Supreme Administrative Court quashes lower court decision due to judge's conflict of interest as subordinate of decision-making body.

X:n kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan jaosto oli tehnyt päätöksen lapsen huostaanotosta ja sijaishuollosta. Hallinto-oikeus oli hylännyt lapsen äidin tekemän valituksen ja vahvistanut jaoston päätöksen ottaen käsittelyssään huomioon muun ohella X:n kaupungin perheneuvolan psykologin antaman, lasta koskevan lausunnon. Hallinto-oikeuden kokoonpanoon oli kuulunut mainitun perheneuvolan johtaja Y.

Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja palautti asian hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. Y:n asema sekä huostaanottoa ja sijaishuoltoa koskevan päätöksen tehneen lautakunnan alaisena viranhaltijana että perheneuvolan johtajana ja siten lausunnon antaneen psykologin esimiehenä oli asian muutkin erityispiirteet huomioon ottaen omiaan antamaan ulkopuolisille sellaisen kuvan, joka vaaransi hänen objektiivista puolueettomuuttaan siinä määrin, että häntä oli pidettävä esteellisenä toimimaan asiantuntijajäsenenä hallinto-oikeudessa sen käsitellessä kysymyksessä olevaa asiaa.

Hallintolainkäyttölaki 76 §

Oikeudenkäymiskaari 13 luku 6 § 1 mom. ja 7 § 3 mom.

Yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi 6 art. 1 kappale

Selostus asian aikaisemman käsittelyn vaiheista

X:n kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöhuoltojaosto

on päätöksellään 7.5.2002 ottanut huostaansa A:n ja B:n lapsen, 28.8.1996 syntyneen C:n, ja sijoittanut hänet perhetukikotiin. Päätös on vanhempien vastustamisen vuoksi alistettu hallinto-oikeuden vahvistettavaksi.

A ja B

ovat valittaneet jaoston päätöksestä ja vaatineet päätöksen kumoamista.

Sosiaali- ja terveyslautakunta

on antanut valituksen johdosta lausunnon ja

A ja B

selityksen ja vaatineet suullisen käsittelyn järjestämistä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus

on, järjestettyään suullisen käsittelyn, vahvistanut huostaanottoa koskevan päätöksen ja hylännyt valituksen. Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa, C:n oirehtimista sekä hänen terveytensä ja kehityksensä vaarantumista koskevassa jaksossa muun ohella lausunut, että lastensuojelulain 16 §:n mukaan huostaanoton perusteeksi negatiivisena tunnusmerkkinä riittää vakava uhka lapsen terveyden tai kehityksen vakavasta vaarantumisesta. X:n perheneuvolassa tehdyn tutkimuksen luotettavuutta ei siinä tehtyjen havaintojen osalta ole syytä epäillä. C:n terveys ja normaali, ikätasoinen kehitys ovat sekä esitetyn lausunnon, että asiassa esitetyn muun selvityksen perusteella jo nyt vakavasti vaarantuneet.

Hallinto-oikeus on päätöksessään päätynyt siihen lopputulokseen että huostaanoton perusteet on yksilöity yksilöhuoltojaoston päätöspöytäkirjan liitteenä olevassa lomakkeessa. Päätös on riittävästi perusteltu.

Huostaanottoa ja sijoitusta on pidettävä C:n edun mukaisena. Edellytykset hänen

huostaanotolleen ovat siten olleet olemassa. Sijoituspaikan valinnassa on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että hänelle ja hänen vanhemmilleen sekä sisaruksilleen turvataan mahdollisuus säilyttää kiinteä yhteys. Tämä on erityisen tärkeää, koska C:llä on erilainen kulttuuritausta kuin valtaväestöllä.

Hallinto-oikeus on sovellettuina oikeusohjeina viitannut lastensuojelulain 16 §:ään ja 17 §:n 2 momenttiin sekä Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 27 artiklaan.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:

A

on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja C:n huostaanotto ja sijoitus kodin ulkopuolelle lopetetaan. Huostaanottopäätöksen täytäntöönpano on keskeytettävä välittömästi.

Hallinto-oikeuden päätös on syntynyt väärässä järjestyksessä. Oikeuden kokoonpanoon on kuulunut asiantuntijajäsenenä Y, joka on X:n perheneuvolan johtaja. Perheneuvola on X:n sosiaali- ja terveyslautakunnan alainen yksikkö ja sen johtaja lautakunnan alainen viranhaltija. Puheena olevassa tapauksessa osapuolena on mainittu lautakunta. Päätöksessään hallinto-oikeus viittaa selväsanaisesti psykologi Z:n antamaan lausuntoon ja valittajan käsityksen mukaan etenkin tuon lausunnon pohjalta oikeus on päätynyt pysyttämään lautakunnan ratkaisun. Psykologi Z on X:n perheneuvolan palveluksessa. Perheneuvolan johtaja on Y. Mainittu lausunto on oikeuden asiantuntijajäsenen alaisen laatima. Asiantuntijajäsenellä ei saa olla sellaisia suhteita asianosaisiin tai asiaan, joiden suhteiden perusteella saattaa syntyä perusteltu epäilys puolueettomuudesta.

C:n huostaanotolle ei keväällä 2002 ole ollut perusteita. Lastensuojelulain avohuollon tukitoimin tämän perheen nuorimmaisen lapsen tilanne olisi ollut hoidettavissa. Tällä hetkellä huostaanoton tarve on joka tapauksessa rauennut, kun C:stä on tutkimukset tehty. Lisäksi perheen vanhempien keskinäisissä väleissä ei voi enää olla ongelmia, kun B on muuttanut Suomesta pois pysyvästi. C:n tarvitsemat terapiat voidaan toteuttaa aivan varmasti siten, että lapsi asuu sisarustensa kanssa kotona. A juuri valmistuvana sairaanhoitajana ymmärtää tilanteen ja tukee lapsensa kehittymistä.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:

Lautakunta

on antanut valituksen johdosta selityksen sekä ilmoittanut, että Y on kysymyksessä olevan perheneuvolan johtaja.

A

on antanut vastaselityksen, johon on liitetty tutkijan lausunto 5.2.2003 mahdollisista kulttuurisidonnaisista tulkinnoista ja niistä johtuvista väärinkäsityksistä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

Sovellettavat säännökset

Valitusasiaa hallintotuomioistuimessa käsittelevän henkilön esteellisyydestä on hallintolainkäyttölain 76 §:n nojalla soveltuvin osin voimassa, mitä tuomarin esteellisyydestä säädetään oikeudenkäymiskaaren 13 luvussa.

Tuomari on oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan esteellinen, jos hänellä on palvelussuhteen perusteella tai muuten asianosaiseen sellainen suhde, että se, erityisesti käsiteltävänä olevan asian laatu huomioon ottaen, antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa.

Mainittua lainkohtaa koskevan hallituksen esityksen (HE 78/2000 vp.) yksityiskohtaisissa perusteluissa on muun ohella todettu, että virka- tai työsuhde kunnassa, valtion laitoksessa tai tietyllä hallinnonalalla saattaa aiheuttaa esteellisyyden silloin, kun käsiteltävänä olevan asian laatu ja tuomarin suhde asianosaiseen yhdessä vaikuttavat niin, että tuomarin puolueettomuus voidaan pykälän 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuin tavoin perustellusti kyseenalaistaa.

Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 3 momentissa on lisäksi yleissäännös, jonka mukaan tuomari on esteellinen myös, jos jokin muu sanotussa luvussa tarkoitettuun seikkaan rinnastettava seikka antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa.

Edellä mainitussa hallituksen esityksessä on tämän lainkohdan osalta muun ohella lausuttu, että tuomari on esteellinen, jos ulkopuolinen henkilö ei voi vakuuttua tuomarin kyvystä käsitellä asiaa puolueettomasti. Esteellisyyttä on harkittava kussakin tapauksessa erikseen ja tuolloin on otettava huomioon, minkälainen suhde tuomarilla on käsiteltävään asiaan, asianosaisiin tai asiassa muutoin esiintyviin henkilöihin. Mitä merkityksellisempi asia on asianosaiselle, sitä enemmän syytä tuomarilla on selvittää mahdollista kytkentäänsä jutun asianosaisiin.

Asiassa tulee lisäksi ottaa huomioon, että Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (SopS 19/1990) 6 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan.

Ihmisoikeussopimuksen 6 artikla ei sisällä nimenomaisia määräyksiä tuomarin esteellisyydestä. Sopimuksen noudattamisen takeeksi perustettu Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on useassa tuomiossaan ottanut kantaa siihen, mitä vaatimuksia 6 artiklassa tarkoitettu oikeudenmukainen oikeudenkäynti ja siihen liittyvä vaatimus tuomioistuimen puolueettomuudesta asettavat tuomarin henkilön suhteen.

Ihmisoikeustuomioistuin on tarkastellut puolueettomuutta yhtäältä subjektiivisen ja toisaalta objektiivisen puolueettomuuden kannalta. Subjektiiviselta kannalta on arvioitava, onko tuomari yksittäisessä tapauksessa oikeudenmukaisen menettelyn sijasta toiminut puolueellisesti ja suosinut tai syrjinyt jotakin asianosaista. Objektiiviselta kannalta on arvioitava, onko tuomioistuimen organisaatiossa, kokoonpanossa ja toiminnassa sellaisia tekijöitä, jotka saattavat aiheuttaa objektiivisiin syihin perustuvaa epäilyä tuomioistuimen puolueettomuudesta. Tällöin tarkastellaan sitä, näyttääkö tuomioistuinmenettely siihen liittyvine järjestelyineen asiaa objektiivisesti tarkastelevalle ulkopuoliselle perustellusta syystä puolueettomuutta vaarantavalta.

Hallinto-oikeuden asiantuntijajäsenen puolueettomuus

Hallinto-oikeuden käsittelyn kohteena olevan päätöksen C:n huostaanotosta on tehnyt X:n sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöhuoltojaosto. Hallinto-oikeus on perustanut päätöksensä muun ohella X:n kaupungin perheneuvolan psykologin, Z:n antamaan lausuntoon C:n tilanteesta. Asian käsittelyyn hallinto-oikeudessa on lakimiesjäsenten lisäksi osallistunut hallinto-oikeuslain 7 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu sivutoiminen asiantuntijajäsen Y.

Asiassa on käynyt ilmi, että Y on päätoimeltaan X:n kaupungin perheneuvolan johtaja ja siten toisaalta päätöksen tehneen lautakunnan alainen viranhaltija ja toisaalta edellä mainitun lausunnon antaneen Z:n esimies. Valituksen mukaan Y on asemansa vuoksi ollut esteellinen osallistumaan asian käsittelyyn hallinto-oikeudessa.

Valituksessa ei ole väitetty, että Y olisi perheneuvolan johtajan asemassaan ollut millään tavoin tekemisissä käsiteltävänä olevan asian tai muutenkaan perheen kanssa. Hänen subjektiivista puolueettomuuttaan ei siten ole asetettu kysymyksenalaiseksi.

Y:n objektiivisen puolueettomuuden osalta voidaan todeta, että lapsen huostaanottoa koskeva kysymys pääsääntöisesti on lapsen äidille niin vakava asia, että asiaa käsittelevän tuomioistuimen kokoonpanoon kuuluvan henkilön objektiivinen puolueettomuus korostuu.

Edellä selostetut lainkohdat ja niiden hallituksen esityksestä ilmenevät perustelut sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön huomioon ottaen korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei Y:n asema lapsen huostaanotosta ja sijaishuollosta päättäneen lautakunnan alaisena viranhaltijana sinänsä yleisesti ottaen vaaranna hänen puolueettomuuttaan silloin, kun hallinto-oikeudessa käsitellään valituksia lautakunnan mainitunlaisista päätöksistä. Lautakunta tosin on, toisin kuin sen alainen

perheneuvola, valituksenalaisen päätöksen tehneenä viranomaisena osallisena asian käsittelyssä hallinto-oikeudessakin, mutta lautakunnalla ei silti voida katsoa olevan sellaista intressiä asian lopputuloksen suhteen, että Y:n puolueettomuus voitaisiin sillä perusteella perustellusti kyseenalaistaa.

Täytäntöönpano

Hallintolainkäyttölain 32 §:n 3 momentin nojalla ja koska C:n huostassapitoa ei ole perusteita asian käsittelyn vielä jatkuessa keskeyttää, määrätään, että kumottua päätöstä C:n huostaanotosta ja sijaishuollosta on edelleen noudatettava, kunnes asia ratkaistaan tai hallinto-oikeus toisin määrää.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Timo Silenti, Ilmari Ojanen, Hannu Koskinen, Marita Liljeström ja Pekka Vihervuori. Asian esittelijä Kristina Björkvall.

---

[SV]

Social- och hälsovårdsnämndens sektion i staden X hade fattat ett beslut om omhändertagande av barn och vård utom hemmet. Förvaltningsdomstolen hade förkastat besvären som barnets mor hade anfört och fastställt sektionens beslut med beaktande av bland annat ett utlåtande som psykologen för familjerådgivningsbyrån i staden X hade gett om barnet. Y, som var föreståndare för familjerådgivningsbyrån i fråga, hade hört till sammansättningen vid förvaltningsdomstolen.

Högsta förvaltningsdomstolen upphävde förvaltningsdomstolens beslut och återförvisade ärendet till förvaltningsdomstolen för ny behandling. Y:s ställning i egenskap av tjänsteinnehavare som var underställd nämnden som hade fattat beslutet om omhändertagandet och vården utom hemmet och i egenskap av föreståndare för familjerådgivningsbyrån och därigenom också överordnad till psykologen som hade gett utlåtandet, var också mot bakgrunden av de övriga speciella förhållandena i ärendet ägnad att ge utomstående ett sådant intryck som äventyrade Y:s objektiva opartiskhet till den grad att Y måste anses vara jävig att delta som sakkunnigmedlem i förvaltningsdomstolen då ärendet behandlades.