Supreme Administrative Court partially allowed asylum appeal, remanding case to MFA for individual risk assessment under Foreigners Act 88 §.

Asia

Ulkomaalaisasiaa koskeva valituslupahakemus ja valitus

Valittaja

1.A, Afganistan

2. Maahanmuuttovirasto

Päätös, jota valitus koskee

Itä-Suomen hallinto-oikeus 12.7.2018 nro 18/0781/5

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto

on 2.8.2016 hylännyt Afganistanin kansalaisen A:n (jäljempänä myös hakija ja valittaja) turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen sekä päättänyt käännyttää hänet Afganistaniin.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt valituksen turvapaikkaa koskevilta osin. Hallinto-oikeus on kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen muilta osin ja palauttanut asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Asiassa saatu selvitys

Valittaja on etniseltä taustaltaan hazara ja uskonnoltaan shiiamuslimi. Hän puhuu äidinkielenään daria. Valittaja on kotoisin Uruzganin maakunnan Khas Uruzganin piirikunnasta, Palanin kylästä, jossa hän on asunut koko ikänsä. Valittajan vaimo ja lapset ovat Afganistanissa.

Valittaja on lopettanut työskentelyn klinikalla vuonna 2013, minkä jälkeen hän on työskennellyt C-nimisen henkilön henkivartijana. Talibanit eivät ole halunneet C:n olevan Uruzganissa, koska C on ollut Nasri-puolueen jäsen. Valittaja on saanut viimeisen uhkauksen talibaneilta noin 11 kuukautta ennen puhutteluajankohtaa eli kesällä 2015. Talibanit ovat tuolloin saaneet tiedon, että valittaja on ollut palaamassa klinikalta kotiin. Talibanit ovat saartaneet valittajan kotitalon, kiduttaneet hänen vanhempiaan ja tappaneet hänen isänsä. Valittajan äiti on soittanut valittajalle ja kertonut tapahtuneesta sekä kehottanut valittajaa olemaan tulematta kotiin. Valittaja on saanut tietää isänsä kuolemasta vasta kuukauden ja 20 päivän kuluttua tapahtuneen jälkeen. Tämän jälkeen valittaja on jatkanut työskentelyä C:n palveluksessa noin 3 - 4 viikon ajan ennen lähtöään Afganistanista. Valittajan perhe on muuttanut uhkausten takia Shelbigholin kylään.

Valittajaan ei henkilökohtaisesti ole kohdistunut väkivaltaa Afganistanissa. Valittaja ei voi asua Kabulissa, koska Taliban on julkaissut kuvan hänen Anaconda-klinikalta saamastaan kuvallisesta henkilökortista.

Valittaja on toimittanut Maahanmuuttovirastolle entisen työnantajansa C kirjoittaman kirjeen, jossa on todettu, että valittaja on ollut yksi C sotilaista ja että hän on saanut paljon uhkauksia talibaneilta.

Valittajan 28.11.2017 hallinto-oikeudelle toimittamassa lisäselvityksessä on todettu, että valittaja on saanut tietää, että hänen perheensä on joutunut pakenemaan kotoaan, koska perhe on tuntenut olevansa enemmän uhattuna kuin aiemmin. Valittaja on saanut tiedon Afganistanissa olevalta tuttavaltaan. Valittaja ei ole yrityksistään huolimatta saanut selville perheensä nykyistä olinpaikkaa. Valittajan mukaan perheen pakeneminen liittyy häneen, koska häntä on käyty etsimässä usein hänen lähtönsä jälkeen ja perhettä on samassa yhteydessä uhkailtu.

Maatieto

Afganistanin ja Uruzganin maakunnan yleinen turvallisuustilanne

Afganistanin turvallisuustilanne on pysynyt arvaamattomana siviilien kantaessa sen pahimmat vaikutukset. Konflikti vaikuttaa enenevässä määrin kaikkiin maan alueisiin ja sen luonne on jatkanut muuttumistaan. Kansainvälisten ISAF-joukkojen vetäytyminen vuonna 2014 on vaikuttanut iskujen lisääntymiseen. Siviiliuhrien kasvu vuonna 2015 keskittyi maan koillis- ja keskiosiin. Vuonna 2016 siviiliuhrien määrä kasvoi nopeasti myös maan eteläosassa. Siviiliuhrien määrä pysyi alkuvuoden 2017 aikana samalla tasolla kuin vuonna 2016. UNAMA on rekisteröinyt koko vuoden 2017 aikana yhteensä 10 453 siviiliuhria, joista 3 438 kuollutta ja 7 015 loukkaantunutta. Luku on 9 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2016.

(UNHCR Eligibility Guidelines for Assessing the International Protection Needs of Asylum-Seekers from Afghanistan, 19 April 2016; UNAMA, Afghanistan: Annual Report 2015, Protection of Civilians in Armed Conflict, February 2016;

UNAMA, Afghanistan: Protection of Civilians in Armed Conflict - Midyear Report 2017, July 2017 ja EASO Country of Origin Information Report. Afghanistan Security Situation, December 2017; UNAMA: Afghanistan Protection of Civilians in Armed Conflict Annual Report 2017, February 2018)

Hazaroiden asema

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on 5.7.2016 antamassaan ratkaisussa A.M. v. Alankomaat arvioinut, että vaikka hazaroiden asema on Afganistanissa vaikea, ei hazaraetnisyys itsessään johda siihen, että henkilön palauttaminen rikkoisi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklaa. Myös korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan KHO 2017:71 arvioinut, että hakijat eivät olleet pelkästään hazarataustansa vuoksi vaarassa kärsiä vakavaa haittaa, vaikka etninen tausta on osa suojelun tarpeen arviointia.

Kansainvälisten toimijoiden tukijat

Kansainvälisten toimijoiden tai hallituksen tukijoilla kaikilla tasoilla on Afganistanissa lisääntynyt riski joutua hallituksenvastaisten ryhmien hyökkäysten kohteeksi niillä alueilla, joilla nämä ryhmät toimivat tai jotka ovat niiden vallassa. Iskujen kohteina on ollut muun muassa kansainvälisille joukoille työskennelleitä henkilöitä. (

UNHCR Eligibility Guidelines for Assessing the International Protection Needs of Asylum-Seekers from Afghanistan

,

19 April 2016;

U.S. Department of State, 2015 Country Reports on Human Rights Practices - Afghanistan, 13 April 2016)

Asian arviointi ja johtopäätökset

Maahanmuuttovirasto on pitänyt uskottavana valittajan kertomusta työskentelystään amerikkalaisten klinikalla sekä C:n henkivartijana, ja että valittajan isä on tapettu. Sen sijaan virasto on pitänyt epäuskottavana, että valittajaa on ammuttu ja että valittajan isää on useaan kertaan uhattu tai että valittajan isän kuolema on johtunut valittajasta. Lisäksi virasto on katsonut, ettei valittaja ole tulevaisuudessa vaarassa talibanien taholta, jos hän lopettaa työt henkivartijana. Virasto ei ole myöskään pitänyt uskottavana, että valittaja olisi kotialueellaan vaarassa uskontonsa tai etnisen taustansa vuoksi.

Valittaja on etniseltä taustaltaan hazara ja uskonnoltaan shiiamuslimi. Vaikka hazaroihin saattaa kohdistua Afganistanissa yhteiskunnallista syrjintää ja oikeudenloukkauksia, ajantasaisesta maatiedosta ei ole kuitenkaan pääteltävissä, että jokainen hazarataustainen henkilö olisi vaarassa kärsiä vainoa tai vakavaa haittaa pelkästään etnisen taustansa ja uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi.

Edellä esitetyn perusteella ja kun otetaan lisäksi huomioon ajantasainen asiaan liittyvä maatietous, hallinto-oikeus arvioi, että valittajalla ei ole ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi kotimaassaan. Valittajalle ei näin ollen voida antaa ulkomaalaislain 87 §:ssä tarkoitettua turvapaikkaa. Hallinto-oikeus arvioi, että asiassa ei ole myöskään ilmennyt merkittäviä perusteita uskoa, että valittaja joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdissa tarkoitettua vakavaa haittaa, jos hänet palautetaan kotimaahansa.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Kati Korsman ja Henna Paterno, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. A

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. A on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin hallinto-oikeus on hylännyt valituksen ja hänelle myönnetään turvapaikka.

A on viitannut valituksensa perusteluina asiassa aiemmin esittämäänsä.

2. Maahanmuuttovirasto

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Maahanmuuttovirasto on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja sen tekemä päätös saatetaan voimaan tai asia palautetaan hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Maahanmuuttovirasto on esittänyt perusteluna vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:

Maahanmuuttovirasto on päätöksessään katsonut, että hakijaan ei kohdistuisi kotimaassaan vainon vaaraa eikä hän siksi ole turvapaikan tarpeessa. Myös hallinto-oikeus on todennut, että hakijalla ei ole perustellusti aihetta pelätä Joutuvansa vainotuksi kotimaassaan eikä hänelle siksi voida antaa turvapaikkaa. Hallinto-oikeus on katsonut myös, ettei hakija ole esittänyt merkittäviä perusteita uskoa, että hän joutuisi kotimaassaan todelliseen vaaraan kärsiä ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitettua vakavaa haittaa. Hallinto-oikeus on kuitenkin katsonut, että hakija on vakavan haitan vaarassa ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohta edellyttää, että kansainväliseen tai maan sisäiseen aseelliseen selkkaukseen liittyvä mielivaltainen väkivalta aiheuttaa kansainvälistä suojelua hakevalle henkilölle hänen kotimaassaan vakavan ja henkilökohtaisen vaaran. Ko. lainkohdalla on saatettu kansallisesti voimaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95/EU (ns. määritelmädirektiivi) 15 artiklan c alakohta. Määritelmädirektiivin 35 perustelukappaleen mukaan vaarat, joille jonkin maan väestö tai väestön osa on yleisesti alttiina, eivät tavallisesti itsessään aiheuta henkilökohtaista uhkaa, joka täyttäisi vakavan haitan edellytykset.

Yhteisöjen tuomioistuin on määrittänyt em. säännöksen sisältöä mm. asiassa C-465/07 (ns. Elgafaji-tapaus) antamassaan tuomiossa. Tuomioistuin totesi määritelmädirektiivin perusteluihin vedoten, että pelkkä tietyn maan yleiseen tilanteeseen liittyvän vaaran objektiivinen toteaminen ei lähtökohtaisesti riitä osoittamaan toteen, että toissijaisen suojelun edellytykset täyttyvät tietyn henkilön osalta. Vakavan haitan vaara voidaan kuitenkin poikkeuksellisesti katsoa toteen näytetyksi, kun käynnissä olevalle aseelliselle selkkaukselle tyypillisen mielivaltaisen väkivallan aste saavuttaa niin korkean tason, että on olemassa merkittäviä perusteita uskoa, että kyseiseen maahan tai tilanteen mukaan asianomaiselle alueelle palautettu siviilihenkilö joutuisi jo pelkästään sen takia, että hän on kyseisen maan tai alueen alueella, tällaiseen todelliseen vaaraan.

Toissijaisen suojelun myöntämiseen ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella ei siis riitä se, että jollakin alueella turvallisuustilanne on huono tai että siellä vallitsee aseellinen selkkaus, vaan aseelliseen selkkaukseen tulee liittyä mielivaltaista väkivaltaa, joka aiheuttaa henkilölle vakavan ja henkilökohtaisen vaaran. Elgafaji-ratkaisun perusteella tällainen vaara voi vain poikkeuksellisissa tilanteissa koskea henkilöä pelkästään sen vuoksi, että hän oleskelee tietyllä alueella. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi samassa ratkaisussa myös, että mitä paremmin hakija pystyy näyttämään toteen, että vaara koskee juuri häntä hänen henkilökohtaisille olosuhteillensa ominaisten seikkojen takia, sitä pienempää mielivaltaisen väkivallan astetta vaaditaan, jotta hän voisi saada toissijaista suojelua.

Hakija on kertonut olevansa kotoisin Afganistanin Uruzganin maakunnassa sijaitsevasta Khas Uruzganin piirikunnasta. Maahanmuuttovirasto on arvioinut hakijan kotialueen vallitsevan mielivaltaisen väkivallan astetta suhteessa ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohtaan ja sitä koskevaan Elgafaji-oikeuskäytäntöön.

Uruzgan kuuluu niihin Afganistanin alueisiin, joilla Talibanilla on kaikkein eniten vaikutusvaltaa. USA:n 31.1.2018 luokituksen mukaan Taliban toimi aktiivisesti Chorassa, Khas Uruzganissa ja Shahid Hassasissa. Dihrawud ja Tirin Kot olivat hallituksen joukkojen ja Talibanin välillä kiisteltyjä alueita. BBC:n 31.1.2018 julkaiseman tutkimuksen perusteella Taliban teki keskimäärin useita hyökkäyksiä viikossa Choraan, Khas Uruzganiin ja Shahid Hassasiin. Muualla maakunnassa Talibanin hyökkäyksiä esiintyi keskimäärin lähes viikoittain. Long War Journalin jatkuvasti päivittyvän arvion mukaan Taliban valtasi Choran piirikunnan 29.5.2018 ja taistelee hallituksen joukkojen kanssa vallasta muualla maakunnassa.

Uruzganissa on rekisteröity 20.5.2018 mennessä 1 101 maan sisäisesti siirtymään joutunutta. Heistä 705 on paennut Tirin Kotista, 286 Khas Uruzganista ja 1 10 Chorasta. Paenneista 975 on päätynyt Tirin Kotiin ja 126 Ghazniin.

EASO on tuoreessa Agfanistania koskevassa julkaisussaan (Country Guidance: Afganistan Guidance Note and Common Analysis, June 2018) todennut Uruzganin maakunnassa vallitsevan aseellisen selkkauksen ja väkivallan tason olevan siellä korkealla siten, että henkilökohtaisten olosuhteiden merkitys on enää vähäinen, mutta kuitenkin edellytys. EASO toteaa samassa julkaisussaan edelleen, että hakemusten yksilöllisen arvioinnin toteutumiseksi on huomioitava, että eri piirikuntien ja alueiden turvallisuustilanteissa on vaihtelua.

Edellä sekä Maahanmuuttoviraston ja Itä-Suomen hallinto-oikeuden päätöksissä esitetyn maatietouden perusteella Maahanmuuttovirasto katsoo, että vaikka Uruzganin maakunnan ja siellä sijaitsevan Khas Uruzganin piirikunnan turvallisuustilanne on sinänsä vaikea ja alueella voidaan katsoa vallitsevan aseellinen selkkaus, kyseessä ei kuitenkaan ole sellainen Elgafaji-ratkaisussa tarkoitettu poikkeuksellinen tilanne, jossa kuka tahansa olisi vaarassa yksinomaan alueella oleskelemisen vuoksi. Näin ollen toissijaisen suojelun myöntäminen ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella edellyttää hakijan näyttävän toteen, että vaara koskee juuri häntä hänen henkilökohtaisille olosuhteillensa ominaisten seikkojen takia.

Hallinto-oikeus ei ole päätöksessään esittänyt, mitä edellä tarkoitetun kaltaisia seikkoja se katsoo hakijan tapauksessa olevan, vaan se on vedonnut lähinnä yleiseen turvallisuustilanteeseen liittyviin seikkoihin. Maahanmuuttovirasto katsoo kaikki asiassa esitetty selvitys huomioiden, että hakija ei ole kyennyt esittämään sellaisia henkilökohtaisia olosuhteitaan koskevia seikkoja, joiden perusteella hänen voitaisiin katsoa olevan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun vakavan haitan vaarassa.

A

on antanut selityksen, joka on saatettu tiedoksi Maahanmuuttovirastolle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. A:n valituslupahakemus hylätään. Korkein hallinto-oikeus ei siten anna ratkaisua valitukseen.

2. Korkein hallinto-oikeus myöntää Maahanmuuttovirastolle valitusluvan ja tutkii asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. A:n

valituslupahakemus

Sen perusteella, mitä asiassa on esitetty ja mitä asiakirjoista muutoin ilmenee, asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei ole ulkomaalaislain 196 §:ssä säädettyä valitusluvan myöntämisen perustetta.

2. Maahanmuuttoviraston valitus

1 Sovellettavat oikeusohjeet

Uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin

(2011/95/EU) 2 artiklan f alakohdan mukaan direktiivissä tarkoitetaan "henkilöllä, joka voi saada toissijaista suojelua", kolmannen maan kansalaista tai kansalaisuudetonta henkilöä, jolle ei voida myöntää pakolaisasemaa mutta jonka suhteen on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos hänet palautetaan alkuperämaahansa tai kansalaisuudettoman henkilön ollessa kyseessä entiseen pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä 15 artiklassa määriteltyä vakavaa haittaa, ja --- joka on kykenemätön tai sellaisen vaaran johdosta haluton turvautumaan sanotun maan suojaan.

Direktiivin 15 artiklan mukaan vakavalla haitalla tarkoitetaan seuraavaa:

(- -)

c) siviilihenkilön henkeä tai ruumiillista koskemattomuutta uhkaava vakava ja henkilökohtainen vaara, joka johtuu mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä.

Direktiivin 35. perustelukappaleen mukaan vaarat, joille jonkin maan väestö tai väestön osa on yleisesti alttiina, eivät tavallisesti itsessään aiheuta henkilökohtaista uhkaa, joka täyttäisi vakavan haitan edellytykset

Uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi 2011/95/EU on pantu kansallisesti täytäntöön lailla ulkomaalaislain muuttamisesta (422/2014). Mainittua lakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 9/2014 vp) todetaan muun ohella, että tavoitteena on saattaa kansallinen lainsäädäntö vastaamaan määritelmädirektiiviä ja että valtaosa uudelleenlaadittuun määritelmädirektiiviin tehdyistä muutoksista ei aiheuta Suomessa lainmuutostarvetta.

Ulkomaalaislain

87 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka, jos hän oleskelee kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta, ja jos hän pelkonsa vuoksi on haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun.

Ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle myönnetään oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella, jos 87 §:n mukaiset edellytykset turvapaikan antamiselle eivät täyty, mutta on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos ulkomaalainen palautetaan kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa, ja hän on kykenemätön tai sellaisen vaaran vuoksi haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun. Vakavalla haitalla tarkoitetaan:

1) kuolemanrangaistusta ja teloitusta;

2) kidutusta tai muuta epäinhimillistä tai ihmisarvoa loukkaavaa kohtelua tai rangaistusta;

3) mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä johtuvaa vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa.

Ulkomaalaislain 88 c §:n mukaan vainoa harjoittavia tai vakavaa haittaa aiheuttavia toimijoita voivat olla:

1) valtio;

2) valtiota tai huomattavaa osaa sen alueesta valvonnassaan pitävät puolueet tai järjestöt; taikka

3) muut kuin valtiolliset toimijat, jos voidaan osoittaa, että 88 d §:n mukaiset suojelun tarjoajat ovat kykenemättömiä tai haluttomia tarjoamaan suojelua vainoa tai vakavaa haittaa vastaan.

Ulkomaalaislain 88 d §:n mukaan suojelun tarjoaja voi olla sellainen valtio tai valtiota tai huomattavaa osaa sen alueesta valvonnassaan pitävä kansainvälinen järjestö, joka on halukas ja kykenevä tarjoamaan suojelua. Suojelun on oltava tehokasta ja luonteeltaan pysyvää.

Ulkomaalaislain 147 §:n mukaan ketään ei saa käännyttää, karkottaa tai pääsyn epäämisen seurauksena palauttaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle.

2.2 A:n henkilökohtaisista olosuhteista saatu selvitys

A on etniseltä taustaltaan hazara, hän on shiiamuslimi ja hänen äidinkielensä on dari. Hän on kotoisin Uruzganin maakunnan Khas Uruzganin piirikunnasta. A on työskennellyt vartijana amerikkalaisten klinikalla ja myöhemmin C-nimisen henkilön henkivartijana. A:n vaimo ja lapset oleskelevat Afganistanissa.

2.3 Oikeudellinen arviointi

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ole perusteita siltä osin kuin asiassa on kyse ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetun turvapaikan myöntämisestä. Korkein hallinto-oikeus katsoo hallinto-oikeuden tavoin myös, ettei asiassa ole ilmennyt merkittäviä perusteita uskoa valittajan joutuvan todelliseen vaaraan kärsiä ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdissa tarkoitettua vakavaa haittaa. Asiassa ei siten ole edellytyksiä kansainvälisen suojelun antamiselle mainittujen säännösten nojalla.

Asiassa on vielä arvioitava, olisiko valittaja kotialueelleen palautettuna ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla todellisessa vaarassa kärsiä mielivaltaisesta väkivallasta aseellisen selkkauksen yhteydessä johtuvaa vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa. Tältä osin asiassa on ensinnäkin arvioitava, vallitseeko valittajan kotialueella Uruzganin maakunnassa sellainen aseellinen selkkaus, että mielivaltaisen väkivallan laatu ja luonne huomioon ottaen hänelle tulisi myöntää toissijaista suojelua hänen henkilökohtaisiin olosuhteisiinsa katsomatta. Mikäli mielivaltaisen väkivallan tason Uruzganin maakunnassa, mukaan lukien valittajan täsmällisempi kotialue Khas Uruzganin piirikunnassa, ei katsota yltävän edellä mainitulle tasolle, on vielä arvioitava, onko hän esittänyt sellaisia henkilökohtaisia olosuhteitaan koskevia seikkoja, joiden perusteella hänen olisi katsottava olevan henkilökohtaisen vakavan haitan vaarassa kotialueelle palatessaan.

Korkein hallinto-oikeus on esimerkiksi vuosikirjaratkaisuissaan KHO 2017:71, KHO 2016:193, KHO 2016:194 ja KHO 2016:220 lausunut ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdan soveltamisesta unionin tuomioistuimen asioissa

Elgafaji

(C-465/07) ja

Diakité

(C-285/12) antamista tuomioista ilmenevät tulkintaohjeet huomioon ottaen. Toissijaisen suojelun edellytysten voidaan katsoa lainkohdan nojalla täyttyvän ensinnäkin, jos tarkasteltavalla alueella vallitsevan mielivaltaisen väkivallan aste on saavuttanut niin korkean tason, että hakija sinne palautettuna siviilihenkilönä joutuisi jo pelkästään alueella oleskelun vuoksi kohdassa tarkoitettuun todelliseen vaaraan. Sen sijaan jos näin ei ole, toissijaisen suojelun myöntämisen edellytyksiä harkittaessa on otettava huomioon alueen yleiseen turvallisuustilanteeseen liittyvien kollektiivisten seikkojen lisäksi hakijan henkilökohtaiset olosuhteet. Mitä paremmin hakija pystyy näyttämään toteen, että ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu vaara koskee juuri häntä hänen henkilökohtaisille olosuhteilleen ominaisten seikkojen takia, sitä pienempää mielivaltaisen väkivallan astetta vaaditaan, jotta hän voisi saada toissijaista suojelua.

Väkivallan astetta Afganistanin tietyllä alueella arvioitaessa on otettava huomioon muun ohella siellä esiintyvän väkivallan ilmenemismuodot ja voimakkuus, konfliktin luonne ja osapuolet, siviilikuolemien ja -loukkaantumisten määrä, alueelta sisäisesti siirtymään joutuneiden määrä, konfliktin maantieteellinen vaikutusalue sekä alueella asuvien päivittäisen elämän olosuhteet. On erityisesti huomattava, että oleskeluluvan myöntämistä toissijaisen suojelun perusteella harkittaessa väkivallan astetta arvioidaan alueen paikallisväestön olosuhteiden kannalta.

Afganistania koskevasta maatiedosta voidaan yleisellä tasolla päätellä, että konfliktissa esiintyy huomattavaa alueellista ja ajallista vaihtelua. Paikallisten aseellisten selkkausten tason voidaan arvioida saavuttavan intensiivisimmillään tiettynä ajanjaksona tietyllä alueella niin korkean asteen, että mielivaltaisen väkivallan on katsottava aiheuttavan kenelle tahansa alueella oleskelevalle ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa ja uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin 15 artiklan c alakohdassa tarkoitettua vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa.

Edellä ilmenevän ajantasaisen maatiedon mukaan turvallisuustilanne Khas Uruzganin piirikunnassa on merkittävästi heikentynyt Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätösten jälkeen Talibanin Ghaznin maakuntaan kohdistuneiden hyökkäysten vuoksi. Taliban on vahvasti läsnä koko piirikunnassa.

Korkein hallinto-oikeus arvioi käytettävissä olevan maatiedon perusteella toisin kuin hallinto-oikeus, ettei aseellisen selkkauksen kuitenkaan tällä hetkellä voida arvioida saavuttaneen koko maakunnan osalta niin korkeaa astetta, että mielivaltaisen väkivallan olisi katsottava aiheuttavan kenelle tahansa alueella oleskelevalle ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa. Näin ollen toissijaisen suojelun tarvetta arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota ajantasaisen maatiedon lisäksi valittajan henkilökohtaisiin olosuhteisiin. Erottelematon väkivallan aste on tällä hetkellä Khas Uruzganin piirikunnassa niin korkea, että jo vähäinenkin henkilökohtaisissa olosuhteissa ilmenevä haavoittuvuus voi merkitä, ettei paluu alueelle ole mahdollista alueen olosuhteiden ja sinne vievän matkareitin yleisen turvallisuustilanteen vuoksi. Lähtökohtaisesti alueella, jossa Talibanin läsnäolo on näin vahva, ei voida arvioida olevan saatavilla tehokasta viranomaissuojelua.

Valittajaan on aikaisemmin kohdistunut oikeudenloukkauksia talibanien taholta hänen työskennellessään amerikkalaisen klinikan vartijana. Valittaja on etniseltä taustaltaan hazara ja uskonnolliselta vakaumukseltaan shiiamuslimi. Hänellä voi olla korostunut riski joutua värvätyksi taisteluihin oleskellessaan alueella, jonka turvallisuustilanne on hyvin epävakaa. Lisäksi turvapaikanhakijoina Euroopassa oleskelleisiin paluumuuttajiin saattaa kohdistua epäluuloa heidän palatessaan kotialueelleen. Kun tämän lisäksi otetaan huomioon shiiauskoisia hazaroita koskeva maatieto sekä valittajan etninen ja uskonnollinen tausta, asiassa on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että valittaja olisi kotialueelleen palatessaan vaarassa joutua kärsimään ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetusta mielivaltaisesta väkivallasta johtuvaa vakavaa haittaa.

Edellä lausutuilla perusteilla, ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, asia on palautettava Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi ulkomaalaislain 88 e §:ssä tarkoitetun sisäisen paon edellytysten selvittämiseksi. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Hannu Ranta, Taina Pyysaari, Jaakko Autio, Pekka Aalto ja Monica Gullans. Esittelijä Jenny Rebold.