Supreme Administrative Court allows VAT deduction for horse breeding as part of a farm business over multiple years.

A oli vuonna 1998 alkanut harjoittaa yhdellä hevosella ravi- ja siitostoimintaa, josta tuona vuonna saadut tulot olivat 7 153 markkaa ja menot 19 420 markkaa. Lisäksi A harjoitti maatilallaan maitotaloutta ja nautakarjataloutta, josta saadut tulot olivat vuonna 1998 maataloustukineen 369 152 markkaa. Hevostaloudesta saadut tulot olivat 21 900 markkaa vuonna 1999 ja 152 690 markkaa vuonna 2000, jolloin hevostalouden nettotuotoksi jäi yli 90 000 markkaa. A:n harjoittama hevostalous katsottiin jo arvonlisäverotusta joulukuulta 1998 toimitettaessa arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuksi liiketoiminnaksi. A sai näin ollen lain 102 §:n 1 momentin 1 kohdan ja 2 momentin nojalla vähentää tätä hevostaloustoimintaa varten hankkimiensa tavaroiden ja palveluiden ostohintaan sisältyvän arvonlisäveron. Maksuunpano joulukuulta 1998. Äänestys 3-2.

Arvonlisäverolaki 1 § 1 mom. 1 kohta ja 102 § 1 mom. 1 kohta ja 2 mom.

Asian aikaisempi käsittely

Lapin verovirasto

on 28.6.1999 tekemällään päätöksellä toimittanut A:n arvonlisäverotusta koskevan maksuunpanon joulukuulta 1998 alkutuottajan arvonlisäveroilmoituksen perusteella. Ilmoituksesta on poikettu siten, että A:n vähennettävistä veroista on poistettu hevostaloustoimintaan kohdistuviin ostoihin sisältyvä arvonlisävero 3 488 markkaa. A:n maksettavaksi on määrätty veroa,

veronlisäystä ja veronkorotusta yhteensä 3 309 markkaa.

A

on hakenut muutosta veroviraston päätökseen valittamalla hallinto-oikeuteen ja vaatinut, että veroviraston päätös kumotaan siltä osin kuin vähennettävistä veroista on poistettu hevostaloustoimintaan kohdistuviin ostoihin sisältyvä arvonlisävero.

Hevostaloutta harjoitetaan osana A:n tilallaan harjoittamaa maataloutta. Hevosen ruokinta tapahtuu lähinnä omalla tilalla tuotetulla rehulla ja hevosen hoito tapahtuu osana maatilatalouden hoitoa. A:lla on tarkoitus hankkia tulevaisuudessa ravi- ja siitostoiminnalla maatilatalouteen lisätuloja. Ravitoiminnalla pyritään myös korottamaan varsojen arvoa. Lisäksi hevosta käytetään maatilalla kevyissä metsätöissä. Hevoset katsotaan maataloustukiin oikeuttaviksi eläimiksi ja tuet ovat maatalouden tuloja. Maataloudessa ei voine olla kahdenlaista arvonlisäverokäytäntöä. Koska hevostalouden tulot ja menot ovat lain ja

oikeuskäytännön mukaan harjoitettavan maatalouden tuloja ja menoja, niiden arvonlisäverotilitykset noudattavat samoja sääntöjä kuin muidenkin tulojen ja menojen.

Hallinto-oikeus

on hylännyt A:n valituksen. Perusteluinaan hallinto-oikeus on lausunut, että arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan arvonlisäveroa suoritetaan valtiolle liiketoiminnan muodossa Suomessa tapahtuvasta tavaran tai palvelun myynnistä. A on alkutuottajana arvonlisäverovelvollinen. Hän harjoittaa tilallaan maitotaloutta ja nautakarjataloutta. Kotieläintuotteiden myyntitulot ovat vuonna 1998 olleet 202 122 markkaa, maataloustuet 167 030 markkaa ja hevostaloudesta saadut tulot 7 153 markkaa. A:lla on vuonna 1998 ollut yksi hevonen. Raviurheilusta saadut

kilpailupalkinnot ovat arvonlisäverolain 45 §:n 1 momentin 1 kohdan perusteella verottomia, joten ravitoimintaan välittömästi liittyvistä hankinnoista ei ole vähennysoikeutta. Hallinto-oikeus on katsonut, että A:n harjoittamaa hevostaloutta ei toiminnan laatuun ja laajuuteen nähden ole pidettävä arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna liiketoimintana.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja katsotaan, että hänellä on oikeus vähentää 3 488 markan suuruinen vero arvonlisäverotuksessa, sekä hänen liikaa maksamansa arvonlisävero määrätään hänelle palautettavaksi laillisine korkoineen.

A harjoittaa maatilataloutta alkutuottajana. Edellytykset kannattavan maatilatalouden harjoittamiseen ovat erittäin ankarat ja edellyttävät, että A maatilayrittäjänä pyrkii hankkimaan lisätuloja niin metsätaloudesta kuin myöskin hevostaloudesta. A on pitkäjänteisesti kehittänyt hevostaloutta siten, että hevostalouden tulot viimeistään vuonna 2000 ovat sillä tasolla, ettei kysymyksessä ole enää vähäinen toiminta.

Hevostalouden tuotot tulevat tuolloin nousemaan lähes yhtä suuriksi kuin kotieläintuotannon varsinaiset myyntituotot. Asiaa on arvosteltava pitkäjänteisesti. A ei taloudellisen asemansa vuoksi kykene heti aloittamaan hevostaloutta siten, että hevostalouden tunnusluvut aluksi olisivat merkittävät. Hevostaloutta on arvosteltava osana A:n harjoittamaa maatilatalouskokonaisuutta eikä erillisenä hevostaloutena, kuten hallinto-oikeus on tehnyt.

Hallinto-oikeuden päätös koskee vain tilikautta 1.1.-31.12.1998. Perusteluissaan hallinto-oikeus on käsitellyt vain vuotta 1998, vaikka A:n harjoittamaa hevostaloutta tulee arvostella pitkäjänteisesti useamman eri vuoden perusteella. Vaikka A:n harjoittamaa hevostaloutta ei sinänsä verovuoden 1998 osalta olisikaan pidettävä arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna liiketoimintana, A:n harjoittama hevostalous on kuitenkin arvonlisäverolaissa tarkoitettua liiketoimintaa, joten sitä on arvosteltava ottaen huomioon myös vuodet 1997, 1999 ja 2000.

Suomen liityttyä Euroopan unioniin A:n maatilatalouden tulotaso on laskenut yli 30 prosenttia. Voidakseen jatkaa ainoassa ammatissaan A:n puolisoiden on ollut pakko pyrkiä hakemaan lisätuloja varsinaisen maatilatalouden ulkopuolelta. He ovat valinneet tällaiseksi hevostalouden, josta tuloja on alettu saada varsinaisesti vasta vuonna 2000. Hevostalouden tuotot ovat eri vuosina olleet seuraavat: vuonna 1997 47 850 markkaa, josta ei ole jäänyt verotettavaa tulo edellisten vuosien tappioiden vähentämisen johdosta, vuonna 1998 7 153 markkaa, vuonna 1999 21 900 markkaa ja vuonna 2000 152 690 markkaa, josta nettotuotoksi jää yli 90 000 markkaa. A:n tavoitteena on lisätä hevostalouden tuottoja jalostustoiminnalla noin 30 000-50 000 markkaa vuodessa. A:lla on mahdollisuus saada jalostustoiminnan kautta kasvattajapalkkioita 10 prosenttia voitetuista ravipalkinnoista. Tämä ei ole mahdollista, mikäli A ei menesty raveissa.

Veroasiamies

on vastineessaan todennut, että nyt on kysymys nimenomaan vuodesta 1998 eikä siten myöhempien vuosien tuotoilla ole merkitystä. A:n valitus perustuu harjoitetun hevostalouden tulevaisuuden odotuksiin.

A

on tämän jälkeen antanut vastaselityksen, jossa hän on kertonut hevosen sijoittuneen kilpailuissa vuonna 2001 Vermossa toiseksi, Oulussa ensimmäiseksi, Joensuussa toiseksi ja Rovaniemellä viidenneksi. Palkintorahoja on saatu 37 500 markkaa. Kyseistä Suomen hevosta käytetään talvisin maatilatalouden puutavara-ajossa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntäen valitusluvan tutkinut asian.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Olof Olsson, Ismo Talikka, Raimo Anttila, Tuulikki Keltanen ja Olli Nykänen. Asian esittelijä Kari Honkala.

Hallintoneuvos Keltasen äänestyslausunto, johon hallintoneuvos Talikka yhtyi: "Myönnän valitusluvan ja katson, kun otetaan huomioon asiassa esitetyt vaatimukset, saatu selvitys sekä hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevät lainkohdat ja muut perustelut, ettei ole syytä muuttaa hallinto-oikeuden päätöstä."

---

[SV]

A inledde trav- och avelsverksamhet med en häst år 1998, och det året var inkomsterna av verksamheten 7 153 mark och utgifterna 19 420 mark. Dessutom utövade A mjölkproduktion och nötkreatursskötsel på sin gård, och inkomsterna av dessa var inklusive jordbruksstöd 369 152 mark år 1998. Inkomsterna av hästhushållningen var 21 900 mark år 1999 och 152 690 mark år 2000, då nettointäkterna av hästhushållningen översteg 90 000 mark. Hästhushållningen som A utövade ansågs redan vid mervärdesbeskattningen i december 1998 som rörelse enligt 1 § 1 mom. 1 punkten mervärdesskattelagen. Med stöd av 102 § 1 mom. 1 punkten och 2 mom. i lagen fick A således dra av mervärdesskatten som ingick i inköpspriset på de varor och tjänster som hade anskaffats för hästhushållningen.