Supreme Administrative Court quells State Council decision for excluding military dune areas from Natura 2000 sites.
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Administrative Court quashed the State Council's decision to exclude specific military dune areas from the Natura 2000 network proposal. The Finnish Society for Nature Preservation argued that these dunes represented rare and valuable habitats under the Habitats Directive, while the State Council cited military defense needs as a reason for the exclusion. The court found the State Council acted beyond its discretionary authority by failing to balance ecological value against military requirements, thus ordering a new decision that properly considers scientific data on dune diversity.
Legislator headnote
AI generatedDirective 92/43/EEC; Administrative Procedure Act s. 7 (1); Nature Conservation Act s. 61 (1) and s. 64 (3): The State Council must exercise its discretion within legal bounds by balancing ecological values and military needs when designating Natura 2000 sites, and must not exclude areas solely on defense grounds without scientific justification.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Valtioneuvoston 20.8.1998 tekemällä päätöksellä muun ohella kohde FI100017,
Vattajanniemi
, oli sisällytetty siihen luetteloon, joka oli päätetty lähettää Euroopan yhteisön komissiolle Suomen ehdotuksena luontodirektiivin (92/43/ETY) mukaisiksi yhteisön tärkeinä pitämiksi alueiksi eli SCI
(Sites of Community Importance)
-alueiksi. Kysymyksessä oleva kohde muodostui Vattajanniemen (Vattaja) pohjoisosan seitsemästä erillisestä osa-alueesta sekä Vattajanniemen eteläpuolella olevasta yhtenäisestä ranta- ja vesialueesta. Korkeimmalle hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa
Suomen luonnonsuojeluliitto ry
vaati kohteen laajentamista siten, että kohteeseen sisällytetään kaikki Vattajanniemen dyynialueet.
Valtioneuvoston päätöksen asiakirja-aineistoon kuuluvassa tietokannassa kohteen sisällyttämistä Natura 2000 -verkostoehdotukseen oli perusteltu muun muassa sillä, että Vattajanniemellä esiintyy erittäin edustavia dyynejä. Asiassa saadun selvityksen mukaan dyynit ovat yleisesti ottaen Suomessa harvinaisia. Suomessa esiintyy kuitenkin seitsemän erilaista luontodirektiivin liitteessä I tarkoitettua dyynialueiden luontotyyppiä. Tietokannan merkintöjen mukaan kohde edusti näistä dyynialueiden luontotyypeistä kahta luontotyyppiä eli luontotyyppejä
liikkuvat alkiovaiheen dyynit
(2110) ja
atlanttisen, kontinentaalisen ja boreaalisen alueen metsäiset dyynit
(2180). Näiden kohteen alueella esiintyvien dyyniluontotyyppien pinta-alaksi oli ilmoitettu yhteensä 60 hehtaaria. Tämä pinta-ala muodostui eri puolilla kohdetta oleviin osa-alueisiin sisältyvistä alueista.
Ympäristöministeriön
lausunnon mukaan kohteeseen oli sisällytetty edellä mainittujen dyyniluontotyyppien 2110 ja 2180 edustavat osat Vattajanniemellä.
Vattajanniemen alueen luontoarvoista oli tietokannassa olevien merkintöjen ohella saatavissa kirjallista selvitystä Vattajan harjoitusaluetta koskevasta luontoinventoinnista vuodelta 1989. Kohteen luontoarvoja arvioidessaan korkein hallinto-oikeus otti edellä mainitun selvityksen lisäksi huomioon myös sen, mitä ympäristöministeriön julkaisemassa valtakunnallisen rantojensuojeluohjelman alueita koskevassa selvityksessä (97/1991) on Vattajanniemen alueen osalta lausuttu. Lisäksi korkein hallinto-oikeus suoritti paikalla katselmuksen luontoarvojen selvittämiseksi.
Edellä mainitussa puolustusvoimien Vattajan harjoitusaluetta koskevassa
luontoinventoinnissa
todetaan, että Lohtajan rannikolla, puolustusvoimien alueella, sijaitsevat Suomen laajimmat lentohiekkamuodostumat. Luontoinventoinnissa viitatun Suomen Akatemian harjututkimuksen mukaan kysymyksessä on eräs Perämeren rannikon ehdottomasti arvokkaimmista ja komeimmista hietikon ja dyynikentän yhdistelmistä. Luontoinventoinnin mukaan Vattajanniemen alueella on runsaasti lentohiekkamuodostumia. Eri-ikäisten dyynien eli lentohiekkakinosten lisäksi esiintyy lentohiekkakenttiä. Aallokon kuljettama ja lajittelema hiekka kasautuu rannalle ja kuivuttuaan lähtee liikkeelle kasautuen rantavyöhykkeen taakse alkiodyyneiksi, jotka sijaitsevat rantaviivan suuntaisissa jonoissa. Näistä hiekka siirtyy kauemmaksi maalle yhtenäiseksi valliksi, esidyyniksi. Tästä materiaali kulkeutuu tuulen mukana varsinaiseen rantadyyniin, joka lähtee vaeltamaan. Rantadyynit peittyvät yleensä nopeasti kasvillisuuteen ja pysähtyvät eli fossiloituvat.
Luontoinventoinnissa
todetaan edelleen, että alueella on rannansuuntaisia rantavalleja ja hiekkadyyniharjanteita. Karuilla hietikoilla kasvillisuus on varpumaista ja laikuttaista, rantavallien suojasivuilla on runsaampaa kasvillisuutta. Kehittyvien rantavallien muodot ovat rantavehnäkasvustojen sitomia. Lentohietikon karut mäntymetsät alkavat yksittäisinä puina laajimmilla deflaatiohietikoilla. Paikoitellen metsänraja on jopa kilometrin päässä rantaviivasta. Muutamin paikoin työntyvät mäntymetsät suojaavan rantavallin takana lähelle merenrantaa. Rannansuuntaiset hiekkadyynit ovat useina eri kehitysasteessa olevina vyöhykkeinä. Vain rantaa lähinnä olevassa muodostumassa alkio- ja esidyynit ovat vielä liikkeessä. Sisämaan pysähtyneiden ja kasvillisuuden dyynien reunoilla on vielä monin paikoin avohietikoita, joilta kasvillisuus puuttuu.
Korkeimman hallinto-oikeuden
katselmuksen
aikana Vattajanniemen alueen luonto-olosuhteista tekemät havainnot olivat pääosin edellä mainittujen kirjallisten selvitysten mukaisia.
Vattajanniemen pohjoisosa kuuluu puolustusvoimien Lohtajan harjoitus- ja ampuma-alueeseen.
Länsi-Suomen ympäristökeskus
oli erään valittajan muistutukseen antamassaan vastineessa lausunut, että Vattajanniemen alueeseen kuuluva puolustusvoimien hallinnassa oleva hietikkoalue on yksi Pohjois-Euroopan merkittävimmistä dyynimuodostumista. Alustavassa ehdotuksessa oli vastineen mukaan mukana koko Vattajanniemen alue rantojensuojeluohjelmaan ja harjujensuojeluohjelmaan kuuluvilta osin. Vastineessa todettiin edelleen, että aluetta supistettiin, koska puolustusvoimat eivät hyväksyneet ehdotusta.
Vastineessaan erääseen toiseen muistutukseen, jossa oli vaadittu puolustusvoimien hallinnassa olevan alueen ehdotettua laajempaa suojelua,
ympäristökeskus
oli todennut, että Vattajan alueen Natura-alueen rajaus on ollut puolustusministeriön ja ympäristöministeriön välisten neuvottelujen tulos, jossa rajaukseen vaikuttivat luontoarvojen lisäksi myös maanpuolustukselliset seikat.
Valtioneuvoston valituksenalaisessa päätöksessä
(s. 17) todetaan sotilaallisen maanpuolustuksen osalta muun ohella, että Natura 2000 -verkostoon sisältyy useita puolustusvoimien hallinnassa olevia kohteita. Päätöksen mukaan puolustusvoimien toiminnan vaikutukset on otettu huomioon valittaessa alueita Natura 2000 -verkostoon. Puolustusvoimat voivat käyttää näitä alueita puolustusvalmiuden ylläpitämiseksi tarpeellisiin toimiin.
Kun valtioneuvosto ei näin ollen ollut alueen rajojen määrittämisen osalta toiminut sille kuuluvan harkintavallan rajoissa, valtioneuvoston päätös oli tältä osin hallintolainkäyttölain 7 §:n 1 momentissa, luonnonsuojelulain 61 §:n 1 momentissa ja 64 §:n 3 momentissa tarkoitetuin tavoin lainvastainen. Sen vuoksi
korkein hallinto-oikeus
kumosi valtioneuvoston päätöksen tältä osin ja palautti asian valtioneuvostolle uudelleen käsiteltäväksi sen harkitsemiseksi, onko Vattajanniemen alueelta edellä mainitut luontodirektiivin mukaiset SCI-alueiden valintaperusteet ja asianmukainen tieteellinen tietämys huomioon ottaen sisällytettävä komissiolle lähetettävään luetteloon vielä muitakin Suomen luonnonsuojeluliitto ry:n valituksessa tarkoitettuja alueita siten, että varmistetaan eri dyyniluontotyyppien suotuisa suojelun taso.
Siltä osin kuin asiassa on ollut kysymys yleisesti menettelystä ja kohteiden valinnan lainmukaisuudesta, päätöksessä on lausuttu kuten korkeimman hallinto-oikeuden 14.6.2000 antamassa päätöksessä taltio 1508 (3453/1/98 ja 4067/1/98).
Samoin D:5262/1/98.
Neuvoston direktiivi luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 92/43/ETY
Hallintolainkäyttölaki 7 § 1 mom.
Luonnonsuojelulaki 61 § 1 mom. ja 64 § 3 mom.