Family reunion visa denied due to lack of shared family life despite refugee status and cultural constraints.

Huomioon ottaen pakolaisen oman kulttuurin asettamat rajoitukset perhe-elämän viettämiselle ennen avioliiton solmimista sekä hänen pakolaisasemastaan johtuvat rajoitukset tavata vaimoaan avioliiton solmimisen jälkeen kotimaassaan, vaimolle perhesiteen perusteella haetun oleskeluluvan myöntämistä vastaan ei katsottu olevan ulkomaalaislain 18 c §:ssä tarkoitettuja painavia syitä sillä perusteella, ettei yhteistä perhe-elämää ollut vietetty. Ulkomaalaislaki 18 b § 1 mom. ja 18 c § 1 mom.

Selostus asian aikaisemman käsittelyn vaiheista

Ulkomaalaisvirasto on 10.9.2001 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n vaimonsa, Iranin kansalaisen B:n puolesta tekemän ulkomaalaislain 18 c §:ssä tarkoitettua oleskelulupaa koskevan hakemuksen.

Hallituksen esityksessä (HE 50/1998) ulkomaalaislaiksi lain 18 c §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että ratkaisu tehdään kokonaisarvioinnin perusteella, jossa otetaan huomioon yhtäältä luvan myöntämistä puoltavat seikat ja toisaalta luvan myöntämistä vastaan puhuvien seikkojen painavuus sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen soveltamiskäytäntö. Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien turvaamiseksi solmitun yleissopimuksen 8 artiklan mukaan jokaisella on oikeus nauttia perhe-elämäänsä ja kotiinsa kohdistuvaa kunnioitusta. Sopimus suojaa riittävän läheistä ja tosiasiallista perhe-elämää. Hallituksen esityksen (HE 50/1998) perustelujen lähtökohtana oleskelulupahakemuksia ratkaistaessa on olettamus siitä, että kyseessä on todellinen perhe-elämä. Sen vuoksi perhemääritelmän muodollisesta soveltamisesta huolimatta oleskelulupa tulee evätä, jos voidaan osoittaa, että esimerkiksi avioliitto on solmittu maahantulosäännösten kiertämiseksi.

Hallituksen esityksen perusteluissa on myös todettu, että EU:n oikeus- ja sisäasiain yhteistyössä on kiinnitetty enenevässä määrin huomiota useissa jäsenvaltioissa maahantulosäännösten kiertämiseksi solmittuihin avioliittoihin, jotka ovat suurimpia maahanmuuttoon liittyviä ongelmia. Euroopan unionin neuvoston päätöslauselmassa 4.12.1997 toimenpiteistä lumeavioliittojen estämiseksi on mainittu seikkoja, joiden perusteella voidaan olettaa, että avioliitto on solmittu maahantulosäännösten kiertämiseksi.Tällaisia seikkoja ovat esimerkiksi yhteiselämän puuttuminen, avioliiton solmimisesta on maksettu rahaa, puolisoilla ei ole yhteistä kieltä, puolisot antavat ristiriitaisia henkilötietoja toisistaan, heidän henkilöhistoriassaan on merkintöjä aiemmista lumeavioliitoista tai oleskeluun liittyy poikkeuksellisia seikkoja tai se, että puolisot eivät ole tavanneet kertaakaan ennen avioliittoa.

Ottaen huomioon kaikki asiassa esille tulleet seikat kokonaisuudessaan Ulkomaalaisvirasto katsoi jääneen näyttämättä, että hakijan ja Suomessa asuvan hakijan aviopuolison välillä olisi ulkomaalaislain 18 c §:n 1 momentin edellyttämää perheenjäsenyyteen perustuvaa todellista perhe-elämää sekä sen suojaa vaativa side. Ulkomaalaisvirasto katsoi, että oleskeluluvan myöntämistä vastaan oli katsottavan olevan ulkomaalaislain 18 c §:ssä tarkoitettuja painavia syitä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on hylännyt A:n B:n puolesta Ulkomaalaisviraston päätöksestä tekemän valituksen.

Perustelut:

Suomen väestötietojärjestelmän mukaan A oli siviilisäädyltään naimaton ja asui Vaasassa. B:llä ei ollut osoitetta eikä siten myöskään asuntoa Suomessa.

Sovelletut oikeusohjeet:

Ulkomaalaislaki 18 b § ja 18 c § 1 momentti

Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimus 8 artikla

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:

A

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä, koska lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa ja oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeää saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ja luvan myöntämiseen on myös muu painava syy.

Valituksessaan A on vaatinut hallinto-oikeuden ja Ulkomaalaisviraston päätöksiä kumottavaksi ja oleskelulupaa myönnettäväksi.

Ulkomaalaisviraston ristiriitaisiksi katsomat puolisoiden ilmoitukset kahden vihkimistoimituksen päivämäärissä johtuvat iranilaisen ajanlaskun erilaisuudesta ja sen aiheuttamista tulkkausvirheistä. Oikeat päivämäärät ovat ilmenneet jätetyistä vihkimistodistuksista. Ulkomaalaisviraston ja hallinto-oikeuden tulkinta aiemmin vietetyn perhe-elämän puuttumisesta ja sen seurauksena oletus, ettei täälläkään tultaisi viettämään perhe-elämää, johtavat siihen, että pakolainen ei voisi avioitua omaa kansallisuuttaan olevan kanssa, mikä puolestaan on ihmisoikeuksien vastaista.

A:lla on Suomessa työpaikka, hän pystyy elättämään itsensä ja perheensä ja on hakenut Vaasan kaupungilta isompaa vuokra-asuntoa. Yli puolitoista vuotta jatkunut avioliitto ja häiden jälkeen järjestetty tapaaminen Turkissa sekä kaikki olosuhteet kokonaisuudessaan osoittavat, että perhe tulisi viettämään Suomessa todellista perhe-elämää.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:

Ulkomaalaisvirasto

on antanut valituslupahakemuksen ja valituksen johdosta lausunnon.

A

on antanut Ulkomaalaisviraston lausunnon johdosta vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Valituslupa myönnetään ja valitusasia käsitellään. Vaasan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja poistetaan toimivallan puuttumisen perusteella. Viivytyksen välttämiseksi asia tutkitaan välittömästi korkeimmassa hallinto-oikeudessa sitä Helsingin hallinto-oikeudelle siirtämättä.

2. Ulkomaalaisviraston päätös kumotaan ja asia palautetaan Ulkomaalaisvirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut:

1. Hallintolainkäyttölain 12 §:n säännös huomioon ottaen Ulkomaalaisviraston päätökseen liitetty valitusosoitus Vaasan hallinto-oikeuteen on ollut virheellinen. Vaasan hallinto-oikeuden ei siten olisi tullut tutkia A:n valitusta. Tämän vuoksi Vaasan hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja poistettava. Viivytyksen välttämiseksi asia tutkitaan välittömästi korkeimmassa hallinto-oikeudessa sitä Helsingin hallinto-oikeudelle siirtämättä.

2. Ulkomaalaislain 18 b §:n 1 momentin mukaan perheenjäseneksi katsotaan muun muassa Suomessa asuvan henkilön aviopuoliso.

Ulkomaalaislain 18 c § sisältää säännökset edellytyksistä oleskeluluvan myöntämiselle ulkomailla olevalle henkilölle perhesiteen perusteella. Pykälän 1 momentin mukaan Suomessa asuvan ulkomaalaisen, joka on saanut oleskeluluvan pakolaisuuden tai suojelun tarpeen perusteella, tai Suomessa asuvan Suomen tai muun pohjoismaan kansalaisen perheenjäsenelle myönnetään oleskelulupa, jollei luvan myöntämistä vastaan ole yleiseen järjestykseen tai turvallisuuteen perustuvia taikka muita painavia syitä. Oleskeluluvan myöntäminen ratkaistaan ottaen huomioon kaikki asiassa ilmenevät seikatkokonaisuudessaan. Kokonaisharkinnassa on otettava myös huomioon Suomessa jo luvallisesti asuvan henkilön mahdollisuus muuttaa takaisin kotimaahansa tai johonkin kolmanteen maahan viettämään perhe-elämää, jos perhesiteiden voidaan kokonaisuudessaan katsoa painottuvan sinne.

Hallituksen esityksessä Eduskunnalle laiksi ulkomaalaislain muuttamisesta (HE 50/1998) on todettu muun ohella, että 18 c §:n tarkoituksena on säätää edellytykset oleskeluluvan myöntämiselle perhesiteen perusteella. Säännöksen tavoitteena on perhe-elämän suojaaminen. Hallituksen esityksen mukaan lopputulos, johon päädytään kokonaisarvion perusteella, ei saisi olla asianosaisten kannalta kohtuuton.

Hallituksen esityksessä todetaan edelleen, että pakolaisen ja oleskeluluvan suojelun tarpeen perusteella saaneiden perheenjäsenten kohdalla tulee ottaa huomioon erityisesti se, että he ovat voineet joutua toisistaan eroon vainon tai muiden pakottavien syiden vuoksi.

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan Iranin kansalainen A on etniseltä taustaltaan kurdi. Hän on asiakirjojen mukaan saapunut pakolaisena UNHCR:n pakolaisleirille Turkkiin 11.10.1995 ja saanut Suomessa oleskeluluvan 11.7.1997 kiintiöpakolaisena (statuksella A 7).

A on vihitty avioliittoon Iranin kansalaisen B:n kanssa 25.2.2000 ja 24.8.2000 suoritetuilla kahdella eri vihkimistoimituksella. Vihkiminen on toimitettu Iranissa maan lainsäädännön mukaisesti. Asiassa ei ole kiistetty avioliiton solmimisen pätevyyttä, vaan kysymys on siitä, onko puolisoiden tarkoituksena katsottava olleen viettää keskinäistä ja todellista perhe-elämää.

Molemmat aviopuolisot ovat avioliiton johdosta toimitetuissa kuulemisissa kertoneet, että heidän äitinsä ovat serkuksia ja puolisot ovat siten tunteneet toisensa pienestä pitäen. Tuttavuuden on kerrottu johtaneen siihen, että vuonna 1995 ennen kuin A lähti kotimaastaan pakolaiseksi Turkkiin, hän oli pyytänyt B:tä seuraamaan mukana, mutta se ei ollut tuolloin mahdollista. A:n Suomeen siirtymisen jälkeen he olivat aloittaneet uudelleen yhteydenpidon ja vuonna 1999 tehneet yhteiset avioliittosuunnitelmat. Vihkimistoimitukset oli suoritettu Iranissa vuonna 2000 maan lainsäädännön mukaisesti vaimon, tämän isän ja A:n edustajana tämän veljen sekä molempien puolisoiden sukulaisten läsnäollessa. A on todennut, ettei hän pakolaisasemansa vuoksi ole voinut palata Iraniin eikä siten osallistua vihkimistoimitukseen.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on puolisoiden passeista esitetyin kopioin sekä tapaamisesta otetuin valokuvin selvitetty puolisoiden tavanneen avioliiton solmimisen jälkeen Turkissa 17-29.11.2001 välisenä aikana.

Kts. myös ratkaisut KHO 16.1.2002 T 76 (KHO:2002:5) ja KHO 13.7.2001 T 1661.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ilmari Ojanen, Lauri Tarasti, Pirkko Lundell, Marita Liljeström ja Pekka Vihervuori. Asian esittelijä Kai Träskelin.

---

[SV]

Med beaktande av de begränsningar som den egna kulturen ställer för en flyktings möjlighet att leva ett familjeliv före ingånget äktenskap och de begränsningar som hans flyktingstatus ställer för möjligheten att träffa hustrun efter ingånget äktenskapet i hemlandet, ansågs det inte finnas några vägande skäl med motiveringen att makarna inte hade levat i samma familjegemenskap enligt 18 c § utlänningslagen, som skulle tala emot att hustrun beviljas uppehållstillstånd på grund av familjeband.