Court dismisses appeal; permanent residence location cannot alone justify waste fee exemption for vacation homes.

Vapaa-ajan kiinteistön jätemaksun perusteena eisinänsä voi olla se seikka, missä kiinteistön haltijanvakituinen asunto sijaitsee. Kunnassa oli vahvistettukiinteistöjen lukumäärään perustuva ekomaksu. Yksinomaan vapaa-ajankiinteistöltä perittävän maksun ollessa olennaisesti alempi se eiollut jätelain 29 §:n 2 momentin vastainen. Jätelaki 2 §, 3 § 1 mom. 6 kohta, 11 § 2 mom. ,29 § 2 mom. , 30 ja 31 §

Selostus asian aikaisemman käsittelyn vaiheista

Himangan kunnasta oleva A on 28.6.1999 päivätyssä Järviseudun Jätehuolto Oy:lle osoittamassaan kirjelmässä viitannut saamaansa ekomaksulaskuun ja esittänyt, että hänellä on matkaa Perhon kunnassa sijaitsevalle kesämökilleen edestakaisin noin 300 kilometriä. Hän käy mökillä vain muutaman kerran vuodessa, eikä mökkiä vuokrata. Näin ollen vapaa-ajan kiinteistöllä muodostuva jätemäärä on vähäinen. Käyttökertoihin perustuva maksu tai 3 kuukauden maksu olisi kohtuullinen verrattuna jätteiden kertymän eroon, jos mökkiä käytettäisiin joka viikonloppu tai jopa päivittäin. Nyt määrätty ekomaksu on kohtuuton. A on vaatinut ekomaksun poistamista.

Tekninen lautakunta on käsitellyt A:n kirjelmän vuotta 1999 koskevasta ekomaksusta tehtynä muistutuksena ja päätöksellään 29.9.1999 (56 §) hylännyt A:n vaatimukset.

A on saamansa oikaisuvaatimusohjauksen mukaisesti tekemässään ja 20.1.2000 tekniselle lautakunnalle saapuneessa oikaisuvaatimuksessaan vaatinut teknistä lautakuntaa yksilöimään perustelut, joilla lautakunta on päätöksellään 29.9.1999 hylännyt A:n muutosvaatimuksen.

Tekninen lautakunta on 16.2.2000 tekemällään päätöksellä (22 §) hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen.

Vaatimukset hallinto-oikeudessa

A:n valitus hallinto-oikeudelle: A on esittänyt, että peritty jätemaksu on mielivaltainen eikä anna vastineeksi mitään. Pelkkä kesämökin olemassaolo ei voi olla maksun peruste. A ei ole ainakaan kymmeneen vuoteen käyttänyt vapaa-ajan asuntoa edes viikon yhtämittaiseen oleskeluun. Hän käy mökillä ainoastaan kesällä muutamina viikonloppuina. Vapaa-ajan kiinteistöllä syntyy ainoastaan talousjätettä, jonka A kuljettaa mukanaan Himangalle vakituisen asuntonsa jätekeräykseen. A ei tarvitse ekopistettä.

A on vaatinut, että teknisen lautakunnan päätös kumotaan ja että vuodelta 1999 peritty ekomaksu poistetaan.

Perhon teknisen lautakunnan lausunto: Lautakunnan 16.2.2000 § 22 tekemä päätös perustuu jätelain velvoitteisiin sekä Perhon kunnan hyväksymiin jätehuoltomääräyksiin ja taksoihin. Kun kiinteistö on vapaa-ajan asuntona ja siellä syntyy jätettä, ei kiinteistön vapauttamiseksi ekomaksusta ole perusteita.

A:n vastine: Perhon kunnassa asuville ei ole määrätty heidän Perhossa omistamilleenvapaa-ajan asunnoille vastaavanlaista ekomaksua kuin ulkopaikkakuntalaisille. Näin ollen A:lta, joka on ulkopaikkakuntalainen, ei voida periä kysymyksessä olevaa vapaa-ajan asunnon jätemaksua.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Jätelain 66 §:n 1 momentin mukaan muutosta kunnan viranomaisen jätelain nojalla antamaan päätökseen haetaan siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Kunnan viranomaisen päätöksestä, joka on annettu jätemaksumuistutuksen johdosta, valitetaan näin ollen hallinto-oikeuteen. Tämän vuoksi teknisen lautakunnan ei olisi tullut liittää A:n muistutuksen johdosta antamaansa päätökseen 29.9.1999 (56 §) oikaisuvaatimusohjeita, vaan valitusosoitus hallinto-tuomioistuimeen. Koska tässä asiassa ei sovelleta oikaisumenettelyä, hallinto-oikeus kumosi ja poisti teknisen lautakunnan oikaisupäätöksen 16.2.2000 (22 §).

Hallinto-oikeus on tutkinut A:n valituksen teknisen lautakunnan päätöksestä 29.9.1999 (56 §) tehtynä valituksena.

Hallinto-oikeus, hyväksyen valituksen ja kumoten teknisen lautakunnan päätöksen 29.9.1999 (56 §) A:n osalta, poisti A:lle vuodelta 1999 määrätyn ekomaksun.

Perustelut

Jätemaksun määräämisen perusteet on säädetty jätelain 29 §:ssä. Tuon lainkohdan mukaan jätemaksun määräämisen yleisinä perusteina ovat jätteen laji, laatu, määrä ja noutokerrat. Perusteina saadaan lisäksi ottaa huomioon jätteen keräys- ja kuljetusolot kiinteistöllä ja noutoalueella, kunnan keräysvälineiden käyttö sekä kuljetusmatka kuljetettaessa jäte yksittäisenä kuljetuksena. Jos jätteen määrää tai laatua ei voida vaikeudetta luotettavasti selvittää tai jos ympäristönsuojelun tai jätehuollon kannalta on tarpeellista, voidaan jätemaksun määräämisperusteina käyttää myös kiinteistön kerrosalaa, henkilöiden lukumäärää tai muuta vastaavaa perustetta.

Perhon kunnanvaltuusto on 14.9.1998 hyväksynyt jätemaksutaksan, joka on tullut voimaan 1.1.1999. Tuon jätemaksutaksan mukaan peritään sellaiselta vapaa-ajan asunnolta, jonka haltijalla ei ole vakituista asuntoa Järviseudun Jätehuolto Oy:n toiminta-alueella, 70 markan ekomaksu vuotta kohti. Sellaisilta vapaa-ajan asunnoilta, joiden haltijoilla on vakituinen asunto edellä sanotun yhtiön toiminta-alueella, ei peritä mainittua maksua.

Jätteen haltijan kotipaikka ei ole jätelain 29 §:n mukaan sallittu jätemaksun määräämisperuste. Edellä sanottu Perhon jätemaksutaksan määräys on jätelain vastainen. Suomen perustuslain 107 §:n mukaan tällaista määräystä ei saa soveltaa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa. Ekomaksun maksuunpano A:lle on siten tapahtunut vailla laillista perustetta.

Sovelletut oikeusohjeet

Jätelaki 29 §Suomen perustuslaki 107 §

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:

A on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa todetaan seuraavaa. Perhon kunnanmuutoksenhakemuksen perusteiden sisältöön liittyy väite, että kunta huolehtii hänenvapaa-ajan kiinteistöllä syntyvistä jätteistä. A huomauttaa, että hän on hakemuksessaan kertonut, ettei kunta ole niistä huolehtinut. A ei ole mökin vähäisen käytön vuoksi tarvinnut ekomaksun tarkoittamaa palvelua. Mökin olemassaolosta A maksaa kiinteistöveroa, mutta mökin olemassaolo ei voi olla jätemaksun peruste varsinkaan, kun kunnassa sijaitsevat muut vapaa-ajan asunnot ovat maksuista vapaat määrätyllä asumisehdolla varsin laajalla Järviseudun alueella.

Maksuperuste on myös suureen eriarvoisuuteen johtava ja tasa-arvoisuutta loukkaava, jos tarkoitus on periä jätteen tuottamisesta oikeudenmukainen maksu. A olettaa, että tarkoituksena on kerätä ekomaksuna vain ne kulut, mitä alueellisiin keräyspisteisiin kerättävien hyöty- ja ongelmajätteiden käsittelyprosessista aiheutuu. Hallinto-oikeuden eriävästä mielipiteestä voi päätyä sellaiseen johtopäätökseen, että ekomaksua pyritään siirtämään Järviseudun jätehuollon toiminta-alueen asukkailta muiden jätehuoltoyrityksien toiminta-alueella asuvien asukkaiden maksettavaksi. Jos ekomaksua perittäisiin kaikilta huoneistoilta ja kaikilta vapaa-ajan asunnoilta, jäteprosessiin tarvittava maksu olisi kiinteistöä kohden pienempi.

Perhon tekninen lautakunta on antanut vastaselityksen, jossa todetaan, että Järviseudun Jätehuolto Oy:n toiminta-alueella asuville ekomaksu määräytyy huoneistojen lukumäärän mukaan ja ulkopuolella asuville vapaa-ajan asunnon omistajille 70 markan suuruisen vuosimaksun mukaan. A:n esittämä peruste kotipaikkaan perustuvasta eriarvoisuudesta on virheellinen. Molemmissa tapauksissa ekomaksu perustuu jätelain 29 §:n säännökseen: "Jos jätteen määrää tai laatua ei voida vaikeudetta luotettavasti selvittää tai jos ympäristönsuojelun tai jätehuollon kannalta on tarpeellista, voidaan jätemaksun määräämisperusteina käyttää myös kiinteistön kerrosalaa, henkilöiden lukumäärää tai muuta vastaavaa perustetta."

Jo yksinomaan perimis- ja hallintokulut huomioon ottaen 70 markan ekomaksua on pidettäväkohtuullisena niin suuruutensa puolesta, kuin muihin jätelain pykälissä mainittuihin, toiminta-alueella asuviin maksuvelvollisiin verrattuna.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeuden päätös kumotaan. A:lle vuodelta 1999 määrättyä 70 markan suuruista ekomaksua koskeva maksuunpano saatetaan voimaan.

Perustelut:

Jätelain 2 §:n mukaan jätelaki koskee jätettä, muun ohella sen syntymisen ehkäisemistä ja hyödyntämisen edistämistä sekä jätehuollon muuta järjestämistä. Lain 11 §:n 1 momentin mukaan jätteen haltijan on liityttävä alueella järjestettyyn jätteenkuljetukseen. Jätteen haltijalla tarkoitetaan jätelain 3 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan jätteen tuottajaa, kiinteistön haltijaa tai toiminnan järjestäjää taikka muuta luonnollista tai oikeushenkilöä, jonka hallinnassa jäte on. Järjestettyyn jätteen kuljetukseen liittymisvelvollisuudesta kunta voi lain 11 §:n 2 momentin nojalla myöntää vapautuksen, jos jätteen määrä on poikkeuksellisen vähäinen ja jos jätteen haltija järjestää itse jätehuollon.

A:n Perhon kunnassa omistamalla kiinteistöllä sijaitsee hänen käytettävissään oleva vapaa-ajan asunto, johon on sovellettava jätelakia. A on kiinteistön omistajana ja haltijana lain 3 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettu jätteen haltija, joka on velvollinen liittymään alueella järjestettyyn jätteen kuljetukseen. A ei ole hakenut kunnalta lain 11 §:n 2 momentissa tarkoitettua vapautusta järjestettyyn jätteen kuljetukseen liittymisestä. Hän on näin ollen jätelain 31 §:n nojalla velvollinensuorittamaan kunnan jätemaksun.

Jätemaksu määrätään lain 30 §:n mukaan kunnan vahvistaman jätetaksan mukaan. Jos jätetaksan mukaista jätemaksua on pidettävä kohtuuttoman suurena tai pienenä, maksu voidaan määrätä taksasta poiketen.

Jätelain 29 §:n 2 momentin mukaan vapaa-ajan kiinteistön jätemaksun määräämisen perusteena ei sinänsä voi olla se seikka, missä kiinteistön haltijan vakituinen asunto sijaitsee. Hyväksytyn taksan mukaan ne kiinteistön haltijat, joilla on vakituinen asunto Järviseudun Jätehuolto Oy:n toiminta-alueella, joutuvat maksamaan huoneistojen lukumäärään perustuvan ekomaksun, jonka suuruus yhden-kahden huoneiston asuinkiinteistöltä on 150 markkaa lisättynä arvonlisäverolla. Tähän nähden ja ottaen huomioon, että vapaa-ajan kiinteistöiltä perittävä ekomaksu 70 markkaa lisättynä arvonlisäverolla on olennaisesti alempi kuin edellä mainittu huoneistojen lukumäärään perustuva ekomaksu ei ekomaksua kuitenkaan voida pitää jätelain vastaisena. Taksan mukaista vuodelta 1999 maksuunpantua 70 markan suuruista kiinteätä jätemaksua lisättynä arvonlisäverolla ei voida myöskään pitää kohtuuttoman suurena. Näin ollen perusteita A:lle vuodelta 1999 määrätyn ekomaksun poistamiseen ei ole.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Timo Silenti, Lauri Tarasti, Pirkko Lundell, Marita Liljeström ja Pekka Vihervuori. Asian esittelijä Elisabeth Vuorenhela.

Kun muutoin otetaan huomioon asiassa esitetyt vaatimukset, saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja sovelletut lainkohdat, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole syytä."

---

[SV]

Orten där fastighetsinnehavaren har sin stadigvarande bostad kan inte i sig utgöra grunden för avfallsavgiften för en fritidsfastighet. Kommunen hade fastslagit en ekoavgift som grundade sig på antalet fastigheter. Då avgiften som debiteras för fastigheter som är enbart i fritidsbruk var avsevärt lägre, stod den inte i strid med 29 § 2 mom. avfallslagen.