Supreme Administrative Court dismissed appeal against revocation of Sami council decisions due to procedural errors.

Asia

Saamelaiskäräjävaalien vaaliluetteloon merkitsemistä koskeva kantelu

Hakija

Saamelaiskäräjien vaalilautakunta

Päätökset, joita hakemus koskee

Korkeimman hallinto-oikeuden päätökset

6.9.2019 taltionumerot 4005 - 4028 ja

17.9.2019 taltionumerot 4176 - 4178

joilla henkilöiden A - Å valitukset saamelaiskäräjien vaalilautakunnan 1.7.2019 tekemistä itseoikaisupäätöksistä on hyväksytty. Saamelaiskäräjien vaalilautakunnan tekemät valituksenalaiset päätökset on kumottu ja poistettu.

Asioiden aikaisempi käsittely

Nyt kysymyksessä olevat 27 henkilöä on

Korkeimman hallinto-oikeuden

30.9.2015 antamilla lainvoimaisilla päätöksillä merkitty saamelaiskäräjien vaaliluetteloon.

Saamelaiskäräjien vaalilautakunta

on 1.7.2019 tekemillään itseoikaisupäätöksillä poistanut nyt kysymyksessä olevat henkilöt saamelaiskäräjien vaaliluettelosta.

Korkein hallinto-oikeus

on 5.7.2019 antamillaan päätöksillä hylännyt saamelaiskäräjien hallituksen hakemukset, jotka koskivat nyt kysymyksessä olevien henkilöiden vaaliluetteloon merkitsemistä koskevien 30.9.2015 annettujen päätösten purkamista.

Korkein hallinto-oikeus

on 6. ja 17.9.2019 antamillaan päätöksillä kumonnut ja poistanut saamelaiskäräjien vaalilautakunnan 1.7.2019 tekemät päätökset, joten nyt kysymyksessä olevat henkilöt on pidettävä merkittynä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset enemmälti hyläten saamelaiskäräjien vaalilautakunta on velvoitettu korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa kohtuullisiksi harkituilla 150 - 496 eurolla, osin viivästyskorkoineen, koska oikeudenkäynnin on katsottu aiheutuneen vaalilautakunnan virheestä, ja korkeimman hallinto-oikeuden päätösten lopputulos huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos valittajat joutuisivat pitämään oikeudenkäyntikulunsa kokonaan vahinkonaan.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Saamelaiskäräjien vaalilautakunta

on tänne 26.9.2019 saapuneessa kantelussaan vaatinut nyt kysymyksessä olevien korkeimman hallinto-oikeuden 6. ja 17.9.2019 antamien päätösten poistamista.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut on annettu kuulematta itseoikaisupäätösten tekijää ja antamatta valituksia sille tiedoksi. Mitään muutakaan saamelaiskäräjien toimielintä ei ole kuultu. KHO:n menettely on loukannut oikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä ja kaikessa lainkäytössä noudatettavia perusperiaatteita asianosaisen kuulemisesta ja osapuolten yhdenvertaisuudesta. Päätökset on siksi poistettava ensisijaisesti hallintolainkäyttölain 59 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla.

Saamelaiskäräjien vaalilautakunnan tai hallituksen kuulematta jättäminen on myös ollut hallintolainkäyttölain 59 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu muu menettelyvirhe. KHO:n ratkaisut on annettu hallintolainkäyttölain 36 §:n 1 ja 2 momenttien vastaisessa menettelyssä. KHO:n olisi tullut hankkia lausunto itseoikaisupäätösten tekijältä "jollei se ole tarpeetonta", ja olisi ollut tarpeen pyytää lausunto myös saamelaiskäräjien hallitukselta. Jos KHO olisi pitänyt kuulematta jättämistä tarpeettomana, sen olisi tullut perustella lain poikkeussäännöksen soveltaminen eli kuulematta jättäminen.

Poistettaviksi pyydetyissä ratkaisuissaan KHO on määrännyt vaalilautakunnan korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikuluja. KHO rajasi vaalilautakunnan kuulemisen valituksen johdosta koskemaan vain vaatimuksia oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Tämä osoittaa, ettei vaalilautakunta ole saanut osakseen oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. KHO on päätöksillään ja lausuntopyynnöllään ilmaissut, ettei sen tarkoituksena ole ollut käsitellä asiaa hallintolainkäyttölain ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perusperiaatteiden mukaisesti.

Kun kantelun arviointiin KHO:ssa liittyy kysymyksiä KHO:n aikaisempien päätösten merkityksestä saamelaiskäräjälain 3 §:n soveltamisessa, kaikki KHO:n jäsenet, jotka ovat osallistuneet ratkaisuihin, joilla 2011 tai 2015 määrättiin henkilöitä otettaviksi vaaliluetteloon, tai viimeistään heinäkuussa 2019 annettuihin noiden päätösten purkamatta jättämistä koskeviin ratkaisuihin, tai ratkaisuihin, joilla on kumottu vaalilautakunnan itseoikaisupäätöksiä, tai ratkaisuihin koskien noista päätöksistä jo tehtyjä kanteluja, ovat asiassa esteellisiä. Esteellisyyttä on arvioitava tiukasti myös sen vuoksi, että KHO on presidentti Kuusiniemen medialausuntojen takia asettunut yleisön silmissä saamelaiskäräjien ja sen vaalilautakunnan vastapuoleksi.

KHO:n menettely loukkaa kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen (KP-sopimus) 14 artiklan 1 kappaleessa turvattua oikeutta yhdenvertaisuuteen tuomioistuinten edessä. YK:n ihmisoikeuskomitean hyväksymän yleisen kannanoton 14 artiklan tulkinnasta mukaan 1 kappaleen 1 virke koskee kaikkea lainkäyttötoimintaa ja ulottaa siihen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perustakeet, kuten asianosaisten kuulemisen ja tasavertaisen prosessuaalisen aseman.

Itseoikaisupäätösten kumoaminen kuulematta päätösten tekijää on ollut myös tarpeetonta ja ennenaikaista. KHO:n vastaavassa asiassa 2.8.2019 antaman välipäätöksen 3584/2019 mukaan valituksella olisi ollut itseoikaisupäätöksen täytäntöönpanoa lykkäävä vaikutus. Perustelematon kuulematta jättäminen on myös tämän vuoksi ollut ilmeisessä ristiriidassa hallintolainkäyttölain 59 §:n kanssa.

Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin loukkaukseen viittaa myös se, että valtaosa nyt tarkoitetuista ratkaisuista on annettu saman asiamiehen laatimiin valituksiin ja asiamies on valituskirjelmissään ehdottanut oikeudenkäyntikulujen määräämistä asiallisesti sanktion (rangaistuksen) luonteisena. Vaaditut ja KHO:n päättämät oikeudenkäyntikulut ovat olleet eri tapauksissa kaavamaisesti samansuuruiset, mikä viittaa siihen, että KHO olisi hyväksynyt asiamiehen ehdotuksen oikeudenkäyntikulujen määräämisestä sanktion luonteisena.

Velvollisena soveltamaan oikeusjärjestystä sellaisena kuin se on voimassa vuonna 2019, Vaalilautakunta on käyttänyt saamelaiskäräjälain 26 a §:n mukaista itseoikaisutoimivaltaansa. KP-sopimuksen kansainväliseltä valvontaelimeltä saadut ratkaisut, joissa on todettu vuoden 2015 vaaliluettelon (ja välillisesti vuoden 2011 vaaliluettelon) sisältäneen ihmisoikeuksien loukkauksia, ovat osoittaneet, että eräät henkilöt oli oikeudettomasti otettu suoraan 2015 vaaliluettelon perusteella vuoden 2019 vaaliluetteloon tai että merkintä vaaliluettelossa oli muutoin virheellinen. Itseoikaisua koskeva lainkohta ei sisällä rajoitusta, jonka mukaan oikaisutoimivalta koskisi vain teknisluonteisia virheitä. Hallituksen esityksen yksityiskohtaisten perustelujen yksittäisellä lausumalla ei ole voitu sitovalla tavalla määrittää lakitekstin sisältöä ohi sen kieliasun. Siksi KHO:n poistettaviksi haetut ratkaisut ovat virheellisiä myös itseoikaisutoimivallan laajuuden suhteen.

Itseoikaisupäätöksestä on muutoksenhakuoikeus tuomioistuimeen ja KHO on lausunut valituksella olevan itseoikaisupäätöksen täytäntöönpanoa lykkäävä vaikutus. KHO:n ei siksi olisi tullut summaarisesti kumota itseoikaisupäätöksiä vain sen nojalla, että itseoikaisu voisi hallituksen esityksen perustelujen mukaan koskea vain teknisluonteisia asioita.

Kantelussa poistettavaksi vaaditut ratkaisut koskevat henkilöitä, joiden vaaliluetteloon ottaminen on tapahtunut KHO:n päätöksillä vastoin saamelaiskäräjien vaalilautakunnan ja hallituksen toteuttamaa yksilöllistä ja perusteltua arviota. Siten ne ovat YK:n ihmisoikeuskomitean päätösten mukaan loukanneet saamelaisten poliittisia osallistumisoikeuksia (KP-sopimuksen 25 artikla) ja oikeutta omaan kulttuuriin (27 artikla), molemmat tulkittuina kansojen itsemääräämisoikeuden (1 artikla) valossa. Asian aineellisoikeudellinen puoli on monimutkainen ja vaikea, ja KHO:n olisi tullut kuulla saamelaiskäräjien vaalilautakuntaa jokaisen tapauksen yksilöllisten erityispiirteiden selvittämiseksi ja arvioimiseksi.

Saamelaiskäräjien vaalilautakunnalla on merkittäviä julkisen vallan käyttöä tarkoittavia itsenäisiä toimivaltuuksia suoraan lain nojalla. Osassa asioista vaalilautakunta tekee saamelaiskäräjien puolesta lopullisia ja täytäntöönpanokelpoisia päätöksiä, joista valitetaan suoraan korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Tämä koskee myös nyt käsillä olevaa vaalilautakunnan itseoikaisutoimivaltaa saamelaiskäräjälain 26 a §:ssä. Tämän vuoksi vaalilautakunta on se toimielin, jota KHO:n olisi tullut kuulla valitusten johdosta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus hylkää hakemuksen.

Perustelut

Ratkaisukokoonpanon esteettömyys

Hallintolainkäyttölain 76 §:n 1 momentin ja oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan tuomari on esteellinen käsittelemään samaa asiaa tai sen osaa uudelleen samassa tuomioistuimessa, jos on perusteltua aihetta epäillä hänellä olevan asiaan ennakkoasenne hänen asiassa aikaisemmin tekemänsä ratkaisun tai muun erityisen syyn vuoksi.

Kantelussa esitetyn esteettömän kokoonpanon vaatimuksen johdosta korkein hallinto-oikeus toteaa, että nyt ratkaistavana on, onko kantelulla poistettavaksi vaadittuja päätöksiä tehtäessä tapahtunut sellaista menettelyvirhettä tai sisältävätkö päätökset sellaista muotovirhettä, jonka johdosta ne tulisi hallintolainkäyttölain 59 §:n nojalla poistaa. Kysymyksessä ei ole oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla sama asia kuin päätöksissä, jotka korkein hallinto-oikeus on vuosina 2011, 2015 ja 2019 antanut saamelaiskäräjävaalien vaaliluetteloon kuulumisesta. Tämän asian ratkaisukokoonpanon jäsenet eivät ole kuuluneet poistettavaksi vaadittujen päätösten ratkaisukokoonpanoihin ja ovat muutenkin esteettömiä osallistumaan tämän asian ratkaisemiseen.

Kanteluperusteet

Hallintolainkäyttölain 59 §:n 1 momentin mukaan lainvoiman saanut päätös voidaan kantelun johdosta poistaa:

1) jos sille, jota asia koskee, ei ole annettu tilaisuutta tulla kuulluksi ja päätös loukkaa hänen oikeuttaan;

2) jos asiaa käsiteltäessä on tapahtunut muu menettelyvirhe, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen; tai

3) jos päätös on niin epäselvä tai puutteellinen, ettei siitä käy selville, miten asia on ratkaistu.

Hallintolainkäyttölain 36 §:n 1 momentin mukaan valitusviranomaisen on hankittava lausunto siltä hallintoviranomaiselta, joka on tehnyt asiassa päätöksen, jollei se ole tarpeetonta. Saman pykälän 2 momentin mukaan selvityksen hankkimiseksi voidaan pyytää lausunto myös muulta kuin 1 momentissa tarkoitetulta viranomaiselta.

Asiassa on kysymys siitä, onko korkein hallinto-oikeus voinut kumota saamelaiskäräjien vaalilautakunnan 1.7.2019 tekemät itseoikaisupäätökset sillä muodollisella perusteella, että itseoikaisut eivät ole olleet mahdolliset korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistua vaaliluetteloon kuulumista koskevat aineellisoikeudelliset kysymykset jo aiemmin lainvoimaisesti. Kantelulla poistettaviksi vaadituissa päätöksissä ja tässä päätöksessä ei siten ole kysymys siitä, kenellä on aineellisoikeudellinen oikeus olla merkittynä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon.

Saamelaiskäräjien vaalilautakunta ei ole hallintolainkäyttölaissa tarkoitettu asianosainen kanteluissa tarkoitetuissa valitusasioissa, vaan se on ollut päätökset tehnyt viranomainen, jonka lausuntoihin sovelletaan hallintolainkäyttölain 36 §:n 1 momentin säännöstä saman lain asianosaiskuulemista koskevan 34 §:n sijaan. Koska saamelaiskäräjien vaalilautakunta ei ole ollut valitusasioissa asianosainen, ei kysymyksessä voi olla hallintolainkäyttölain 59 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu kuulemisvirhe.

Saamelaiskäräjien vaalilautakunnan itseoikaisupäätösten poistamiseen liittyneet oikeudenkäynnit ovat aiheutuneet vaalilautakunnan virheestä ja korkein hallinto-oikeus on poistettaviksi vaadituista päätöksistä ilmenevin perustein voinut määrätä kohtuullisiksi katsotut valittajien oikeudenkäyntikulut vaalilautakunnan korvattavaksi. Asiassa ei ole menetelty vastoin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita vaan hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 ja 2 momentin mukaisesti.

Presidentti Kuusiniemen haastattelulla ei ole ollut vaikutusta siihen, miten kantelun kohteena olevat korkeimman hallinto-oikeuden päätökset on tehty tai siihen, miten kyseiset valitusasiat on pitänyt ratkaista korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Korkeimman hallinto-oikeuden on tullut toimia perustuslain, saamelaiskäräjistä annetun lain ja hallintolainkäyttölain säännösten sekä vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti ja kumota saamelaiskäräjien vaalilautakunnan tekemät itseoikaisupäätökset. Presidentti Kuusiniemi ei ole kuulunut nyt kysymyksessä olevien valitusasioiden ratkaisukokoonpanoihin. Valitukset on ratkaistu korkeimman hallinto-oikeuden riippumattomista jäsenistä koostuneissa kokoonpanoissa.

Valitusasioita korkeimmassa hallinto-oikeudessa käsiteltäessä ei ole tapahtunut menettelyvirhettä, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätöksiin eivätkä päätökset ole niin epäselviä tai puutteellisia, ettei niistä kävisi selville se, miten asiat on ratkaistu. Kanteluhakemuksen tueksi ei ole esitetty sellaisia syitä, joiden johdosta siihen, kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 59 §:n 1 momentti, voitaisiin suostua. Tämän vuoksi hakemus on hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Mika Seppälä ja Ari Wirén. Asian esittelijä Heidi Jääskeläinen.