Supreme Administrative Court dismissed abuse of dominant position claim regarding owner discounts in telecom services.
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Administrative Court dismissed the association's appeal against the Competition Council's decision prohibiting owner discounts in local telephony. The court found that while the discounts were not explicitly banned by telecom laws, their continued application after monopoly restrictions were lifted constituted an abuse of dominant market position. Consequently, the court ruled that the practice violated the Act on Restriction of Competition under its provisions on abuse of dominant market position.
Legislator headnote
AI generatedLaki kilpailunrajoituksista 7 §; The court held that continuing to grant owner discounts after legal barriers to competition were removed constitutes an abuse of dominant market position, regardless of prior monopoly status or internal association law permissions.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Kilpailuneuvosto oli 14.12.2000 kieltänyt puhelinosuuskuntaa, jolla kilpailuneuvosto oli katsonut olevan kilpailunrajoituksista annetun lain 3 §:n 2 momentissa tarkoitettu määräävä markkina-asema kiinteässä verkossa harjoitettavassa paikallisteletoiminnassa alueilla, joilla sillä oli ollut rajoitukseton oikeus paikallisen teletoiminnan harjoittamiseen 31.12.1993 saakka, kilpailunrajoituksista annetun lain 7 §:ssä tarkoitettuna määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä soveltamasta alennuskäytäntöä, jossa osuuskunnan jäsenet saivat omistaja-alennusta kiinteiden puhelinliittymien perusmaksuista.
Korkein hallinto-oikeus hylkäsi osuuskunnan valituksen kilpailuneuvoston päätöksestä.
Relevanttien hyödykemarkkinoiden määrittelyn kannalta oli olennaista, oliko myös matkaviestinverkko ja sen palvelut luettava kiinteässä verkossa harjoitettavan teletoiminnan kanssa samoille tuotemarkkinoille. Relevanttien hyödykemarkkinoiden määrittelyssä asiakkaiden näkökulma oli olennaisin kriteeri. Tästä syystä määriteltäessä tässä asiassa markkinoita, joilla osuuskunnan markkinakäyttäytymistä tarkasteltiin, oli perusteltua kiinnittää huomiota matkaviestinverkon ja kiinteän verkon välisiin tarkasteluajankohtana ilmenneisiin eroihin asiakkaan kannalta.
Telemarkkinalaissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä on asetettu erityisesti sellaisille yrityksille, joilla on huomattava markkinavoima, hinnoittelua koskevia rajoituksia. Kysymyksessä olevan kaltaisia omistaja-alennuksia ei ollut näiden säännösten nojalla sellaisenaan kielletty. Tämä seikka ei kuitenkaan, kun erityisesti otettiin huomioon lain 36 §, tehnyt sallituksi sellaista määräävässä markkina-asemassa olevan elinkeinonharjoittajan menettelyä, joka oli kilpailunrajoituksista annetun lain 7 §:n nojalla kielletty määräävän markkina-aseman väärinkäyttönä.
Osuuskunta, aikaisemmin yhdistys, oli myöntänyt lankapuhelinliittymän perusmaksusta alennusta pelkästään osuuskunnan, vastaavasti yhdistyksen, jäsenyyden perusteella. Asiassa oli selvitetty, että alennus oli myönnetty ilman kustannusvastaavuutta. Omistaja-alennus oli otettu käyttöön aikana, jolloin paikallisella puhelinyhdistyksellä oli ollut monopoli. Näin ollen sen käyttöön ottamisella ei ollut voinut olla kilpailua rajoittavaa tarkoitusta. Kilpailunrajoituksista annetun lain soveltamisen kannalta asiassa oli kuitenkin olennaista, että omistaja-alennuksen käyttöä oli jatkettu sen jälkeen, kun lainsäädännölliset esteet kilpailulle olivat poistuneet. Omistaja-alennuksen kilpailuoikeudellinen hyväksyttävyys ei voinut myöskään perustua pelkästään siihen, että tällainen alennus oli osuuskuntalainsäädännön mukaan sallittu.
Laki kilpailunrajoituksista 7 §