Supreme Administrative Court dismisses appeal on termination of employment, upholding lower court's partial dismissal and cost order.

Asia

Virkasuhteen irtisanomista koskeva valitus

Valittaja

A, Tampere

Päätös, jota valitus koskee

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 16.12.2015 nro 15/1041/3

Asian aikaisempi käsittely

Koulutuskuntayhtymä X:n yhtymähallitus

on 24.3.2015 (§ 40) päättänyt irtisanoa lehtori A:n virkasuhteen kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 35 §:n nojalla yhden kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen.

Yhtymähallitus

on 28.4.2015 (§ 59) hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen.

Yhtymähallitus on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

A:lle edellisenä lukuvuonna annettu varoitus ei ole vanhentunut eikä menettänyt merkitystään. Varoitus on ollut aiheellinen ja sen perusteena on ollut samantyyppinen käyttäytyminen kuin nyt irtisanomisen perusteena. Molemmissa on kysymys A:n opettajan tehtävien vastaisesta käytöksestä, joka on ilmennyt virheellisenä arviointina, työilmapiiristä ja yhteisöllisyydestä huolehtimattomuutena, opiskelijoiden huonona kohteluna, kuten vähättelynä ja latistamisena, sekä epäasiallisena kielenkäyttönä. A on myös vähätellyt muiden opettajien ammattitaitoa ja osaamista opiskelijoille.

Irtisanominen olisi ollut mahdollista ilman aiemmin annettua varoitustakin, koska irtisanomisen perusteena oleva käyttäytyminen on ollut erittäin vakavaa.

Koulutuspäällikkö B on säännöllisesti ohjannut ja tukenut A:ta tämän työssään. Työnantaja on sitoutunut maksamaan A:n työnohjausprosessin. Työterveyspsykologi on tavannut A:n ja B:n ja keskustelun pohjalta on päädytty työtiimin tukeen. Työtiimi on tavannut kerran työterveyspsykologin vastaanotolla. Työtiimin kokoontuminen osastolla ei edistänyt A:n yhteistyötä työtovereiden kanssa, eikä kokoontumisia jatkettu.

Tapahtumien johdosta kuultuja opiskelijoita ei ole valikoitu, vaan on kuultu koko ryhmää. Opiskelijat ovat ilmaisseet mielipiteensä oma-aloitteisesti, eikä heitä ole johdateltu tai esitetty tarkoitushakuisia kysymyksiä. Ryhmä on kussakin kuulemisessa kertonut yksimielisesti tapahtumista. Eri ryhmät ovat antaneet samantyyppistä palautetta A:n käyttäytymistä.

Työnantaja on selvittänyt, olisiko A:n irtisanominen vältettävissä sijoittamalla hänet muuhun virkasuhteeseen. Virkavelvollisuuksien rikkominen ja piittaamattomuus käyttäytymisvaatimuksista estävät sijoittamisen muuhun virkasuhteeseen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus

on valituksenalaisella päätöksellään, toimitettuaan asiassa suullisen käsittelyn, jättänyt A:n valituksen osittain tutkimatta ja muutoin hylännyt valituksen. Hallinto-oikeus on velvoittanut A:n korvaamaan Koulutuskuntayhtymä X:n oikeudenkäyntikulut 5 000 eurolla viivästyskorkoineen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Tutkimatta jättäminen

Kuntalain (365/1995) 90 §:n 3 momentin mukaan valittajan tulee esittää valituksen perusteet ennen valitusajan päättymistä.

A:n hallinto-oikeuden suullisessa käsittelyssä 24.11.2015 valitusajan päätyttyä esittämät uudet valitusperusteet, joiden mukaan hänelle 5.12.2013 annettu kirjallinen varoitus on yksilöimätön, eikä sitä ole voitu perustaa jo keväällä 2013 väitetyksi tapahtuneeseen oppilastilantee-seen, koska tapahtuma on ajan kulumisen vuoksi ollut vanhentunut, on jätettävä tutkimatta, koska ne on esitetty myöhästyneenä 30 päivän valitusajan kuluttua umpeen.

Irtisanominen

Sovellettavat säännökset

Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain (viranhaltijalaki) 17 §:n 1 momentin mukaan viranhaltijan on suoritettava virkasuhteeseen kuuluvat tehtävät asianmukaisesti ja viivytyksettä noudattaen asianomaisia säännöksiä ja määräyksiä sekä työnantajan työnjohto- ja valvontamääräyksiä.

Saman pykälän 2 momentin mukaan viranhaltijan on toimittava tehtävässään tasapuolisesti ja käyttäydyttävä asemansa ja tehtävänsä edellyttämällä tavalla.

Viranhaltijalain 35 §:n 1 momentin mukaan työnantaja ei saa irtisanoa virkasuhdetta viranhaltijasta johtuvasta syystä, ellei tämä syy ole asiallinen ja painava. Tällaisena syynä voidaan pitää virkasuhteesta, laista tai määräyksistä johtuvien, virkasuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä sekä sellaisten viranhaltijan henkilöön liittyvien työntekoedellytysten olennaista muuttumista, joiden vuoksi viranhaltija ei enää kykene selviytymään tehtävistään. Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja viranhaltijan olosuhteet kokonaisuudessaan.

Saman pykälän 3 momentin mukaan viranhaltijaa, joka on laiminlyönyt virkasuhteesta johtuvien velvollisuuksiensa täyttämisen tai rikkonut niitä, ei kuitenkaan saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä.

Saman pykälän 4 momentin mukaan työnantajan on ennen irtisanomista selvitettävä, olisiko irtisanominen vältettävissä sijoittamalla viranhaltija muuhun virkasuhteeseen.

Edelleen saman pykälän 5 momentin mukaan, jos irtisanomisen perusteena on niin vakava virkasuhteeseen liittyvä rikkomus, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää virkasuhteen jatkamista, ei 3 ja 4 momentissa säädettyä tarvitse soveltaa.

Viranhaltijalain 50 §:n mukaan työnantajan tämän lain nojalla tekemään päätökseen haetaan muutosta siten kuin kuntalaissa oikaisuvaatimuksen tekemisestä ja kunnallisvalituksesta säädetään.

Ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain 5 §:n 2 momentin mukaan koulutuksen tavoitteena on lisäksi tukea opiskelijoiden kehitystä hyviksi ja tasapainoisiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi sekä antaa opiskelijoille jatko-opintovalmiuksien, ammatillisen kehittymisen, harrastusten sekä persoonallisuuden monipuolisen kehittämisen kannalta tarpeellisia tietoja ja taitoja.

Saman lain 28 §:n 1 momentin mukaan opiskelijalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön.

Saman pykälän 2 momentin mukaan oppilaitokseen ei saa tuoda eikä työpäivän aikana pitää hallussa sellaista esinettä tai ainetta, jonka hallussapito on muussa laissa kielletty tai jolla voidaan vaarantaa omaa tai toisen turvallisuutta taikka joka erityisesti soveltuu omaisuuden vahingoittamiseen ja jonka hallussa pidolle ei ole hyväksyttävää syytä.

Saman lain 29 §:n 1 momentin (630/1998) mukaan opiskelijalla on oikeus saada opetussuunnitelman mukaista opetusta ja opinto-ohjausta.

Saman lain 35 d §:n 1 momentin mukaan rehtorilla tai opettajalla on yhdessä tai erikseen oikeus työpäivän aikana ottaa haltuunsa opiskelijalta 28 §:n 2 momentissa tarkoitettu kielletty esine tai aine.

Saman pykälän 2 momentin mukaan, jos haltuun otettavaa esinettä tai ainetta hallussaan pitävä opiskelija koettaa vastarintaa tekemällä välttää haltuun ottamisen, rehtorilla tai opettajalla on oikeus käyttää sellaisia esineen tai aineen haltuun ottamiseksi välttämättömiä voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina opiskelijan ikä ja tilanteen uhkaavuus tai vastarinnan vakavuus sekä tilanteen kokonaisarviointi huomioon ottaen. Oikeus käyttää voimakeinoja koskee vain opiskelijan omaa tai muiden turvallisuutta vaarantavia esineitä tai aineita.

Esitetty selvitys

Varoituksen perusteista esitetty selvitys

A kertoi suullisessa käsittelyssä, että hänen oppilasryhmälle D11AT kertomansa vitsi liittyi opiskelijoiden keskusteluun kaljan juonnista, eikä hän puhunut mitään homoseksuaalisuudesta.

Rehtori C kertoi suullisessa käsittelyssä, että varoitukseen liittyneessä kuulemistilaisuudessa A yritti todistella väitettään opiskelijoiden huonosta osaamisesta. A:n mielestä oli tosiasia, että toiset opiskelijat ovat huonoja. Osittain huonous johtui hänen mielestään siitä, että aiemmin muut opettajat olivat opettaneet heitä huonosti. A ei kiistänyt sanoneensa kuten opiskelijat väittivät, mutta koki, että hänellä oli ollut oikeus ja perusteet sanoa, kuten oli sanonut. Tuolin alta vetämisen osalta kertomukset poikkesivat toisistaan, ja se mitä todella tapahtui jäi ristiriitaiseksi. Ongelmana kuitenkin oli se, että tällaisia vuorovaikutuskahinoita opiskelijoiden kanssa ylipäänsä syntyy.

Irtisanomisperusteista esitetty kirjallinen selvitys

A on kutsuttu 10.2.2015 päivätyllä ja 3.3.2015 täydennetyllä kutsulla kuulemistilaisuuteen 16.3.2015. Kutsussa on selostettu edellä opiskelijakuulemisessa 4.2.2015 päivän tapahtumista ilmi tulleet seikat. Kutsuun on liitetty kaksi valokuvaa opiskelijalle tulleesta mustelmasta. Lisäksi kutsussa on todettu, että luokan D14SAB opiskelijat ovat 15.12.2014 kertoneet B:lle A:n opetuksesta seuraavaa:

- Haukkuu opiskelijoita, moittii muiden opettajien ammattitaitoa.

- "Ettekö te tätä osaa jne."

- "Mainitsee opettajia nimillä, jotka ovat hänen mielestään huonoja."

- "Jakson 3 ensimmäinen päivä aloitettiin saarnaamalla ja moittimalla."

- "Ei selitä, miksi jokin asia pitää tehdä juuri näin."

- "Opettajaa joutuu odottamaan kauan."

- "Harjoitustöiden tarvikkeita saa odottaa."

- "Käyttää sopimatonta kieltä."

Kutsun mukaan A on jättänyt noudattamatta lain mukaista käyttäytymisvaatimusta sekä loukannut lain vastaisesti oppilaan oikeutta turvalliseen opiskeluympäristöön. A on käyttäytynyt epäasiallisesti opiskelijoita kohtaan ja vähätellyt työtovereiden osaamista ja opettamistapaa opiskelijoille ja riidellyt opiskelijoiden kuullen työtovereiden kanssa. Aiemmassa varoituksessa kerrotun toiminnan uudistaminen osoittaa piittaamatonta suhtautumista esitettyjä käyttäytymisvaatimuksia kohtaan. Opiskelijan fyysisessä loukkaamisessa on kyse sellaisesta tilanteesta, että työnantajalla voisi olla mahdollisuus päättää virkasuhde ilman varoitustakin.

A:lle on lähetetty kuulemiskirjeen täydennys 20.2.2015, jonka mukana on toimitettu valvontakameran tallenne 4.2.2015 tapahtumista, opettaja I:n selvitys tilanteesta sekä sähköalan opettajien selvitys työilmapiiristä. Lisäksi kirjelmässä on todettu, ettei käyttöönottotarkastuspöytäkirjoja ole toimitettu kiinteiden sähköasennusten asennuksista sähkötöiden johtajalle ja että tämä on myös asia, johon on kiinnitetty huomiota aiemmassa varoituksessa.

A:lle toimitettu "Ajatuksia sähköosaston työilmapiiristä" -otsikoitu kirjelmä on päiväämätön ja allekirjoittamaton. Kirjelmän loppuun on merkitty "Sähköalan opettajat". Kirjelmän mukaan suurin ongelma A:n ja muiden opettajien kuin myös opiskelijoiden välisissä suhteissa on se, että A puuttuu muiden tekemiseen hyvin kärkkäästi, arvostelee muiden opettajien tapaa toteuttaa ja opettaa asioita sekä arvostelee opiskelijoiden tekemistä, vaikka hänellä ei ole heille opetusta sillä hetkellä.

Kuulemistilaisuudesta 16.3.2015 kirjatun muistion mukaan tilaisuudessa on ensin katsottu valvontakameran tallenne 4.2.2015 tapahtumista. A on todennut, että yritti päästä kopista ulos, kun opiskelijat pitivät ovea jalalla sen pönkäten. Hänen täytyi käyttää tavallista enemmän voimaa tästä syystä oven avaamiseen. A koki itse olevansa tilanteessa väkivallan uhan kohteena. Väkivallalla A on kertonut tarkoittavansa opiskelijoiden huutelua, haistattelua ja jatkuvaa häirintää.

Irtisanomisperusteista suullisessa käsittelyssä esitetty selvitys

Tapahtumat 4.2.2015

Todistaja I kertoi, että A oli päivän mittaan käynyt jonkun kerran salissa ja puuttunut lähinnä hänen opiskelijoidensa työskentelyyn. Opiskelijat eivät halunneet ottaa A:lta vastaan ohjausta, koska A ei ollut heidän opettajansa. I piirsi tapahtumahetkellä A:n työhuoneen edessä olevalla korkealla pöydällä opiskelijalle. Opiskelija G oli hänen vasemmalla puolellaan seuraamassa I:n työtä. I huomasi opiskelutilanteeseen liittymätöntä liikehdintää, ja A tuli aika nopeaan tahtiin huoneestaan ulos. Oven läheisyydessä seisonut opiskelija sai oven kevyesti jalkaansa, mikä pysäytti oven avautumisen. Tämän jälkeen A käytti vähän isompaa voimaa ja ovi osui opiskelijaan. I koki tilanteen vähän uhkaavana. Hän ei havainnut tilanteessa valokuvaamista eikä nähnyt toisaalta puhelinta A:n kädessä. G ei valittanut I:lle kipua.

Todistaja koulutuspäällikkö B kertoi, että G, H ja muutama muu opiskelija tuli häntä tapahtumapäivänä kello 16 ulkona vastaan, ja hän sai tuolloin kuulla tapahtumista. B:n mukaan opiskelijoilta ja heidän huoltajiltaan pyydetään lupa kuvaamiseen, mutta tämä koskee lähinnä mainos- ja lehtikirjoittelua. Opiskelijoita ei kuvata muissa tarkoituksissa.

Rehtori C kertoi soittaneensa opiskelija G:n äidille, joka kertoi opiskelijan olevan järkyttynyt, mutta perheen luottavan siihen, että asia hoidetaan oppilaitoksen taholta. Opiskelija oli ottanut asian puheeksi kotona ja tapahtuneesta oli siellä paljon puhuttu.

Käyttäytyminen opiskelijoita kohtaan

A kertoi, ettei hänellä ole mielestään opiskelijoiden kanssa minkäänlaisia ongelmia. Hän ei ole koskaan huutanut opiskelijoille. Opiskelijoille moittiminen ja huutaminen tarkoittavat samaa asiaa. Opiskelijat kertovat mitä vain, ja A:sta kerrotut tiedot ovat huonommin menestyneiden opiskelijoiden kertomia. Opiskelijoiden motiivina on ollut päästä jonkun sellaisen opettajan opetettavaksi, joka päästää opinnoista A:ta helpommin läpi.

Todistaja B kertoi, että A oli pitänyt 4. vuoden opintoja suorittavalle opiskelijalle uusintakokeen, jonka kysymykset eivät liittyneet opiskeltavaan alueeseen. A ei ollut suostunut ilmoittamaan opiskelijalle opiskeltavaa aluetta, vaan oli kehottanut opiskelemaan koko kirjan. Tämä on B:n mielestä opiskelijan oikeusturvan kannalta ongelmallista. B päätti, että toinen opettaja ottaa opiskelijan ohjattavakseen.

Todistaja G kertoi A:n opettaneen hänelle 1. luokalla neljä kurssia sähkötekniikan perusteita. A edellytti, että kaikki teoriassa opiskeltu osattaisiin heti käytännössä. Epäselvyyksien kohdalla A kehotti katsomaan kirjasta. Jos asennus oli tehty väärin, saattoi A sanoa rumasti, että "paskasti tehty" ja repiä asennuksia. Osa opiskelijoista osasi paremmin käytännössä, ja A vertasi huonompia, kuten G:tä itseään, näihin sanoen "tuokin osaa, mikset sinäkin". A saattoi päästää paremmat opiskelijat aikaisemmin koulusta. Paremmat opiskelijat saivat myös käyttää porakonetta toisin kuin huonommat. A haukkui opiskelijoita sanomalla "ootte paskoja tekemään hommia". A suhtautui muihin opettajiin ylimielisesti. G kuuli, kun opettaja F sanoi kerran A:lle, että eikö kannattaisi vähän rauhoittua tai sulla ei ole kohta enää ystäviä, mihin A totesi, että hän ei tarvitse ystäviä.

Todistaja I kertoi, että opiskelijat olivat puhuneet A:n opetuksesta sekä hyvää että pahaa. Pidemmälle edenneet opiskelijat tykkäsivät, koska A:lla oli aina antaa heille työtä. Ykkösluokkalaiset valittivat ja pelkäsivätkin A:ta He eivät innostuneet A:n voimakkaan mahtipontisesta ja auktoritaarisesta tyylistä.

Todistaja K kertoi, että A opetti häntä vuodesta 2012 lukien hänen opiskellessaan ammattiopisto X:ssä 2. luokalla. K valmistui keväällä 2014. K tuli opiskelemaan 21-vuotiaana käytyään ensin lukion ja varusmiespalvelun, ja hänen näkökulmansa opiskeluun oli siten erilainen kuin ihan nuorella. A toimi opettajana erittäin reilusti, huumorintajuisesti ja jämptisti. K ei havainnut, että A olisi huutanut tai haukkunut oppilaita tai neuvonut muita opettajia. A:lta sai koko ajan opetusta, ja hän oli tarkka neuvomaan. K ei kuullut A:n käyttävän sopimatonta kieltä tai kiroilleen. Kaikilla opettajilla oli vähän tulehtuneet välit, eivätkä he keskustelleet toisilleen.

Todistaja L kertoi opiskelleensa X:ssä vuodesta 2011 lukien ja valmistuneensa keväällä 2014. Hän oli aikaisemmin opiskellut levyseppähitsariksi, ollut töissä ja käynyt armeijan. A tuli hänelle opettajaksi 2. luokalla ja oli kaikin puolin reilu ja hyvä opettaja. Opetus oli aiempaa selkeämpää ja harjoitukset olivat käytännönläheisempiä. L ei muistanut, että A olisi haukkunut oppilaita tai kieltäytynyt neuvomasta heitä. Sopimatonta kielenkäyttöä L ei niin ikään havainnut. Hän ei kuullut A:n puhuvan loukkaavasti muille opettajille.

Käyttäytyminen muita opettajia kohtaan ja työnohjaus

A kertoi, että työnohjaus toteutettiin siten, että aluksi A, B ja työterveyspsykologi keskustelivat asioista. Psykologi huomasi heti, että kyseessä ei ole työnohjauksellinen vaan osaston sisäinen asia. D ja E pyydettiin kuitenkin seuraavaan palaveriin. Siellä B, D ja E toistelivat, ettei heiltä voi kysellä. Palaverissa puhuttiin myös opetusasioista. A oli eri mieltä muiden opettajien kanssa muun muassa siitä, onko kullekin luokalle olemassa oma kirjansa. A kyseenalaisti sen, miten asiat oli tehty, ja hänellä katsottiin tällä perusteella olevan huonot sosiaaliset taidot.

A kertoi, ettei hänellä ole ollut vastaavia ongelmia muissa työpaikoissa ja X:ssäkin muiden opettajien kanssa meni hyvin. A kysyi kaikilta opettajilta, olivatko nämä allekirjoittaneet "Ajatuksia sähköosaston työilmapiiristä" -kirjelmän ja kolme opettajaa vastasi, etteivät olleet nähneetkään koko paperia. Todennäköisesti kyse on siitä, että M on kysynyt vain D:n ja I:n mielipiteet. A:lle ei ole selvinnyt se, ketä opettajaa ja missä tilanteessa hänen on väitetty haukkuneen.

Todistaja M kertoi kirjoittaneensa "Ajatuksia sähköosaston työilmapiiristä" -kirjelmän. Koulutuspäällikkö B pyysi häntä tekemään selvityksen ilmapiiristä, koska ilmapiiri oli tulehtunut. M sai osalta opettajista kirjallisena tietoja ja osan kanssa hän keskusteli suullisesti. M näytti kirjelmän kaikille opettajille, jotka olivat paikalla, ja nämä lukivat sen läpi. B näki kirjelmän vasta jälkikäteen, kun se oli valmis. M:n mukaan R:n, E:n ja A:n välinen yhteistyö ei toiminut. Tämä tuli ilmi kahvipöytäkeskusteluissa ja oli myös heti nähtävissä. A ei käyttänyt D:n ja E:n suunnitelmia. Kahvipöydässä A on arvostellut muita opettajia sanomalla "ettehän te tätä tiedä" ja usein joku lähti kesken kaiken pois. Suurin seuraus yhteistyöongelmasta oli se, että kaikki tekivät asiat omalla tavallaan, eikä mitään yhteistyötä ollut.

Todistaja D kertoi, että ongelmia A:n kanssa alkoi tulla pikkuhiljaa. A puuttui toisten opettajien töihin koko ajan. A sanoi työnohjauksen jälkeen pidetyssä osastopalaverissa, että "ethän sä osaa yhtään mitään, etkä tee yhtään mitään." Kyseinen palaveri meni lopulta huutamiseksi, ja D koki tilanteen tosi painostavaksi. Ongelmia tuli työasioista siitä, että A ei arvostanut muita ja mollasi. Syksystä 2014 lähtien D ei enää puuttunut A:n asioihin eikä esimerkiksi pyytänyt tätä toimittamaan sähkötöiden käyttöönottopöytäkirjoja. Yhteistyötä ei ollut, mutta tervehdittiin.

Todistaja I kertoi, että A tuo mielipiteensä hyvin voimakkaasti julki eikä kaunistele puheitaan. I:n mielestä A ei ole kovin yhteistyökykyinen. A on antanut hänellekin aika suoraa palautetta, joskaan ei opiskelijoiden kuullen. A on myös kerran tai kaksi todennut I:lle, ettei tällä ole oikeutta olla töissä, koska ei ole suorittanut pedagogisia opintoja.

Käyttöönottotarkastuspöytäkirjat

A kertoi, että D toimi sähkötöiden johtajana ja vastasi asennuksista. Kaikista A:n oppilaiden tekemistä asennuksista on tehty tarkastusmittaukset ja käyttöönottotarkastuspöytäkirjat. A ei ole tehnyt asennuksia, mittauksia tai pöytäkirjoja vaan opiskelijat. Pöytäkirjassa ei kysytä opettajan nimeä, vaan siihen tulee D:n ja opiskelijoiden nimet. D on opettanut opiskelijoille pöytäkirjan täyttämisen. D toi opiskelijoiden tekemät pöytäkirjat A:lle ja totesi, että niistä puuttuu muun muassa osoitteet. A kehotti D:tä palauttamaan pöytäkirjat opiskelijoille. D heitti paperit A:n pöydälle ja totesi, että "se on sun asiasi". D halusi näyttää valtaansa ja tosiasiassa pöytäkirjojen täyttäminen ei kuulunut A:n tehtäviin. A:n tehtävän oli valvoa, että työt tulevat tehtyä. A:n tietoon pöytäkirjaongelma tuli syksyllä 2013.

Todistaja D kertoi, että käyttöönottotarkastuspöytäkirjojen tekeminen perustuu sähkö- ja sähköturvallisuuslainsäädäntöön. Opiskelijat tekevät mittaukset ja täyttävät pöytäkirjat, mutta ohjaava opettaja on velvollinen huolehtimaan ja ohjaamaan pöytäkirjojen täyttämisessä. Opettaja on vastuussa siitä, että pöytäkirjat tulevat täytettyä. A toimitti yhden pöytäkirjan puutteellisin tiedoin, ja D palautti sen takaisin A:lle. A toi pöytäkirjan takaisin merkinnöin, että kerro se allekirjoittaneille eli opiskelijoille. D on pyytänyt A:lta kokonaan toimittamatta jätettyjä pöytäkirjoja sähköpostitse kolme tai neljä kertaa ja suullisesti useita kertoja. D antoi alkuvuodesta 2014 A:lle sähköurakointikiellon ilmoituksin, että urakointikielto puretaan välittömästi, kun pöytäkirjat on toimitettu.

Todistaja koulutuspäällikkö B kertoi, että opiskelijat eivät pysty tai osaa tehdä pöytäkirjoja, vaan opettaja on niistä aina vastuussa. A ei nähnyt, että tämä olisi kuitenkaan hänen tehtävänsä, vaikka B on henkilökohtaisesti todennut, että pöytäkirjojen toimittaminen kuuluu hänen tehtäviinsä.

Oikeudellinen arviointi

Varoituksen laillisuus ja merkitys irtisanomisen kannalta

Hallituksen esityksessä viranhaltijalaiksi (HE 196/2002 vp) on 35 §:n 3 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu, että "Varoituksen antamisen merkitys on siinä, että viranhaltija saa tiedon siitä, kuinka vakavana rikkomuksena työnantaja pitää hänen menettelyään. Varoitus on ennakkomuistutus siitä, millä tavoin työnantaja tulee reagoimaan varoituksessa tarkoitetun rikkomuksen tai laiminlyönnin toistuessa. Varoituksen tarkoituksena on antaa viranhaltijalle mahdollisuus korjata menettelynsä ja osoittaa siten, että edellytykset virkasuhteen jatkamiselle ovat olemassa."

Opiskelijat ovat kertoneet kokeneensa A:n opetuksen ja ohjauksen puutteelliseksi, ja A:n on kerrottu ohjaavan katsomaan vastauksia kirjasta. A:n omasta selvityksestä ilmenee, että hän on katsonut kysymyksen olevan siitä, että opiskelijat haluaisivat A:n tekevän oppimistehtävät eli asennukset heidän puolestaan. A:n mielestä opiskelijoiden poissaolot ovat johtuneet heidän omassa elämänhallinnassaan olevista puutteista, eikä A siten ole suhtautunut vakavasti siihen, että opiskelijat ovat ilmoittaneet A:n käytöksen vaikuttavan negatiivisesti opiskelumotivaatioon. Opiskelijoiden kertomusta siitä, että A vähättelee muiden opettajien ammattitaitoa ja toimintamalleja, voidaan pitää luotettavana ottaen huomioon, että A on tuonut vahvasti esille käsityksensä siitä, että opiskelijoiden huono osaaminen johtuu ainakin osittain muiden opettajien puutteellisesta opetuksesta.

Kirjallista varoitusta koskevassa päätöksessä on viitattu varoituksen antamiseen johtaneita tapahtumia edeltäviin kevään 2013 tapahtumiin, mutta hallinto-oikeus katsoo, että tältä osin on ollut kysymys sen esille nostamisesta, että vastaavia ongelmia on havaittu myös aiemmin ja että A:ta on jo tuolloin suullisesti ohjattu korjaamaan käyttäytymistään. Kyseisiin tapahtumiin ei sen sijaan ole katsottava vedotun varoituksen perusteena.

A on edellä kerrotulla tavalla käyttäytynyt epäasiallisesti oppilaita kohtaan ja siten menetellyt viranhaltijalain 17 §:n 2 momentin vastaisesti. A:ta oli jo aiemmin ohjattu suullisesti korjaamaan vastaavaa työnantajan epäasialliseksi katsomaa menettelyään. Lisäksi A:n opetuksessa ja opiskelijoiden ohjauksessa on opiskelijoiden kertomusten perusteella ollut puutteita, ja hän on siten myös laiminlyönyt virkavelvollisuuksiaan. A:lle on voitu näistä syistä antaa kirjallinen varoitus.

Irtisanomisen laillisuus

Opettajan tehtävänä opetustyön ohella on myös kasvattaminen ja hänen on sen mukaisesti toimittava esimerkkinä. Opettajan viran haltijan käyttäytymiselle voidaan tällä perusteella asettaa korostuneet vaatimukset. Opettajan on omalta osaltaan käyttäytymisellään myös taattava oppilaiden oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön.

A on aloittanut työskentelyn ammattiopisto X:ssä lehtorina syksyllä 2012. Hänen työhönsä on kuulunut eri ikäisten nuorten opettaminen sähköosastolla. Nuorimmat opiskelijat ovat tulleet ammattiopistoon suoraan peruskoulusta, eli A:n opetettaviin opiskelijoihin on kuulunut myös paljon alle 18-vuotiaita nuoria.

Esitetyn selvityksen perusteella työnantaja on havainnut A:n työskentelyssä ongelmia melko pian töiden aloittamisen jälkeen. A on itse kertonut kokeneensa, etteivät toisen vuoden opiskelijat osaa niitä asioita, jotka heille olisi tullut ensimmäisenä vuonna opettaa. A on kokenut, että osasyynä osaamattomuuteen on ollut se, että opiskelijoita aikaisemmin opettaneet eivät ole hoitaneet tehtäviään. A:lle annetun kirjallisen varoituksen yhteydessä hänelle on annettu ohjeistusta siitä, miten hänen tulee toimia työyhteisössä työtovereiden kanssa. A:ta on kehotettu kiinnittämään jatkossa huomiota siihen, että hän ilmaisee mielipiteet siten, ettei loukkaa toisia ihmisiä ja yhteistyösuhteita. Työtovereita ei saa vähätellä ja esimiehen antamia ohjeita on noudatettava. Myös se on tuotu esille, että oman aseman tarpeeton korostaminen vaikuttaa kielteisesti työyhteisön työilmapiiriin ja yhteisöllisyyteen.

A:n irtisanomiseen on ryhdytty 4.2.2015 tapahtumien jälkeen. Paikalla olleiden ja suullisessa käsittelyssä todistajina kuultujen I:n ja G:n kertomusten perusteella A oli pitkin päivää puuttunut I:n opetettavana olleen ryhmän tekemisiin. A on itse kertonut, että kyseessä oli poikkeuksellinen ryhmä, joka mölysi paljon. Siitä huolimatta, että A on kokenut ryhmän käyttäytymisen epäasiallisena, ei hänellä ole osoitettu olleen virkavelvollisuuksiensa johdosta perusteltua syytä puuttua oma-aloitteisesti I:n läsnä ollessa ryhmän toimintaan. A on kertonut kuvanneensa opiskelijoita omalla tablettitietokoneellaan todistusaineistoksi, mitä on pidettävä opiskelijoiden oikeuksien kannalta sopimattomana kasvatuskeinona. A:n voidaan katsoa omalla epäasiallisella menettelyllään provosoineen opiskelijoita.

Asiassa on riidatonta se, että A ei ole toimittanut sähkötöiden johtajana toimivalle D:lle kiinteiden sähkötöiden käyttöönottopöytäkirjoja. A:n käsitys on, että käyttöönottopöytäkirjojen täyttäminen ja D:lle toimittaminen on kuulunut opiskelijoiden tehtäviin. Sekä rehtori C, koulutuspäällikkö B että D ovat kaikki yhteneväisesti kertoneet, että pöytäkirjojen asianmukaisesta täyttämisestä ja toimittamisesta ajallaan vastaa opiskelijoita ohjaava opettaja. Vaikka pöytäkirjojen toimittamatta jättäminen ei ole ollut varoituksen perusteena, on A:ta varoituksen yhteydessä kirjallisesti ohjeistettu, että hän on vastuussa pöytäkirjoista. Lisäksi D on asettanut A:n sähköurakointikieltoon alkuvuodesta 2014. Näin ollen A:lla on ollut selkeästi tiedossaan, että hän vastaa pöytäkirjoista ja niiden toimittamisesta. A on siten laiminlyönyt suorittaa hänelle kuuluvat työtehtävät ja samalla noudattaa hänelle työnjohtovallan nojalla annettuja ohjeita ja määräyksiä.

Hallituksen esityksessä viranhaltijalaiksi (HE 196/2002 vp) on 35 §:n 1 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu muun ohella, että "viranhaltijan henkilöön liittyvän irtisanomisperusteen asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa olisi otettava huomioon työnantajan ja viranhaltijan olosuhteet kokonaisuudessaan. Tämä tarkoittaisi sitä, että voimassa olevan oikeuden tapaan irtisanomisperusteen riittävyyttä olisi arvioitava kaikkien tapauksessa ilmenevien seikkojen kokonaisharkinnalla. Yksilöperusteisessa irtisanomisessa arvioinnissa vaikuttavia seikkoja voisivat olla esimerkiksi viranhaltijan rikkeen laatu ja vakavuus, viranhaltijan asema ja hänen suhtautumisensa tekoonsa tai käyttäytymiseensä, työn luonne, työn teettämiseen liittyvät erityispiirteet ja työnantajan asema."

Lopputulos

A:n lehtorin virkasuhteen irtisanomiselle on osoitettu olleen viranhaltijalain 35 §:n mukaiset perusteet, eivätkä koulutuskuntayhtymä X:n yhtymähallitukset päätökset ole A:n esittämillä perusteilla kuntalain (365/1995) 90 §:ssä tarkoitetulla tavalla lainvastaisia.

Oikeudenkäyntikulut

Viranhaltijalain 53 §:n 1 momentin mukaan sen estämättä, mitä oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään, on kunnallisvalituksen tehnyt asianomainen viranhaltija tai muu henkilö, jonka on katsottava tehneen valituksen viranhaltijan puolesta, vaadittaessa velvoitettava korvaamaan työnantajan kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, mikäli valitus koskee tässä laissa tarkoitettua asiaa eikä valitusta hyväksytä. Vastaavasti viranomainen on velvoitettava korvaamaan kunnallisvalituksen tehneen asianosaisen kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, mikäli päätös valituksen johdosta osittain tai kokonaan kumotaan.

Saman pykälän 2 momentin mukaan edellä 1 momentista poiketen oikeudenkäyntikuluja ei velvoiteta korvattavaksi silloin, kun päätös koskee virkaan ottamista tai jos asia on ollut oikeudellisesti niin epäselvä, että oikeudenkäyntiin on ollut perusteltu syy tai oikeudenkäyntikulujen korvaamista on muutoin pidettävä asian laatu tai olosuhteet huomioon ottaen kohtuuttomana.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Kuntalaki (401/2015) 145 § ja 147 § 1 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Reima Nieminen, Elina Ranz, joka on myös esitellyt asian, ja Anneli Aura.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A

on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Lisäksi A on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Koulutuskuntayhtymä X on kykenemätön käsittelemään työyhteisön ongelmia asianmukaisella ja laillisella tavalla. Työyhteisössä olevat ongelmat ovat jätetty hoitamatta.

Varoituksen taustalla on A:n esittämä kysymys E:lle ja D:lle siitä, mitä he ovat 1. luokan opiskelijoille opettaneet, sekä luokan D11AT:n kanssa tapahtunut koulumaailmaan kuuluva tavanomainen konflikti, jonka selvittelyyn ei normaalilla työpaikalla kuulu varoitusmenettely.

Varoitus on ollut yksilöimätön. Siitä ei ole selvinnyt, mistä varoituksessa on ollut kysymys. Kuulemistilaisuudesta ei ole tehty sellaista muistiota, jonka tilaisuuteen osallistuneet olisivat saaneet luettavakseen, korjattavakseen ja allekirjoitettavakseen. Varoituksen antaminen on perustunut oppilaiden valehteluun. Varoituksen antaminen on perustunut aivan eri tapahtumiin ja syihin kuin irtisanominen.

Varoituksen antamiseen liittyvässä kuulemistilaisuudessa sovittiin lukuisista toimenpiteistä. Toimenpiteet koskivat A:n esimiehen B:n tukea ja ohjausta, työterveyshuollon toteuttamaa työnohjausta sekä työyhteisön yhteistyön parantamiseen tähtääviä toimenpiteitä. Yhtään päätökseen kirjatuista toimenpiteistä ei toteutettu.

Koulutuskuntayhtymä X:n väitteiden mukaan A olisi 4.2.2015 tahallisesti aiheuttanut fyysisiä vammoja opiskelijalle. A ei vahingoittanut opiskelijaa, vaan hänen tarkoituksensa oli tarkistaa toisen opiskelijan ottamat kuvat. Tuo toinen opiskelija antoi puhelimensa vapaaehtoisesti A:lle, joten A ei käynyt myöskään käsiksi mainittuun opiskelijaan. Hallinto-oikeus ei ole ottanut huomioon sitä, että 4.2.20015 sattuneessa välikohtauksessa oppilaat menettelivät epäasiallisesti ja koulun sääntöjen vastaisesti sulkiessaan A:n tämän työskentelytilaan.

A teki 2.3.2015 tutkintapyynnön poliisille kunnianloukkauksesta ja selvityspyynnön koulutuskuntayhtymälle sen seikan selvittämiseksi, oliko koulutuspäällikkö B syyllistynyt työpaikkakiusaamiseen. Asian muuttamiseksi ei ollut tehty mitään, vaikka B:n A:han kohdistunut huono kohtelu oli tuolloin jatkunut jo yli vuoden ajan, ja A oli kertonut siitä työsuojeluvaltuutetulle ja rehtorille. Poliisi ei lähtenyt asiaa selvittämään ja koulutuskuntayhtymä jätti selvityspyynnön huomiotta.

Välikohtauksessa A otti kuvia oppilaistaan, jotta hänellä olisi todisteita näiden pelleilystä.

A katsoo, että asiassa kuultiin niitä nuoria, joiden toimintaan A oli joutunut puuttumaan, mutta jätettiin kuulematta niitä nuoria, jotka olivat käyttäytyneet ja pärjänneet hyvin koulussa. Jos näitä nuoria olisi kuultu, he olisivat antaneet A:sta myönteisen kuvan.

A:lle ei annettu hallinto-oikeudessa lupaa kommentoida todistajien todistamista.

Irtisanomisen syitä ei ole näytetty toteen. Vaikka työyhteisössä on keskinäisiä väittelyitä ja erimielisyyksiä, tämä ei oikeuta työnantajaa irtisanomaan kenenkään virkasuhdetta.

Yhtymähallitus

on antanut valituksen johdosta selityksen.

A on saanut epäasiallisen käyttäytymisensä ja opetuksessa ja opiskelijoiden ohjauksessa ilmenneiden puutteiden johdosta varoituksen 7.1.2014. Häntä on samalla ohjeistettu siitä, miten työyhteisössä tulee toimia. Tuolloin on otettu esille myös kiinteiden sähkötöiden käyttöönottopöytäkirjojen toimittamisessa havaitut laiminlyönnit.

A:n samankaltainen epäasiallinen käyttäytyminen on jatkunut sekä opiskelijoita että työtovereita kohtaan. A on hallinto-oikeuden toteamin tavoin 4.2.2015 oikeudettomasti ja lakiin perustumattomalla erittäin moitittavalla menettelyllään vaarantanut opiskelijoiden turvallisuutta ja menetellyt muutoinkin vastoin lehtorin virkavelvollisuuksia ja tehtäviä. Lisäksi A on tietoisesti ja huolimatta hänelle annetuista kehotuksista laiminlyönyt toimittaa sähkötöiden käyttöönottotarkastuspöytäkirjat sähkötöiden johtajalle.

Opettajan viran haltijan käyttäytymiselle voidaan asettaa korostuneet vaatimukset. Irtisanomisperusteen kannalta merkittävässä asemassa ovat olleet erityisesti tapahtumat 4.2.2015. A on tuolloin toiminut vastoin opettajan toimintaa koskevia säännöksiä ja vaarantanut opiskelijoiden turvallisuutta. Tapahtumain kulku on tullut selvitetyksi valvontakameratallenteella ja todistajien kertomuksilla. Valvontakameratallenteesta ilmenee, että opiskelijat eivät ole ilveilleet tai näyttäneet käsimerkkejä A:lle ennen tämän tuloa ulos huoneestaan eikä sen jälkeen.

A on kokenut esimiehensä B:n antaman ohjauksen ja määräykset kiusaamiseksi. Varoituksen antamisen jälkeen järjestettiin työnohjaukseen liittyvä keskustelutilaisuus työterveyspsykologin kanssa. Tämän jälkeen työpaikalla pyrittiin keskustelemaan asiasta, mutta siinä ei edetty A:n yhteistyökyvyttömyyden vuoksi. Työyhteisön tilannetta selvitettiin myös keskustelemalla opettajien kanssa. B oli keskustellut tilanteesta vielä A:nkin kanssa.

A ei ole noudattanut jaksokohtaista opetussuunnitelmaa. Tästä syystä muut opettajat eivät ole tienneet, mitä opiskelijoille oli opetettu. A on itse ollut suunnittelemassa jaksokohtaista opetussuunnitelmaa, jonka tarkoituksena on varmistaa, että opetus etenee tavoitteellisesti.

A:n asenne muita opettajia kohtaan on ollut alentava. Tämä asenne on ollut heikentämässä hänen yhteistyökykyään muiden opettajien kanssa. A on jakanut opiskelijat hyviin ja huonoihin ja luokitellut heidät heikoimmin menestyneiksi sillä perusteella, että heitä on opettanut toinen opettaja.

Yhtymähallitus on vaatinut, että A velvoitetaan korvaamaan yhtymähallituksen oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 3 138,31 eurolla viivästyskorkoineen.

A

on antanut vastaselityksen, jossa hän on muun ohella vaatinut, että hänelle korvataan irtisanomisen jälkeisen ajan palkka.

A on myös vaatinut, että hänet vapautetaan maksamasta koulutuskuntayhtymä X:n oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa.

A:ta ei tule velvoittaa korvaamaan koulutuskuntayhtymän oikeudenkäyntikuluja korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Korvattavaksi vaaditut oikeudenkäyntikulut ovat lisäksi määrältään kohtuuttomat. A on tällä hetkellä työtön, ja hänen kuukausittaiset nettotulonsa ovat vähäiset. Vähäisten tulojensa vuoksi A ei ole pystynyt palkkaamaan itselleen asianajajaa.

Lisäksi A on vaatinut, että asiassa järjestetään suullinen käsittely.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus hylkää vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta.

2. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Korkein hallinto-oikeus hylkää A:n valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

3. Korkein hallinto-oikeus velvoittaa A:n korvaamaan Koulutuskuntayhtymä X:n oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa, vaatimuksen enemmälti hyläten, 1 000 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorko määräytyy korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamisesta.

A:n oikeudenkäyntikulujensa korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Hallinto-oikeus on jo toimittanut asiassa hallintolainkäyttölain 38 §:n nojalla suullisen käsittelyn. Kun lisäksi otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi A on pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista, selvitys, jota hän on ilmoittanut siinä esittävänsä, sekä asiakirjoista muutoin saatu selvitys, uuden suullisen käsittelyn toimittaminen korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei ole hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin nojalla tarpeen asian selvittämiseksi.

2. A on korkeimmassa hallinto-oikeudessa esittänyt muun ohella, että hänelle ei ole annettu tilaisuutta hallinto-oikeuden suullisessa käsittelyssä kommentoida todistajien esittämää. Asiakirjoista saadun selvityksen mukaan A on ollut suullisessa käsittelyssä henkilökohtaisesti läsnä, ja häntä on käsittelyssä avustanut asiamies. Suullisessa käsittelyssä A:n avustajalle on varattu tilaisuus esittää todistajille kysymyksiä. Kun lisäksi otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita pääasian eikä oikeudenkäyntikulujen korvausvelvoitteen osalta.

3. Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 53 §:n 1 momentin mukaan sen estämättä, mitä oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään, kunnallisvalituksen tehnyt asianomainen viranhaltija on vaadittaessa velvoitettava korvaamaan työnantajan kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, mikäli valitus koskee tässä laissa tarkoitettua asiaa eikä valitusta hyväksytä. Vastaavasti viranomainen on velvoitettava korvaamaan kunnallisvalituksen tehneen asianosaisen kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, mikäli päätös valituksen johdosta osittain tai kokonaan kumotaan.

Pykälän 2 momentin mukaan edellä 1 momentissa säädetystä poiketen oikeudenkäyntikuluja ei velvoiteta korvattavaksi muun ohella silloin, jos asia on ollut oikeudellisesti niin epäselvä, että oikeudenkäyntiin on ollut perusteltu syy tai oikeudenkäyntikulujen korvaamista on muutoin pidettävä asian laatu tai olosuhteet huomioon ottaen kohtuuttomana.

Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta, jolla A:n valitus on hylätty, ei ole muutettu. A:n velvoittamista korvaamaan kuntayhtymän oikeudenkäyntikuluja ei voida myöskään pitää asian laatu tai olosuhteet huomioon ottaen kohtuuttomana. Tämän vuoksi A on, kun otetaan huomioon kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 53 §:n 1 ja 2 momentti, velvoitettava korvaamaan kuntayhtymän oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

A:n valitusta ei ole hyväksytty. Kun otetaan huomioon kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 53 §:n 1 momentti, A:n vaatimus oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta on hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Alice Guimaraes-Purokoski, Outi Suviranta, Pekka Aalto ja Toomas Kotkas. Asian esittelijä Anneli Tulikallio.