Legislator Case Law & Legislation
DE FR IT EN
Analyze in Legislator
KHO:1999:10 AI generated

Supreme Administrative Court reduced interest rate on unemployment support refund from 16% to 5% due to lack of specific legal basis.

Case Number KHO:1999:10
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Partially Allowed
Open official source Machine-readable Markdown (.md)

Legislator summary

AI generated

The Supreme Administrative Court partially allowed the appeal, reducing the interest rate on a refund of improperly paid unemployment support from 16% to 5%. The lower court had applied a 6% rate, but the court found no specific statutory provision authorizing such a high rate for this administrative refund. Consequently, the court applied the general principle that interest must be calculated at 5% from the date the debt was legally established.

Legislator headnote

AI generated

29.1.1993 Employment Act 130/1993 Section 50; 633/1982 Interest Act Section 1: Where no specific law mandates a particular interest rate for a public law debt, the general rule of 5% interest from the date of legal establishment applies.

Keywords

AI generated
unemployment support refund interest rate reduction public law debt statutory authorization general interest principle

Cited Legislation

AI generated
29.1.1993 Employment Act 130/1993 Section 50
633/1982 Interest Act Section 1
AI generated
admin_1994_northern-karelia-county__510
Administrative court allows interest on illegal benefit repayment based on Act 737/87, not just ordinance.
admin_1992_kyme-county__30
Administrative court dismissed unemployment benefit repayment claim but allowed interest due to lack of legal basis for interest.
admin_1990_oulu-county__957
Administrative court dismissed interest claim against municipality for public law debt exceeding statutory rate.
admin_1987_kuopio-county__352
Court allows public law interest on overdue work mobility advance repayment under specific regulation.
admin_1994_central-finland-county__147
Court dismissed claim for interest on overpaid daycare fees as no legal basis exists for such interest.

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

A:n valitettua korkeimpaan hallinto-oikeuteen, korkein hallinto-oikeus muutti lääninoikeuden päätöstä saatavalle maksettavan koron osalta niin, että korko alennetaan viideksi prosentiksi 27.2.1997 lukien, sekä muilta osin hylkäsi valituksen. Perusteettomasti maksetun työllistämistuen takaisinperinnästä ja siinä yhteydessä palautettavalle määrälle maksettavasta 16 prosentin viivästyskorosta säädetään 29.1.1993 annetun työllisyysasetuksen (130/1993) 50 §:n 1 momentissa. Tämä korko ei siten perustu lain säännökseen tai lain nimenomaisen valtuutuksen nojalla annettuun asetuksen säännökseen. Riittävän yksilöity valtuutus ei ole työllisyyslain 22 §:n (1696/1992) säännös, että työllistämistuen myöntämisestä ja maksamisesta säädetään asetuksella, eikä 28 §:n säännös siitä, että tarkemmat säännökset lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Koska 20.8.1982 annettua korkolakia (633/1982) ei sen 1 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan sovelleta julkisoikeudellisesta perusteesta johtuvaan velkasuhteeseen ja koska työllistämistuen takaisinperinnän yhteydessä maksettavasta viivästyskorosta ei edellä esitetyn mukaisesti ole säädetty muuallakaan laissa, tulee nyt noudatettavaksi edelleen se periaate, että korkoa on velvollisuus maksaa velalle kuuden prosentin mukaan velan erääntymispäivästä lukien tai, jos erääntymispäivää ei ole määrätty, viiden prosentin mukaan siitä, kun velkaa on laillisesti velottu.

Tässä asiassa lääninoikeus oli katsonut, että saatavalle oli maksettava kuuden prosentin viivästyskorkoa työvoimapiirin toimiston takaisinperintäpäätöksessä merkitystä ajankohdasta, joka oli ollut 2.8.1996. Kun työvoimapiiri ei ollut voinut kuitenkaan yksipuolisesti määrätä saatavalle erääntymispäivää, oli korko määrättävä niiden periaatteiden mukaan, joissa erääntymispäivää ei ollut velalle määrätty. Edellä mainituilla perusteilla ja ottaen myös huomioon Suomen Hallitusmuodon 92 §:n 2 momentin, kysymyksessä olevalle saatavalle voitiin periä vain viiden prosentin suuruinen korko siitä päivästä lukien, kun saatavaa oli laillisesti velottu eli työvoimapiirin takaisinperintähakemuksen saapumisesta lääninoikeuteen 27.2.1997.

Suomen Hallitusmuoto 62 § ja 92 §:n 2 mom.

Työllisyysasetus (29.1.1993/130) 50 §:n 2 mom.