Supreme Administrative Court dismisses appeal as applicant lacks standing since they do not own the disputed area.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Administrative Court dismissed the applicant's appeal against the Council of Finland's decision to grant Nord Stream 2 AG permission to use the Finnish economic zone. The applicant claimed ownership of the seabed area based on a prior seizure but had no legal title recognized by the land survey authority. The court ruled that the applicant cannot own the area under the relevant law and therefore the Council's decision did not directly affect their rights, resulting in a lack of standing to appeal.
Legislator headnote
AI generatedHallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin ja 7 §:n nojalla: Valitusoikeus vaatii, että päätös on kohdistunut valittajaan tai vaikuttanut hänen oikeuteensa, velvollisuuteensa tai etuun; jos valittaja ei omista asian kohteita eikä päätös vaikuta hänen oikeuteensa, valitus on jätettävä tutkimatta.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedFull text
Asia
Valitus Suomen talousvyöhykkeen taloudellista hyödyntämistä koskevassa asiassa
Valittaja
A
Päätös, jota valitus koskee
Valtioneuvoston yleisistunnon päätös 5.4.2018 nro TEM/1810/08.08.01/2017
Asian aikaisempi käsittely
Valtioneuvosto
on yleisistunnossaan tekemällään valituksenalaisella päätöksellä 5.4.2018 antanut siitä ilmenevin ehdoin Nord Stream 2 AG:lle Suomen talousvyöhykkeestä annetun lain 6 §:n mukaisen suostumuksen talousvyöhykkeen hyödyntämiseen kahden noin 374 kilometrin pituisen ja sisähalkaisijaltaan noin 1,15 metrin mittaisen merenalaisen maakaasuputken rakentamishankkeessa. Valtioneuvoston suostumus on voimassa 50 vuotta, jonka jälkeen se on hakemuksesta uudistettavissa.
Valtioneuvoston päätöksessä on lisäksi hallintolainkäyttölain 31 §:n 2 momenttiin viitaten määrätty, että päätös on täytäntöönpantavissa muutoksenhausta huolimatta, ellei valitusviranomainen toisin määrää.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
A
on valituksessaan vaatinut, että valtioneuvoston päätös kumotaan ja päätöksen täytäntöönpano keskeytetään. Vaatimusten perusteluina on esitetty muun ohella seuraavaa:
Valtioneuvoston toimivaltaan ei ole kuulunut luovuttaa osaa Suomen valtion alueesta vieraalle valtiolle, vaan asia olisi tullut Suomen perustuslain 4 § huomioon ottaen ratkaista eduskunnassa. Valtioneuvosto on mennyt toimivaltaansa ulommaksi myös luovuttaessaan Suomen suvereenin alueen turvallisuusvalvonnan venäläisille/Nord Stream 2 AG:n venäläiselle emoyhtiölle Gazpromille.
A on ilmoittanut omistavansa 24.5.2017 suorittamansa valtauksen perusteella Suomen talousvyöhykkeellä noin 100 neliökilometrin suuruisen alueen Suomenlahden pohjassa suunniteltujen putkilinjojen kulkureitillä. Mainitun alueen omistusoikeuskysymyksen selvittely on kesken. Valtioneuvosto on myöntänyt suostumuksen talousvyöhykkeen hyödyntämiseen A:n oikeuden sivuuttaen.
Koska valtioneuvoston päätös on lain ja yleisten oikeusperiaatteiden vastainen ja päätös loukkaa A:n oikeutta, hallintolainkäyttölain 31 §:n 2 momentin mukaista edellytystä määrätä päätös täytäntöönpantavaksi lainvoimaa vailla olevana ei ole.
Merkitään
, että korkein oikeus on päätöksellään 17.5.2018 Nro 1004 hylännyt A:n valituslupahakemuksen Vantaan käräjäoikeuden maaoikeuden 30.11.2017 antamasta tuomiosta nro 17/21394 koskien A:n lainhuudon hakemista Suomen talousvyöhykkeellä sijaitsevaan alueeseen, asiantunnus MML/296695/71/2017. Maaoikeuden tuomiolla on hylätty A:n valitus maanmittauslaitoksen 26.6.2017 tekemästä päätöksestä, jolla on hylätty A:n hakemus lainhuudon saamiseksi 24.5.2017 päivätyn kiinteistön valtauskirjaksi otsikoidun asiakirjan perusteella noin 100 neliökilometrin suuruiseen alueeseen Suomenlahden pohjassa.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus ei tutki valitusta.
Perustelut
Sovellettavat oikeusohjeet
Suomen talousvyöhykkeestä annetun lain 22 §:n 1 momentin mukaan muutosta valtioneuvoston mainitun lain nojalla tekemään päätökseen haetaan valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.
Hallintolainkäyttölain 7 §:n mukaan valtioneuvoston yleisistunnon päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valituksen saa tehdä sillä perusteella, että päätös on lainvastainen.
Hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.
Oikeudellinen arviointi
A on valitusoikeutensa perusteeksi vedonnut siihen, että hän 24.5.2017 suorittamansa valtauksen perusteella omistaa Suomen talousvyöhykkeellä noin 100 neliökilometrin suuruisen alueen Suomenlahden pohjassa suunniteltujen putkilinjojen kulkureitillä. Vantaan käräjäoikeuden maaoikeus on tuomiollaan 30.11.2017 hylännyt A:n valituksen maanmittauslaitoksen 26.6.2017 tekemästä päätöksestä, jolla on hylätty A:n hakemus lainhuudon saamiseksi mainittuun alueeseen. Kiinteistönmuodostamislain 238 §:n 2 momentin mukaan maaoikeuden tuomio tai päätös pannaan täytäntöön niin kuin lainvoimaisen tuomion täytäntöönpanosta säädetään. Korkein oikeus on päätöksellään 17.5.2018 hylännyt A:n valituslupahakemuksen koskien maaoikeuden 30.11.2017 antamaa tuomiota.
A ei omista eikä Suomen talousvyöhykkeestä annetun lain säännökset huomioon ottaen voi omistaakaan aluetta Suomen talousvyöhykkeellä putkilinjan kulkureitillä. Valtioneuvoston valituksenalainen päätös 5.4.2018 ei vaikuta A:n oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Valtioneuvoston päätöstä ei myöskään ole kohdistettu A:han. Edellä lausutun vuoksi A:lla ei ole asiassa valitusoikeutta, minkä vuoksi valitus on jätettävä tutkimatta.
Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä oikeusneuvokset Kari Tornikoski ja Toomas Kotkas. Asian esittelijä Irene Mäenpää.