Legislator Case Law & Legislation
KHO:2002:15 AI generated

Supreme Administrative Court allows waste water discharge permit despite planning restrictions due to sufficient land area and soil suitability.

Case Number KHO:2002:15
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Allowed / Granted

Legislator summary

AI generated

The Supreme Administrative Court allowed the applicant's request for a waste water discharge permit, bypassing the lower administrative court's decision to reject the deviation from planning rules. The court found that the applicant's land area and soil conditions were sufficient for safe seepage, overriding the environmental inspector's initial prohibition based on general planning regulations. Consequently, the court granted the permit with a specific requirement to construct a separate well for system functionality testing.

Legislator headnote

AI generated

Ympäristönsuojelulain 41, 42 ja 43 §:n nojalla: Riittävä maapinta-ala ja maaperän laatu voivat perustella jätevesien suoraan maahan imeytämistä, vaikka yleiskaavaa koskevat määräykset estäisivät vesikäymälän rakentamisen liittymättä viemäriin.

Keywords

AI generated
waste water discharge planning regulations soil suitability septic tank administrative court environmental protection permit approval

Cited Legislation

AI generated
Ympäristönsuojelulain 41, 42 ja 43 §
Hallinto-oikeus on, ottaen huomioon ympäristönsuojelulain 41, 42 ja 43 §:n, myöntänyt A:lle luvan edellä mainituilla tiloilla sijaitsevan loma-asunnon jätevesien, mukaan lukien vesikäymäläjätevedet, johtamiseen pienpuhdistamon kautta imeytyskenttään hakemuksen yhteydessä esitetyn suunnitelman mukaisesti.
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Ympäristötarkastaja oli tehnyt kahta vapaa-ajan tarkoituksiin käytettyä tilaa koskevan päätöksen, joka sisälsi määräyksiä jätevesien johtamisesta ja toteamuksen, ettei käymäläjätevesien johtaminen ollut kaavamääräysten vuoksi mahdollista. A:n pyydettyä lupaa saada poiketa ympäristötarkastajan päätöksestä käymäläjätevesien osalta yhdyskuntatekniikan lautakunnan lupa- ja valvontajaosto oli päättänyt olla myöntämättä lupaa. A:n valitettua lupa- ja valvontajaoston päätöksestä hallinto-oikeus oli kumonnut päätöksen, ottanut asian suoraan käsiteltäväkseen ja myöntänyt A:lle luvan jätevesien johtamiseen tämän esittämän suunnitelman mukaisesti. Hallinto-oikeus oli liittänyt lupaan määräyksen erillisen, järjestelmän toimivuuden tarkastamisen mahdollistavan kaivon rakentamisesta.

Selostus asian aikaisemman käsittelyn vaiheista

Kirkkonummen kunnan ympäristötarkastaja

on 14.9.1999 tehnyt A:n hakemuksesta päätöksen pesuvesien johtamisesta ja imeytys/suodatuskentän sijoittamisesta Kirkkonummen kunnan Koski-Navalan kylässä sijaitsevilla tiloilla Harjula RN:o 2:43 ja Pirkonniemi RN:o 2:18. Päätöksessä on yleiskaavaan ja siihen liittyviin kaavamääräyksiin viitaten lausuttu, ettei alueelle saa rakentaa vesikäymälää liittymättä samalla alueelliseen viemäriin ja että kiinteistölle tulee tehdä kompostoiva kuivakäymälä tai vastaava käymälä. Päätökseen liittyvät määräykset 1 - 4.

Kirkkonummen yhdyskuntatekniikan lautakunnan lupa- ja valvontajaosto

on päätöksellään 6.6.2000 hylännyt A:n hakemuksen saada poiketa ympäristötarkastajan mainitusta päätöksestä, rakentaa vesikäymälä ja johtaa jätevedet Green Pack -pienpuhdistamosta tarkastuskaivon kautta maahan imeytettäviksi. Päätöksen perusteluina lupa- ja valvontajaosto on viitannut ympäristökeskuksen kantaan, jonka mukaan lomarakennuksiin ei tule myöntää vesi-wc-lupia, ja lisäksi todennut, ettei Green Pack -puhdistamoista tai vastaavista pienpuhdistamoista ole tarpeeksi käytännön kokemusta.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on kumonnut lupa- ja valvontajaoston päätöksen ja, palauttamatta asiaa uudelleen käsiteltäväksi lupa- ja valvontajaostossa, ottanut asian enemmän viivytyksen välttämiseksi suoraan ratkaistavakseen. Hallinto-oikeus on, ottaen huomioon ympäristönsuojelulain 41, 42 ja 43 §:n, myöntänyt A:lle luvan edellä mainituilla tiloilla sijaitsevan loma-asunnon jätevesien, mukaan lukien vesikäymäläjätevedet, johtamiseen pienpuhdistamon kautta imeytyskenttään hakemuksen yhteydessä esitetyn suunnitelman mukaisesti. Lisäksi hallinto-oikeus on määrännyt puhdistamon yhteyteen rakennettavaksi erillisen kaivon järjestelmän toimivuuden tarkastamiseksi. A:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen hallinto-oikeus on hylännyt.

Perusteluiksi pääasiaratkaisulleen hallinto-oikeus on lausunut ottaneensa huomioon, että A:n omistamien tilojen yhteispinta-ala on riittävä ja maaperä erityisen sopiva jätevesien maahan imeytykseen. Lisäksi naapurikiinteistöllä sijaitsevan kurssikeskuksen vesikäymälöiden puhdistetut jätevedet johdetaan Siikajärveen ja alueella on sallittu rakentaa muitakin vesikäymälöitä ympäristökeskuksen kannan vastaisesti ja vaikka yleiskaavan mukaan alueella ensisijaisesti tulee käyttää kompostoivaa tai vastaavaa käymälää. Hallinto-oikeus on katsonut, että hakemuksen yhteydessä esitetyn suunnitelman mukaisessa pienpuhdistamossa käsiteltävät loma-asunnon kaikki jätevedet eivät maahan imeytettyinä aiheuta ympäristöhaittaa eikä ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa taikka muutakaan luvan myöntämistä estävää ympäristönsuojelulaissa tarkoitettua seurausta. Näin ollen hallinto-oikeus on myöntänyt luvan johtaa jätevedet suunnitellulla tavalla myös vesikäymälän jätevesien osalta.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:

Kirkkonummen yhdyskuntatekniikan lautakunnan lupa- ja valvontajaosto

on vaatinut hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista. Vaatimuksensa perusteiksi lupa- ja valvontajaosto on viitannut Uudenmaan ympäristökeskuksen omaksumaan kantaan, jonka mukaan loma-asuntoihin ei rakenneta vesi-wc:tä, koska se on kestävän kehityksen vastaista ja saattaa johtaa ympärivuotisen asutuksen lisääntymiseen hyvinkin hankalissa paikoissa ja tätä kautta muihin ongelmiin.

Uudenmaan ympäristökeskus

on vaatinut hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista ja lupa- ja valvontajaoston päätöksen voimaan saattamista.

Perusteiksi vaatimuksilleen ympäristökeskus on todennut, ettei hallinto-oikeuden päätöksestä käy ilmi, minkä lainkohdan perusteella pienpuhdistamon rakentaminen kiinteistölle on luvanvaraista. Ympäristökeskus katsoo, että kysymyksessä olevan loma-asunnon jätevesien johtaminen hajapäästöluonteisena toimintana ei ole ympäristöluvanvaraista toimintaa eikä vaadi ympäristölupaa. Jätevedet on johdettava ja käsiteltävä siten, ettei niistä aiheudu ympäristön pilaantumista. Pilaantumista arvioitaessa tulee ottaa huomioon myös muut alueella olevat jätevesijärjestelmät. Kunnan viranomaisten toimivallassa on hyväksyä jätevesien puhdistamistapa.

A:n kiinteistö sijaitsee Kirkkonummen yleiskaavassa 2020 loma-asuntoalueeksi merkityllä alueella RA-1. Kaavamääräyksen mukaan alueelle ei saa rakentaa vesikäymälää liittymättä samalla alueelliseen viemäriin. Loma-asunnoissa tulee käyttää ensisijaisesti kompostoivaa tai vastaavaa käymälää.

Siikajärven rannalla on runsaasti asutusta, josta valtaosa on loma-asutusta. Hyvän sijaintinsa vuoksi alueella on suuret paineet ympärivuotisen asumisen lisäämiseen. Tiheän loma- ja haja-asutuksen vesihuoltoratkaisuilla on suuri merkitys järven tilan kehittymisen kannalta. Veden laatu Siikajärvessä on tällä hetkellä luokiteltu hyväksi.

Tähän mennessä saatujen kokemusten mukaan pienpuhdistamoiden toimintavarmuus on ollut vaihteleva. Pienpuhdistamon rakentaminen vaatii erityistä huolellisuutta, jotta puhdistustulos käytännössä olisi koepuhdistamossa saadun tuloksen kaltainen. Pienpuhdistamon toiminta, kun puhdistamo on ollut jonkin aikaa käyttämättä, ei ole varmaa. Markkinoilla olevassa Green Pack -puhdistamossa ei ole fosforin poistoa.

Ottaen huomioon A:n kiinteistön sijainnin, jätevesien käsittelytavan ja -tekniikan sekä maanomistajien yhdenvertaisen kohtelun ympäristökeskus katsoo, ettei syytä lupa- ja valvontajaoston päätöksen muuttamiseen ole ollut.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa:

A

on valitusten johdosta antamassaan selityksessä vaatinut valitusten hylkäämistä ja Kirkkonummen kunnan velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa asiassa, korkeimman hallinto-oikeuden osalta 10 000 markalla, korkolain mukaisine korkoineen. A katsoo yhdenvertaisuuttaan loukatun, koska kunta on hyväksynyt vesikäymäläjärjestelmät lähes kaikille olosuhteiltaan vastaaville, hänen kiinteistönsä vieressä sijaitseville rantakiinteistöille. Lupia on myönnetty myös niin sanottuun umpisäiliötekniikkaan perustuville ratkaisuille, vaikka A:n kiinteistölleen esittämä järjestelmä on teknisesti huomattavasti kehittyneempi kuin nuo ratkaisut ja myös vähemmän ympäristöä rasittava.

Lupa- ja valvontajaosto

on vastaselityksessään lausunut muun ohella, että A:n tilojen sijainti huomioon ottaen vesikäymälän jätevesien johtaminen esitetyn suunnitelman mukaisesti aiheuttaa ympäristön pilaantumisen vaaraa, ja ympäristönsuojelulain 103 §:n mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava jätevesien johtaminen on kiellettyä. Aiemmin, kun asutusta Siikajärven rannalla oli vähän eikä jätevesistä johtuvaa pilaantumisen vaaraa tiedostettu yhtä hyvin kuin nykyään, vesikäymälöiden rakentaminen joillekin rantakiinteistöille sallittiin. Lupa- ja valvontajaosto on kiistänyt A:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.

Ympäristökeskus

on vastaselityksessään lausunut muun muassa, että A:n naapurustossa on kolmelle tilalle 18.10.1991 myönnetty vesikäymälän rakennuslupa. Luvan mukaan wc-vedet on johdettava lujitemuoviseen umpisäiliöön. Maaperän ja pinnanmuotojen vuoksi Green Pack -pienpuhdistamo on umpisäiliötä huonompi vaihtoehto jätevesien johtamisessa kyseisellä alueella.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. A:n vaatimusta hänelle hallinto-oikeudessa syntyneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta ei tutkita.

2. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja poistetaan. A:n lupahakemus hylätään.

3. A:n oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään.

Perustelut:

1. Hallinto-oikeus on päätöksellään hylännyt A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen. A ei ole valitusajan kuluessa valittanut hallinto-oikeuden päätöksestä. Tämän vuoksi A:n selityksensä yhteydessä esittämä vaatimus hänelle hallinto-oikeudessa syntyneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on jätettävä myöhään tehtynä tutkimatta.

2. Sellainen jäteveden johtaminen ympäristöön, jota ei tarkoiteta ympäristönsuojelulain 28 §:n 1 momentissa tai 29 §:ssä ja ympäristönsuojeluasetuksen 1 tai 3 §:ssä, voi vaatia ympäristöluvan yleensä vain, jos siitä ennalta arvioiden saattaa aiheutua ympäristönsuojelulain 28 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettua vesistön pilaantumista tai saman momentin 2 kohdassa tarkoitettua vesistöä pienemmän uoman tai altaan pilaantumista. Yksittäisestä loma-asunnosta ympäristöön johdettavia jätevesiä ei sanotuissa säännöksissä ole asetettu luvanvaraisuuden kannalta poikkeusasemaan, ja luvanvaraisuuteen johtava vesien pilaantuminen voi ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 1 kohdan määritelmä

huomioon ottaen aiheutua myös useampien päästöjen yhteisvaikutuksena. Muusta jätevesien päästämiseen myönnettävästä luvasta kuin ympäristönsuojelulain 4 luvun mukaisesta ympäristöluvasta ei ympäristönsuojelulaissa ole säädetty.

Rajoituksia muulle kuin ympäristölupaa vaativalle jäteveden johtamiselle voi myös aiheutua

ympäristönsuojelulain 19 §:ssä tarkoitetuista kunnan ympäristönsuojelumääräyksistä, mutta tällaisia määräyksiä ei ole alueella ollut voimassa.

Lisäksi vaatimuksia yksittäisten kiinteistöjen talousjätevesien käsittelylle ja johtamiselle voi

ympäristönsuojelulaista riippumatta johtua myös maankäyttö- ja rakennuslain, terveydensuojelulain tai vesihuoltolain säännöksistä tai noiden lakien nojalla annetuista säädöksistä tai määräyksistä. Näitä vaatimuksia ei kuitenkaan ratkaista ympäristönsuojelulain mukaisessa järjestyksessä.

Tällä päätöksellä ei ratkaista kysymystä jäteveden johtamista koskevista rakennuslainsäädäntöön, terveydensuojelulainsäädäntöön tai vesihuoltolakiin perustuvista velvoitteista.

3. Asian lopputulokseen nähden A saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Timo Silenti, Lauri Tarasti, Pirkko Lundell, Heikki Karapuu ja Pekka Vihervuori sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Pentti Hannonen ja Juha Kämäri. Asian esittelijä Petri Leinonen.

---

[SV]

Miljöinspektören hade fattat ett beslut som gällde två fastigheter i fritidsbruk och som innehöll bestämmelser om avledande av avloppsvatten och ett konstaterande att det på grund av planbestämmelserna inte var möjligt att avleda avloppsvatten från vattenklosett. A hade anhållit om tillstånd att avvika från miljöinspektörens beslut för toalettavloppsvattnets del, och samhällstekniska nämndens tillstånds- och tillsynssektion hade beslutat att inte bevilja tillståndet. Sedan A hade överklagat tillstånds- och tillsynssektionens beslut, upphävde förvaltningsdomstolen beslutet och beslutade behandla ärendet direkt, och beviljade A tillstånd att leda avloppsvatten i enlighet med den plan som A hade lagt fram. Förvaltningsdomstolen hade tagit med i tillståndet en bestämmelse om att bygga en särskild brunn som gör det möjligt att inspektera systemets funktion.