Legislator Case Law & Legislation
KHO 6.4.2018/1620 AI generated

Supreme Administrative Court dismisses appeal against equal treatment board's decision to reinstate ban on discriminatory organization.

Case Number KHO 6.4.2018/1620
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed

Legislator summary

AI generated

The Supreme Administrative Court dismissed the applicant's appeal, upholding the lower court's decision to reinstate the ban on the organization. The applicant, a wheelchair user, alleged indirect discrimination after being denied entry to a political club meeting held on an inaccessible second floor. Although the Equal Treatment Board initially found no discrimination due to the organization's promise to improve accessibility, the Supreme Administrative Court determined that the organization had failed to take necessary measures to prevent discrimination, thereby violating the Equal Treatment Act.

Legislator headnote

AI generated

Yhdenvertaisuuslain 8 §; 10 §: The Equal Treatment Board must order specific remedial measures when an organization fails to take necessary steps to prevent discrimination, and a ban on future discriminatory acts is the appropriate remedy.

Keywords

AI generated
indirect discrimination accessibility measures Equal Treatment Act remedial measures ban on discriminatory acts wheelchair user political club meeting

Cited Legislation

AI generated
Yhdenvertaisuuslaki 8 § 1 momentti
Yhdenvertaisuuslaki 8 § 1 momentti, 10 §, 11 § 1 ja 2 momentti,
Yhdenvertaisuuslaki 10 §
Yhdenvertaisuuslaki 20 § 3 momentti
Hallintolainkäyttölaki 74 §
Hallintolainkäyttölaki 74 §
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Asia

Syrjintää koskeva valitus

Valittaja

A, Turku

Päätös, jota valitus koskee

Turun hallinto-oikeus 16.2.2017 nro 17/0068/2

Asian aikaisempi käsittely

Sähköpyörätuolia käyttävä

A

on 16.4.2015 pyrkinyt Kokoomuksen Turun Aluejärjestö ry:n (jäljempänä myös yhdistys) tuona iltana kello 18 alkaen ravintola Teerenpelin toisessa kerroksessa järjestämään eläkepolitiikkaa käsittelevään Kokoomusklubi-tilaisuuteen. Tilaisuuteen on ollut vapaa pääsy. Toiseen kerrokseen ei ole ollut hissiä, eikä A ole päässyt tuohon tilaisuuteen.

A

on kanteluksi nimeämässään hakemuksessa pyytänyt yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakuntaa toteamaan, että Kokoomuksen Turun Aluejärjestö ry on toiminut yhdenvertaisuuslain välillisen syrjinnän kiellon vastaisesti ja pyytänyt lautakuntaa kieltämään yhdistystä syrjimästä uudelleen tilaisuuksissaan.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta

on 14.12.2015 hylännyt hakemuksen.

Lautakunta on perustellut päätöksensä lopputulosta seuraavasti:

Syrjintäolettama on A:n esittämän selvityksen perusteella syntynyt. Yhdistykseltä saadun selvityksen mukaan tilaisuudet järjestetään perinteisesti jossakin panimoravintolassa, yleensä Ravintola Koulun Historia-luokassa. Tuo esteetön tila on ollut tällä kertaa varattu. Yhdistys on ilmoittanut kiinnittävänsä jatkossa tarkempaa huomiota tilan saavutettavuuteen. Lautakunta on tässä tilanteessa katsonut, että kyse on ollut poikkeuksellisesta hyväksyttävään syyhyn perustuvasta tilajärjestelystä eikä käytännöstä järjestää tilaisuudet esteellisessä tilassa. Syrjintäolettama on näin ollen kumoutunut. Kokoomuksen Turun Aluejärjestö ry ei ole menetellyt yhdenvertaisuuslain vastaisesti asiassa.

A

on valittanut yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan päätöksestä Turun hallinto-oikeuteen.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta

on antanut valituksen johdosta lausunnon.

A

on antanut vastaselityksen ja valituksen täydennyksen. Valituksen täydennyksessä on todettu muun ohella, että yhdistys on jatkanut käytäntöään järjestämällä vastaavan tilaisuuden Teerenpelissä 26.4.2016, tuolloinkin ilmeisesti 2. kerroksessa.

Yhdistys

on hallinto-oikeuden tiedustelun johdosta vahvistanut tilaisuuden olleen Teerenpelin toisessa kerroksessa. Yhdistys on antanut asiassa myös selityksen.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu

on antanut lausunnon, joka on annettu tiedoksi asianosaisille.

A

on vastannut lausuntoon ja vaatinut, että yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 2 227,50 euroa.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Turun hallinto-oikeus

on valituksenalaisella päätöksellään kumonnut yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan päätöksen ja palauttanut asian sille uudelleen käsiteltäväksi (päätöksen kohta 1).

Hallinto-oikeus on hylännyt A:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta (päätöksen kohta 2).

Ratkaisun perustelut (päätöksen kohta 1)

Yhdenvertaisuuslain 8 §:n 1 momentin mukaan ketään ei saa syrjiä muun muassa vammaisuuden perusteella.

Yhdenvertaisuuslain 10 §:n mukaan syrjintä on välitöntä, jos jotakuta kohdellaan henkilöön liittyvän syyn perusteella epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta henkilö on kohdeltu, kohdellaan tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa.

Yhdenvertaisuuslain 13 §:n mukaan syrjintä on välillistä, jos näennäisesti yhdenvertainen sääntö, peruste tai käytäntö saattaa jonkun muun epäedullisempaan asemaan henkilöön liittyvän syyn perusteella, paitsi jos säännöllä, perusteella tai käytännöllä on hyväksyttävä tavoite ja tavoitteen saavuttamiseksi käytetyt keinot ovat asianmukaisia ja tarpeellisia.

Yhdenvertaisuuslain 11 §:n 1 momentin mukaan erilainen kohtelu ei ole syrjintää, jos kohtelu perustuu lakiin ja sillä on muutoin hyväksyttävä tavoite ja keinot tavoitteen saavuttamiseksi ovat oikeasuhtaisia. Pykälän 2 momentin mukaan erilainen kohtelu on kuitenkin oikeutettua siinäkin tapauksessa, että kohtelun oikeuttamisperusteista ei ole säädetty, jos kohtelulla on perus- ja ihmisoikeuksien kannalta hyväksyttävä tavoite ja keinot tavoitteen saavuttamiseksi ovat oikeasuhtaisia.

Yhdenvertaisuuslain 20 §:n 3 momentin mukaan yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta voi kieltää asianomaista jatkamasta tai uusimasta syrjintää tai vastatoimia taikka määrätä tämän ryhtymään kohtuullisessa määräajassa toimenpiteisiin tässä laissa säädettyjen velvollisuuksien täyttämiseksi. Lautakunta voi asettaa antamansa kiellon tai määräyksen tehosteeksi uhkasakon.

Yhdenvertaisuuslain 28 §:n mukaan vireillepanijan on syrjintää tai vastatoimia koskevaa asiaa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa käsiteltäessä esitettävä selvitystä seikoista, joihin vaatimus perustuu. Jos asiaa käsiteltäessä esitettyjen selvitysten perusteella voidaan olettaa syrjinnän tai vastatoimien kieltoa rikotun, vastapuolen on kumotakseen oletuksen osoitettava, että kieltoa ei ole rikottu.

Asiassa saatu selvitys

Eläkepolitiikkaa käsitellyt Kokoomus-klubi tilaisuus on ollut ravintola Teerenpelissä Turussa 16.4.2015 klo 18. Tilaisuuteen on ollut vapaa pääsy, eikä ennakkoilmoittautumista ole edellytetty.

A on ilmoittanut olleensa Teerenpelin edessä 16.4.2015 kello 17.50 - 18.05, eikä kukaan ole tullut auttamaan häntä sisään tilaisuuteen. A:n mukaan videotallenne todistaa asian. Hallinto-oikeus ei ole katsonut tarpeelliseksi tilata tallennetta A:lta.

B on Kokoomuksen Turun Aluejärjestö ry:n asiamiehenä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalle antamassaan vastauksessa pahoitellut, että A:lle on aiheutunut mielipahaa. Vastauksen mukaan A olisi halutessaan voinut pyytää apua ravintolan yläkertaan pääsemiseksi. Tätä hän ei ole kuitenkaan tehnyt vaan on toiminut tarkoitushakuisesti. Hän olisi voinut sopia avun saamisesta ja asia olisi järjestynyt.

Oikeudellinen arvio

On kiistatonta, että Kokoomusklubi-tilaisuus oli järjestetty ravintolassa kokoustilassa, joka oli hissin puutteen takia sillä tavoin esteellinen, ettei A:n ollut mahdollista päästä sinne pyörätuoleineen. Hallinto-oikeus katsoo, kuten yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta, että A on esittänyt objektiivisesti arvioiden selvitystä, jonka perusteella on syntynyt syrjintäolettama ja että todistustaakka on kääntynyt.

Kokoomuksen Turun Aluejärjestö ry on selittänyt, että Panimoravintola Koulu on ollut varattu ja että panimoravintola on ollut perinteinen paikka kyseisenlaiselle tilaisuudelle. Tilaisuus on ollut kaikille avoin, ja siinä on käsitelty eläkepolitiikkaa. Tilaisuuden luonne huomioon ottaen yhdistyksen selitys ei oikeuta erilaista kohtelua etenkään, kun ei ole väitettykään, ettei Turussa olisi ollut tarjolla esteettömiä paikkoja tilaisuuden järjestämispaikaksi. Lisäksi yhdistys on ilmoittanut, että kyseessä on ollut poikkeuksellinen järjestely. Asiassa on kuitenkin sittemmin ilmennyt, että vastaava tilaisuus on edelleen vuonna 2016 järjestetty samoissa tiloissa. Näissä oloissa erilaisen kohtelun oikeuttamisperusteita ei ole eikä syrjintäolettama ole kumoutunut.

Perustelut oikeudenkäyntikulujen osalta (päätöksen kohta 2)

Hallintolainkäyttölain 74 §:n mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä asianosaisen korvausvelvollisuudesta on säädetty, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Vaikka valitus on hyväksytty, oikeudenkäynnin ei ole katsottava johtuneen viranomaisen virheestä. Ei ole kohtuutonta, että itse valituksensa tehnyt A joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

1) Yhdenvertaisuuslaki 8 § 1 momentti, 10 §, 11 § 1 ja 2 momentti,

13 §, 20 § 3 momentti sekä 28 §

2) Hallintolainkäyttölaki 74 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Hannele Sarell ja Eija-Riitta Kaarila. Esittelijä Marja Peltoniemi (eri mieltä).

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A

on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin se koskee seuraamusten määräämisestä pidättäytymistä ja A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen hylkäämistä. Lisäksi A on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

A on vaatimustensa perusteluina esittänyt seuraavaa:

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan olisi tullut määrätä syrjinnästä yhdenvertaisuuslain 20 §:n 3 momentissa tarkoitetut seuraamukset. Tarkoituksenmukainen seuraamus asiassa on kieltää yhdistystä syrjimästä jatkossa.

Seuraamusten määräämättä jättämistä ei ole lainkaan perusteltu hallinto-oikeuden päätöksessä. Syrjinnän kieltoa koskevan normiston keskeinen elementti on seuraamusten liittäminen kielletyn syrjinnän toteamisen osaksi. Hallinto-oikeus on menetellyt tämän vastaisesti.

Oikeudenkäyntikulut tulee määrätä korvattaviksi, koska yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta on selvittänyt asiaa huolimattomasti päätyen osaksi väärään lopputulokseen.

Merkintä

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta

on 8.6.2017 antamallaan päätöksellä (diaarinumero 249/2017) kieltänyt Kokoomuksen Turun Alueyhdistys ry:tä jatkamasta tai uusimasta A:han tai kehenkään muuhun vammaiseen henkilöön kohdistuvaa syrjivää menettelyä. Kieltopäätöksen tehosteeksi on asetettu 2 000 euron sakon uhka.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Hallinto-oikeus on A:n valituksesta kumonnut yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan päätöksen. Hallinto-oikeus on katsonut, että Kokoomuksen Turun Aluejärjestö ry on toiminut yhdenvertaisuuslain syrjinnän kiellon vastaisesti järjestettyään kaikille avoimen Kokoomusklubi-tilaisuuden tiloissa, joihin pyörätuolia käyttävillä vammaisilla ihmisillä ei ollut pääsyä. Hallinto-oikeus ei tuolloin ole kuitenkaan lopullisesti ratkaissut asiaa, vaan se on palauttanut asian yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus on näin jättänyt yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan ratkaistavaksi, mihin yhdenvertaisuuslain mukaisiin toimenpiteisiin hallinto-oikeuden toteama syrjintäkiellon vastainen toiminta antaa aihetta.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita pääasian eikä oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta koskevan ratkaisun osalta.

2. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Alice Guimaraes-Purokoski, Outi Suviranta, Pekka Aalto ja Toomas Kotkas. Asian esittelijä Anneli Tulikallio.