Supreme Administrative Court dismissed appeal; 1762 ancestor record insufficient for 1999 election eligibility under Sámi Act.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Administrative Court dismissed the applicant's appeal regarding eligibility for the 1999 Sámi Parliament elections. The applicant claimed descent from a 1762 forest dweller recorded in land registers, arguing this met the statutory definition of a Sámi. The court held that the law's purpose of cultural self-governance and legislative history did not extend eligibility to ancestors recorded in 1762, limiting the definition to those with language learning within four generations.
Legislator headnote
AI generatedSámi-käräjälaki 1 §; 3 §: A person is considered Sámi for election purposes if they identify as Sámi and have a direct ancestor recorded as a forest, mountain, or fisher dweller in official registers, but the legislative intent and historical context do not retroactively include ancestors recorded in 1762 beyond the four-generation language learning requirement.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
NN oli esittänyt saamelaiskäräjien vaalilautakunnalle arkistoviranomaisen todistuksen, jonka mukaan hän oli vuonna 1762 maakirjaan merkityn lappalaisen jälkeläinen, ja pyysi tulla merkityksi äänioikeutettuna vuoden 1999 saamelaiskäräjien vaalien vaaliluetteloon saamelaiskäräjistä annetun lain (974/1995; jäljempänä saamelaiskäräjälaki) 3 §:n 2 kohdan perusteella. Sen mukaan saamelaisella tarkoitetaan henkilöä, joka pitää itseään saamelaisena, edellyttäen, että hän on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että saamelaiskäräjälain 3 §:n 2 kohtaa ei voitu tulkita pelkästään lain sanamuodon perusteella, vaan tulkinnassa oli otettava huomioon hallitusmuodon 14 §:n 2 momentissa ja 51 a §:ssä saamelaisille alkuperäiskansana turvatut oikeudet ja saamelaiskäräjälain 1 §:ssä ilmaistu lain tarkoitus turvata saamelaisille alkuperäiskansana omaa kieltään ja kulttuuriaan koskeva kulttuuri-itsehallinto.
Hallituksen esityksen (HE 248/1994 vp) mukaan ensimmäisiksi ehdotetun saamelaiskäräjälain 3 §:n 2 kohdassa tarkoitetuiksi viranomaisrekistereiksi olisi otettava vuoden 1875 luettelot. Tästä säädettäisiin asetuksella. Eduskunnan perustuslakivaliokunta huomautti mietinnössään (PeVM 17/1994 vp), ettei laki tavanomaisten tulkintasääntöjen perusteella oikeuttanut hallituksen esityksen perusteluissa mainittua mahdollisuutta säätää vuoden 1875 luettelot laissa tarkoitetuiksi yksinomaisiksi viranomaisrekistereiksi. Valiokunta ei myöskään pitänyt tarkoituksenmukaisena täydentää lakia tässä suhteessa erillisin asetuksenantovaltuuksin.
Saamelaiskäräjälain 3 §:n 1 kohdan mukaan saamelaisella tarkoitetaan henkilöä, joka pitää itseään saamelaisena, edellyttäen, että hän itse tai ainakin yksi hänen vanhemmistaan tai isovanhemmistaan on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään. Tästä saamelaismäärittelyn pääperusteesta voitiin saamelaisuus ulottaa, lain 3 §:n 3 kohta huomioon ottaen, neljään sukupolveen.
Koska NN:n esivanhempi oli viimeksi merkitty lappalaisten joukkoon maakirjaan vuonna 1762, hänen ei pelkästään tällä perusteella voitu katsoa olevan saamelaiskäräjälain 1 §:ssä tarkoitetun kulttuuri-itsehallinnon piiriin kuuluva, lain 3 §:n 2 kohdassa tarkoitettu saamelainen. Tämän vuoksi hän ei ollut äänioikeutettu vuoden 1999 saamelaiskäräjien vaaleissa. Äänestys perusteluista 9-1.
Saamelaiskäräjälaki 1 ja 3 §
Hallitusmuoto 14 § 2 mom ja 51 a §
Katso myös KHO 22.9.1999 taltio 3181: Kun MM:n isoäidin isä oli merkitty lappalaiseksi vuoden 1870 henkikirjassa, hän oli saamelaiskäräjälain 3 §:n 2 kohdassa tarkoitettu saamelainen.