Legislator Case Law & Legislation
DE FR IT EN
Analyze in Legislator
KHO:2001:54 AI generated

Individual cannot claim forest deduction for share of partnership income from forest assets held in partnership.

Case Number KHO:2001:54
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed
Open official source Machine-readable Markdown (.md)

Legislator summary

AI generated

The Supreme Administrative Court dismissed the taxpayer's appeal regarding a forest deduction claim for his share of a tax partnership's income. The court held that while the partnership itself qualified for the deduction under the Income Tax Act, the individual partner could not claim it separately for the portion of income allocated to him. Consequently, the lower court's decision denying the deduction remained in force.

Legislator headnote

AI generated

Tuloverolain 15 §; 55 §: A tax partnership is a technical accounting tool and not a separate taxpayer; therefore, an individual partner cannot claim a forest deduction for their share of the partnership's income derived from forest assets held in common.

Keywords

AI generated
forest deduction tax partnership income allocation forest assets individual partner income tax act deduction eligibility

Cited Legislation

AI generated
Tuloverolain 4 § 1 mom 2 k
Tuloverolain 15 § 1 mom
Tuloverolain 15 § 2 mom
Tuloverolain 55 § 1 mom
Tuloverolain 55 § 2 mom
AI generated
admin_1986_mikkeli-county__831
Administrative court allows mortgage interest deduction post-divorce when property division is pending.
kho-precedent_2013_3
Finnish Supreme Administrative Court allows internal forest company share transfers to count for tax deduction base.
kho-precedent_1997_80
Shareholder's forest income taxed under s. 43 Tax Act deemed capital income upon surplus distribution.
admin_1998_northern-karelia-county__116
Tax court allows forest owner to deduct travel costs as additional living expenses under Income Tax Act.
admin_2006_kuopio__585
Finnish court held that losses from individual farming cannot offset income from a dissolved tax partnership in the same year.

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

A oli tullut 1.1.1994 metsätalouden harjoittamista varten muodostetun verotusyhtymän osakkaaksi hänen ostettuaan sisareltaan tämän omistaman kolmasosan verotusyhtymän hallinnassa olevista kolmesta metsäkiinteistöstä. Verotusyhtymä oli verovuonna saanut hallinnassaan olevilta kiinteistöiltä metsätalouden pääomatuloa. A:lla ei ollut oikeutta tehdä tuloverolain 55 §:n mukaista metsävähennystä siitä metsätalouden pääomatulostaan, joka hänen osuudekseen verotusyhtymän puhtaasta tulosta jaettiin. Verovuosi 1995.

Tuloverolaki 55 §

Asian aikaisempi käsittely

Verotusta Helsingin verotoimistossa toimitettaessa

verovuodelta 1995 ei hyväksytty A:n Y-nimisen verotusyhtymän osakkaana saamien metsätalouden pääomatulojen

vähennykseksi vaadittua 20 024 markan metsävähennystä. Mainitun yhtymän metsäkiinteistöt sijaitsivat Vesilahdella, jota siten pidettiin myös yhtymän koti- ja verotuskuntana.

Oikaisuvaatimuksessaan

A on todennut tulleensa verotusyhtymän osakkaaksi 1.1.1994 ostettuaan sisareltaan B:ltä kolmasosan eli 40 hehtaaria yhtymän metsistä 400 000 markalla. Kysymys on ollut nimenomaisesti metsän eikä yhtymäosuuden ostamisesta, minkä vuoksi metsävähennys oli myönnettävä.

Uudenmaan verotuksen oikaisulautakunta

on hylännyt oikaisuvaatimuksen. A:n

verotusyhtymän osakkaana yksin hankkima, metsävähennykseen oikeuttava metsä on tullut

verotusyhtymän osakkaiden yhteiseen hallintaan, jolloin metsävähennys voidaan tehdä vain

verotusyhtymän verotuksessa tuolta alueelta saadusta metsätalouden pääomatulosta.

A on valituksessaan vaatinut metsävähennyksen hyväksymistä veroilmoituksen mukaisesti.

Hallinto-oikeus

on hylännyt A:n valituksen.

Perusteluinaan hallinto-oikeus on lausunut, että tuloverolain 4 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan tuloverolaissa tarkoitetaan verotusyhtymällä sellaista kahden tai useamman henkilön muodostamaa yhteenliittymää, jonka tarkoituksena on kiinteistön viljely tai hallinta.

Tuloverolain 15 §:n 1 momentin mukaan verotusyhtymä ei ole erillinen verovelvollinen.

Verotusyhtymälle vahvistetaan kuitenkin muun muassa muun toiminnan puhdas tulo. Saman pykälän 2 momentin mukaan verotusyhtymälle vahvistetut puhtaat tulot jaetaan osakkaille niiden osuuksien mukaan, jotka heillä on yhtymän puhtaisiin tuloihin.

Tuloverolain 55 §:n 1 momentin mukaan luonnollisella henkilöllä, kuolinpesällä ja näiden

muodostamalla verotusyhtymällä sekä yhteisetuudella on oikeus tehdä metsävähennys

maatilana pidettävältä kiinteistöltä saamastaan metsätalouden pääomatulosta ennen 56 §:ssä

tarkoitettujen vähennysten tekemistä. Tuloverolain 55 §:n 2 momentin mukaan

metsävähennyksen määrä on enintään 40 prosenttia verovelvollisen metsävähennykseen oikeuttavasta metsästä verovuonna saadun metsätalouden pääomatulon määrästä.

Verovelvollisella on oikeus omistusaikanaan vähentää metsävähennyksenä enintään 50 prosenttia metsän hankintamenosta.

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan A on tullut Y-nimisen metsätalouden harjoittamista varten muodostetun verotusyhtymän osakkaaksi 1.1.1994 lukien hankkimalla sisareltaan B:ltä hänen omistaman 3/9 suuruisen osuuden verotusyhtymän hallinnassa olevista kolmesta kiinteistöstä. Verotusyhtymä on saanut hallinnassaan olevilta kiinteistöiltä verovuonna 1995 metsätalouden pääomatuloa 150 162 markkaa.

Koska luonnollisten henkilöiden muodostamalla verotusyhtymällä on hallinnassaan olevilta

kiinteistöiltä saamastaan metsätalouden pääomatulosta oikeus metsävähennyksen tekemiseen

tuloverolain 55 §:ssä säädetyin edellytyksin ja koska A:n hankkiman yhtymäosuuden

mukainen metsä on säilynyt edellä mainitun verotusyhtymän hallinnassa ja verotusyhtymän verovuonna 1995 saamat metsätalouden pääomatulot ovat siten sisältäneet myös A:lle tuloverolain 15 §:n mukaisesti jaettavat tulot, ei A:lla ole oikeutta tehdä metsävähennystä.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hänen metsätalouden pääomatuloistaan hyväksytään vähennykseksi 20 024 markan

metsävähennys. Tuloverolain 55 §:n 1 momentin mukaan luonnollisella henkilöllä on oikeus tehdä metsävähennys. Metsävähennyksen myöntämisen kannalta ei voi olla ratkaisevaa se, onko luonnollinen henkilö ostanut kolmasosan metsäkiinteistöstä vai metsäkiinteistön

kokonaisuudessaan. Myöskin verotusyhtymällä on oikeus tehdä metsävähennys. Tuloverolain 15 §:n 1 momentin mukainen verotusyhtymä on verolaskentatekninen apuväline. Se ei voi olla verotusta määräävä tekijä. Verotusyhtymän tarkoituksena on helpottaa verotuksen

toimittamista. Metsävähennystä säädettäessä tarkoituksena ei ole voinut olla metsänomistajien kohteleminen eri tavalla. Verottajan tulkinta johtaa metsäkiinteistöjen halkomisten ja lohkomisten lisääntymiseen.

Veroasiamies

on antanut vastineen.

A on vastaselityksessään todennut, että Nokian verotuksen oikaisulautakunta on 31.3.1998

tekemällään päätöksellä hylännyt vaatimuksen vähennyksen tekemisestä yhtymän verotuksessa. Verottajan päätökset ovat ilmeisen ristiriitaisia. A on kirjelmässään vaatinut metsävähennyksen myöntämistä joko hänelle itselleen tai verotusyhtymälle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus jättää toimivaltaansa kuulumattomana tutkimatta A:n vasta täällä

vastaselityksessään esittämän vaatimuksen metsävähennyksen myöntämisestä verotusyhtymälle. Muutoin korkein hallinto-oikeus on, myöntäen valitusluvan, tutkinut asian.

A on tullut Y-nimisen metsätalouden harjoittamista varten muodostetun verotusyhtymän osakkaaksi 1.1.1994 lukien hankkimalla sisareltaan B:ltä 3/9 suuruisen osuuden verotusyhtymän hallinnassa olevista kolmesta kiinteistöstä. Verotusyhtymä on saanut kiinteistöiltä verovuonna 1995 metsätalouden pääomatuloa 150 162 markkaa. Verotusyhtymän 143 964 markan puhtaasta tulosta on jaettu A:n osuudeksi hänen pääomatulonaan verotettavaksi 47 988 markkaa.

Koska luonnollisten henkilöiden muodostamalla verotusyhtymällä on hallinnassaan olevilta

kiinteistöiltä saamastaan metsätalouden pääomatulosta oikeus metsävähennyksen tekemiseen

tuloverolain 55 §:ssä säädetyin edellytyksin, ei A:lla itsellään ole oikeutta tehdä vaatimaansa

metsävähennystä. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei ole syytä muuttaa

hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta, joka siis jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Erkki Onikki, Olof Olsson, Raimo Anttila, Tuulikki Keltanen ja Heikki Kanninen. Asian esittelijä Kari Honkala.