Supreme Administrative Court dismissed appeal against recovery of rural development aid due to unauthorized transfer of business.

Asia

Maaseudun yritystukien takaisinperintää koskeva valitus

Valittaja

A Oy (aiemmin: B Oy ja C Oy), Pyhäjoki

Päätös, jota valitus koskee

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 7.1.2015 nro 15/0004/1

Asian aikaisempi käsittely

Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

on 1.11.2013 tekemällään päätöksellä (dnro 2252/3580-2008) päättänyt periä A Oy:ltä takaisin sille ICT-hankkeen investointeihin maksetun tuen yhteensä 31 040,84 euroa korkoineen.

Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

on 1.11.2013 tekemällään päätöksellä (dnro 4442/3580-2008) päättänyt periä A Oy:ltä takaisin sille ICT-järjestelmän kehittämiseen maksetun tuen yhteensä 47 873,53 euroa korkoineen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus

on hylännyt A Oy:n valitukset edellä mainituista Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen yritystukien takaisinperintää koskevista päätöksistä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Tukea myönnettäessä voimassa olleen maaseudun kehittämiseen myönnettävistä tuista annetun lain 24 §:n 2 momentin mukaan tuen kohteena olevaa yritystoimintaa ei saa lopettaa eikä olennaisesti supistaa ennen kuin viisi vuotta on kulunut tuen viimeisen erän maksamisesta. Jos tuen kohteena olevan yritystoiminnan omistus- tai hallintaoikeus luovutetaan toiselle ennen kuin viisi vuotta on kulunut tuen viimeisen erän maksamisesta, tuen saajan on ennen luovutusta hankittava elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lupa. Luvan myöntämisen edellytyksenä on, että luovutuksen saaja täyttää tuen myöntämisen edellytykset ja että tuen kohteena olevan yritystoiminnan luonne ei olennaisesti muutu.

Saman lain 45 §:n mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on velvollinen keskeyttämään tuen maksamisen ja perimään tuen takaisin, jos;

3) tuen saaja on luovuttanut ilman elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lupaa tuen kohteena olevan yritystoiminnan tai tuetun investoinnin kohteen ennen 24 §:ssä säädetyn määräajan päättymistä.

Asiassa saatu selvitys

B Oy on sittemmin myynyt 1.10.2012 päivätystä kauppakirjasta ilmenevän kaupan kohteen D Oy:lle.

Saadun selvityksen arviointi ja johtopäätökset

ELY-keskuksen 1.11.2013 takaisinperintäpäätösten ja A Oy niitä koskevien 29.11.2013 vireille tulleiden valitusten perusteella asiassa on riitaista ensinnäkin se, onko kyseisellä 1.10.2012 kaupalla luovutettu tuen kohteena ollutta omaisuutta. Riitaisia seikkoja ovat myös, onko tuensaaja ollut velvollinen ilmoittamaan luovutuksesta ottaen huomioon luovutuksen saajan väitetty tukikelpoisuus, ja se, onko asia joka tapauksessa oikeudellisesti niin epäselvä, että takaisinperinnästä tulisi sen vuoksi luopua tai sitä ainakin kohtuullistaa.

Asiassa on siis selvitettävä, onko 1.10.2012 kaupan kohteena ollut kyseessä olevan tuen kohteena ollut omaisuus vai ei. Tämän selvittäminen edellyttää kauppakirjassa yksilöidyn luovutuksen kohteen vertaamista ensinnäkin valittajatahon hakemuksessaan ja muutoinkin esittämään selvitykseen tukikohteesta ja lainvoimaisiin tuen myöntöpäätöksiin.

Valituksissa esitetty kaupan kohteen luonnehdinta, materiaalivarasto ja yrityskuvan arvo/asiakkuussuhteet (goodwill), on ristiriidassa valittajatahon asiassa ensimmäiseksi antaman tiedon ja ennen kaikkea kaupan kohteen yksilöivästä kauppakirjasta ilmenevän kanssa. Yhteenvetona hallinto-oikeus toteaa, että valittajan valituksissa esittämää luotettavampana selvityksenä on pidettävä kauppakirjaa. Siitä käy edellä esitetyin tavoin ilmi, että kaupan kohteena on ollut tuen kohteena ollutta omaisuutta ja tuen avulla kehitettyä toimintaa. Asiaa koskevan edellä referoidun lainsäännöksen ja tukipäätöksiin kirjattujen ehtojen mukaan luovutustoimenpiteelle olisi tullut hakea lupa ELY-keskukselta. Luovutus on tapahtunut 1.10.2012 eli ennen kuin vasta viimeisestä (18.12.2012 tapahtuneesta) tuen maksatuksesta alkava viiden vuoden määräaika on alkanut edes kulua.

Valittaja ei ole ilmoittanut luovutuksesta ja on todennut valituksissa, että luovutusluvan hakeminen ei ole ollut tarpeen ottaen huomioon sen, että ostajataho on tukikelpoinen niin, että kyseessä oleva tuki olisi voitu myöntää myös sille.

Hallinto-oikeus toteaa, että valittajan ilman lupaa tapahtuneen luovutuksen jälkeiselle arviolle ostajatahon tukikelpoisuudesta ei voida asiassa antaa merkitystä. Lain ja tukiehtojen mukainen velvollisuus hakea luovutukselle lupaa ELY-keskukselta perustuu muun ohessa siihen, että ELY-keskus voi silloin asianmukaisessa menettelyssä selvittää, onko luovutuksensaajataho tukikelpoinen. Tukikelpoisuuden arviointi tapahtuu toisin sanoen viranomaismenettelyssä. Tämä väite ei näin ollen vapauta valittajaa velvollisuudesta hakea kyseinen lupa ELY-keskukselta eikä sillä siten ole korjaavaa vaikutusta tapahtuneeseen menettelyvirheeseen.

Valituksissa asiaa on pidetty myös oikeudellisesti niin epäselvänä, että takaisinperinnästä olisi sen vuoksi luovuttava tai kohtuullistettava sitä. Hallinto-oikeus toteaa, että sekä lupamenettelystä säätävä lainkohta ja sitä vastaavat tukipäätösehdot ovat yksiselitteisen selviä, joten oikeudellista epäselvyyttä asiassa ei ole. Perustetta takaisinperinnästä luopumiseen tai takaisinperittävän määrän kohtuullistamiseen ei ole.

Sovelletut oikeusohjeet

Neuvoston asetus (EY) N:o 1698/2005 Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen 5, 20, 71 ja 72 artikla

Komission asetus (EU) N:o 65/2011 neuvoston asetuksen (EY) 1698/2005 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä maaseudun kehittämisen tukitoimenpiteitä koskevien tarkastusmenettelyjen ja täydentävien ehtojen täytäntöönpanon osalta 5 artikla

Komission suositus pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä (2003/361/EY) 1 liite 2 artikla 1 kohta sekä 3 artikla

Laki maaseudun kehittämiseen myönnettävistä tuista (1443/2006) 3, 11, 16, 24, 26, 34, 45 ja 48 §

Valtioneuvoston asetus maaseudun yritystoiminnan tukemisesta (632/2007) 2 §

Laki maaseudun kehittämisen tukemisesta 70 § 4 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Esa Bomström, Minna Koskinen ja Terhi Sunnari. Esittelijä Kirsi Gröhn.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A Oy

(jäljempänä myös valittajayhtiö) on valituksessaan vaatinut ensisijaisesti, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja poistetaan virheellisenä. Toissijaisesti valittajayhtiö on vaatinut, että takaisinperittävää määrää ja sille suoritettavaa korkoa kohtuullistetaan siten, että takaisinperittävää määrää alennetaan merkittävästi ja sille suoritettava korko poistetaan.

Vaatimusten tueksi A Oy on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Saaduilla tuilla kehitettyä liiketoimintaa ei ole missään vaiheessa myyty. Tuilla kehitetty toiminto eli tuotannonohjausjärjestelmä ja sen päätelaitteet on valittajayhtiölle edelleen olennainen ja myös nykyisen toiminnan kannalta strategian mukainen osa palveluliiketoimintaa.

Kehittämistukilain 24 §:ssä säädetty lupamenettely ei ole koskenut tapahtunutta yritystoiminnan luovutusta.

Tuen kohteena on ollut nimenomaan kantaperunaverkoston ICT-järjestelmien kehittäminen. Valittajayhtiö toimii edelleen voimakkaasti ja laaja-alaisesti tässä tarkoituksessa.

ELY-keskuksella ja hallinto-oikeudella on ollut virheellinen käsitys, että tuen perusteena olisi ollut yksinomaan siemenperunaliiketoiminta. Tosiasiassa tuen kohteena ollut järjestelmä on ollut osa koko kantaperunaverkoston palvelujärjestelmän kehittämistä, joka on kattanut huomattavasti laajemman kokonaisuuden liiketoimintoja.

C Oy:lle jäi merkittävästi myös muuta liiketoimintaa kuten esiperussiementoiminta ja nimenomaisesti tuetussa hankkeessa kehitetty logistisiin järjestelmiin liittyvä palveluliiketoiminta. Lisäksi valittajayhtiölle jäi muita usealle osakkuus- ja tytäryhtiölle kehitettyjä palveluja, kuten taloushallintopalvelut, sekä tuotekehityshankkeiden koordinointi ja ylläpito, joiden osa kyseinen ICT-järjestelmä on.

Valittajayhtiölle on jäänyt oman emoyhtiön toimintansa lisäksi neljän peruna-alalla toimivan yrityksen joko tytäryhtiöomistusta tai merkittävää osaomistusta.

Tuilla kehitetty toiminto on osa keskitettyä järjestelmää, joka palvelee siten edelleen erittäin laajasti nimenomaan koko kantaperunaverkostoa, mikä oli kehitettävien toimintojen tarkoituskin.

Tämä johtopäätös ei ole ristiriidassa alkuperäisessä hankehakemuksessa määritellyn siemenperunaliiketoiminnan myynnin ja luovutuksen kanssa, koska myös kyseinen siemenperunaliiketoiminta käyttää edelleen valittajayhtiön tuottamana palveluna näitä tuotannonohjausjärjestelmäpalveluita aivan kuten muutkin kantaperunaverkostoon kuuluvat yritykset.

Valittajayhtiön kantaa tukee verottajalta ennen yrityskauppaa haettu ennakkopäätös, jossa vahvistetaan valittajayhtiön kanta ja jonka mukaisesti yrityskauppa on toteutettu. Tuilla kehitetty toiminto on edelleen olennainen osa valittajayhtiön palveluliiketoimintaa, joka palvelee tuettujen hankkeiden mukaisesti laaja-alaisesti koko kantaperunaverkostoa.

Valittajayhtiön näkemyksen oikeellisuus eli että toimintoja ei ole myyty ilmenee kauppakirjan lisäksi D Oy:n ja valittajayhtiön välisestä "Service Level" -sopimuksesta, josta käy ilmi, että hankkeessa tuotetut ja kehitetyt tuotannonohjausjärjestelmät jäivät valittajayhtiölle.

Valittajayhtiö on näillä perusteilla ja myös rahoittajatahon kanssa käytyjen keskustelujen johdosta ollut jatkuvasti perustellussa ja vilpittömässä käsityksessä, että yritysjärjestely ei ole koskenut lainkaan tuilla kehitettyjä ja nyt takaisinperinnän kohteena olevia hankkeita. Tästä johtuen mitään muodollista lupaakaan ei ole haettu, eikä sellainen ole edes missään vaiheessa tullut esille yhdenkään rahoittajan tai intressitahon, kuten Finnvera, TEKES, verottaja ja ELY-keskus, kanssa.

Siinä tapauksessa, että korkein hallinto-oikeus päätyisi vastoin valittajayhtiön käsitystä tulkitsemaan yritysjärjestelyä siten, että yrityskaupan kohteena on ollut tuilla kehitetty omaisuus, takaisinperintäpäätöksiä tulee kohtuullistaa.

Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

on antanut asiassa lausunnon, jossa on esitetty muun ohella seuraavaa:

Vaikka tuki on kohdentunut ICT-järjestelmien kehittämiseen, on tuen perusteena ollut yrityksen siemenperunaliiketoiminta. Tukea ICT-järjestelmien kehittämishankkeisiin on haettu nimenomaan kyseisen liiketoiminnan harjoittamisen perusteella, ja niiden tarkoitus on ollut tukea ja kehittää yrityksen siemenperunaliiketoimintaa. Näin ollen siemenperunaliiketoiminnan luovutus on katsottu kehittämistukilain 24 §:ssä tarkoitetuksi tuen kohteena olevan yritystoiminnan luovuttamiseksi.

Koska luovutushetkellä edellä mainitun lain 24 §:n mukainen tuetun toiminnan jatkamista koskeva velvoite ei ollut täyttynyt, tuensaajan olisi tullut hankkia ELY-keskuksen lupa luovutukseen. Tuensaaja on laiminlyönyt tämän velvoitteen. Tuensaajan käsitys siitä, ettei yritysjärjestely ole koskenut tuella kehitettyä liiketoimintaa ja omaisuutta, ei täytä lain 24 §:n mukaista yritystoiminnan luovutusluvan hankkimista koskevaa vaatimusta, sillä tuensaaja ei ole asettanut ELY-keskuksen arvioitavaksi luovutusluvan myöntämisen edellytyksiä. Tämän perusteella ELY-keskus on kehittämistukilain 45 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisesti päättänyt periä maksetun tuen takaisin.

Valituksessa esitetyt seikat eivät anna aihetta hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen.

A Oy

on antanut ELY-keskuksen lausunnon johdosta vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Asiassa on ratkaistavana, onko ELY-keskus voinut päättää periä valittajayhtiöltä takaisin sille maksetut ICT-hankkeen investointi- ja kehittämistuet.

ELY-keskuksen tukipäätökset on tehty valittajayhtiön tukihakemusasiakirjoissa esittämien tietojen perusteella. Kehittämis- ja investointitukea koskevissa ELY-keskuksen 18.9.2009 tekemissä päätöksissä tuettavaksi toimenpiteeksi on todettu Kantaperunaverkoston ICT-järjestelmien kehittämishanke, joka koskee siemenperunayhtiötä ja sen sopimuspakkaamoja ja -viljelijöitä. ELY-keskuksen 18.9.2009 tekemillä päätöksillä myönnetyn investointi- ja kehittämistuen kohteena on siten ollut nimenomaisesti ICT-järjestelmien kehittäminen valittajayhtiön siemenperunaliiketoiminnassa käytettäväksi.

Valittajayhtiö on myynyt siemenperunaliiketoimintansa 1.10.2012 tehdyllä yrityskaupalla D Oy:lle, eikä se ole tämän jälkeen harjoittanut tukipäätöksissä tarkoitettua siemenperunaliiketoimintaa. Tämä muutos tuetussa toiminnassa on tehty ilman ELY-keskuksen lupaa.

Tuen kohteena ollut yritystoiminta on näin ollen lopetettu ennen asiaan sovellettavan maaseudun kehittämiseen myönnetyistä tuista annetun lain (1443/2006) 24 §:n 2 momentissa tarkoitettua määräaikaa. Merkitystä asian arvioinnissa ei ole sillä, että valittajayhtiön antaman selvityksen mukaan tuen avulla kehitetyt ja hankitut ICT-järjestelmät ovat jääneet yrityskaupan jälkeen valittajayhtiön hallintaan ja että valittajayhtiö on muun ohella myynyt tuen avulla kehitettyjä tuotannonohjauspalveluja sopimuksen perusteella D Oy:lle. Koska tukipäätösten mukaan investointi- tai kehittämistukea ei ole myönnetty valittajayhtiölle tuen avulla kehitetyn järjestelmän myymiseksi tai vuokraamiseksi toiselle yritykselle, valittajayhtiön siemenperunaliiketoiminnan myynnin jälkeisen yritystoiminnan ei voida enää katsoa olevan tukipäätösten mukaista kehittämistukilaissa edellytetyllä tavalla.

Edellä mainituilla perusteilla ELY-keskus on voinut kehittämistukilain 45 §:n 1 momentin nojalla periä valittajayhtiöltä takaisin sille maksetut investointi- ja kehittämistuet.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä oikeusneuvokset Matti Halén, Eija Siitari, Antti Pekkala ja Maarit Lindroos. Asian esittelijä Kaisa Pärssinen-Knight.