Supreme Administrative Court allows disability transport services for work-related client visits beyond direct commute routes.
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Administrative Court overturned the lower court's decision to reinstate the social and health committee's rejection of transport services. The applicant, a person with severe disabilities, requested transport for work-related client visits, which the authority denied, limiting services to direct commutes between home and workplace. The court ruled that the legislative intent to promote equal participation in society requires interpreting 'necessary transport for work' to include client visits, not just commuting.
Legislator headnote
AI generatedLaki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 1 § ja 8 § 2 mom.; Asetus vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 4 § 1 mom., 5 § 1 mom. ja 6 §: The term 'necessary transport for work' in disability service regulations must be interpreted broadly to include client visits essential for employment, rather than being restricted solely to direct commutes between home and workplace.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Invalidiyhdistyksen palveluksessa vertaisneuvojana työskennellyt vaikeavammainen henkilö haki vammaispalvelulaissa tarkoitettuja kuljetuspalveluja työhön liittyviä asiakaskäyntejä varten. Viranhaltija hylkäsi hakemuksen katsoen, että vammaispalveluasetuksessa välttämättömillä työhön liittyvillä matkoilla tarkoitetaan matkoja asunnosta työpaikkaan ja takaisin eli työmatkoja. Lautakunnan sosiaali- ja terveysjaosto pysytti viranhaltijan päätöksen.
Lääninoikeus kumosi kuljetuspalveluja hakeneen henkilön valituksesta sosiaali- ja terveysjaoston päätöksen ja palautti asian jaostolle uudelleen käsiteltäväksi. Lääninoikeus totesi päätöksessään, että vammaispalvelulaissa ja -asetuksessa ei ole määritelty työssä käymisen vuoksi tarpeellisten kuljetusten tarkkaa luonnetta eikä niissä ole rajattu muita kuin työpaikan ja asunnon välisiä työmatkoja lain ja asetuksen mukaan järjestettävän kuljetuspalvelun ulkopuolelle.
Korkein hallinto-oikeus kumosi lääninoikeuden päätöksen ja saattoi sosiaali- ja terveysjaoston päätöksen voimaan. Päätöksensä perusteluina korkein hallinto-oikeus totesi, että vammaispalvelulain ja -asetuksen tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia yhteiskunnassa sen yhdenvertaisena jäsenenä sekä ehkäistä ja poistaa vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä. Se, miten tätä tavoitetta toteutetaan, ilmenee lähemmin asianomaisista lain ja asetuksen säännöksistä.
Puheena olevan lainsäädännön mukaan vaikeavammaiselle henkilölle tulevilla kuljetuspalveluilla pyritään turvaamaan hänelle välttämättömät, jokapäiväiseen elämään kuuluvat kuljetukset. Vammaispalveluasetuksen 4 §:n 1 momentin mukaan näihin kuljetuspalveluihin kuuluu muun muassa henkilön työssä käymisen vuoksi tarpeelliset kuljetukset. Kun otetaan huomioon lainsäädännön tavoite edistää vammaisen henkilön suoriutumista jokapäiväisessä elämässään, mainittua asetuksen säännöstä on tulkittava niin, ettei siinä ole tarkoitettu niitä matkoja, joita työelämässä suoritetaan työn tekemiseen tai yritystoimintaan liittyen. Kuljetuspalvelujen antaminen työnantajan määräämiin matkoihin myös merkitsisi käytännössä työnantajan saattamista vammaispalvelulaissa ja -asetuksessa tarkoitetun kunnan kustannettavan palvelun piiriin. Tätä ei voida katsoa tarkoitetun, vaikka laintulkinnassa otetaan huomioon hallitusmuodon 5 §:n 2 momentin yhdenvertaisuutta koskeva säännös.
Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 1 § ja 8 § 2 mom.
Asetus vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 4 § 1 mom., 5 § 1 mom. ja 6 §