muodostuvaa lantaa ei saa käsitellä hallitsemattomasti tai siten, että siitä aiheutuu vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Lannan levityssuunnitelma ja mahdollisesti muuttuneet lannan vastaanottosopimukset tulee toimittaa Hämeen ympäristökeskukseen hyväksyttäväksi vuosittain ennen levityksen aloittamista, kuitenkin viimeistään 30.4. Suunnitelmassa on oltava muun muassa selvitykset lannan levitysalueiden sijainnista, pohjavesien, vesistöjen ja talousvesikaivojen suojaamiseksi tarpeellisista suojavyöhykkeistä, lannanlevitysmenetelmästä, lannan levitysajankohdasta sekä naapurustolle aiheutuvan hajuhaitan vähentämiseksi tarpeellisista toimenpiteistä.

16. Toiminnan harjoittajan on tiedotettava lannan vastaanottosopimuksen tehneille ja uusia sopimuksia tekeville lannan levityssuunnitelman sisällöstä tarpeellisilta osin.

Hallinto-oikeuden päätöksen perustelut:

Luvan myöntäminen

Sikala sijaitsee haja-asutusalueella, joka asiakirjojen mukaan on kaavoitettu maatalousmaaksi. Sikala ei sijaitse tärkeällä pohjavesialueella eikä asutuksen välittömässä läheisyydessä. Lähin häiriintyvä kohde on noin kilometrin päässä. Sikalan sijoituspaikkaa ei ole pidettävä ympäristönsuojelulain vastaisena. Lupamääräykset huomioon ottaen edellytykset ympäristöluvan myöntämiselle ovat täyttyneet.

Kohtuuton rasitus haju- ja pölyhaittana (Lupamääräykset 5 ja 7)

Sikalakiinteistölle tapahtuvasta liikennöinnistä merkittävin haitta aiheutuu lietteen levityksen aikana. Lannan kuljetuksesta voi aiheutua tällöin haju- ja pölyhaittoja. Lupamääräyksen 12 mukaan lannan kuormaus ja kuljetus on hoidettava niin, ettei lantaa pääse ympäristöön. Hallinto-oikeuden tarkastuksella hakijalta saadun tiedon mukaan lietelanta kuljetetaan tiiviissä säiliöissä, eikä pyörien mukana pääse kulkeutumaan lietettä tielle, koska kuljetukseen ei käytetä samaa kalustoa kuin lannanlevitykseen. Saadun selvityksen mukaan kuljetukset ovat siten järjestettävissä, ettei niistä lupamääräyksen 7 mukaisesti aiheudu kohtuutonta pöly- ja hajuhaittaa.

Hallinto-oikeuden tarkastuksella ympäristökeskuksen edustaja ilmoitti, että lupaehdoissa 5 ja 7 on tarkoitettu estää kohtuuttoman rasituksen syntyminen. Hallinto-oikeus on edellä mainituin perustein katsonut tarpeelliseksi muuttaa lupamääräykset 5 ja 7 vastaamaan lain tarkoitusta.

Lannan levitys (Poistetut lupamääräykset)

Eläinsuoja, joka on tarkoitettu vähintään 60 täysikasvuiselle emakolle, tarvitsee toimintaansa

ympäristöluvan. Toiminnalla tarkoitetaan ympäristölupaa käsiteltäessä ympäristönsuojeluasetuksen 2 §:n mukaan toimintakokonaisuutta, joka muodostuu pääasiallisesta toiminnasta ja samalle toiminta-alueelle sijoitetuista, sitä palvelevista toiminnoista, jos ne muodostavat teknisesti ja tuotannollisesti kokonaisuuden, jonka ympäristövaikutuksia tai jätehuoltoa on tarpeen tarkastella yhdessä. Ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset muun muassa jätteistä sekä niiden synnyn ja haitallisuuden vähentämisestä.

Eläinlanta on eläinsuojatoiminnassa syntyvää jätelaissa tarkoitettua jätettä, johon sovelletaan jätelakia. Lisäksi lannan käyttöä maanparannusaineena säätelee valtioneuvoston asetus maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta.

Eläintenpidosta syntyvän lannan levitys voi ympäristönsuojeluasetuksen 4 §:n 1 momentin 3 kohta huomioon ottaen olla erikseen luvanvaraista vain milloin siitä aiheutuu ympäristönsuojelulain 28 §:n 2 momentin 1, 2 tai 3 kohdassa tarkoitettua vesistön, uoman tai altaan pilaantumista tahi eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Ottaen huomioon edellä mainitut säännökset ja se, että levityspellot sijoittuvat tarvittavan suuren peltoalan vuoksi enimmäkseen etäälle eläinsuojasta, hallinto-oikeus katsoo, että eläinsuojan pitoon liittyvästä lannan levityksestä aiheutuvien haittojen tutkiminen ja tarvittavien lupamääräysten antaminen ei pääsääntöisesti kuulu eläinsuojaa koskevan ympäristöluvan yhteyteen.

Ympäristölupapäätös koskee eläinsuojan pitoa Tammisen tilalla RN:o 1:9. Toiminnanharjoittajana on osakeyhtiö, joka ei omista peltoja. Toiminnassa syntyvä lanta levitetään sopimuspelloille, joiden omistaja on sitoutunut määräajan ottamaan vastaan lietelantaa pelloille levitettäväksi. Ympäristölupahakemukseen sopimuksia on liitetty 13 kappaletta. Sopimukset ovat määräaikaisia, ja lisäksi pellonomistajilla on halutessaan oikeus sanoa sopimus irti. Peltopalstat sijaitsevat eri puolilla Hauhon kuntaa sekä osin Rengon kunnassa.

Hallinto-oikeus toteaa, ettei hakijalla ole sikalan toiminta-alueella (sikalan toimintapaikalla tai sen läheisyydessä) peltoja, joiden osalta olisi tullut ilmi lannan levityksen luvan tarpeeseen johtavia syitä tai muutenkaan tarvetta antaa hakijalle lannan levityksestä lupamääräyksiä. Lannan levitys sikalan toiminta-alueen ulkopuolelle ja varsinkin sopimuspelloille ei muodosta sellaista toiminnallista yhteyttä eläinsuojan kanssa, että eläinsuojan ympäristöluvassa voitaisiin antaa tältä osin lupamääräyksiä muutoin kuin lupamääräyksessä 15 esitetyllä tavalla. Näin ollen lannan levitys on käsiteltävä muutoin valvonta-asiana ja tarvittaessa erillisenä lupa-asiana. Näillä perusteilla hallinto-oikeus on poistanut lupamääräykset 11, 13 ja 14.

Lannan levitys on poistettujen lupamääräysten kohtien lisäksi otettu ympäristöluvassa huomioon määräämällä peltoalan vähimmäismäärä, joka luvan saajalla tulee olla aina käytettävissä lannan levittämiseen. Tämän lisäksi toiminnanharjoittajalle on lupamääräyksissä asetettu velvollisuus esittää lannan levityssuunnitelma vuosittain ympäristökeskuksen hyväksyttäväksi sekä velvollisuus tiedottaa sopimuspeltojen omistajille tai haltijoille lannan levityssuunnitelman sisältämistä ympäristöhaittoja vähentävistä toimista tarpeellisin osin. Lannan levityssuunnitelmalla varmistetaan, että lietelannan tuottaja huolehtii jätelain mukaisesti riittävässä määrin siitä, ettei jätteestä tai jätehuollosta, tässä tapauksessa lannan levittämisestä aiheudu vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Määrättyjä lupamääräyksiä on pidettävä riittävinä ja valvonnan kannalta tarpeellisina.

Hämeen ympäristökeskuksella on ympäristölupapäätöksestä huolimatta valvontaviranomaisena mahdollisuus puuttua toimintaan, joka ei täytä ympäristönsuojelulain tai jätelain säännöksiä taikka ei noudata nitraattiasetusta, vaikka toiminta ei olisikaan ympäristönsuojelulain mukaan luvanvaraista.

Liikenne

Asiakirjojen mukaan liikenne sikalakiinteistölle kulkee pääosin Tuittulan yksityistien ja Mäyränkorven metsäautotien kautta. Tuittulantien osuus on noin kilometrin mittainen ja sen varrella on Tuittulan kyläkeskittymä, asuin- ja lomakiinteistöjä. Asiakirjojen mukaan liikennettä ei ole tarkoitus järjestää Tuittulantien kautta Metsäkulmantielle. Liikenteestä ei siten aiheudu haittaa Tuittulantiellä välillä Mäyränkorventie - Metsäkulmantie, joten tätä tieosuutta koskevien vaatimusten hyväksymiselle ei ole perusteita.

Tarkastuksella tehtyjen havaintojen mukaan Tuittulantie on kapea ja se kulkee kyläkeskittymän läpi läheltä asuinrakennuksia. Tietä on tarkoitus käyttää muun ohessa lietelannan kuljetuksiin. Ottaen huomioon kuljetusten määrän ja laadun sekä tien kapeuden ja asuintalojen sijainnin tiehen nähden ympäristöluvassa on ollut perusteltua antaa määräyksiä liikennejärjestelyistä. Lupamääräykset huomioon ottaen liikenteestä ei aiheudu ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentissa tarkoitettuja seurauksia.

Jäteasetuksen 7 §:n mukaan jätteiden kuormaus ja kuljetus on järjestettävä siten, että niistä aiheutuva melu ja muu häiriö ympäristölle jäävät mahdollisimman vähäisiksi. Jätteitä kuljetettaessa on varmistuttava, ettei jätteitä pääse ympäristöön kuormauksen ja kuljetuksen aikana. Tämän vuoksi ympäristöluvassa on tullut antaa lannan kuormausta ja kuljetusta koskeva lupamääräys 12.

Muut vaatimukset

Ympäristölupa on myönnetty eläinsuojalle, johon saa sijoittaa enintään 850 emakkoa porsaineen ja 100 lihasikaa tai siitoseläintä. Luvan määräysten mukaan eläinmääriä voidaan muuttaa mutta vain edellyttäen, että sikalan lannantuotanto ei ylitä edellä mainittujen eläinmäärien yhteistä lannantuotantoa. Toiminnan laajentaminen niin, että edellä mainittu lannantuotto ylittyy, ei myönnetyn luvan nojalla ole mahdollista. Lupaehdon 28 mukaan mahdollisista häiriötilanteista on ilmoitettava välittömästi Hauhon kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle ja Hämeen ympäristökeskukselle.

Lupaehdoissa määrättyä kaivojen tarkkailuvelvoitetta on pidettävä riittävänä. Lupaehtojen mukainen toiminta ei aiheuta tautivaaraa.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet:

Ympäristönsuojelulain 28 §, 43 §:n 1 momentin 2 kohta ja 45 §

Ympäristönsuojeluasetuksen 1 §:n 1 momentin 11 a kohta, 2 § ja 4 §:n 1 momentin 3 kohta

Jätelain 6 ja 9 §

Jäteasetuksen 7 §:n 2 momentti

Eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:

A

on vaatinut hallinto-oikeuden ja ympäristökeskuksen päätösten kumoamista ja hakemuksen hylkäämistä.

A on lausunut muun muassa, ettei kysymyksessä oleva hanke sovi sijoitettavaksi Tuittulan kylään. Sijoituspaikka on valuma-alueella ja Hauhon kunnan tarpeisiin varatulla pohjavesialueella. Hanke vaarantaa vesien tilan. Lannan levityksestä pohjavesialueille ei ole esitetty selvitystä. Alueella on lähteitä, joista osa on suojeltu ja joista A:kin saa veden talouteensa. Kaivon vedessä on todettu olevan muun muassa nitraatteja. A joutuu pitämään pumpun koko ajan auki, jotta vesi vaihtuu. Maaston muodot alueella ovat sellaiset, että huolimatta ilmanvaihdosta laitoksen tuottamat ammoniakki- ja rikkipäästöt leviävät koko kylään ja laajemmallekin. Häiriötekijöitä ei ole selvitetty. Sikala tulee sijoitettavaksi liian lähelle alueella olevaa ampumarataa. Porsas Oy:llä ei ole oikeutta Tammisen tilan oikeuksiin.

Ympäristökeskus

on vaatinut hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista siltä osin kuin hallinto-oikeus on poistanut lupamääräykset 11, 13 ja 14 sekä muuttanut lupamääräyksiä 15 ja 16 ja asian saattamista noilta osin ympäristökeskuksen päätöksen varaan.

Perusteiksi vaatimuksilleen ympäristökeskus on lausunut seuraavaa:

Jätehuoltomääräykset ja luvan myöntämisen edellytykset

Hallinto-oikeus on poistanut lannan levitystä koskevat lupamääräykset. Perustelun mukaan lannan levityksestä aiheutuvien haittojen tutkiminen ja tarvittavien lupamääräysten antaminen ei pääsääntöisesti kuulu eläinsuojaa koskevan luvan yhteyteen. Lannan levitys sikalan toiminta-alueen ulkopuolelle ja varsinkin sopimuspelloille ei muodosta sellaista toiminnallista yhteyttä eläinsuojan kanssa, että lupamääräyksiä voitaisiin antaa.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n mukaisesti ympäristöluvan myöntämisen edellytyksenä muun ohella on, ettei toiminnasta, asetetut lupamääräykset huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa: terveyshaittaa, 7 §:n (maaperän pilaamiskielto) ja 8 §:n (pohjaveden pilaamiskielto) mukaista kiellettyä seurausta, vedenhankinnan vaarantumista toiminnan vaikutusalueella tai kohtuutonta haittaa naapureille. Lisäksi ympäristönsuojelulain 45 §:n mukaan ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset jätteistä ja jätehuollosta. Jätelain 6 §:n mukaan jätteestä tai jätehuollosta ei saa aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.

Myös eläinsuojaa koskevassa lupaharkinnassa on tutkittava toimintaa harjoitettaessa syntyvien jätteiden käsittelyn asianmukaisuus. Lupapäätöksessä on annettava jätehuoltoa koskevat, haittojen ehkäisemiseksi tarpeelliset lupamääräykset. Eläinten pidosta syntyvä virtsa, lietelanta ja lanta ovat jätelain 3 §:n mukaista jätettä. Lannan levittäminen lannoitteeksi on jäteasetuksen mukaista jätteen hyötykäyttöä. Sillä seikalla, että ympäristönsuojeluasetuksen 4 §:n mukaan itsenäisenä toimintana lannan hyödyntämistä ei lueta luvanvaraiseksi jätteen käsittelytoiminnaksi, ei ole merkitystä arvioitaessa luvanvaraiseen eläinsuojaan liittyvien lannan levitysmääräysten antamismahdollisuutta ja tarpeellisuutta.

Nykyinen käytäntö

Ympäristöministeriö on vahvistanut tulkinnan, jonka mukaan lannan levittämisestä voidaan antaa määräyksiä ympäristöluvassa. Ministeriön kirjeessä 18.3.2002 (YM4/401/2002) todetaan, että kotieläinsuojia koskevassa ympäristöluvassa voidaan antaa määräyksiä lannan levityksestä, jos levityspaikka sijaitsee tärkeällä tai muulla vedenhankintaan soveltuvalla pohjavesialueella. Kirjeen liitteenä olevassa malliluvassa on esimerkki lannan levityksen rajoittamista koskevasta lupamääräyksestä. Ympäristöministeriön esittämä tulkinta ei sinänsä ole poikkeuksellinen, sillä vakiintuneen hallintokäytännön mukaan ympäristöluvissa on tarpeen mukaan annettu lannan levittämiseen liittyviä lupamääräyksiä. Vallitsevaa käytäntöä ei ole syytä muuttaa.

Lannan levittämisen paikka ja muoto

Jätehuoltoa koskevan lupamääräyksen antamisen kannalta ei ole merkitystä sillä, sijaitsevatko lannan levitykseen tarkoitetut pellot puheena olevan eläinsuojan läheisyydessä vai kauempana. Kummassakin tapauksessa lupamääräyksillä pyritään todellisen haitan syntymisen ehkäisemiseen.

Jätehuoltoa koskevan määräyksen antamisen kannalta ei ole merkitystä myöskään sillä, ovatko lannan levitykseen tarkoitetut pellot toiminnanharjoittajan omistuksessa vai tapahtuuko levitys niin sanotuille sopimuspelloille. Jätehuollon asianmukaisuuden vaatimuksen tulee täyttyä molemmissa tapauksissa. Merkitystä ei ole myöskään sillä, tapahtuuko lannan levittäminen toiminnanharjoittajan omana työnä vai alihankkijan toimesta. Molemmissa tapauksissa eläinsuojan pitäjä on vastuullinen toiminnanharjoittaja.

Jätelain 6 ja 12 §:n mukaan jätteen haltijan on huolehdittava jätteen hyödyntämisen tai käsittelyn järjestämisestä. Näin ollen eläinsuojan pitäjä on vastuussa toiminnassaan syntyvän jätteen asianmukaisesta käsittelystä tai sen luovuttamisesta asianmukaiselle vastaanottajalle. Tämä asianmukaisuus tulee varmistaa tarvittaessa lupamääräyksillä. Kysymyksessä olevassa lupapäätöksessä lannan levitystä koskevat lupamääräykset ovat tarpeellisia ohjaamaan vuosittaisen lannanlevityssuunnitelman laatimista. Suunnitelman hyväksymismenettelyssä on kyse lupamääräyksen täsmentämisestä.

Laitoskokonaisuuden määrittely

Ratkaisunsa perusteluissa hallinto-oikeus on maininnut toimintakokonaisuus-käsitteen virheellisessä yhteydessä. Laitoskokonaisuuden ja toimintakokonaisuuden käsitteet tulee pitää erillään. Laitoskokonaisuus-käsitteellä on eri merkitys kuin ympäristönsuojeluasetuksen 2 §:ssä mainitulla toimintakokonaisuudella, jota viimeksi mainittua ei voida soveltaa kysymyksessä olevaan lannan levitykseen ja eläinsuojaan. Laitoskokonaisuus liittyy tuotantotoiminnan funktionaaliseen määrittelyyn. Tämä tuotannollinen kokonaisuus kuuluu laitoksen lupaharkinnan piiriin. Laitoksen jätehuoltoa on pidettävä olennaisena osana laitoksen toimintaa. Se on laitoksen toiminnan (laitoskokonaisuuden) yksi osa-alue ja muodostaa eläinsuojien ympäristöongelmien keskeisen kysymyksen.

B asiakumppaneineen

on vaatinut hankkeen eteenpäin viemisen välitöntä pysäyttämistä. Toissijaisesti he ovat vaatineet vakuuden korottamista.

B asiakumppaneineen on lausunut muun muassa, että hallinto-oikeuden päätöksen mukaan etäisyyden laitoksesta ylittäessä kaksi kilometriä ei valitusoikeutta ole. Laissa ei valitusoikeudelle tuollaista edellytystä säädetä. Vaikka laitoksen poistohormit varustetaan diffuusereilla ja haju ammutaan ilmaan, lukuisat harjut ohjaavat hajun kylän alueelle.

Valituksissa on tuotu esiin ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tarpeellisuus. Hallinto-oikeus ei ole kuitenkaan ottanut arviointimenettelyn tarpeellisuuteen kantaa, vaikka kysymyksessä olevan tontin vieressä on entuudestaan 1 000 lihasian sikala. Sillä ja kysymyksessä olevalla hankkeella on yksi yhteinen osakas. Laitosten yhteisvaikutus tulee ottaa huomioon. Kun hankkeeseen ei ole edellytetty sovellettavan ympäristövaikutusten arviointimenettelyä, on mahdollista, että alueelle rakennetaan vuosittain uusi samansuuruinen sikala.

Hallinto-oikeuden ratkaisu on merkillinen myös siltä osin kuin siinä on katsottu, etteivät lannan levityksestä aiheutuvien haittojen tutkiminen ja tarvittavien lupamääräysten antaminen kuulu eläinsuojaa koskevan ympäristöluvan yhteyteen. Kuitenkin vaatimuksia on helpotettu Porsas Oy:n eduksi.

Lupaa myönnettäessä ei ole edellytetty parasta mahdollista tekniikkaa. Parasta mahdollista tekniikkaa on lannan polttaminen biokaasuksi.

B

on täydentänyt valitustaan ja tässä yhteydessä vedonnut muun muassa siihen, etteivät laitoksen edellyttämät kuljetukset ole pölyhaitan estämisen kannalta ja muutoinkaan asianmukaisesti järjestettävissä kysymyksessä olevalta paikalta. Vaikka etäisyys sikalasta B:n kiinteistöön on linnuntietä noin kilometri, haju pääsee leviämään vapaasti, koska metsä on suurelta osin hakattu. Kiinteistöjen arvo laskee edelleen. Hakija voi sijoittaa sikalan paikkaan, jossa se ei ole haitaksi ihmisille tai vaaraksi luonnolle ja johon on paremmat kulkuyhteydet. Kasvatussikalan läheisyys ei puolla kysymyksessä olevaa sijoitusratkaisua, sillä siihen tulisi vain osa vuosittain noin 3 000 siasta. Ja vaikka laitokset olisivat vain 50 - 100 metrin päässä toisistaan, olisi eläimet taudinvaaran vuoksi kuitenkin kuljetettava autolla.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:

Ympäristökeskus

on antanut lausunnon. Ympäristönsuojelulaissa edellytetään käytettävän parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Ympäristöluvassa edellytetty tekniikka on tällä hetkellä parasta käyttökelpoista ja toimintavarmaa tekniikkaa. Luvan mukaan toiminnanharjoittajan on otettava käyttöön uutta käyttökelpoista tekniikkaa, jos se vähentää ympäristön pilaantumisen vaaraa. Toiminnanharjoittajan on myös toimitettava selvitys lannan käsittelyn tehostamisesta ja levityksen aikaisen hajuhaitan vähentämismahdollisuuksista. Yhtenä vaihtoehtona selvitetään biokaasulaitoksen rakentamista.

Luvassa ei vaadita biosuodattimia eikä -pesureita, koska ilman vaihtaminen suodattimien ja pesureiden läpi on vaikeaa suurten ilmamäärien, ilman kosteuden ja pölypitoisuuden takia. Huonosti toimiva ilmanvaihto vaarantaa eläinten terveyden. Pesurit ovat myös hygienian kannalta ongelmallisia. Ilmanvaihdonkin osalta on otettava käyttöön parasta käyttökelpoista tekniikkaa ja toimivaa tekniikkaa sitä mukaa kuin sellaista on saatavilla.

Luvassa edellytetään, että toiminnasta sikalakiinteistöllä ei saa aiheutua kohtuutonta hajuhaittaa. Jos hajuhaittaa ilmenee, toiminnanharjoittajan on ryhdyttävä hajuhaitan poistoon tähtääviin toimenpiteisiin. Haitan poistamiseksi voidaan joutua soveltamaan parasta käyttökelpoista tekniikkaa edistyneempää ja kalliimpaa tekniikkaa.

Porsas Oy:n emakkosikalan ja sen vieressä sijaitsevan X Maatalousyhtymän 1 028 lihasian sikalan läheisyys toisiinsa nähden on otettu lupaharkinnassa huomioon. Maatalousyhtymä on tehnyt ympäristönsuojelulainsäädännön voimaanpanosta annetun lain 6 §:n mukaisen ilmoituksen. Ellei toiminta kokonaisuutena arvioituna olennaisilta osin täytä uuden lain vaatimuksia, ympäristökeskuksen tulee ympäristönsuojelulainsäädännön voimaanpanosta annetun lain 7 §:n perusteella määrätä toiminnanharjoittaja hakemaan uutta, ympäristönsuojelulain mukaista ympäristölupaa. Asian käsittely ympäristökeskuksessa on kesken.

Tuittulan Pekoni Oy

-nimisenä tällä välin perustettu yhtiö (aikaisemmin Porsas Oy, perustettava yhtiö) on antanut selityksen. Yhtiö on vaatinut, että B:n asiakumppaneineen tekemä valitus jätetään tutkimatta siltä osin kuin se koskee ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tarpeellisuutta ja vakuuden määrää tai toissijaisesti hylätään ja että B:n valitusta täydentäessään esittämät vaatimukset jätetään tutkimatta. Muilta osin yhtiö on vaatinut mainitun ja kahden muun korkeimmalle hallinto-oikeudelle tehdyn valituksen hylkäämistä. Lisäksi yhtiö on vaatinut, että valittajat velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa laillisine korkoineen.

Ympäristökeskuksen valituksen johdosta yhtiö on lausunut muun muassa, että

ympäristönsuojeluasetuksen perustelumuistion mukaan lannan levitys pellolle ei kuulu luvanvaraiseen toimintaan. Ympäristönsuojelulain valmistelun aikana Suomessa ei juurikaan tunnettu lannan levittämistä itsenäisenä toimintana, koska perinteisesti eläinten kasvattamisesta syntynyt lanta on levitetty omille pelloille. Lannan levittäminen on liittynyt tiiviisti eläinten pitoon. Lannan levittäminen itsenäisenä toimintana voisi tarkoittaa lannan ostamista ja tämän ostetun lannan levittämistä. Tämä periaate ei kuitenkaan saa tukea laista eikä lainvalmistelutöistä.

Lanta ei ole jätettä. Lanta on orgaaninen tuote, jolla on ravinnearvoa kasveille. 1950-luvulta lähtien lantaa on korvattu kemiallisilla lannoitteilla. Ennen kemiallisten lannoitteiden kehittymistä maanviljelyn elinehto oli lannan saanti; viljely oli mahdollista siinä määrin kuin oma lannantuotanto salli. Edelleen lanta käytetään tarkkaan hyväksi ja lannan hyöty viljelyssä on kiistaton. Pääravinteiden lisäksi lannassa on runsaasti hivenravinteita ja orgaanista ainesta, joka on maaperän rakenteelle tärkeää. Koska lanta ei ole jätettä, jätelain perusteella ei voida antaa määräyksiä lannan levittämisestä. Myöskään sillä, onko kysymyksessä yksityishenkilö vai oikeushenkilö tai minkä kokoisesta toiminnasta on kyse, ei ole merkitystä lannanlevityskysymyksessä, koska nitraattidirektiivi ja ympäristötuen ehdot koskevat kaikkia.

Jätelain periaatteisiin kuuluu jätteen hyödyntäminen. Lannan hyödyntämistä ja hyväksikäyttöä maanparannusaineena säännellään valtioneuvoston asetuksella maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta (931/2000). Ympäristöluvassa ei enää erikseen tule olla jätelain perusteella lupamääräyksiä, koska jätelain edellyttämä jätteen hyödyntäminen on erikseen tarkemmin säännelty mainitulla asetuksella. Lannan levittämistä koskevat säännökset perustuvat nitraattidirektiiviin, joka velvoittaa Suomea Euroopan unionin jäsenvaltiona. Nitraattidirektiivillä on siten jo ennen ympäristönsuojelulakia säännelty lannan levittäminen. Ympäristönsuojelulain valmistelussa lannan levitys on rajattu pois ympäristöluvasta.

Ympäristönsuojelulain 45 §:n mukaan ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset jätteistä ja jätehuollosta. Kysymyksessä olevassa ympäristöluvassa näitä määräyksiä ovat kohdat 1-24, pois lukien hallinto-oikeuden kumoamat kohdat 11, 13 ja 14. Jätehuollosta on siten muilta osin annettu varsin kattavia ja yksityiskohtaisia määräyksiä ja jätelain tavoitteet on toteutettu.

Ympäristöministeriön kirjeessä korostetaan, että lannanlevitysmääräyksiä voidaan antaa, jos toiminta sijaitsee tärkeällä pohjavesialueella. Tällöin määräykset perustuvat tärkeän pohjavesialueen suojeluun, josta nyt ei kuitenkaan ole kysymys. Pohjavesialuetta koskevaa erillistä määräystä ei tule tulkita koskemaan kaikkia alueita.

Tapauksessa, jota korkeimman hallinto-oikeuden päätös 6.2.2002 taltionumero 248 koskee, tekniseen ja tuotannolliseen kokonaisuuteen katsottiin kuuluvan aivan lähimpien peltojen, minkä vuoksi lannan levittämisestä voitiin antaa tarkempia määräyksiä. Tässä tapauksessa pellot eivät sijaitse sikalan lähialueella.

Ympäristönsuojelulain tai jätelain perusteella ympäristöluvassa ei voida antaa lannan levitystä koskevia määräyksiä.

Siltä osin kuin ympäristökeskuksen vaatimukset perustuvat pohjavesien suojeluun valvontakysymyksenä, niin asiat eivät kuulu ympäristölupaan. Ympäristöluvassa voidaan velvoittaa antamaan valvonnan kannalta tarpeellisia tietoja, niin kuin lupamääräyksin 24-29 on tehty, mutta varsinainen valvonta ja sen toteuttaminen on valvontaviranomaisen tehtävänä ympäristönsuojelulain 13 luvun mukaisesti.

Ympäristökeskus ei ole perustellut ympäristönsuojelulain 42 §:n mukaisesti, että lannan levittämistä koskevat lupamääräykset olisivat tarpeen. Ympäristökeskuksen esittämät perustelut on jo otettu nitraattiasetuksessa huomioon.

Eläinsuojan toiminnassa on kyse eläinten pidosta eläinsuojassa. Lannan käsittelyn osalta on kyse lannan asianmukaisesta varastoinnista eläinsuojan alueella. Jätehuolto on olennainen osa laitoksen toimintaa ja toiminnanharjoittaja huolehtii lannan asianmukaisesta käsittelystä kunnes luovuttaa sen asianmukaiselle vastaanottajalle.

B:n ja hänen asiakumppaniensa valituksen johdosta yhtiö on lausunut muun muassa, että ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltaminen ei ole ollut esillä näiden hallinto-oikeudelle tekemässä valituksessa tai hallinto-oikeuden päätöksessä. Myöskään vaatimuksia vakuuden suuruudesta valittajat eivät ole esittäneet aikaisemmin.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamisen tarpeellisuudesta antamassaan lausunnossa ympäristöministeriö totesi, että hanke todennäköisesti ei aiheuta sellaisia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia, joita tarkoitetaan ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain 4 §:n 2 momentissa. Näin ollen ympäristövaikutusten arviointimenettelyä ei tarvitse soveltaa. Ministeriö totesi, että alue on harvaan asuttua maaseutua, välittömässä läheisyydessä ei ole asutusta, peltoalaa on riittävästi, yhtiön suunnitelmista on tehty ympäristöhaittoja koskevia arvioita ja alueella jo oleva viljely ja

eläintenpito eivät yhdessäkään asianmukaisesti hoidettuina todennäköisesti aiheuta merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia.

Vakuuden määrä perustuu lupaviranomaisen harkintaan.

Lupamääräyksen 17 mukaan toiminnanharjoittajan on seurattava uuden käyttökelpoisen tekniikan kehittymistä ja otettava sitä soveltuvin osin käyttöön jatkossa. Lupapäätöksessä ja hakemukseen liittyvissä suunnitelmissa on noudatettu parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimusta.

Biokaasulaitos ei ole tällä hetkellä parhaan käyttökelpoisen ja teknisesti ja taloudellisesti

toteuttamiskelpoisen tekniikan mukaista. Suomessa ei ole vielä saatavilla tarkoitukseen sopivaa, toiminnallisesti varmaa ja taloudellisesti toteuttamiskelpoista laitosta, joten ympäristöluvassa ei voida velvoittaa biokaasulaitoksen käyttöön. Myöhemmin tekniikan kehittyessä tämä saattaa tulla mahdolliseksi.

Niistä, joiden valitus on jätetty hallinto-oikeuden päätöksellä tutkimatta, vain Y on valittanut korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Y asumiseen tai etuun sikalan rakentaminen ei vaikuta, koska hän asuu yli kahden kilometrin päässä sikalasta. Lähin valittajista asuu 800 - 900 metrin päässä sikalasta ja muut yli kilometrin päässä. Sikalan haju ei ulotu valittajien kiinteistöille niin, että se aiheuttaisi heille kohtuutonta rasitusta. B:llä on pihamaallaan vuohia ja pihapiirissään eläinsuoja näitä varten.

A:n valituksen johdosta yhtiö on lausunut muun muassa, että hanke ei loukkaa kylän tai kunnan historiaa eikä tuhoa historiallisia tai kulttuurihistoriallisia arvoja. Valuma-alueet on tutkittu lupahakemuksen yhteydessä. Sikala ei sijaitse pohjavesialueella eikä pohjavesien kannalta tärkeällä alueella. Sikalan ilmanvaihto aiheuttaa hajua, mutta käytettäessä parasta käyttökelpoista tekniikkaa ja puhallettaessa ilma korkealle hajua aiheuttavat ainesosat leviävät laajalle eivätkä aiheuta kohtuutonta haittaa naapureille tai kyläläisille. A asuu yli kahden kilometrin päässä sikalasta.

B asiakumppaneineen

on antanut vastaselityksen.

Ympäristökeskus

on antanut vastaselityksen. Ympäristökeskuksen mukaan toiminnanharjoittaja on lupamenettelyn aikana ilmoittanut, että lannan kuljetuksen ja levityksen sopimuspelloille hoitaa sikalayhtiö tai sen aliurakoitsija. Lantaa vastaanottavat tilat ovat viljanviljelytiloja, joilla ei itsellään ole lannan kuljetukseen ja levitykseen tarvittavaa kalustoa. Kysymyksessä olevassa tapauksessa sikalayhtiö on lannan kuljetuksesta ja levityksestä vastaava toiminnanharjoittaja. Jätettä ei luovuteta erilliselle jätteen vastaanottajalle. Vastuuta jätteestä ei poista se, että käytännössä jätehuollon hoitaa aliurakoitsija.

Ellei virtsan ja lannan levitystä säänneltäisi eläinsuojatoiminnan ympäristöluvan yhteydessä, pitäisi noiden jätejakeiden hyödyntäminen säännellä erillisellä ympäristöluvalla tai kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen antamalla määräyksellä, mitä käytäntöä ei voida pitää kokonaisuuden kannalta perusteltuna.

Kysymyksessä olevan eläinsuojan ympäristössä sijaitsee pohjavesialueita, jotka on luokiteltu

vedenhankinnan kannalta tärkeiksi. Jotta pohjaveden laatu noilla alueilla turvattaisiin, lannanlevitystä on tarpeen rajoittaa.

Levitysalan riittävyyden lisäksi eläinsuojaa koskevassa ympäristöluvassa on varmistettava, että pellot soveltuvat sijainniltaan ja muilta ominaisuuksiltaan lannan levitykseen ja että levityksen ajankohta ja levitystä koskevat menettelytavat on suunniteltu niin, ettei toiminnasta aiheudu haittoja naapureille ja ympäristölle.

A:lle

on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen.

Ympäristöministeriö

on antanut lausunnon. Ministeriö on muun muassa todennut yhtyvänsä pääosin hallinto-oikeuden päätöksen mukaisiin perusteltuihin muutoksiin. Lupamääräys 13 tulisi kuitenkin säilyttää informatiivisista syistä, vaikka lannanlevitys talousvesikaivojen ympärille ja vesistöjen varsille on nitraattidirektiivin määräysten perusteella muutenkin kiellettyä. Ministeriö on myös todennut luvanhaltijan ilmoittaneen, että sikalan liikennettä varten rakennetaan uusi tie ja että tuo tie ei kulje Tuittulan kylän läpi. Alueelliselle ympäristökeskukselle tulee tiedottaa välittömästi kaikista toimintaan liittyvistä häiriötilanteista, jotka koskevat lannan käsittelyä, kuljetusta tai levitystä tai niistä aiheutuvaa ympäristön pilaantumisen vaaraa.

Tuittulan Pekoni Oy

on antanut selityksen ministeriön lausunnon johdosta. Lupamääräyksen 13 osalta yhtiö on lausunut muun muassa, että informatiivinen olisi lupamääräys, jonka mukaan valtioneuvoston asetusta maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta on noudatettava. Informatiivisilla syillä perusteltu lupamääräys voi välittää tiedon tai varmistaa tiedonkulun, mutta se ei voi sisältää aineellista määräystä. Lupamääräys 13 on sisällöltään erilainen kuin nitraattiasetuksen liite 3. Mainittu liite sisältää suosituksen. Lupamääräyksenä toistettuna se muuttuu määräykseksi. Näin ollen lupamääräys 13 ei olisi informatiivinen, vaan aineellinen määräys. Jos suositus muutetaan lupamääräykseksi, viljelijä menettää mahdollisuuden saada ympäristötuen erityistukea. Tukea voidaan saada vain perustettaessa suojavyöhykkeitä vapaaehtoisesti. Mainitunlainen määräys ei paranna vesiensuojelun tasoa, mutta luo eriarvoisuutta viljelijöiden välille.

Vapaaehtoisen suojavyöhykkeitä koskevan maatalouden erityisympäristötukisopimuksen ehdoissa kielletään kaikkien lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttö suojavyöhykkeellä, jonka tulisi lupaehtojen mukaan olla leveydeltään keskimäärin vähintään 15 metriä. Lupamääräyksessä 13 kielletään vain lietelannan levitys kymmenen metriä lähempänä vesistöä ja valtaojaa. Väkilannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttö vyöhykkeellä on edelleen sallittua. Näin ollen lietelannan levityskielto ei poista mahdollisuutta tehdä vapaaehtoista erityistukisopimusta.

B asiakumppaneineen

on antanut ministeriön lausunnon ja yhtiön selityksen johdosta vastaselityksen.

Yhtiö

ja

B asiakumppaneineen

ovat toimittaneet lisäselvitystä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Vaatimusta Tuittulan Pekoni Oy:lle hallinto-oikeudessa aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta ei tutkita.

2. Luvan voimassaoloa koskevaa määräystä täydennetään. Täydennettynä määräys kuuluu

kokonaisuudessaan seuraavasti:

Päätös on voimassa toistaiseksi. Toiminnan olennainen muuttaminen edellyttää uutta lupaa.

Toiminnanharjoittajan tulee 31.3.2009 mennessä tehdä uusi hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi.

Hakiessaan lupamääräysten tarkistamista luvan haltijan on liitettävä hakemukseen muutoin vaadittavien selvitysten ohella riittävää asiantuntemusta käyttäen laadittu selvitys mahdollisuuksista tehostaa sikalatoiminnasta ja siihen liittyvästä liikenteestä aiheutuvien haju- ja meluhaittojen ja muiden ympäristöhaittojen ehkäisemistä ja vähentämistä. Selvityksessä on otettava huomioon lupamääräysten 25, 26 ja 27 mukaisesti kertynyt ja muulla tavoin saatu tieto toiminnasta ja sen vaikutuksista.

Lupamääräys 11 saatetaan voimaan siten muutettuna, että siitä poistetaan sanat "ja levityksessä". Muutettuna lupamääräys 11 kuuluu seuraavasti:

11. Lannan varastoinnissa tulee noudattaa maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamista koskevan valtioneuvoston asetuksen (931/2000) määräyksiä, ellei lupamääräyksissä jäljempänä muuta vaadita.

Lupamääräystä 15, sellaisena kuin se on hallinto-oikeuden valituksenalaisella päätöksellä muutettuna, täydennetään ja tarkistetaan. Täydennettynä ja tarkistettuna lupamääräys 15 kuuluu kokonaisuudessaan seuraavasti:

15. Sikalakiinteistöllä muodostuvaa lantaa ei saa käsitellä hallitsemattomasti tai siten, että siitä aiheutuu vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Lannan levityssuunnitelma tulee toimittaa Hämeen ympäristökeskukseen hyväksyttäväksi vuosittain ennen levityksen aloittamista, kuitenkin viimeistään 30.4. Suunnitelmassa on oltava muun muassa selvitykset lannan levitysalueiden sijainnista, pohjavesien, vesistöjen ja talousvesikaivojen suojaamiseksi tarpeellisista suojavyöhykkeistä, lannanlevitysmenetelmistä, lannan levitysajankohdista sekä naapurustolle aiheutuvan hajuhaitan vähentämiseksi tarpeellisista toimenpiteistä. Ympäristökeskukseen toimitettavaan suunnitelmaan on liitettävä jäljennökset lannan vastaanottosopimuksista. Jäljennökset uusista tai muutetuista sopimuksista on toimitettava viipymättä ympäristökeskukselle.

Suunnitelma on laadittava siten, että

1) lannan levityksessä noudatetaan maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamista koskevan valtioneuvoston asetuksen (931/2000) määräyksiä, jollei tässä päätöksessä vaadita muuta;

2) lantaa levitettäessä talousvesikaivojen ympärille jätetään vähintään 30 metriä leveä suoja-alue ja vesistöjen sekä valtaojien varsille vähintään kymmenen metriä leveät suoja-alueet, joille lantaa ei levitetä;

3) lantaa ei levitetä I ja II luokan pohjavesialueille; ja

4) lannan levitysajankohtaa valittaessa otetaan huomioon ympäristöviihtyvyystekijät ja naapurustolle aiheutuva hajuhaitta, minkä lisäksi levitys on kielletty yleisinä pyhä- ja juhlapäivinä.

Luvan saajan on edellytettävä sopimuskumppaneiltaan suunnitelman noudattamista lietteen levittämisessä. Vain ne levityspellot, joiden osalta suunnitelmaa noudatetaan, luetaan lupamääräyksen 10 mukaiseen vähimmäispinta-alaan.

Ympäristökeskus voi täsmentää lupamääräystä tai täydentää lupaa ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaisen selvityksen perusteella.

Enemmälti valitukset hylätään.

3. Lausunnon antaminen täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

Perustelut:

1. Tuittulan Pekoni Oy ei ole valittanut hallinto-oikeuden päätöksestä. Yhtiön täällä antamansa selityksen yhteydessä esittämä vaatimus sille hallinto-oikeudessa aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on jätettävä hallintolainkäyttölain 22 §:n ja 51 §:n 2 momentin perusteella myöhään tehtynä tutkimatta.

2. Se, jolla muutoin on oikeus hakea ympäristölupapäätökseen muutosta, voi ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) 17 §:n nojalla valituksessaan vedota siihen, ettei sanotussa laissa edellytettyä arviointimenettelyä ole suoritettu.

Kysymyksessä olevan ympäristöluvan nojalla sikalassa saadaan pitää 850 emakkoa. Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 1 momentin ja ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun asetuksen (268/1999) perusteella arviointimenettelyä ei ole tarvinnut soveltaa.

Tässä tapauksessa viereisellä kiinteistöllä, noin 300 metrin päässä kysymyksessä olevan sikalan sijoituspaikasta, on entuudestaan lihotussikala, jossa saadaan pitää 1 000 sikaa. Asiakirjoista saadun selvityksen perusteella mainitun sikalan ja nyt kysymyksessä olevan hankkeen välillä on tuotannollinen ja osin myös omistuksellinen yhteys. Sikaloista muodostuvan hankekokonaisuuden myötä voi, etenkin kun otetaan huomioon myös tuotannossa syntyvä lanta, ainakin vesistöjä kuormittavien ravinnepäästöjen määrä lisääntyä huomattavasti. Sikaloiden haitalliset ympäristövaikutukset ovat keskenään

samanlaatuisia. Hakemuksen johdosta 11.1.2001 antamassaan, ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 2 momenttia koskevassa saman lain 6 §:n mukaisessa lausunnossa ympäristöministeriö on kuitenkin katsonut, että hanke ja alueella jo oleva viljely sekä eläintenpito eivät yhdessäkään asianmukaisesti hoidettuina todennäköisesti aiheuta merkittäviä ympäristövaikutuksia.

Lupapäätös on määrätty olemaan voimassa toistaiseksi. Lupamääräysten tarkistamiseksi

toiminnanharjoittaja on määrätty tekemään uusi hakemus 31.3.2009 mennessä. Ympäristökeskuksen päätöksessä ei kuitenkaan ole ympäristönsuojelulain 55 §:n 2 momentissa säädetyin tavoin lausuttu, mitkä selvitykset tuolloin on esitettävä, tai katsottu, että tuollaista määräystä on pidettävä ilmeisen tarpeettomana. Tämän vuoksi luvan voimassaoloa koskevaa määräystä on täydennettävä edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Lupamääräys 11 on tarpeellinen luvan saajan harjoittaman lannan varastoinnin osalta.

Eläinsuoja, joka on tarkoitettu vähintään 60 täysikasvuiselle emakolle, tarvitsee toimintaansa

ympäristönsuojelulain mukaisen ympäristöluvan. Toiminnalla tarkoitetaan ympäristölupaa käsiteltäessä ympäristönsuojeluasetuksen 2 §:n mukaan toimintakokonaisuutta, joka muodostuu pääasiallisesta toiminnasta ja samalle toiminta-alueelle sijoitetuista, sitä palvelevista toiminnoista, jos ne muodostavat teknisesti ja tuotannollisesti kokonaisuuden, jonka ympäristövaikutuksia tai jätehuoltoa on tarpeen tarkastella yhdessä.

Ympäristönsuojelulain 11 §:n 6 kohdan nojalla valtioneuvosto voi asetuksella säätää maataloudesta peräisin olevien nitraattien pääsystä vesiin sekä maataloudessa noudatettavista muista vesiensuojeluvaatimuksista. Valtioneuvoston asetus maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta (931/2000) on annettu ympäristönsuojelulain 11 §:n nojalla.

Ympäristönsuojelulain 7 ja 8 §:ssä säädettyjä maaperän ja pohjaveden pilaamiskieltoja on

ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 3 kohdan ja 51 §:n 1 momentin 1 kohdan säännökset huomioon ottaen noudatettava lupaharkinnassa 51 §:n 2 momentin säännöksen estämättä.

Kun otetaan huomioon, että asetus 931/2000 on annettu ympäristönsuojelulain nojalla, jätteenä pidettävää eläinsuojista peräisin olevaa lantaa koskevasta jätehuollosta ei ole tyhjentävästi säädetty sanotussa asetuksessa, vaan sitä koskevat soveltuvin osin myös jätelain ja -asetuksen säännökset. Tällaisia säännöksiä sisältyy muun ohella jätelain 6, 8, 9, 12, 15 ja 51 §:ään.

Erillinen ympäristölupa lannan levitykseen ei edellä sanotun mukaisesti ole kaikissa tapauksissa tarpeen. Levitystoiminnan luvanvaraisuus tai sen puuttuminen ei kuitenkaan ratkaise sitä, voivatko itse sikala ja tietty levitystoiminta yhdessä muodostaa sellaisen ympäristönsuojeluasetuksen 2 §:ssä tarkoitetun toimintakokonaisuuden, joka olisi sisällytettävä samaan ympäristölupaan.

Nyt kysymyksessä olevaa lupa-asiaa ratkaistaessa tiedossa olevat, tarvittavan suuren peltoalan vuoksi yhteispinta-alaltaan huomattavat levityspellot ovat enimmäkseen etäällä eläinsuojasta, osin Hauhon kunnan ulkopuolella. Sikalan toiminnanharjoittajana on osakeyhtiö, joka ei itse omista tai hallitse peltoja, vaan toiminnassa syntyvä lanta levitetään sopimuspelloille, joiden omistaja sitoutuu määräajaksi ottamaan vastaan lietelantaa pelloille levitettäväksi. Suunnitelmaan ei sisälly sellaista lannanlevitystä sikalan lähialueella, joka olisi toimintakokonaisuuden osana otettava huomioon sikalatoiminnan aiheuttamaa hajuhaittaa tai muuta ympäristövaikutusta arvioitaessa. Suunnitelman mukainen lannan levittäminen ei kaikki edellä mainitut seikat huomioon ottaen miltään osin muodosta ympäristönsuojeluasetuksen 2 §:ssä tarkoitettua toimintakokonaisuutta itse sikalatoiminnan kanssa eikä sitä näin ollen ole tarpeen sisällyttää luvanvaraisena osatoimintona sikalan ympäristölupaan.

Ympäristöluvassa velvoitteita voidaan asettaa vain luvassa tarkoitetun toiminnan harjoittajalle. Näin ollen nyt kysymyksessä olevan, vain sikalaa koskevan ympäristöluvan ulkopuolelle jäävässä lietteen levityksessä käytettävien sopimuspeltojen omistajat tai haltijat eivät voi olla lupamääräysten välittömänä kohteena. Lannan levitykseen tulee lupamääräyksen 10 mukaan olla peltoa luvan mukaisella eläinmäärällä vähintään 293 hehtaaria. Myös tämä velvoite kohdistuu välittömästi vain luvan saaneeseen toiminnanharjoittajaan. Toisaalta lupamääräys palvelee osaltaan myös eri levitystoimintojen valvontaa.

Toiminnanharjoittajan osalta suunnitelma saattaa sisältää sellaista ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettua selvitystä, jonka perusteella ympäristökeskus voi lupamääräyksessä 15 edellytetyn hyväksymisratkaisun osana myöhemmin täsmentää lupamääräystä tai täydentää lupaa ympäristönsuojelulain 55 §:n 3 momentissa tarkoitetuin tavoin.

Hakijan sikalan viereisellä kiinteistöllä oleva lihotussikala, jossa saadaan pitää 1 000 sikaa, on edellä ympäristövaikutusten arviointimenettelyn osalta selostetuin tavoin tuotannollisessa ja osin myös omistuksellisessa yhteydessä hakijan sikalan kanssa. Asiassa olisi siten ollut perusteltua pitää sikaloita saman ympäristönsuojeluasetuksen 2 §:ssä tarkoitetun toimintakokonaisuuden osina. Nyt kysymyksessä olevan sikalan lupaharkinnassa on kuitenkin otettu huomioon myös toimintojen yhteisvaikutus ympäristökeskuksen päätöksestä ilmenevällä tavalla. Lihotussikalan omistaja on tehnyt ympäristökeskukselle ympäristönsuojelulain voimaanpanosta annetun lain (113/2000) 6 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen. Näissä oloissa lupapäätöstä ei ole sikaloiden muodostaman toimintakokonaisuuden perusteella syytä kumota.

Edellä sanotuin perustein hallinto-oikeuden päätöksen mukaisia lupamääräyksiä ei ole syytä muuttaa muutoin kuin edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla. Kun muutoin otetaan huomioon asiassa esitetyt vaatimukset, saatu selvitys sekä hallinto-oikeuden ratkaisu ja sen perustelut, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole syytä.

3. B asiakumppaneineen on vaatinut hankkeen eteenpäin viemisen välitöntä pysäyttämistä. Sikäli kuin valittajat ovat tällä vaatimuksellaan tarkoittaneet hallinto-oikeuden päätöksen täytäntöönpanon keskeyttämistä, lausunnon antamiseen vaatimuksesta ei valituksen tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi ole syytä.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ilmari Ojanen, Lauri Tarasti, Pekka Vihervuori, Marjatta Kaján ja Niilo Jääskinen sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Heikki Kiuru ja Pertti Eloranta. Asian esittelijä Petri Leinonen.

---

[SV]

Enligt miljötillståndet hade ett svinhus tillåtelse att hålla 850 suggor. I en grannfastighet, som låg ca 300 meter från svinhuset, fanns sedan tidigare ett stall för gödsvin med rätt att hålla 1 000 svin. Det sistnämnda svinhuset och det aktuella projektet hade ett samband när det gällde produktion och delvis också ägande. Projekthelheten som svingårdarna skulle bilda kan bidra till att avsevärt öka åtminstone näringsutsläppen som belastar vattendragen, särskilt då man även beaktar gödseln från produktionen. Svingårdarnas negativa miljökonsekvenser var sinsemellan av samma slag. Med anledning av ansökan hade miljöministeriet ansett i sitt utlåtande enligt 6 § lagen om förfarandet vid miljökonsekvensbedömning, som gäller lagens 4 § 2 mom., att det inte var sannolikt att projektet och odlingen som redan fanns på området samt djurhållningen ens sammantagna skulle ha betydliga miljökonsekvenser om de sköts på ett ändamålsenligt sätt.

Antalet djur var större än de 750 platser för suggor som anges i bilaga I till rådets direktiv om samordnade åtgärder för att förebygga och begränsa föroreningar (96/61/EG), som gäller tillämpningsområdet för direktivet. Därför skulle begreppet anläggning enligt artikel 2.3 i direktivet beaktas när nationell lag tolkades i ärendet för verksamhetshelhetens del.

De åkrar för gödselspridning som man kände till när tillståndsärendet avgjordes och som på grund av behovet av en stor åkerareal hade en avsevärd sammanlagd areal låg till största delen långt från djurstallet, delvis utanför kommunens gränser. Verksamheten på svingården drevs av ett aktiebolag som varken ägde eller innehade åkrarna, utan gödseln som uppstod i verksamheten spreds på avtalsåkrar, vars ägare hade förbundit sig att för viss tid ta emot flytgödsel för spridning på åkrarna. Planen omfattade inte en sådan gödselspridning på områden nära svingården som vid bedömningen av luktolägenheter eller andra miljökonsekvenser av svingårdens verksamhet skulle beaktas som en del av verksamhetshelheten. Med beaktande av alla ovan nämnda fakta utgjorde den planenliga gödselspridningen inte till någon del en verksamhetshelhet enligt 2 § miljöskyddsförordningen med själva svingårdens verksamhet, och därför fanns det inte skäl att inbegripa den i svingårdens miljötillstånd som en tillståndspliktig delfunktion.

Avtalsåkrarnas ägare eller innehavare kunde inte direkt vara föremål för tillståndsvillkor. Tillståndshavaren kunde likväl underställas behövliga villkor i fråga om gödsel med stöd av 43 § 1 mom. 2 punkten och 45 § miljöskyddslagen, som gäller avfall och avfallshantering. Med beaktande av bland annat 15 § avfallslagen kunde tillståndet därför oberoende av verksamhetshelheten förenas med en bestämmelse om att lämna en spridningsplan till miljöcentralen. Tillsammans med planen skulle kopior av avtalen för mottagande av gödsel lämnas till miljöcentralen. Planen var direkt bindande bara för tillståndshavaren.

Frågan gällde ytterligare vilken betydelse statsrådets förordning om begränsning av utsläpp i vattnen av nitrater från jordbruket (931/2000) har i tillståndsärendet.