Social assistance recovery claim dismissed due to statutory limitation period expiration under old social welfare law.

Selostus asian aikaisemman käsittelyn vaiheista

A:lle

oli varattu tilaisuus selityksen antamiseen.

Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on hyväksynyt sosiaalilautakunnan hakemuksen ja velvoittanut A:n suorittamaan Jämsän kaupungille kesäkuussa 1996 saamansa toimeentulotuen 3 692,30 markkaa.

Perustelut:

Sovellettavat säännökset

Toimeentulotukilain 11 §:n mukaan tuloina otetaan huomioon henkilön ja perheen käytettävissä olevat tulot.

Toimeentulotukilain 17 §:n mukaan toimeentulotuen hakijan ja hänen perheenjäsenensä on annettava toimielimelle kaikki tiedossaan olevat toimeentulotukeen vaikuttavat välittömät tiedot. Toimeentulotuen saajan on välittömästi ilmoitettava toimielimelle edellä mainituissa tiedoissa tapahtuneista muutoksista.

Saman lain 20 §:n 2 momentin mukaan, jos tuen myöntäminen on perustunut tahallaan annettuihin erehdyttäviin tietoihin tai toimeentulotukilain 17 §:ssä säädetyn ilmoitusvelvollisuuden tahalliseen laiminlyöntiin, kunta voi periä tuen takaisin näiden tietojen antajalta tai ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöneeltä siltä osin kuin tuen myöntäminen on perustunut tästä syystä virheellisiin tietoihin.

Hakemus toimeentulotuen takaisinperinnästä on tehtävä hallinto-oikeudelle. Hakemukseen on edellä mainitun lain 22 §:n 2 momentin mukaan liitettävä tarpeellinen selvitys toimeentulotuen myöntämisen syistä sekä korvausvelvollisesta ja tämän edellytyksistä korvauksen suorittamiseen.

Saman lain 21 §:n 1 momentin mukaan toimeentulotuen takaisinperinnän edellytyksenä on, että korvausvelvollisella asiasta päätettäessä tai myöhemmin on oikeus saada sellaisia tuloja tai varoja, joista korvaus voidaan periä vaarantamatta korvausvelvollisen tai sellaisen henkilön toimeentuloa, josta hän pitää huolta tai on velvollinen pitämään huolta.

Perusteet takaisinperintään

A:lle on maksettu toimeentulotukea kesäkuulta 1996 yhteensä 3 692,30 markkaa. A ei ole hakiessaan toimeentulotukea ilmoittanut, että hän oli saamassa palkkatuloja.

Jämsän kaupungin sosiaalilautakunnan alainen viranhaltija oli 24.6.1996 tehnyt päätöksen A:lle myönnetyn toimeentulotuen takaisinperinnästä suoraan tämän palkasta ja lähettänytetuudenperintälomakkeen A:n työnantajalle, joka kuitenkin ilmoitti, että A:n tuli itse huolehtia korvauksen maksamisesta. A jätti hänelle lähetetyn laskun maksamatta.

Sosiaalitoimistossa on vuosien mittaan useaan otteeseen keskusteltu A:n kanssa puheena olevan korvauksen suorittamisesta ilman näkyvää tulosta.

Asioidessaan sosiaalitoimistossa 18.5.2000 A oli ilmoittanut aloittaneensa työt UPM-Kymmene Kaipolan tehtaalla lomittajana 8.5.2000 ja töitten jatkuvan elokuun lopulle. Sosiaalisihteerin kanssa käymiensä keskustelujen jälkeen A oli suostunut siihen, että hän suorittaa toimeentulotuen takaisinmaksun neljästä ensimmäisestä tilistään. Asiasta tehtiin päätös, jonka A allekirjoituksellaan varmisti tiedoksisaaduksi 18.5.2000. A ei suorittanut kesän aikana yhtään suoritusta.

Hakemuksen mukaan A ei ole kieltänyt antaneensa virheellisiä tietoja, vaan on myöntänyt saaneensa väärin perustein toimeentulotukea.

A ei ole antanut hallinto-oikeuteen häneltä pyydettyä vastinetta.

Jämsän sosiaalipalvelukeskuksen antaman selvityksen mukaan A on 1.6.1999 muuttanut Jämsänkoskelle eikä hän ole sen jälkeen ollut toimeentulotukiasiakkaana sen kummemmin Jämsässä kuin Jämsänkoskellakaan. Sosiaalipalvelukeskuksen käsityksen mukaan A käy tällä hetkellä säännöllisesti työssä UPM-Kymmenellä. Väestötietojärjestelmän mukaan A:n ammatti on prosessimies.

Johtopäätös

Toimeentulotuen myöntäminen A:lle on perustunut tämän erehdyttämisen vuoksi virheellisiin tietoihin. Perusteet tuen takaisinperinnälle ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyöneeltä A:lta ovat olemassa.

Koska takaisinperinnän edellytykset ovat olemassa, Jämsän kaupungin hakemus on hyväksyttävä.

Sovelletut oikeusohjeet

Toimeentulotuesta annetun lain 11, 17, 20, 21 ja 22 §

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:

A

on vaatinut, että Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja sosiaalilautakunnan hakemus hylätään. A on perusteluinaan viitannut hallinto-oikeuden esittelijän eriävään mielipiteeseen, jonka mukaan toimeentulotuen myöntäminen A:lle on perustunut tämän erehdyttämisen vuoksi virheellisiin tietoihin. Perusteet tuen takaisinperinnälle ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyöneeltä A:lta ovat olemassa. Vaadittua takaisinperintää ei voida kuitenkaan suorittaa, koska Jämsän kaupunki ei ole takaisinperintähakemuksessaan esittänyt selvitystä A:n edellytyksistä korvauksen suorittamiseen. Eriävän mielipiteen mukaan hakemus tulee näin ollen hylätä.

A on liittänyt valitukseensa Jämsän työvoimatoimiston todistuksen 14.12.2001, jonka mukaan hän on ollut työttömänä työnhakijana 17.10.2001 alkaen.

A:lla on pankkilainoja noin 70 000 markkaa sekä kaksivuotiaan tyttärensä yhteishuoltajuus.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:

Sosiaalilautakunta

on antanut valituksen johdosta lausunnon. Valitus tulee hylätä kaikilta osin toimeentulotuesta annetun 17 §:n ja 20 §:n 2 momentin nojalla. Lisäksi sosiaalilautakunta on todennut, että vaikka sosiaalilautakunta ei ollut hakemuksessaan esittänyt selvitystä A:n edellytyksistä korvauksen suorittamiseen, hallinto-oikeudella on ollut käytettävissään A:n tilanteesta pyytämänsä, sosiaalityöntekijän 21.10.2001 päivätty lausunto.

A:lle

on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus kumoaa Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksen ja hylkääsosiaalilautakunnan hakemuksen.

Perustelut:

Toimeentulotuesta annettu laki (1412/1997) tuli lain 28 §:n 1 momentin voimaantulosäännöksen mukaan voimaan 1.3.1998. Lain antamisen yhteydessä kumottiin lailla (1413/1997) toimeentulotukea koskeneet sosiaalihuoltolain (710/1982) 30-38 §:n säännökset myöhempine muutoksineen. Laissa 1413/1997 ei ole sen 1.3.1998 tapahtunutta voimaantuloa tarkoittavan säännöksen lisäksi muita voimaantuloa koskeva säännöksiä. Toimeentulotuesta annetun lain 28 §:n 2 momentin mukaan sanottua lakia sovelletaan sen voimaantulon jälkeen tehtäviin toimeentulotukea koskeviin päätöksiin.

Sosiaalihuoltolain 37 §:n 1 momentin mukaan hakemus toimeentulotuen takaisin perimisestä oli tehtävä lääninoikeudelle kolmen vuoden kuluessa siitä, kun tuen saaja oli tullut osalliseksi annetusta tuesta. Toimeentulotuesta annetun lain 22 §:n 1 momentin mukaan hakemus takaisinperinnästä on tuen myöntämisen perustuessa lain 20 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla tahallaan annettuihin erehdyttäviin tietoihin tehtävä viiden vuoden kuluessa siitä, kun tuki on maksettu. Viimeksi mainitusta laista tai sen valmisteluasiakirjoista ei ilmene, että sanottuja hakemismääräajan pidentämistä koskevia säännöksiä olisi sovellettava taannehtivasti myös niihin toimeentulotukiin, jotka on maksettu ennen lain voimaantuloa 1.3.1998. Tämän vuoksi ennen 1.3.1998 maksetun toimeentulotuen takaisinperintääkoskevan hakemuksen tekemiseen on sovellettava edellä mainittuja sosiaalihuoltolain 37 §:n 1 momentin säännöksiä.

A on tullut osalliseksi takaisinperinnän kohteena olevasta toimeentulotuesta kesäkuussa 1996. Tuen takaisinperintää koskeva hakemus olisi sosiaalihuoltolain 37 §:n 1 momentin säännökset huomioon ottaen tullut tehdä lääninoikeudelle viimeistään kesäkuussa 1999. Koska sosiaalilautakunnan hakemus on tehty Hämeenlinnan hallinto-oikeudelle kuitenkin vasta 16.10.2000 eli mainitun määräajan jälkeen, hallinto-oikeuden olisi tullut hylätä hakemus myöhään tehtynä. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja sosiaalilautakunnan hakemus on hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Timo Silenti, Pirkko Lundell, Marita Liljeström, Pekka Vihervuori ja Ilkka Pere. Asian esittelijä Leo Kaasinen.