Supreme Administrative Court dismissed appeal as it lacks jurisdiction over internal church disciplinary proceedings.

Asia

Tuomiokapitulin menettelyä koskeva kirjelmä

Kirjelmän tekijä

A

Kirjelmässä tarkoitetun asian aikaisempi käsittely

X:n hiippakunnan tuomiokapituli

on istunnossaan 2.5.2019 merkinnyt tiedoksi piispa B:ä koskevan rikostuomion ja todennut, ettei tuomiota voida pitää esteenä pappisviran eikä piispan viran hoitamiselle. Tuomiokapituli on lisäksi esittänyt kaksi asiaan liittyvää toteamusta. Asia ei tuomiokapitulin mukaan ole antanut aihetta muihin toimenpiteisiin.

Tuomiokapituli on ennen asian käsittelyä välipäätöksellään katsonut, että A, jolla on tuomiokapitulin istunnoissa X:n hiippakuntavaltuuston puheenjohtajana läsnäolo- ja puheoikeus, on ollut esteellinen osallistumaan asian käsittelyyn hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdan perusteella.

Tuomiokapitulin istunnon pöytäkirjanotteeseen 5/2019 on muutoksenhaun kohdalle merkitty, että tuomiokapitulin päätökseen ei kirkkolain 24 luvun 5 §:n mukaan saa hakea muutosta.

Asian käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A

on toimittanut korkeimpaan hallinto-oikeuteen 27.5.2019 saapuneen kirjelmän, jonka otsikko kuuluu "Kantelu X:n tuomiokapitulin toiminnasta luottamushenkilön jääväämisessä".

A on kirjelmässään vaatinut, että korkein hallinto-oikeus ratkaisee, menettelikö X:n hiippakunnan tuomiokapituli lainmukaisesti estäessään A:ta luottamushenkilönä osallistumasta tuomiokapitulin kokoukseen piispa B:n rikostuomioon liittyvää asiaa käsiteltäessä.

Korkeimman hallinto-oikeuden tulee myös ottaa kantaa asian käsittelyyn osallistuneiden niiden henkilöiden esteellisyyteen, jotka ovat piispa B:n suoria alaisia tai muutoin piispan kaitsennan alaisia.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus ei tutki A:n kirjelmässä esitettyjä vaatimuksia.

Perustelut

Korkeimmasta hallinto-oikeudesta annetun lain 2 §:n mukaan lainkäyttöasioina korkein hallinto-oikeus käsittelee ne muutoksenhakua ja ylimääräistä muutoksenhakua koskevat asiat, jotka sen mukaan kuin siitä muualla laissa säädetään kuuluvat korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaan.

Hallintolain 53 a §:n 1 momentin mukaan viranomaisen, siihen palvelussuhteessa olevan tai muun julkista hallintotehtävää hoitavan lainvastaisesta menettelystä tai velvollisuuden täyttämättä jättämisestä voi jokainen tehdä hallintokantelun toimintaa valvovalle viranomaiselle. Pykälän 2 momentin toisen virkkeen mukaan kantelun tekijän tulee esittää käsityksensä siitä, millä perusteella tämä pitää menettelyä virheellisenä ja mahdollisuuksien mukaan tieto arvostelun kohteena olevan menettelyn tai laiminlyönnin ajankohdasta.

Kirkkolain 25 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan käsiteltäessä hallintoasiaa kirkollisissa viranomaisissa on muun ohella noudatettava, mitä hallintolaissa säädetään, jollei mainitusta laista muuta johdu. Mainitusta pykälästä käy muutoin ilmi, miltä osin kirkollisissa viranomaisissa ei sovelleta hallintolain 28 §:n 1 momentissa tarkoitettuja esteellisyysperusteita.

A on kirjelmässään esittänyt käsityksensä siitä, että hänet on virheellisesti suljettu pois asian käsittelystä tuomiokapitulissa, minkä lisäksi hän on esittänyt, että eräät muutkin henkilöt ovat olleet mahdollisesti esteellisiä ottamaan osaa asian käsittelyyn. A:n kirjelmässä esitettyjen, esteellisyyttä koskevien hallintokantelun luonteisten vaatimusten tutkiminen ei kuulu korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaan, kun otetaan huomioon korkeimmasta hallinto-oikeudesta annetun lain 2 § ja hallintolain 53 a §.

A:n kirjoitus on tämän vuoksi hallintolainkäyttölain 51 §:n 2 momentin nojalla jätettävä tutkimatta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Outi Suviranta, Antti Pekkala, Ari Wirén ja Toomas Kotkas. Asian esittelijä Anne Rautiainen.