Supreme Administrative Court reverses decision; waste law applies instead of environmental pollution law for neighbor dispute.

Maatilalle S naapuritilan A rajan läheisyyteen läjitetyt maa- ja kiviainekset eivät aiheuttaneet päästöä ympäristöön eikä päästön vaara myöskään ollut todennäköinen. Siitä riippumatta, aiheutuiko läjityspaikasta muutoin vahinkoa tai haittaa toisen omaisuudelle tai muuta haitallista seurausta, läjityspaikan ei katsottu aiheuttavan ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa määriteltyä ympäristön pilaantumista. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen, jossa asiaa oli käsitelty tilan A omistajan vaatimuksesta, ei siten ollut voinut antaa ympäristönsuojelulain 85 §:n nojalla läjitysalueen siistimistä ja maisemointia koskevaa määräystä tilan S omistajalle.

Läjityspaikka koostui ainakin osin jätelaissa tarkoitetusta jätteestä. Jätelainsäädännön mahdollisen soveltamisen osalta asian käsittelyä oli jatkettava kunnan ympäristönsuojeluviranomaisessa.

Ympäristönsuojelulaki 3 § 1 mom. 1 kohta ja 85 §

Jätehuoltolaki 32-34 § (673/1978)

Jätelaki 19-21 §, 4 § 1 mom. , 6 § 1 mom. 4 kohta, 57 § 1 mom. ja 59 § 1 kohta

Asian aikaisempi käsittely

M:n-N:n terveyskeskuskuntayhtymän ympäristölautakunta

on toimittamansa tarkastuksen jälkeen 7.11.2000 tekemällään päätöksellä todennut, enemmälti hyläten

T:n puolisoiden

lautakunnassa esittämät vaatimukset

K:n

velvoittamisesta poistamaan M:n kunnan S:n kylässä omistamalleen S:n tilalle läjittämänsä kaikki maa- ja kiviainekset niistä aiheutuvan maisemahaitan, kiinteistön arvon alenemisen sekä rottien ja supikoirien alueelle kerääntymisen johdosta, ettei K:ta velvoiteta hakemaan ympäristölupaa edellä tarkoitetun maa- ja kiviaineksen käsittelylle. Samalla lautakunta on ympäristönsuojelulain 85 §:n nojalla velvoittanut K:n siistimään ja maisemoimaan S:n tilalla olevan maa- ja kiviaineksen läjityspaikan reunat.

Lautakunnan tarkastuspöytäkirjan

mukaan maa-aineskasa sijaitsee S:n tilan alueella 10 metrin etäisyydellä T:n omistaman tilan A rajasta. Kasan pinta-ala sen alareunasta mitattuna on noin 28 x 41 metriä ( 1 148 m

). Kasa ei ole korkeudeltaan, joka vaihtelee kolmesta viiteen metriin ja on pääsääntöisesti kolme metriä, oleellisesti muuttunut, mutta uutta maa-ainesta on kuitenkin kaadettu vanhan läjitysalueen reunoilta alas niin, että läjitysalue alareunastaan on laajentunut paikoin noin kaksi tai kolme metriä. Kasan vieressä on metallijätettä. Arviolta 420 kuutiometrin määrä maa-aineksia on tuotu läjityspaikalle K:n naapurikunnassa omistaman U:n tilan uuden tuotantorakennuksen rakennustyömaalta.

Lautakunnan

päätöksen perusteluissa on muun ohella todettu, ettei kysymyksessä ole jätteen laitos- eikä ammattimainen käsittely. Puhdas hiekka- ja kiviaines ei ole ympäristölle haitallista. K on hoitanut kiinteistöään laiduntamalla, ja suuri osa hänen kiinteistöään kuuluu maakunnallisesti arvokkaalle perinnemaisema-alueelle, jolla nyt kysymyksessä oleva läjityspaikka ei ole. Lautakunta on katsonut maisemoinnista antamansa määräyksen kohtuulliseksi.

Vaatimukset hallinto-oikeudessa

T:n puolisot

ovat vaatineet ympäristölautakunnan asiassa 7.11.2000 tekemän päätöksen

kumoamista ja K:n velvoittamista poistamaan S:n tilalle läjittämänsä kaikki maa-ainekset.

Selvitykset hallinto-oikeudessa:

Ympäristölautakunta

on selityksessään muun ohella todennut, ettei lautakunta ollut antanut ohjeita rottien hävittämisestä läjitysalueelta. Ympäristösihteerin ja terveystarkastajan noin kaksi vuotta sitten paikalla tekemässä tarkastuksessa oli havaittu rottien käytäviä ja kuivurin siivousjätettä, ja tämän johdosta terveystarkastaja oli antanut ympäristösihteerille ohjeet rottien hävittämisestä ja siivousjätteen poistamisesta edelleen K:lle tiedotettavaksi. Alueelle ei ollut tuotu eläinjätettä.

Ympäristösihteerin ja rakennustarkastajan läjitysalueelle 11.10.2000 suorittaman tarkastuskäynnin jälkeen T:n puolisot olivat kaataneet puustoa S:n ja A:n tilojen väliseltä raja-alueelta. Tämä oli todettu myös lautakunnan tarkastuskäynnillä 7.11.2000. K oli toimittanut S:n tilalla olevalle nyt kysymyksessä olevalle vanhalle läjitysalueelle arvion mukaan noin 420 m

maa-aineksia naapurikunnasta omistamalleen U:n tilalle rakentamansa lihanautakasvattamon rakennustyömaalta. Maa-aineskasan korkeus ei tämän johdosta ollut oleellisesti muuttunut kasan entiseen korkeuteen nähden. Kasan päällä kasvoi ruohoa. K:n paikalle toimittaman puheena olevan maa-aineserän painoksi lautakunta oli arvioinut 588 - 1 134 tonnia.

K

valituksen johdosta antamassaan selityksessä on todennut maa-aineskasan sijaitsevan 10 - 30 metrin päässä S:n ja A:n tilojen välisestä rajasta. Rajalla kasvaa 10 - 30 metriä leveä sankka metsikkö. T:n puolisoiden asunnolta ei ollut näköyhteyttä maa-aineskasalle ennen kuin T:n puolisot kaatoivat metsää rajalinjalta. Loka-marraskuussa 2000 alueella toimitetuilla lukuisilla tarkastuskäynneillä T:n puolisot eivät olleet voineet osoittaa ensimmäistäkään rotan- tai supinkoloa tai muuta maa-ainesta kuin puhdasta moreenia ja hiesua.

K on esittänyt läjitysalueelle toimittamansa maa-aineksen laadusta ja käyttökelpoisuudesta naapurikunnan teknisen johtajan 25.1.2001 päivätyn selvityksen. Selvityksen mukaan K:n U:n tilalle rakentaman lihanautakasvattamon perustustöiden yhteydessä rakennuspaikalta oli poistettu moreenipitoista maa-ainesta, jota voidaan käyttää esimerkiksi rakennusten ympäristön täyttökohteissa ja toisarvoisten teiden pohjan ja luiskien tasauskerroksissa. Maa-aines on tasoitettu pinnaltaan tasaiseksi, koska aluetta on käytetty ja käytetään myös maa- ja metsätalouteen. Sinne ei ole ajettu lajittelu- ja eläinjätteitä. Nautakasvattamo ei ole tehdasmaista, koska eläimet hoidetaan oman perheen voimin ja ruoka hankitaan omilta pelloilta. Nautakasvattamoa varten on myönnetty ympäristölupa.

Talouskeskuksen lähialueet ovat suurimmaksi osaksi perinnemaisema-aluetta, jotka ovat syntyneet karjan laiduntamisesta sekä yleisestä ympäristön hoitamisesta jo vuosikymmenien ajan. Nyt puheena oleva läjitysalue ei tuhoa tai heikennä viereistä perinnemaisema-aluetta.

S:ntien varrelle ei ole varastoitu karjanlantaa. Paikalla on rikkinäisiä olkipaaleja. Tuo alue ei sovellu moreenivarastoksi eikä läjitysalueeksi, koska alueen pohja on pehmeä. Vesi tulee kyseisen paikan läpi maata pitkin ylempänä olevista metsistä. Jos alueelle läjittäisi moreeniainesta, veden tulo estyisi ja metsä soistuisi. Nyt käytössä oleva alue on ainoa mahdollinen paikka moreenin ja hiesun varastoalueeksi.

T:n puolisot

ovat vastaselityksessään uudistaneet vaatimuksensa ja muun ohella lausuneet, että puheena oleva maa-aineskasa sijaitsee todellisuudessa ainoastaan noin 5 - 7 metrin etäisyydellä S:n ja A:n tilojen välisestä rajasta. Maininta rajalla olevasta sankasta metsiköstä on käsittämätön. Rajalla oli tosin ollut yksi tuomipensaikko, joka oli hakattu auki K:n vaatimuksesta, mutta metsää ei ollut kaadettu. K:n toimittamassa selvityksessä maa-aineksen laadusta oli väitetty kyseessä olevan moreenipitoinen maa-aines, jota voitiin käyttää rakennusten seinustojen tasauksissa sekä toisarvoisten teiden ja niiden luiskien tasauksissa. Läjitysalueelle toimitetusta maa-aineksesta kuitenkin noin 75 % on kiviainesta, joka on kooltaan 0,5 - 1,5 m

. Tällaista maa-ainesta ei voida käyttää esitetystä selvityksestä ilmenevään tarkoitukseen.

Louhosta ja muuta karkeata maa-ainesta ajetaan läjitysalueelle koko ajan lisää. Läjitysalueelle oli ajettu myös eläin- ja lajittelujätettä samassa yhteydessä kun K oli aloittanut sinne maa-aineksen ajonsa. S:n ja A:n tilojen välisellä raja-alueella vielä jäljellä olevat puut (tuomi, pihlaja) ovat läjityskasan ajamisen jälkeen alkaneet voida huonosti. Läjityskasan painumisesta johtuva lähialueen maannousema ja kasasta tulevat mahdollisesti vierasperäiset aineet ovat selvästi huonontaneet rajalla olevien puiden elinmahdollisuuksia, ja puut saattavat lähivuosina tuhoutua kokonaan. Valittajien uudeksi läjityspaikaksi S:ntien varteen ehdottama alue soveltuu K:n päinvastaisesta käsityksestä huolimatta läjitystarkoitukseen, sillä tuo alue on kovapohjaista mäkimaata kuten nykyinenkin läjitysalue. Eräänä vaihtoehtona voitaisiin tutkia myös mahdollisuutta toimittaa läjitysalueen maa-ainekset täytemaaksi M:n kunnan toimintansa lopettavalle kaatopaikalle.

Vaasan hallinto-oikeus

on 16.11.2001 toimittanut asiassa

katselmuksen,

jossa K on ilmoittanut tuoneensa rakentamisen yhteydessä syntyneet maamassat omistamiltaan naapurikunnassa sijaitsevalta U:n tilalta ja M:n kunnan S:n kylässä sijaitsevalta Y:n tilalta. Läjitysalue kuului hänen M:n kunnan S:n kylässä sijaitsevaan S:n tilaansa.

Vaasan hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus

on valituksenalaisella päätöksellään kumonnut perusteluistaan ilmenevistä syistä ympäristölautakunnan 7.11.2000 tekemän päätöksen ja velvoittanut

K:n

poistamaan S:n tilalle läjittämänsä maa-ainekset alueen luonnollista maanpintaa myöten ja näin ennallistamaan alueen 31.10.2002 mennessä.

Hallinto-oikeus,

viitattuaan soveltaminaan oikeusohjeina ympäristönsuojelulain 2 §:n 1 momenttiin, 3 §:ään ja 85 §:ään, on perustellut ratkaisuaan seuraavasti:

"Ympäristönsuojelulain 2 §:n 1 momentin mukaan tätä lakia sovelletaan toimintaan, josta aiheutuu tai saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista siten kuin jäljempänä säädetään. Lisäksi tätä lakia sovelletaan toimintaan, jossa syntyy jätettä, sekä jätteen hyödyntämiseen tai käsittelyyn.

Mainitun lain 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan tässä laissa tarkoitetaan ympäristön pilaantumisella sellaista ihmisen toiminnasta johtuvaa aineen, energian, melun, tärinän, säteilyn, valon, lämmön tai hajun päästämistä tai jättämistä ympäristöön, jonka seurauksena aiheutuu joko yksin tai yhdessä muiden päästöjen kanssa esimerkiksi vahinkoa tai haittaa omaisuudelle taikka sen käytölle.

Saman lain 85 §:n mukaan kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi toimittamansa tarkastuksen nojalla antaa muuta kuin luvanvaraista toimintaa koskevan yksittäisen määräyksen, joka on tarpeen pilaantumisen ehkäisemiseksi. Määräyksen tulee olla kohtuullinen ottaen huomioon toiminnan luonne ja pilaantumisen merkittävyys.

K on toimittanut irrottamiaan maa-aineksia omistamalleen M:n kunnan S:n kylässä sijaitsevalle S:n tilalle ainakin omistamiltaan naapurikunnassa sijaitsevalta U:n tilalta ja M:n kunnan S:n kylässä sijaitsevalta Y:n tilalta.

Asiakirjoista ja hallinto-oikeuden katselmuksessa saadun selvityksen mukaan maa-aines on pääosin kivistä moreeniainesta. Osa näkyvillä olevista kivistä on suuruudeltaan noin yksi kuutiometri. Maa-aineksen kokonaismäärä läjitysalueella on katselmuksessa suoritetun arvion mukaan 2 500 - 3 000 kuutiometriä. Läjitysalue on muutaman metrin etäisyydellä T:n puolisoiden M:n kunnan S:n kylässä omistaman A:n tilan rajasta. Massat ulottuvat osittain rajalla kasvavien vanhojen tuomien juurelle. Osa puista on alkanut voida huonosti. Läjitysmassat näkyvät T:n puolisoiden asuinrakennusten ikkunoista estäen osittain ikkunasta avautuvaa näkymää.

Hallinto-oikeus katsoo, että K:n läjittämä edellä tarkoitettu maa-aines on jätettä, joka on varastoitu ympäristöön. Huomioon ottaen läjityksen sijainti aivan T:n puolisoiden kiinteistön rajalla, läjityksen määrä sekä T:n puolisoiden asuinrakennuksen läheisyys rajasta, läjityksestä aiheutuu T:n puolisoiden omistamalle kiinteistölle ja kiinteistön käytölle haittaa viihtyisyyden alentumisena ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin f) kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Hallinto-oikeuden katselmuksessa tehtyjen havaintojen perusteella hallinto-oikeus katsoo, että ympäristölautakunnan määräys, jolla K on velvoitettu siistimään ja maisemoimaan maa- ja kiviaineksen läjityspaikka, ei ole riittävä velvoite haittojen estämiseksi.

Edellä mainituista syistä K:n on ennallistettava läjitysalue."

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:

K

on vaatinut hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista ja M:n-N:n terveyskeskuskuntayhtymän ympäristölautakunnan 7.11.2000 tekemän päätöksen voimassa pitämistä, sillä siinä asetettu siistimis- ja maisemointivelvoite on täysin riittävä ja tarkoituksenmukainen. Vielä hän on pyytänyt katselmuksen ja suullisen käsittelyn toimittamista. Lopuksi valittaja on vaatinut, että T:n puolisot sekä asiassa virheellisen päätöksen tehnyt Vaasan hallinto-oikeus on velvoitettava yhteisvastuullisesti korvaamaan valittajalle asian käsittelystä korkeimmassa hallinto-oikeudessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut yhteensä 2 191,60 eurolla laillisine korkoineen.

Valittaja on esittänyt, että hallinto-oikeus on päätöksessään mahdollisesti loukannut kanteenmuutoskieltoa sen valitusviranomaisena ollessa sidottu lähtökohtaisesti hallinto-oikeudessa valittajina olleiden T:n puolisoiden vaatimuksiin. T:n puolisot lienevät tarkoittaneet vaatiessaan hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa "nyt ajetun massan siirtämistä" K:n paikalle vuonna 2000 läjittämiä 420 m

:n tai vuonna 1998 läjittämiä 10-20 m

:n massoja. Missään tapauksessa T:n puolisot eivät ole voineet vaatia niiden maamassojen poistamista, jotka 1960-luvulta lähtien, mutta ennen K:n omistusaikaa (30.12.1994, lainhuuto 3.2.1995) oli läjitetty S:n tilalle.

Hallinto-oikeuden päätös on myös hallintolainkäyttölain 54 §:n vastainen päätöksen perustelujen ollessa harhaanjohtavat ja ristiriitaiset. Asiaa on lisäksi selvitetty puutteellisesti. Päätöksestä ei selviä, tarkoitetaanko siinä alueelta 31.10.2002 mennessä poistettavilla läjitysmassoilla ainoastaan 420 m

:n suuruista maa-ainesmassaa vai mahdollisesti sitä, että valittaja on velvollinen siirtämään pois kaikki paikalle 1960-luvulta lähtien läjitetyt eli yhteensä 2 500 - 3 000 m

:n määräiset massat. Jos hallinto-oikeuden asettaman velvoitteen on tulkittava tarkoittavan jälkimmäistä vaihtoehtoa, velvoite on kohtuuton. Siinäkin tapauksessa, että kysymys olisi edellisestä vaihtoehdosta eli ainoastaan 420 m

:n suuruisen maa-ainesmassan poistamisesta, ei tällaisen määrän erottelu alueella entuudestaan olevista 3 000 m

:n maamassoista ja poiskuljetus ole tarkoituksenmukaista. Ympäristölautakunnan päätöksellään 7.11.2000 asettamalla velvoitteella siistiä ja maisemoida huolellisesti läjitysalueen reunat päästään maisemallisesti yhtä hyvään lopputulokseen.

On myös epäselvää, mitä hallinto-oikeuden päätöksessä tarkoitetaan alueen "luonnollisella maanpinnalla" ja alueen "ennallistamisella". Koska kysymys valittajalle asetettujen velvoitteiden laajuudesta on epäselvä, valittaja ei voi aloittaa edes ympäristölautakunnan 7.11.2000 tekemän päätöksen mukaisia siistimis- ja maisemointitoimia.

T:n puolisoiden kohdistuvaa oikeudenkäyntikuluvaatimustaan valittaja on perustellut T:n puolisoiden hallinto-oikeudelle toimittamilla virheellisillä tiedoilla, jotka ovat myötävaikuttaneet hallinto-oikeuden päätökseen. Vaasan hallinto-oikeuteen kohdistuvaa oikeudenkäyntikuluvaatimustaan valittaja on perustellut sillä, ettei hallinto-oikeus ollut varannut K:lle enää tilaisuutta vastineen antamiseen T:n puolisoiden hallinto-oikeudelle antaman, 26.3.2001 päivätyn vastaselityksen johdosta, sekä hallinto-oikeuden päätöksen sisältöä koskevalla valituksessa selostetulla epäselvyydellä.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:

Ympäristölautakunta

on selityksessään pitänyt hallinto-oikeuden ratkaisua tulkinnanvaraisena, koska siitä ei yksiselitteisesti ilmene, tarkoitetaanko poistettavilla massoilla K:n vuonna 1998 ja 2000 nautakarjan kasvattamon rakentamiseen liittyviä maamassoja (noin 420 m

) vai kaikkia jo aikaisemmin muidenkin toimesta alueelle läjittämiä maamassoja (noin 2 500 - 3 000 m

). Mikäli päätöksessä tarkoitetaan koko maa-aineskasan poistamista, päätöstä on pidettävä ympäristönsuojelulain 85 §:n nojalla kohtuuttomana. Hallinto-oikeuden päätöksen epäselvyys vaikuttaa myös päätöksen toimeenpanon valvontaan.

T:n puolisot

ovat selityksessään vaatineet virheellisesti laaditun valituksen jättämistä ensisijaisesti tutkimatta, koska valituksen laatijana on ollut Z Oy:n palveluksessa oleva lakimies, joka ei voi laatia yksittäisiä valituksia, vaan yhtiön tehtävänä on olla puolueeton lausunnonantaja. Mikäli valitus kuitenkin tutkitaan, T:n puolisot ovat vaatineet sen hylkäämistä perusteettomana ja hallinto-oikeuden päätöksen voimassa pitämistä. K on velvoitettava korvaamaan T:n puolisoille heille aiheuttamistaan henkisistä kärsimyksistä 2 000 euroa ja asian käsittelystä aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja 3 000 euroa.

T:n puolisot

ovat selityksessään lausuneet, että maamassoja oli alettu läjittää alueelle aikaisintaan 1970-luvulla, jolloin läjitysalueella sijainnut S:n tilan entinen päärakennus oli purettu, ja huomattavasti mainitun ajankohdan jälkeen. Vähintään 95 prosenttia maamassoista oli K:n toimesta ajettu 1990-luvun jälkeen. Käsitys, että alueelle olisi ajettu läjitysmaita jo 1960-luvulla, on väärä. Maamassat ovat koostuneet suurehkoista kivenlohkareista sekä viljankuivaamon puhdistus- ja rikkaruohojätteistä. K oli rakentanut myös suurehkon nautakasvattamon ja kolme lietesäiliötä, joiden jätteet oli ajettu myös nyt kysymyksessä olevalle läjitysalueelle. Alueen entisen, luonnollisen maanpinnan taso on myös

selvitettävissä.

T:n puolisot ovat oheistaneet selitykseensä paikalla säännöllisesti käyneen kirjanpitäjän 10.6.2002 päivätyn valaehtoisen todistuksen, jonka mukaan 95 prosenttia jätteestä on tuotu läjitysalueelle vuoden 1990 jälkeen ja pääosa jätteistä viimeisten viiden vuoden aikana.

K

on vastaselityksessään esittänyt, että T:n puolisoiden vaatimukset K:n valituksen jättämisestä tutkimatta ja heidän henkisten kärsimystensä korvaamisesta on hylättävä lakiin perustumattomina. Vielä K on vaatinut, että ensisijaisesti T:n puolisot on velvoitettava korvaamaan vastaselityksen laatimisesta ja maastokäynnistä valittajalle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut 2 041,81 eurolla laillisine korkoineen sekä valittajan asiassa annettavasta korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä suoritettava oikeudenkäyntimaksu 170 euroa.

K:n mukaan T:n puolisoiden selitys, että K olisi ajanut vähintään 95 prosenttia läjitysmaasta 1990-luvun jälkeen, ei ole totta, koska pääosa läjitysmassoista oli toimitettu alueelle 1970- ja 1980-luvuilla. Tämän tosiseikan samoin kuin alueen läjitykseen liittyvät tapahtumat valittaja on valmis näyttämään toteen todistajanlausumien avulla suullisessa käsittelyssä, jossa, paitsi valittajaa itseään, on lisäksi henkilötodistajina tarkoitus kuulla eräitä K:n erikseen nimeämiä henkilöitä. T:n puolisoiden selitykseensä oheistaman kirjallisen todistuksen antaneen kirjanpitäjän tulee myös valalla vahvistaa todistuksensa sisältö. Valittaja uudistaa jo aikaisemmin esittämänsä, että todellisuudessa hän oli läjittänyt ensimmäisen kerran alueelle 10 - 20 m

vuonna 1998 kuivurin viljasiiloa rakennettaessa ja toisen kerran vuoden 2000 syksyllä siirtäessään läjitysalueelle noin 420 m

puhdasta maa-ainesta nautakasvattamoa rakennettaessa. Selityksessä viitatut lietesäiliöt oli rakennettu vuosina 1973, 1994 ja 2001, eikä tällöin syntyneitä massoja ollut alueelle läjitetty. Järjestettävässä katselmuksessa on myös mahdollista arvioida läjityspaikasta T:n puolisoiden asuinkiinteistölle aiheutuvaa haittaa.

Valittaja on oheistanut vastaselitykseensä muun muassa maastotilannetta ja läjitysalueesta aiheutuvan haitan arviointia T:n puolisoiden asuinkiinteistön kannalta havainnollistavat valittajan itsensä tai hänen asiamiehensä ottamat 14 valokuvaa sekä valittajan edellä todistajiksi nimeämien henkilöiden todistajankertomukset.

T:n puolisot,

joilta on pyydetty vielä vastine K:n antamaan vastaselitykseen oheistettujen valokuvien johdosta, ovat, vastustaen K:n pyyntöä katselmuksen toimittamisesta, vaatineet K:n itsensä, Z Oy:n ja K:n asiamiehen, Z Oy:n palveluksessa olevan lakimiehen velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan T:n puolisoille heille asian käsittelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut yhteensä 8 000 eurolla lain mukaisin viivästyskoroin päätöksen antopäivästä lukien. Muutoin T:n puolisot ovat uudistaneet aikaisemmin esittämänsä ja oheistaneet vastineeseensa vielä erään nimeämänsä henkilön todistajankertomuksen läjitysmassojen alueelle toimittamisen ajankohdasta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1) T:n puolisoiden henkisiä kärsimyksiä koskeva vahingonkorvausvaatimus jätetään tutkimatta.

2) T:n puolisoiden väite, ettei K:n valitusta voida tutkia johtuen hänen valituskirjansa laatineen asiamiehensä työsuhteesta Z Oy:öön, hylätään.

3) Vaasan hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Ympäristölautakunnan asiassa 7.11.2000 tekemää päätöstä voimaan saattamatta asia palautetaan ympäristölautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

4) T:n puolisoiden K:hon, hänen asiamieheensä ja asiamiehen työnantajaan Z Oy:öön kohdistamat oikeudenkäyntikuluvaatimukset samoin kuin K:n T:n puolisoihin ja Vaasan hallinto-oikeuteen kohdistamat oikeudenkäyntikuluvaatimukset hylätään.

Perustelut:

1) T:n puolisoiden esittämän vahingonkorvausvaatimuksen tutkiminen ei, ottaen huomioon korkeimmasta hallinto-oikeudesta annetun lain 3 §, kuulu korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaan.

2) Hallintolainkäyttölain 20 §:n 1 momentin mukaan asianosainen saa käyttää asiamiestä ja avustajaa. Asiamiehenä tai avustajana saa toimia asianajaja tai muu rehellinen ja muuten siihen toimeen sopiva ja kykenevä täysi-ikäinen henkilö, joka ei ole konkurssissa ja jonka toimintakelpoisuutta ei ole rajoitettu. Asiamiehenä tai avustajana ei kuitenkaan saa toimia se, joka on osallistunut asian käsittelyyn viranomaisessa tai on ollut siinä vastapuolen asiamiehenä tai avustajana. K:n asiamiehen työsuhde Z Oy:öön ei rajoita hänen toimintakelpoisuuttaan toimia tässä asiassa asiamiehenä. T:n puolisoiden väite, ettei Z Oy:n palveluksessa oleva lakimies voi laillisesti toimia asiassa K:n asiamiehenä, on siis hylättävä lakiin perustumattomana.

3) Ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa määritellään ympäristön pilaantuminen. Määritelmä vastaa 1 kohdan perustelujen (HE 84/1999 vp) mukaan kansainvälisiä pilaantumisen määritelmiä ja pääpiirteissään vesilain 1 luvun 19 §:n sekä ilmansuojelulain 2 §:n määritelmiä, joiden käytännössä vakiintuneita tulkintoja voidaan perustelujen mukaan pitää lainsäädännön soveltamista ohjaavina. Määritelmän mukaan pilaantumisen tulee aiheutua päästöistä ympäristöön. Päästöllä tarkoitetaan perustelujen mukaan vakiintuneesti aineen tai energian johtamista, laskemista tai muunlaista vapauttamista ympäristöön. Päästämiseen rinnastetaan myös jättäminen, jolla perustelujen mukaan tarkoitetaan aineen tai esineen hylkäämistä. Päästön aiheuttaminen voi olla aktiivista toimintaa tai passiivista toimimatta jättämistä.

Ympäristön pilaamista ei edellä mainitun 1 kohdan perustelujen mukaan ole ympäristön tilan

huonontaminen tai muu turmeleminen, jos seuraus aiheutetaan ympäristöä muuttamalla, kuten rakentamalla, kaivamalla tai vesilain 1 luvun 15 §:n vastaisesti vesistöä muuttamalla. Tällainen ympäristön rakenteellinen pilaantuminen jää siten perustelujen mukaan myös lain soveltamisalan ulkopuolelle.

Nyt kysymyksessä olevan läjitysalueen tekeminen on kylläkin aineen jättämistä ympäristöön, mutta se rinnastuu toiminnallisesti viimeksi mainittuihin fyysistä ympäristöä muuttaviin toimenpiteisiin, jotka eivät vielä sellaisenaan, ilman varsinaista päästöä ympäristöön tai sellaisen päästön vaaraa merkitse ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua ympäristön pilaantumista. Näin on siinäkin tapauksessa, että itse läjitysalueen olemassaolosta aiheutuisi ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 1 f) -kohdassa tarkoitettua vahinkoa tai haittaa omaisuudelle tai sen käytölle taikka muu 1 momentin 1 a-g) -kohdassa tarkoitettu haitallinen seuraus. Selvitystä läjityspaikan aiheuttamista päästöistä tai sellaisten todennäköisyydestä ei asiassa ole esitetty. Koska asiassa näin ollen ei ole ilmennyt olevan kysymys ympäristönsuojelulaissa tarkoitetusta ympäristön pilaantumisesta, ei ympäristönsuojelulain 85 § tule siinä sovellettavaksi.

Toisaalta läjityspaikka saadun selvityksen mukaan ainakin osin koostuu jätelaissa tarkoitetusta jätteestä. Asiassa voi näin ollen olla kysymys jätelain 19-21 §:ssä ja jätehuoltolain (673/1978) 32-34 §:ssä tarkoitetusta roskaamisesta tai muusta jätelainsäädännön alaan kuuluvasta toimenpiteestä, kuten jätelain 57 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin toimenpiteisiin ryhtymisestä sen johdosta, että läjitysalueen

jätehuoltoa ei ole järjestetty niin, ettei sinne läjitetystä jätteestä aiheudu jätelain 4 §:ssä ja 6 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettua haittaa ympäristölle. Oikeus jätelain 21 §:ssä tarkoitettua roskaantuneen alueen puhdistamismääräystä samoin kuin jätelain 57 §:n 1 momentissa tarkoitettua määräystä koskevan asian vireille panoon alueellisessa ympäristökeskuksessa tai kunnan ympäristönsuojeluviranomaisessa on jätelain 59 §:n (91/2000) 1 kohdan mukaan sillä, jonka etua tai oikeutta asia saattaa koskea.

Näistä syistä hallinto-oikeuden päätös on kumottava. Asia on ympäristölautakunnan päätöstä voimaan saattamatta ja lausumatta enemmälti T:n puolisoiden vaatimuksista palautettava lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi edellä mainitut säännökset huomioon ottaen.

4) K:n asiamieheen ja hänen työnantajaansa Z Oy:öön kohdistuvat T:n puolisoiden

oikeudenkäyntikuluvaatimukset eivät perustu lakiin. Kun muutoin otetaan huomioon asiassa annettu ratkaisu ja hallintolainkäyttölain 74 §, ei ole myöskään kohtuutonta, että sekä T:n puolisot että K joutuvat pitämään omat oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Timo Silenti, Hannu Koskinen, Marita Liljeström, Pekka Vihervuori ja Ilkka Pere sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Pentti Hannonen ja Ilkka Hirsto. Asian esittelijä Ilpo Havumäki.

---

[SV]

Mark- och stensubstans i gårdsbruksenheten S, som var deponerad nära gränsen till granngården A, orsakade inte utsläpp i miljön och någon risk för utsläpp var inte heller sannolik. Oberoende av om deponeringsplatsen på annat sätt medförde skada eller olägenhet för annans egendom eller hade andra negativa konsekvenser, ansågs deponeringsplatsen inte orsaka en sådan förorening av miljön som definieras i 3 § 1 mom. 1 punkten miljöskyddslagen. Den kommunala miljövårdsmyndigheten, som hade behandlat ärendet på yrkande av ägaren till gårdsbruket A, kunde därför inte med stöd av 85 § miljöskyddslagen meddela ägaren till gårdsbruket S en föreskrift att snygga upp och återställa deponeringsområdet.

Deponeringsplatsen utgjordes åtminstone delvis av avfall enligt avfallslagen. För en eventuell tillämpning av avfallslagen skulle ärendet i fortsättningen behandlas hos den kommunala miljövårdsmyndigheten.