Supreme Administrative Court partially allows asylum claim against MMR decision regarding Afghanistan return.

Asia

Ulkomaalaisasiaa koskeva valituslupahakemus ja valitus

Valittaja

Maahanmuuttovirasto

Päätös, jota valitus koskee

Itä-Suomen hallinto-oikeus 18.9.2018 nro 18/1008/5

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto

on 1.10.2016 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n ja B:n sekä heidän alaikäisen lapsensa C:n (jäljempänä myös hakijat ja valittajat) turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen sekä päättänyt käännyttää heidät Afganistaniin.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus

on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Maahanmuuttoviraston päätöksen turvapaikkaa koskevilta osin. Muilta osin hallinto-oikeus on kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen ja palauttanut asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Asiassa saatu selvitys

Valittajat ovat etniseltä taustaltaan pashtuja ja uskonnoltaan sunnimuslimeja. Perheenisä A on kotoisin Kunduzin maakunnan Khanabadin piirikunnassa sijaitsevasta X:n kylästä, jossa hän on asunut lähes koko ikänsä. Myös perheenäiti B on kotoisin Khanabadin piirikunnasta. Hän on muuttanut perheensä kanssa 5 - 6-vuotiaana Iraniin. Mentyään naimisiin A ja B ovat muuttaneet A:n kotikylään. Heidän viimeisin asuinpaikkansa Afganistanissa on ollut Kunduzin kaupunki. Valittajat ovat hakeneet kansainvälistä suojelua sillä perusteella, että he pelkäävät tulevansa tapetuiksi maakiistan vuoksi.

Perheenisä A on turvapaikkakuulustelussa3.12.2015 kertonut, että hänen perheensä on omistanut maatilan, josta hänen setänsä pojat ovat vaatineet osaa itselleen, koska heidän maansa ovat sijainneet vierekkäin. Toinen serkuista on toiminut Taliban-ryhmän komentajana. A on turvapaikkapuhuttelussa6.9.2016kertonut

,

että maatilan omistamista koskevat ongelmat ovat alkaneet noin 17 vuotta ennen puhutteluajankohtaa. A on ollut 11 - 12-vuotias, kun serkut ovat pahoinpidelleet hänet ja ampuneet hänen isänsä heidän ollessaan työskentelemässä maatilalla. Serkut ovat nimeltään Y ja Z, joka on Talibanin komentaja. Ennen välikohtausta serkut ovat vaatineet maatilaa itselleen. A on myös kertonut, että paikalla on tuolloin ollut hänen ja hänen isänsä lisäksi kahdeksan talibania. A:n isän kuoleman jälkeen maatila on ollut serkkujen hallinnassa. A on jäänyt äitinsä ja veljensä kanssa perheen kotitaloon asumaan ja viljellyt vuokramaita. Riidan kohteena ollut maatila on sijainnut kauempana. A:n mukaan talibanit hallitsevat hänen kotikyläänsä.

Noin 6 - 7 vuotta ennen puhutteluajankohtaa A:n veli on puhunut kaverilleen haluavansa kostaa serkuilleen ja saada maatilan takaisin. Serkut ovat kuulleet veljen puheista ja uhanneet häntä. Kyläläiset ovat välittäneet serkuille tiedon, ettei A:n perhe vaadi maatilaa takaisin. A on asunut kotikylässään noin 3 - 4 vuotta veljelleen tulleen uhkauksen jälkeen naimisiinmenoonsa saakka. A:n mukaan häntä ei ole uhattu, mutta hän on piileskellyt kotikylässä asuessaan, koska serkut olisivat hänet löytäessään tappaneet hänet.

A ja B ovat menneet naimisiin Iranissa. A:n kertoman mukaan heidät on vihitty alle kaksi vuotta ennen heidän saapumistaan Suomeen marraskuussa 2015. B:n arvion mukaan heidät on vihitty silloin, kun hän on ollut 20-vuotias eli vuonna 2013. Kolme päivää hääjuhlan jälkeen A on saanut tiedon, että serkut ovat ampuneet hänen veljensä. A ja B ovat palanneet Afganistaniin heti seuraavana päivänä.

Kyläläiset ovat kertoneet A:lle, että hänen veljensä on mennyt kauppaan, jossa serkut ovat kysyneet häneltä haluaako hän maatilan takaisin. Veli on vastannut haluavansa, minkä jälkeen hänet on ammuttu. Veljen kuoleman jälkeen kylän vanhimmat ovat ilmoittaneet A:n serkuille, ettei A aio vaatia maatilaa itselleen.

A:n kertoman mukaan he ovat asuneet hänen kotikylässään rauhassa noin vuoden verran veljen kuoleman jälkeen. B on kertonut, että he ovat saaneet asua kylässä rauhassa noin kahdeksan kuukauden ajan ennen lapsensa syntymää. A ja B ovat molemmat kertoneet, että A:n serkut ovat alkaneet uhata A:ta uudestaan sen jälkeen, kun kyläläiset ovat kertoneet serkuille, että pariskunnalle on syntynyt lapsi. Serkut ovat pelänneet, että pariskunta saa toisenkin poikalapsen ja että he kostavat serkuille. A, B ja perheen vanhin lapsi C ovat muuttaneet Kunduzin kaupunkiin, jossa he ovat asuneet 7 - 8 kuukautta sukulaisten luona vaihdellen asuinpaikkaa. Serkut ovat tienneet heidän olevan Kunduzin kaupungissa.

Perheenäiti B on turvapaikkapuhuttelussa 6.9.2016 kertonut, että hänen perheensä on muuttanut Iraniin B:n isällä olleiden ongelmien vuoksi. B:n setä ja sedän vaimo on tuolloin tapettu. B on kertonut yhdenmukaisesti miehensä kanssa siitä, että A:n serkut ovat tappaneet A:n isän ja veljen. B:tä ei ole henkilökohtaisesti uhattu Afganistanissa.

A ja B ovat valituksessaan täsmentäneet turvapaikkapuhutteluissa kertomaansa. He ovat kertoneet eläneensä tietoisesti hiljaisessa paikassa ja vältelleensä kohtaamisia serkkujen kanssa. He ovat piiloutuneet kuullessaan talibanien liikkuvan kylässä. Lisäksi valituksessa on tuotu uutena seikkana esiin, että valittajat ovat kuulleet kotikylän asukkailta, että talibanit ovat serkkujen käskyttäminä käyneet useamman kerran etsimässä heitä kotikylästä ja kyselleet heitä nimeltä. Talibanit ovat etsineet valittajia kerran myös Kunduzin kaupungista.

Valittajat ovat toimittaneet hallinto-oikeudelle kopion kortista, jonka on ilmoitettu olevan B:lle Iranissa myönnetty henkilökortti.

Maahanmuuttovirasto on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa todennut, että mikäli tazkerasta ei käy ilmi turvapaikanhakijan tarkka syntymäaika, tazkera ei riitä henkilöllisyyden varmistamiseen. Lisäksi myöskään asiakirjakopiot eivät riitä henkilöllisyyden varmistamiseen.

Maatieto

Afganistanin ja Kunduzin maakunnan yleinen turvallisuustilanne

Afganistanin turvallisuustilanne on pysynyt arvaamattomana siviilien kantaessa sen pahimmat vaikutukset. Konflikti vaikuttaa enenevässä määrin kaikkiin maan alueisiin, ja sen luonne on jatkanut muuttumistaan. Kansainvälisten ISAF-joukkojen vetäytyminen vuonna 2014 on vaikuttanut iskujen lisääntymiseen. Siviiliuhrien kasvu vuonna 2015 keskittyi maan koillis- ja keskiosiin. Vuonna 2016 siviiliuhrien määrä kasvoi nopeasti myös maan eteläosassa. Siviiliuhrien määrä pysyi alkuvuoden 2017 aikana samalla tasolla kuin vuonna 2016. UNAMA on rekisteröinyt koko vuoden 2017 aikana yhteensä 10 453 siviiliuhria, joista 3 438 on kuollut ja 7 015 loukkaantunut. Luku on 9 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2016. Ajalla 1.1.−30.6.2018 UNAMA on rekisteröinyt 5 122 siviiliuhria, joista 1 692 kuollutta ja 3 430 loukkaantunutta.

(UNHCR Eligibility Guidelines for Assessing the International Protection Needs of Asylum-Seekers from Afghanistan, 30 August 2018; UNAMA, Afghanistan: Annual Report 2015, Protection of Civilians in Armed Conflict, February 2016

; UNAMA, Afghanistan: Protection of Civilians in Armed Conflict - Midyear Report 2017, July 2017, Annual Report 2017, February 2018 ja Midyear Update 2018, July 2018; EASO Country of Origin Information Report. Afghanistan Security Situation, December 2017)

Maakiistat ja verikosto

Afganistanissa voimakkaat maanomistuskiistat saattavat johtaa verikostokierteeseen. Ne ovat viime vuosikymmeninä yleistyneet maan sekasortoisen ja epäselvän tilanteen johdosta; muun muassa kotiseuduilleen palaavat pakolaiset ovat saattaneet havaita vieraiden henkilöiden asuttavan maitaan. Puutteellinen lainsäädäntö heikentää tilannetta. Verikoston uhka sinänsä voi ulottua ajallisesti pitkälle. Valtion taholta verikoston nimissä tehtyjä surmia pidetään laittomina murhina, ja molempia osapuolia rangaistaan. Toisaalta tämäkään ei poista verikostoon liittyvää osapuolten velvollisuutta hakea hyvitystä siihen saakka, kunnes asiasta on päästy sopimukseen. Tässä keskeisessä asemassa ovat heimoneuvostot (jirgat) ja muut perinteiset konfliktinratkaisukeinot. Kiistojen rauhanomainen ratkaisu voi tapahtua osapuolten itsensä tai paikallisyhteisön aloitteesta. Osapuolia kehotetaan hyväksymään neuvotteluratkaisu.

(CORI, Thematic Report Afghanistan: Blood Feuds, February 2014; Landinfo, Afghanistan: Blood feuds, traditional law (pashtunwali) and traditional conflict resolution, 1 November 2011)

Verikostot ovat Afganistanissa käytössä erityisesti pataanien keskuudessa, mutta myös muut etniset ryhmät saattavat käyttää verikostoa. Verikostot ovat ominaisia alueilla, joissa oikeusvaltio on heikko tai olematon. Mikäli perheenjäsen on tapettu, kosto tästä teosta voi tapahtua vuosienkin päästä. Kuitenkin vain pieni osa konflikteista kulminoituu verikostoksi asti.

(CORI, Thematic Report Afghanistan: Blood Feuds, February 2014; Landinfo, Afghanistan: Blood feuds, traditional law (pashtunwali) and traditional conflict resolution, 1 November 2011; UNHCR Eligibility Guidelines for Assessing the International Protection Needs of Asylum-Seekers from Afghanistan, 30 August 2018)

Asian arviointi ja johtopäätökset

Vaikka asiassa ei ole esitetty sellaista asiakirjaselvitystä, jonka perusteella valittajien henkilöllisyyttä voitaisiin pitää varmistettuna, ei tällä seikalla ole nyt käsiteltävänä olevan asian ratkaisun kannalta ratkaisevaa merkitystä. A on esittänyt Maahanmuuttovirastolle Afganistanin viranomaisen myöntämän tazkeran. Maahanmuuttovirasto on valituksenalaisessa päätöksessä todennut, ettei A:n henkilöllisyyttä pidetä varmistettuna, koska tazkerassa ei ole ollut hänen tarkkaa syntymäaikaansa, mutta tazkera varmentaa hänen kotipaikka- ja henkilötietojaan. B ei ole esittänyt Maahanmuuttovirastolle kotimaansa viranomaisen myöntämää alkuperäistä henkilöllisyysasiakirjaa. Hän on toimittanut hallinto-oikeudelle kopion kortista, jonka on ilmoitettu olevan hänelle Iranissa myönnetty henkilökortti.

Maahanmuuttovirasto on pitänyt uskottavana valittajien kertomusta A:n perheen ja serkkujen välisestä riidasta. Lisäksi virasto on pitänyt uskottavana, että A on pahoinpidelty ja hänen isänsä sekä veljensä tapettu. Sen sijaan Maahanmuuttovirasto on pitänyt epäuskottavana, että valittajat olisivat tulevaisuudessa vaarassa kotialueellaan.

Edellä esitetyn perusteella ja kun otetaan lisäksi huomioon ajantasainen asiaan liittyvä maatietous, hallinto-oikeus arvioi, että valittajilla ei ole ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi kotimaassaan. Valittajille ei näin ollen voida antaa ulkomaalaislain 87 §:ssä tarkoitettua turvapaikkaa. Hallinto-oikeus arvioi, että asiassa ei ole myöskään ilmennyt merkittäviä perusteita uskoa, että valittajat joutuisivat todelliseen vaaraan kärsiä ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdissa tarkoitettua vakavaa haittaa, jos heidät palautetaan kotimaahansa.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Ulkomaalaislaki 6 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Kati Korsman ja Henna Paterno, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Maahanmuuttovirasto

on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Maahanmuuttovirasto on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja sen tekemä päätös saatetaan voimaan tai asia palautetaan hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Maahanmuuttovirasto on esittänyt perusteluna vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:

Maahanmuuttovirasto on päätöksessään katsonut, ettei hakijoihin kohdistuisi kotimaassaan vainon vaaraa, eivätkä he siksi ole turvapaikan tarpeessa. Myös hallinto-oikeus on todennut, että hakijoilla ei ole perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi kotimaassaan eikä heille siksi voida antaa turvapaikkaa. Hallinto-oikeus on katsonut myös, etteivät hakijat ole esittäneet merkittäviä perusteita uskoa, että he joutuisivat kotimaassaan todelliseen vaaraan kärsiä ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitettua vakavaa haittaa. Hallinto-oikeus on kuitenkin katsonut, että hakijat ovat vakavan haitan vaarassa ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohta edellyttää, että kansainväliseen tai maan sisäiseen aseelliseen selkkaukseen liittyvä mielivaltainen väkivalta aiheuttaa kansainvälistä suojelua hakevalle henkilölle hänen kotimaassaan vakavan ja henkilökohtaisen vaaran. Ko. lainkohdalla on saatettu kansallisesti voimaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95/EU (ns. määritelmädirektiivi) 15 artiklan c alakohta. Määritelmädirektiivin 35 perustelukappaleen mukaan vaarat, joille jonkin maan väestö tai väestön osa on yleisesti alttiina, eivät tavallisesti itsessään aiheuta henkilökohtaista uhkaa, joka täyttäisi vakavan haitan edellytykset.

Yhteisöjen tuomioistuin on määrittänyt em. säännöksen sisältöä mm. asiassa C-465/07 (ns. Elgafaji-tapaus) antamassaan tuomiossa. Tuomioistuin totesi määritelmädirektiivin perusteluihin vedoten, että pelkkä tietyn maan yleiseen tilanteeseen liittyvän vaaran objektiivinen toteaminen ei lähtökohtaisesti riitä osoittamaan toteen, että toissijaisen suojelun edellytykset täyttyvät tietyn henkilön osalta. Vakavan haitan vaara voidaan kuitenkin poikkeuksellisesti katsoa toteen näytetyksi, kun käynnissä olevalle aseelliselle selkkaukselle tyypillisen mielivaltaisen väkivallan aste saavuttaa niin korkean tason, että on olemassa merkittäviä perusteita uskoa, että kyseiseen maahan tai tilanteen mukaan asianomaiselle alueelle palautettu siviilihenkilö joutuisi jo pelkästään sen takia, että hän on kyseisen maan tai alueen alueella, tällaiseen todelliseen vaaraan.

Toissijaisen suojelun myöntämiseen ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella ei siis riitä se, että jollakin alueella turvallisuustilanne on huono tai että siellä vallitsee aseellinen selkkaus, vaan aseelliseen selkkaukseen tulee liittyä mielivaltaista väkivaltaa, joka aiheuttaa henkilölle vakavan ja henkilökohtaisen vaaran. Elgafaji-ratkaisun perusteella tällainen vaara voi vain poikkeuksellisissa tilanteissa koskea henkilöä pelkästään sen vuoksi, että hän oleskelee tietyllä alueella. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi samassa ratkaisussa myös, että mitä paremmin hakija pystyy näyttämään toteen, että vaara koskee juuri häntä hänen henkilökohtaisille olosuhteillensa ominaisten seikkojen takia, sitä pienempää mielivaltaisen väkivallan astetta vaaditaan, jotta hän voisi saada toissijaista suojelua.

Hakija A on kertonut olevansa kotoisin Kunduzin maakunnan Khanabadin piirikunnassa sijaitsevasta X:n kylästä. Hakija B on kertonut syntyneensä Iranissa ja muuttaneensa Afganistaniin avioiduttuaan A:n kanssa. Maahanmuuttovirasto on valituksenalaisessa päätöksessään katsonut hakijoiden kotipaikaksi Afganistanissa Kunduzin maakunnan Khanabadin piirikunnassa sijaitsevan X:n kylän, jossa hakijat ovat asuneet yhdessä lukuun ottamatta viimeistä 7-8 kuukautta ennen maasta poistumistaan. Maahanmuuttovirasto on arvioinut hakijoiden kotialueen vallitsevan mielivaltaisen väkivallan astetta suhteessa ulkomaalaislain 88 § 1 momentin 3 kohtaan ja sitä koskevaan Elgafaji-oikeuskäytäntöön.

Noin miljoonan asukkaan Kunduz koostuu seitsemästä piirikunnasta. Maakunnan pääkaupunki on noin 330 000 asukkaan Kunduz. Kunduzissa aiheutui Afganistanin alueista yhdeksänneksi eniten siviiliuhreja vuonna 2017. Maakunnassa kuoli 93 siviiliä ja haavoittui 284, mikä oli 41 prosenttia vähemmän kuin samalla ajanjaksolla edellisenä vuonna. Suurin siviiliuhrien aiheuttaja olivat maataistelut, minkä jälkeen yleisimpiä aiheuttajia olivat ilmaiskut ja räjähdeiskut. Ilmaiskut aiheuttivat Kunduzissa Afganistanin maakunnista kaikkein eniten siviiliuhreja (43 kuollutta ja 66 haavoittunutta) vuonna 2017.

Kunduz kuului UN OCHA:n mukaan turvallisuusvälikohtausten määrässä mitattuna vuonna 2017 Afganistanin keskitasolle (150 - 250 selkkausta vuodessa). EASO:n tilastoinnin mukaan etnisesti moninaisessa maakunnassa tapahtui 488 turvallisuusvälikohtausta aikavälillä 1.9.2016 - 31.5.2017. Näistä valtaosa oli sotatoimia (314). Ylivoimaisesti eniten turvallisuusongelmia oli Kunduzin kaupungissa. Dashti Archi, Khanabad, Kunduz ja Qala-i-Zal kuuluvat Afganistanissa niihin alueisiin, joissa konfliktin intensiteetti oli UN OCHA:n mukaan kaikkein korkeimmalla tasolla vuonna 2017. Väkivalta on ollut keskimääräistä korkeammalla tasolla myös lopuissa Kunduzin piirikunnissa.

USA:n 31.1.2018 luokituksen mukaan Taliban toimi aktiivisesti Chardarassa, Dashti Archissa, Imam Sahibissa, Khanabadissa ja Qala-i-Zalissa. Aliabad ja Kunduz olivat kiisteltyjä alueita osapuolten välillä. BBC:n 31.1.2018 julkaiseman tutkimuksen mukaan Taliban teki keskimäärin useita hyökkäyksiä viikossa Chardaraan ja Dashti Archiin ja lähes viikoittain toistuvia hyökkäyksiä Imam Sahibiin ja Khanabadiin. Muualla maakunnassa Talibanin hyökkäyksiä esiintyi keskimäärin kerran kolmessa kuukaudessa. Talibanin lisäksi myös ISKP:lla oli läsnäolo Khanabadin piirikunnassa. Long War Journalin jatkuvasti päivittyvän arvion mukaan Taliban hallitsee Qala-i- Zalia ja taistelee hallituksen joukkojen kanssa vallasta lopuissa Kunduzin piirikunnissa.

UN OCHA on rekisteröinyt Kunduzissa 20.5.2018 mennessä 18 312 konfliktin takia maan sisäisesti siirtymään joutunutta, mikä on Faryabin jälkeen toiseksi eniten koko maassa. Heistä 6860 on paennut Chardarasta, 6132 Qala-i-Zalista, 4032 Imam Sahibista, 1 134 Khanabadista ja Dasht-i-Archista. Enemmistö heistä on joko pysynyt kotipiirikuntiensa sisällä tai päätynyt Kunduzin kaupunkiin.

EASO on kesäkuisessa Afganistania koskevassa julkaisussaan todennut Kunduzin maakunnassa vallitsevan aseellisen selkkauksen, mutta katsonut, että henkilökohtaisille olosuhteille tulee antaa painoarvoa arvioitaessa riskiä joutua mielivaltaisen väkivallan kohteeksi. Näin ollen EASO:n käsitys on yhteneväinen Maahanmuuttoviraston soveltamiskäytännön kanssa. EASO toteaa samassa julkaisussaan edelleen, että hakemusten yksilöllisen arvioinnin toteutumiseksi on huomioitava, että eri piirikuntien ja alueiden turvallisuustilanteissa on vaihtelua.

Edellä sekä Maahanmuuttoviraston ja Itä-Suomen hallinto-oikeuden päätöksissä esitetyn maatietouden perusteella Maahanmuuttovirasto katsoo, että vaikka Kunduzin maakunnan ja siellä sijaitsevan Khanabadin piirikunnan turvallisuustilanne on sinänsä vaikea ja alueella voidaan katsoa vallitsevan aseellinen selkkaus, kyseessä ei kuitenkaan ole sellainen Elgafaji-ratkaisussa tarkoitettu poikkeuksellinen tilanne, jossa kuka tahansa olisi vaarassa yksinomaan alueella oleskelemisen vuoksi. Näin ollen toissijaisen suojelun myöntäminen ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella edellyttää hakijan näyttävän toteen, että vaara koskee juuri häntä hänen henkilökohtaisille olosuhteillensa ominaisten seikkojen takia.

Hallinto-oikeus ei ole päätöksessään esittänyt, mitä edellä tarkoitetun kaltaisia seikkoja se katsoo hakijoiden tapauksessa olevan, vaan se on vedonnut lähinnä yleiseen turvallisuustilanteeseen liittyviin seikkoihin. Maahanmuuttovirasto katsoo kaikki asiassa esitetty selvitys huomioiden, että hakijat eivät ole kyenneet esittämään sellaisia henkilökohtaisia olosuhteitaan koskevia seikkoja, joiden perusteella heidän voitaisiin katsoa olevan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun vakavan haitan vaarassa.

Selitys on lähetetty Maahanmuuttovirastolle tiedoksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Sovellettavat säännökset

Uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin

(2011/95/EU) 2 artiklan f alakohdan mukaan direktiivissä tarkoitetaan "henkilöllä, joka voi saada toissijaista suojelua", kolmannen maan kansalaista tai kansalaisuudetonta henkilöä, jolle ei voida myöntää pakolaisasemaa mutta jonka suhteen on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos hänet palautetaan alkuperämaahansa tai kansalaisuudettoman henkilön ollessa kyseessä entiseen pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä 15 artiklassa määriteltyä vakavaa haittaa, ja --- joka on kykenemätön tai sellaisen vaaran johdosta haluton turvautumaan sanotun maan suojaan.

Direktiivin 15 artiklan mukaan vakavalla haitalla tarkoitetaan seuraavaa:

( - - )

c) siviilihenkilön henkeä tai ruumiillista koskemattomuutta uhkaava vakava ja henkilökohtainen vaara, joka johtuu mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä.

Direktiivin 35. perustelukappaleen mukaan vaarat, joille jonkin maan väestö tai väestön osa on yleisesti alttiina, eivät tavallisesti itsessään aiheuta henkilökohtaista uhkaa, joka täyttäisi vakavan haitan edellytykset

Uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi 2011/95/EU on pantu kansallisesti täytäntöön lailla ulkomaalaislain muuttamisesta (422/2014). Mainittua lakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 9/2014 vp) todetaan muun ohella, että tavoitteena on saattaa kansallinen lainsäädäntö vastaamaan määritelmädirektiiviä ja että valtaosa uudelleenlaadittuun määritelmädirektiiviin tehdyistä muutoksista ei aiheuta Suomessa lainmuutostarvetta.

Ulkomaalaislain

88 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle myönnetään oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella, jos 87 §:n mukaiset edellytykset turvapaikan antamiselle eivät täyty, mutta on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos ulkomaalainen palautetaan kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa, ja hän on kykenemätön tai sellaisen vaaran vuoksi haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun. Vakavalla haitalla tarkoitetaan:

1) kuolemanrangaistusta ja teloitusta;

2) kidutusta tai muuta epäinhimillistä tai ihmisarvoa loukkaavaa kohtelua tai rangaistusta;

3) mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä johtuvaa vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa.

Ulkomaalaislain 88 c §:n mukaan vainoa harjoittavia tai vakavaa haittaa aiheuttavia toimijoita voivat olla:

1) valtio;

2) valtiota tai huomattavaa osaa sen alueesta valvonnassaan pitävät puolueet tai järjestöt; taikka

3) muut kuin valtiolliset toimijat, jos voidaan osoittaa, että 88 d §:n mukaiset suojelun tarjoajat ovat kykenemättömiä tai haluttomia tarjoamaan suojelua vainoa tai vakavaa haittaa vastaan.

Ulkomaalaislain 88 d §:n mukaan suojelun tarjoaja voi olla sellainen valtio tai valtiota tai huomattavaa osaa sen alueesta valvonnassaan pitävä kansainvälinen järjestö, joka on halukas ja kykenevä tarjoamaan suojelua. Suojelun on oltava tehokasta ja luonteeltaan pysyvää.

Ulkomaalaislain 147 §:n mukaan ketään ei saa käännyttää, karkottaa tai pääsyn epäämisen seurauksena palauttaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle.

A:n ja B:n henkilökohtaisista olosuhteista saatu selvitys

A:lle ja B:lle on heidän Suomessa ollessaan syntynyt kaksi lasta.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Asiassa on hallinto-oikeuden päätöksen johdosta ratkaistavana, onko esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos A ja B ja heidän lapsensa palautetaan kotimaahansa, he joutuisivat kotialueellaan todelliseen vaaraan kärsiä ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua vakavaa haittaa. Tältä osin asiassa on keskeisesti arvioitavana, vallitseeko heidän kotialueellaan Kunduzin maakunnassa sellainen aseellinen selkkaus, että mielivaltaisen väkivallan laatu ja luonne huomioon ottaen heille tulisi myöntää toissijaista suojelua heidän henkilökohtaisiin olosuhteisiinsa katsomatta. Mikäli mielivaltaisen väkivallan tasoa Kunduzin maakunnassa ei katsota yltävän edellä mainitulle tasolle, on vielä arvioitava, ovatko A ja B esittäneet sellaisia henkilökohtaisia olosuhteitaan koskevia seikkoja, joiden perusteella heidän olisi katosottava olevan henkilökohtaisen vakavan haitan vaarassa kotialueelle palatessaan.

Korkein hallinto-oikeus on esimerkiksi vuosikirjaratkaisuissaan KHO 2017:71, KHO 2016:193, KHO 2016:194 ja KHO 2016:220 lausunut ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdan soveltamisesta unionin tuomioistuimen asioissa

Elgafaji

(C-465/07) ja

Diakité

(C-285/12) antamista tuomioista ilmenevät tulkintaohjeet huomioon ottaen. Toissijaisen suojelun edellytysten voidaan katsoa lainkohdan nojalla täyttyvän ensinnäkin, jos tarkasteltavalla alueella vallitsevan mielivaltaisen väkivallan aste on saavuttanut niin korkean tason, että hakija sinne palautettuna siviilihenkilönä joutuisi jo pelkästään alueella oleskelun vuoksi kohdassa tarkoitettuun todelliseen vaaraan.

Väkivallan astetta Afganistanin tietyllä alueella arvioitaessa on otettava huomioon muun ohella siellä esiintyvän väkivallan ilmenemismuodot ja voimakkuus, konfliktin luonne ja osapuolet, siviilikuolemien ja -loukkaantumisten määrä, alueelta sisäisesti siirtymään joutuneiden määrä, konfliktin maantieteellinen vaikutusalue sekä alueella asuvien päivittäisen elämän olosuhteet.

Afganistania koskevasta maatiedosta voidaan yleisellä tasolla päätellä, että konfliktissa esiintyy huomattavaa alueellista ja ajallista vaihtelua. Paikallisten aseellisten selkkausten taso voidaan arvioida saavuttavan intensiivisimmillään tiettynä ajanjaksona tietyllä alueella niin korkean asteen, että mielivaltaisen väkivallan on katsottava aiheuttavan kenelle tahansa alueella oleskelevalle ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa ja uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin 15 artiklan c alakohdassa tarkoitettua vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa.

A:n ja B:n kotialueen turvallisuustilanteen osalta korkein hallinto-oikeus ottaa huomioon hallinto-oikeuden päätöksessä ja Maahanmuuttoviraston korkeimmassa hallinto-oikeudessa esittämän maatietouden, jota on pidettävä olennaisilta osiltaan edelleen ajantasaisena. Tämän perusteella turvallisuustilannetta Kunduzissa voidaan luonnehtia vaikeaksi. Korkein hallinto-oikeus arvioi kuitenkin toisin kuin hallinto-oikeus, ettei aseellisen selkkauksen kuitenkaan voida arvioida saavuttaneen niin korkeaa asteetta, että mielivaltaisen väkivallan olisi katsottava aiheuttavan kenelle tahansa alueella oleskelevalle ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa ja uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin 15 artiklan c alakohdassa tarkoitettua vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa.

A ja B ovat etniseltä taustaltaan pataaneja ja uskonnoltaan sunnimuslimeja, joten he kuuluvat alueensa valtaväestöön. Heidän perheeseensä kuuluu kolme vuosina 2015, 2016 ja 2018 syntynyttä lasta. He ovat kertomansa mukaan jättäneet X:n kotikylässä sijaitsevan kotinsa ja muuttaneet Kunduzin kaupunkiin, koska he ovat pelänneet A:n serkkujen kohdistavan heihin oikeudenloukkauksia maariidan vuoksi. Kunduzin kaupungissa he ovat kertomansa mukaan asuneet 7 - 8 kuukauden ajan eri sukulaisten luona. A:n serkku, johon A:n perheellä on ollut riitaisat välit, on Taliban-komentaja. Vaikka A:n tai B:n ei voida katsoa profiloituneen Talibanin vastustajiksi, voidaan kuitenkin arvioida, että se seikka, että he ovat riitaisissa väleissä paikallisen Taliban-komentajan kanssa, voi kasvattaa heidän riskiään joutua alueella vallitsevan mielivaltaisen väkivallan uhreiksi. Lapsiperheenä heidän on myös katsottava olevan haavoittuvassa asemassa.

Kun otetaan huomioon A:n ja B:n kotialuetta koskeva ajantasainen maatieto ja heidän henkilökohtaiset olosuhteensa, asiassa on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että he olisivat Afganistaniin palautettuna kotialueellaan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin johdantokappaleessa tarkoitetussa todellisessa vaarassa kärsiä 3 kohdassa tarkoitettua vakavaa haittaa. Maatiedon perusteella heidän kotialueellaan ei ole saatavilla vaaraan tehokasta ja luonteeltaan pysyvää suojelua.

Näillä perusteilla asia on palautettava Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi ulkomaalaislain 88 e §:n mukaisen sisäisen paon edellytysten selvittämiseksi. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Hannu Ranta, Taina Pyysaari, Jaakko Autio, Pekka Aalto ja Monica Gullans. Esittelijä Jenny Rebold.