Legislator Case Law & Legislation
KHO:2000:41 AI generated

Supreme Administrative Court dismissed appeals against Council decisions designating Natura 2000 sites in Finland.

Case Number KHO:2000:41
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed

Legislator summary

AI generated

The Supreme Administrative Court dismissed nine appeals challenging the Council's decision to designate specific Finnish coastal areas as Natura 2000 Special Protection and Community Importance sites. The Council argued that the designations were based on scientific criteria regarding rare bird species and dynamic ecological succession caused by land uplift, rendering fixed boundaries scientifically inappropriate. The court upheld the Council's discretion, finding the decision lawful because it relied on expert assessments of ecological value and followed statutory procedures under the Nature Conservation Act.

Legislator headnote

AI generated

Luonnonsuojelulain 8 § 3 mom.; 64 § 2 mom.; Hallintolainkäyttölain 7 § 1 mom.; Luonnonsuojelulain 61 § 1 mom.; 64 § 3 mom.: The Council's designation of Natura 2000 sites based on scientific ecological criteria and expert assessment falls within its statutory discretion and does not constitute an unlawful administrative act.

Keywords

AI generated
Natura 2000 designation Nature Conservation Act administrative discretion ecological succession land uplift impact bird species protection scientific criteria

Cited Legislation

AI generated
Luonnonsuojelulain 8 § 3 mom.
Luonnonsuojelulain 64 § 2 mom.
Hallintolainkäyttölain 7 § 1 mom.
Luonnonsuojelulain 61 § 1 mom.
Luonnonsuojelulain 64 § 3 mom.
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Valtioneuvoston 20.8.1998 tekemällä Euroopan yhteisön Natura 2000 -verkoston Suomen ehdotuksen hyväksymistä koskevalla päätöksellä muun ohella kohde FI0200151,

Preiviikinlahti

, oli sisällytetty siihen luetteloon, joka oli päätetty lähettää Euroopan yhteisön komissiolle Suomen ilmoituksena lintudirektiivin (79/409/ETY) mukaisista erityisistä suojelualueista eli SPA

(Special Protection Area)

-alueista. Samalla päätöksellä kohde FI0200080,

Preiviikinlahti

, oli sisällytetty siihen luetteloon, joka oli päätetty lähettää komissiolle Suomen ehdotuksena luontodirektiivin (92/43/ETY) mukaisiksi yhteisön tärkeinä pitämiksi alueiksi eli SCI

(Sites of Community Importance)

-alueiksi. Mainitut kohteet sijaitsivat pääosin päällekkäin käsittäen muun ohella Preiviikinlahden ja Riitsaranlahden vesi- ja ranta-alueita. Kohde FI0200080 oli hieman laajempi käsittäen myös muun ohella Yyterin dyynialueen.

Valtioneuvoston päätöksestä tehtiin korkeimpaan hallinto-oikeuteen yhdeksän eri valitusta, joissa Porin kaupunginhallitus sekä lukuisat yksityiset asianosaiset vaativat päätöksen kumoamista mainittujen kohteiden osalta tai omistamiensa maa- ja vesialueiden poistamista kohteista.

Korkein hallinto-oikeus

lausui, että SCI-kohde FI0200080 edusti 21 luontodirektiivin liitteen I luontotyyppiä, joista 7 oli luontodirektiivin liitteen I mukaan ensisijaisesti suojeltavia luontotyyppejä, muun ohella dyyni- ja rantaniittyluontotyyppejä. Kohteen pinta-alasta 60 % kuului luontotyyppiin laajat matalat lahdet, jonka edustavuus oli tietokantaa täytettäessä arvioitu erinomaiseksi, ja yleisarvioinnissa aluetta oli pidetty erittäin tärkeänä luontotyypin suojelulle. Nämä olivat tietokannan korkeimpia mahdollisia arvioita. SPA-kohteessa FI0200151, Preiviikinlahti, esiintyi 20 lintudirektiivin liitteessä I mainittua lajia sekä 16 liitteessä I mainitsematonta muuttavaa lajia. Tieteellinen tietämys, johon luontotyyppien ja lintulajien esiintyminen kohteissa sekä niitä koskevat arvioinnit perustuivat, ilmeni korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä selostetun tietokannan tulosteesta, tietolomakkeesta, sekä ympäristöministeriön lausunnosta.

Kohteiden rajaus seurasi eräillä kohdin rantaviivaa tai sijoittui vesialueille, kun taas toisilla kohdin rajauksen sisäpuolelle kuului myös kovaa maata. Saadun selvityksen mukaan rajausten perusteina kullakin kohdalla olivat olleet alueella esiintyvät luontotyypit ja kyseisen osa-alueen linnustoarvot. Rajaukset perustuivat näin ollen direktiivien edellyttämin tavoin luonnontieteellisiin kriteereihin.

Alueen erityispiirteenä oli maankohoaminen. Kohteessa esiintyvät luontotyypit olivat sarja sukkession eri vaiheita. Nämä paikoin kapeina kaistaleina esiintyvät luontotyypit olivat maankohoamisen ja sukkession vuoksi alati muutoksessa. Kohteen vaihettuvien luontotyyppien muodostama ekologinen kokonaisuus, jolla oli huomattavaa linnustollista arvoa, oli saadun selvityksen mukaan erittäin arvokas. Kohteessa tapahtuvan jatkuvan muutoksen vuoksi pienipiirteiset, kiinteistökohtaiset rajaukset eivät vastaisi luonnontieteellisiä vaatimuksia.

Kun valtioneuvosto oli näin ollen toiminut sille luonnonsuojelulain 8 §:n 3 momentissa ja 64 §:n 2 momentissa säädetyn toimivallan nojalla sekä sille kuuluvan harkintavallan rajoissa, valtioneuvoston päätös ei ollut tältä osin hallintolainkäyttölain 7 §:n 1 momentissa, luonnonsuojelulain 61 §:n 1 momentissa ja 64 §:n 3 momentissa tarkoitetuin tavoin lainvastainen. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valtioneuvoston päätöksestä tehdyt mainittuja kohteita koskevat valitukset. Samoin D:2964/1/98, D:3028/1/98, D:3029/1/98, D:3412/1/98, D:3413/1/98, D:3509/1/98, D:3510/1/98, D:3511/1/98, D:3512/1/98, D:3513/1/98, D:3514/1/98, D:3905/1/98, D:4025/1/98, D:4029/1/98, D:4037/1/98 ja D:4039/1/98

Neuvoston direktiivi luonnonvaraisten lintujen suojelusta 79/409/ETY

Neuvoston direktiivi luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 92/43/ETY

Hallintolainkäyttölaki 7 § 1 mom.

Luonnonsuojelulaki 8 § 3 mom., 61 § 1 mom. ja 64 § 2 ja 3 mom.