Supreme Administrative Court allows elevator installation costs for disabled person when ramp is objectively refused by building company.
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Administrative Court overturned lower court decisions to reinstate the case for reconsideration regarding disability service funding. The client, a severely disabled person living on the first floor, argued that installing an elevator was necessary for normal life activities after the building company objectively refused a ramp due to safety and space concerns. The court held that since the ramp was denied for valid reasons, the elevator installation constituted a necessary barrier removal under the Disability Services Act and its regulations, making the costs reimbursable.
Legislator headnote
AI generatedVammaispalvelulain 9 § 2 mom.; Vammaispalveluasetuksen 12 § 1 mom.: When a building company objectively refuses a ramp for valid reasons, installing an elevator to ensure normal life activities for a disabled person constitutes a barrier removal action for which costs are reimbursable.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Vaikeavammaisen kulku kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa sijaitsevaan asuntoonsa ja asunnostaan kuuluu vammaispalvelulain 9 §:n 2 momentissa tarkoitettuihin tavanomaisiin elämän toimintoihin. Kun taloyhtiö oli objektiivisesti arvioiden perustellusta syystä kieltänyt luiskan rakentamisen, porrashissin (pyörätuolihissin) asentaminen vaikeavammaisen asuintalon ulkoportaisiin katsottiin vammaispalveluasetuksen 12 §:n 1 momentin tarkoittamaksi esteiden poistamiseksi asunnon välittömästä lähiympäristöstä tavanomaisista elämän toiminnoista selviytymiseksi. Vaikeavammaiselle oli korvattava porrashissin hankkimisesta aiheutuvat kohtuulliset kustannukset tai hänelle oli myönnettävä oikeus saada porrashissi korvauksetta käytettäväkseen. Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 9 § 2 mom.
Asetus vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 12 § 1 mom.
Selostus asian aikaisemman käsittelyn vaiheista
X:n kunnan perusturvalautakunnan alainen viranhaltija
on 25.1.2001 päättänyt, että A:lle korvataan vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain mukaisena asunnon muutostyönä kerrostalon, jossa A:n vakituinen asunto sijaitsee, ulkoportaisiin rakennettavan pyörätuoliluiskan rakentamiskustannukset.
A:n puoliso B
on pyytänyt, että asunnon muutostyönä korvataan ulkoportaisiin asennettavan porrashissin hankkimisesta aiheutuvat kustannukset, koska kysymyksessä olevan asunto-osakeyhtiön hallitus ei ole hyväksynyt luiskan rakentamista.
Viranhaltija
on 2.2.2001 tekemällään päätöksellä hylännyt B:n hakemuksen, koska luiskan rakentaminen on rakennusmestarin lausunnon mukaan mahdollista.
B
on pyytänyt tarjousta porrashissin asentamisen aiheuttamista kustannuksista. Tuon 30.3.2001 päivätyn tarjouksen mukaan ulkoportaisiin asennettavan porrashissin arvonlisäveroton hinta asennuksineen on 75 000 markkaa.
Perusturvalautakunta
on 6.4.2001 tekemällään päätöksellä pysyttänyt viranhaltijan päätöksen.
Käsittely Oulun hallinto-oikeudessa
B
on hakenut muutosta perusturvalautakunnan päätökseen ja vaatinut, että X:n kunnan on korvattava asunnon muutostyönä hissin asentamisesta kerrostalon ulkoportaisiin aiheutuvat kustannukset. B on ilmoittanut, että hänen miehensä A on vuoden 2000 heinäkuussa saamansa sairauskohtauksen vuoksi menettänyt liikuntakyvyn oikeanpuoleisista raajoistaan. A on siirtynyt kotihoitoon 23.3.2001. Hän liikkuu pyörätuolilla, minkä vuoksi hänellä on vaikeuksia liikkua ulkoportaikossa. B:n mukaan hissin asentaminen mahdollistaisi A:n kotona asumisen. Taloyhtiö ei ole suostunut kunnan ehdottaman pyörätuoliluiskan rakentamiseen.
Perusturvalautakunta
on antanut lausunnon ja
B
siihen vastaselityksen.
Hallinto-oikeus
on 31.8.2001 antamallaan päätöksellä hylännyt B:n valituksen.
Hallinto-oikeus on päätöksen perusteluina todennut seuraavaa:
B on vaatinut korvattavaksi taloyhtiön ulkoportaisiin rakennettavan porrashissin asentamisesta aiheutuvat kustannukset. Kysymyksessä ei siis ole asuntoon kiinteästi kuuluva nostolaite. Hallinto-oikeus katsoo, että nostolaitteen rakentamista taloyhtiön portaisiin ei myöskään voida pitää sellaisena esteen poistamisena asunnon välittömästä lähiympäristöstä, jota edellä mainitussa asetuksen kohdassa on tarkoitettu. Koska kysymys ei siis ole sellaisesta asunnon muutostyöstä, josta aiheutuvat kustannukset kunta on edellä mainittujen säännösten perusteella velvollinen korvaamaan, perusturvalautakunta on voinut hylätä B:n oikaisuvaatimuksen.
Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet:
Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 9 § 2 momentti
Asetus vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 12 § 1 ja 3 momentti
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:
B
on vaatinut, että hallinto-oikeuden ja perusturvalautakunnan päätökset kumotaan ja X:n kunta velvoitetaan korvaamaan asunnon muutostyönä hissin asentamisesta kerrostalon ulkoportaisiin aiheutuvat kustannukset. Asunto-osakeyhtiön hallitus on edelleen kokouksessaan todennut, että yhtiökokous on kieltänyt luiskan rakentamisen A-talon sisäänkäyntiin, mutta antanut luvan porrashissin rakentamiseen. B:n käsityksen mukaan ulkoportaat kuuluvat kiinteästi asuntoon, koska vain niiden kautta mahdollistuu pääsy asuntoon ja asunnosta. Oikeuskäytännössä on hyväksytty asunnon muutostöiksi myös esteiden poistaminen lähiympäristöstä.
Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:
X:n kunnan perusturvalautakunta
on antanut valituksen johdosta selityksen, jossa lautakunta on todennut, etteivät taloyhtiön ulkoportaisiin tulevan porrashissin rakentamiskustannukset kuulu vammaispalvelulain tai -asetuksen nojalla kustannettaviin kohtuullisiin kustannuksiin. A:lle on myönnetty korvattavaksi ulkoportaisiin rakennettavasta luiskasta aiheutuneet kustannukset.
A:n puoliso B
on antanut vastaselityksen, jossa hän on uudistanut vaatimuksensa.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden ja perusturvalautakunnan päätökset ja palauttaa asian perusturvalautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.
Perustelut:
A on halvaantunut 15.7.2000, minkä jälkeen hän on pystynyt liikkumaan vain pyörätuolilla. Hän asuu kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa omistusasunnossa. Huoneistoon on jo tehty vammaispalvelulain mukaisina muutostöinä kynnysten poisto, WC:n tukikaide sekä kevytrakenteiset luiskat parvekkeelle. Talossa on jyrkähköt kuuden porrasaskelman ulkoportaat. Perusturvalautakunta on tehnyt päätöksen näihin ulkoportaisiin rakennettavan luiskan rakennuskustannusten korvaamisesta A:n ulospääsyn varmistamiseksi. Taloyhtiön yhtiökokous ei ole kuitenkaan antanut lupaa luiskan rakentamiseen vedoten tontin pienuuteen, turvallisuusnäkökohtiin sekä luiskalta olevaan näköyhteyteen talon alakerranasuntoihin. Sen sijaan yhtiökokous on antanut luvan porrashissin (pyörätuolihissin) asentamiseen.
A:n kulku asuntoonsa ja asunnostaan kuuluu hänen vammaispalvelulain 9 §:n 2 momentissatarkoitettuihin tavanomaisiin elämän toimintoihinsa. Tällainen kulkuyhteys on yleensä hoidettavissa portaisiin rakennettavan luiskan avulla, mitä kunta on tässäkin tapauksessa esittänyt. Edellä kerrotuista syistä taloyhtiöllä on kuitenkin ollut objektiivisesti arvioiden perusteltu syy olla antamatta lupaa luiskan rakentamiseen. Näissä oloissa porrashissin asentaminen A:n asuintalon ulkoportaisiin on vammaispalveluasetuksen 12 §:n 1 momentissa tarkoitettu esteiden poistamista asunnon välittömästä lähiympäristöstä tavanomaisista elämän toiminnoista selviytymiseksi koskeva toimenpide. A:lle on siten korvattava porrashissin hankkimisesta aiheutuvat kohtuulliset kustannukset tai hänelle on myönnettävä oikeus saada porrashissi korvauksetta käytettäväksi. Näillä perusteilla valitus on hyväksyttävä ja asia palautettava lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.
Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Timo Silenti, Ilmari Ojanen, Lauri Tarasti, Pirkko Lundell, Hannu Koskinen, Marita Liljeström, Pekka Vihervuori ja Ilkka Pere. Asian esittelijä Marja Ihto.
---
[SV]
För en gravt handikappad räknas framkomligheten till och från den egna bostaden i första våningen i ett höghus till funktioner som hör till normal livsföring enligt 9 § 2 mom. handikappservicelagen. Då husbolaget av objektivt sett grundad anledning inte hade gett tillstånd att bygga en ramp, ansågs installeringen av en trapphiss (rullstolshiss) i utetrappan i huset där den gravt handikappade bor, utgöra ett avlägsnande enligt 12 § 1 mom. handikappserviceförordningen av hinder i bostadens närmaste omgivning för att klara av funktioner som hör till normal livsföring. Den gravt handikappade skulle ersättas för skäliga kostnader för anskaffningen av en trapphiss eller också beviljas rätt att få en trapphiss till sitt förfogande utan kostnad.